Bloggeruudistuksen harjoittelua

Puutarhatouhujen ohessa olen harjoitellut bloggeruudistuksen parissa. Tässä vaiheessa on ollut vielä mahdollisuus palata vanhaan bloggeriin. Ilmoituksen mukaan uuteen bloggeriin siirtyminen tapahtuu kesäkuun aikana. Vanhat toiminnot löytyvät edelleen pääpiirteissään ja joitakin uusia toimintoja on tullut. 

Hetken ihmettelyn jälkeen postausten kirjoittaminen ja muotoileminen jo sujuu. Kuvien siirrossa toivoisin, että entiseen tapaan voisi ladata useamman kuvan samanaikaisesti, eikä nykyiseen tapaan yksitellen. Kuvien siirto vetämällä ei vain onnistu. Kuvat ilmestyvät postaukseen vieläpä kovin hitaasti. Ehdin jo miettiä, teinkö jotain väärin, kun kuva sitten läsähti näytölle. Saattaa olla, etten vain ole keksinyt oikeaa menetelmää.

Lukuluettelossa on myös uudistus, joka on minusta hidastava elementti. Klikkaan lukuluettelossa haluamaani blogipostausta, jolloin siirryn toiselle ruudulle. Tällöin klikkaan tuon blogin osoitetta. Aiemmin olen klikannut useamman blogipostauksen "avaa uuteen ikkunaan/välilehteen" -menetelmällä ja käynyt sitten lukemassa ja kommentoimassa joukon blogeja. Selitän tämän ehkä monimutkaisesti, mutta minusta uudessa bloggerversiossa on liuta ylimääräisiä klikkauksia. Eilen huomasin bloggerin toimivan hiukan eri tavoin riippuen siitä, olenko pöytäkoneen vai läppärin äärellä.

Kultakuoriainen narsississa

Sinänsä uudistukset eivät ole kovin vaikeita, kunhan kärsivällisesti etsii toiminnot muuttuneesta näkymästä. Nopeasti ne oppii. Tekstinkäsittelyominaisuudet ovat edelleen aika kömpelöitä.

Kokeilkaa tekin ja kertokaa huomioitanne. Kaikki vinkit ovat aina tervetulleita.

Mukavaa alkuviikkoa ja juhannukseen valmistautumista kaikille!

Kanttauskierros loppuun

Viikontakaiset sateet ja sen jälkeen saapunut lämpö ovat saaneet puutarhan rehevöitymään melkoisesti. Tuntuuko vain, vai onko kaikki tänä vuonna tavallista aikaisemmassa? Varjoliljat, pionit, osa ruusuista, kellukat ja moni muu pukkaa nuppuja ja aukookin niitä jo aktiivisesti. Hedelmäpuiden ja koristeomenoiden kukinta tuli ja meni, mutta syreenit jatkavat. Oksat suorastaan notkuvat kukkien paljoudesta.

 Päivänliljapenkki

Viime viikonloppuna jatkoin kanttaamista ja sain kesän ensimmäisen kierroksen tehtyä. Hetkeen ei tarvitse kanttauspuuhiin ryhtyä, sillä muutaman vuoden säännöllinen kanttaaminen tuottaa kiitettävää ja pitkäkestoista tulosta. Nurmikko ei helpolla istutusalueille leviä ja yksittäiset rikat saa penkeistä tavallisen ylläpitosiivouksen avulla pois kohtalaisen helposti.

Viimeiset kanttaukset tein kilvan sadepilvien vyörymisen kanssa. Marjapensaiden kanttaus sujui vielä auringonpaisteessa, mutta rinteen alareunan loppumetreillä sadepisarat jo putosivat päähän. Tuumasin, etten ole sokerista, enkä kastumalla sula. Urakan päätteeksi työvälineet kyllä vein paikoilleen juoksuaskelin ja sitten sisälle ja suihkuun. Sunnuntai-iltana leikkasin vielä pitkäksi venähtäneen nurmikon, jotta voisin aloittaa uuden viikon nauttimalla  puutarhan siististä ulkoasusta.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Alapihan kotikiven kupeeseen istutin syskyllä nuokkutähdikkiä. Se sopii hyvin vieressä kasvavan kääpiöhopeakuusen pariksi. Kerrankin minullakin joku väri sointuu ympäristöönsä.  Harmaa tiikerikissani Juuso nukkuu ikiuntaan kotikiven kupeessa hänkin. Kaikki harmaat kaverit siis samassa paikassa. Etualalla sulkaneilikankin kasvusto on hopeanharmaata.

Rhodorendron Nova Zembla

Rhodoista Cunningham's Whiten kukinta on jo ohi. Nova Zembla availee muutamaa hassua kukkaansa ja kaksi Catawbiense Grandiflorumia sitten kukkiikin useamman kukan voimin. Pelkäsin rhodojeni menehtyvän tai ainakin kärsivän liikaa lisääntyneestä paisteesta. Toistaiseksi ne näyttävät päinvastoin virkistyneen verrattuna sankan metsikön varjossa elämiseen. Nyt ne saavat kevyttä varjoa suhteellisen nuoresta tuijarivistöstä ja rajalla kasvavasta isosta tuomesta.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Kylvöhistoriani ensimmäinen jättiverbena aloittaa kukinnan. Minulla oli tuuria jättiverbenan kanssa, sillä vaikka kylmäkäsittelyssä olleista siemenistä ei yksikään itänyt, kokeeksi pesuhuoneen lattialämmössä olleista kylvöksistä osa iti hyvin. Neljä tainta jatkoi kasvuaan ja päätyi nyt terassilla olevaan isoon ruukkuun. Taimia olisi pitänyt latvoa, mikä jäi tekemättä. Siksi kasvi on hassun näköinen pitkäksi venyneine huiskuloineen. Hassu ulkonäkö ei himmennä onnistumisen iloa. Toivottavasti saan kuvata jättiverbenaani vielä lisääkin.

Tukikepit peittyvät aikanaan lehdistön lomaan

Kelloköynnösten kanssa kävi vähän huonommin. Ne itivät ja kasvoivat loistavasti. Osan istutin jo kellarissa ollessa isoihin muoviruukkuihin. Pergolan sisäänkäyntiin tarkoitetut jätin odottamaan lämpimämpiä kelejä, jotta voisin laittaa ne kahteen isoon keramiikkaruukkuun. Ruukut ovat mullalla täytettyinä niin painavia, etten olisi jaksanut kantaa niitä kellarista ulos.

Huonovointinen kelloköynnös on jo toipumassa

Istuttaessa olin ehkä liian kovakourainen tai huolimaton, sillä osa keramiikkaruukkuihin laitetuista taimista otti ja kuoli. Laitoin istutetuille taimille harsot suojaamaan niitä alkuun auringolta ja öisin mahdolliselta kylmyydeltä. Muoviruukuissa kasvuun lähteneet saivat harsoista huolimatta muutamia vaurioita, jotka ovat alkaneet korjaantua. Sen sijaan painaviin ruukkuihin istutetut, eloon jääneet ovat vasta nyt aloittaneet kasvunsa. Kun on kahden edellisen kesän aikana tottunut komeaan kasvustoon, näyttävät kelloköynnökset nyt aneemisilta. Jatkossa siis istutus isompiin ruukkuihin aiemmin ja huolellisuutta joka vaiheessa. Oppia ikä ja kaikki tässäkin asiassa.

Naapurin magnolia

Naapurissa kasvaa ja kukkii ihastuttava magnolia. Siinä on lukuisia nuppuja, jotka näkyvät väripilkkuina meidän keittiön ikkunasta katsoessani. Kävin kuvaamassa magnolian avautuneita nuppuja. Näiden ihanuuksien katseleminen johti taas tuttuun pähkäilyyn: milloin ja minne omaan puutarhaani tällaisen istuttaisin?

Kiemurapenkin lemmikkikukoistusta

Sieltä täältä on taas kertynyt joukko istutettavia taimia. Kovasti haluaisin saada ne maahan, mutta näin lämpimällä säällä taitaa olla parempi pitää kasvit purkeissaan ja odottaa hetki, kunnes helteet hellitävät. Halusimme tai emme, niin yleensä käy. Jos kuiva ja aurinkoinen sää jatkuu, otan istutusasian harkintaan.

Yllä oleva kuva on voimakkaasti suurennettu, sillä kamerani zoom ei ulotu  kovin pitkälle. Joka päivä isokokoinen rusakko loikkii puiston halki. Usein se oikaisee yläpihamme halki tielle ja naapureiden pihaan. Tuolla se istuu leikkipaikan toisella puolella miettimässä, mihin suuntaan lähtisi. Tällä kertaa se päätti mennä erään lähinaapurin pihaan.

Aronia

Nauttikaahan viikonlopusta ja upean lämpimästä auringonpaisteesta!

Kärhöjen kesä on alkanut

Clematis alpina

Nähtävästi alan hissukseen päästä yli pahimman kärhökuumeen. Näin sanoessani on kyllä koputettava puuta eli päätä, sillä monta aiempaakin kuvitelmaa olen pyörtänyt nopammin, kuin kissan sanonut. Joka tapauksessa tänä vuonna ei  ole tarkoitus hankkia yhtään uutta kärhöä. Muutama edellinen kesä kun on mennyt kärhöjä hamstratessa ja niiden selviytymistä silmä tarkkana seuratessa.

Clematis alpina Willy

Tänä vuonna kärhöt tuntuvat olevan erityisen kevätvirkkuja. 27 kärhöstä 20 on selvästi elossa ja kasvussa. Osa pukkaa jo kukkiakin. Seitsemän on edelleen kysymysmerkkejä. Kärhöjen suhteen olen oppinut olemaan odotuskannalla, sillä jotkut saattavat olla hyvinkin hitaita heräämisessään ja kasvussaan. Minulla on ihan omakohtainen kokemus kärhöstä, josta ei vuoteen näkynyt vilaustakaan ja sitten se ykskaks yllättäen päätti lopettaa murjotuksensa ja ryhtyi kasvamaan.

Clematis atragene Columnella

Tänä keväänä huomasin konkreettisesti, ettei kannata leikata kuivalta näyttäviä kärhöjä laisinkaan ennen kuin on takuuvarma, ettei niihin versoja tule. Alppikärhöissä se on jo itsestään selvää, mutta esimerkiksi molemmat Multi Blueni ja Rouge Cardinal ovat kaikki alkaneet pukkaamaan vihreää versoa täysin ruskeisiin varsiin. Vieläpä aika latvukseen, jotka nyt yleensä paleltuvat ensimmäisinä. Polish Spirit teki lehtiä jo tammikuussa, mikä ei ehkä ole kovin tavanomaista.

Clematis Multi Blue

Sinisen alppikärhön leikkasin kaksi vuotta sitten heti kevätkukinnan jälkeen matalaksi. Se oli kasvanut vuosia samassa paikassa ja oli hyvin risuisen näköinen. Kukkiminenkin taantui. Lisäksi köynnös kärsi, kun kova tuuli kaatoi köynnöstuen useamman kerran. Lopulta kiinnitin tuen maahan harjateräksellä. Sen jälkeen köynnöskaari ei ole kaatunut.

Alppikärhö alkoi viime kesänä kasvaa entiseen malliin, joskin entiseen kokoon sillä on vielä matkaa. Keväällä se ei tehnyt ainuttakaan kukkaa, syksyllä pari. Nyt siinä on kukkia jo runsaasti.

Clematis alpina Purple Dream

Joku kysyi blogissaan, mistä ja millaisina ihmiset ostavat kärhönsä. Olen ostanut osan laadukkaiksi luokitelluista puutarhamyymälöistä. Osa kärhöistä on edullisia markettiostoksia. Markettiköynnökset olen useimmiten istuttanut kesäksi ruukkuun, jossa ne ovat vahvistaneet juuriaan. Loppukesällä tai syksyllä olen siirtänyt köynnökset maahan. Yleensä kärhöt ovat viettäneet kesän isoissa ruukuissa, jolloin siirtämisen suurin ongelma on ollut saada niiden muhkeaksi kasvanut juurakko hellästi pois ruukusta. Multapaakun kasteleminen kunnolla auttaa irrottamisessa. 

Clematis atragene 'Columnella' - Tarha-alppikärhö

Viime kesänä kärhöt kukkivat runsaasti ja kauniisti. Tältä kesältä en vielä osaa sanoa mitään. Toivon vielä nukkuvien heräävän niidenkin. Tappioihin puutarhuri joutuu aina varautumaan, joten enpä ala hiuksiani repimään menetettyjen kärhöjen vuoksi. Iloitsen selviytyjistä. Yhtään sellaista kärhöharvinaisuutta minulla ei ole, etteikö sen tilalle uuttakin tarvittaessa löytyisi.

PS. Kaikki postauksen kärhökuvat ovat tuoreita eli kuluneen viikon aikana otettuja.

Kurkuista kanttaamiseen

Kurkku Sherpa

Ensimmäiset kurkut on poimittu kasvihuoneesta. Lisää siellä on kypsymässä. Sherpa on sileä kurkku, joka kasvaa 15-25 senttiseksi. Poimimieni kurkkujen pituus on runsaat 15 cm. Annan osan kasvaa pidemmiksi, mutta osan poimin jo aiemmin helpottaakseni kurkunvarren kantokykyä. Minusta kurkut myös maistuvat mehukkaammilta, kun mittaa ei ole kertynyt valtavasti.

Kurkku Sherpa

Kasvihuoneessa on myös Cordobaa, jonka pitäisi olla aikainen ja 30 senttiseksi kasvava kurkku. Se on alkanut kukkia vasta päästyään kasvihuoneeseen. Sherpa aloitti jo kellarissa ja ehti tehdä muutaman vauvakurkun ennen kasvihuoneeseen muuttoa.

Kylvin Sherpan ja Cordoban jälkeen myös Beth Alphaa ihan vain kokeillakseni, onko vanhoissa siemenissä vielä voimaa. Olihan niissä, enkä tietenkään raaskinut heittää taimia pois. Nyt Beth Alphaakin on kaksi kasvamassa kasvihuoneessa. Viime kesänä kurkkusato alkoi valmistua kesäkuussa. Olimme omien kurkkujen varassa koko kesän. Kurkkujen kasvattaminen on helppoa ja sadosta pääsee nauttimaan paljon ennen tomaatteja.

Tomaatti Gardener's Delight

Osassa tomaateista on jo raakileita, mutta niiden kypsymiseen menee vielä tovi. Pari tomaattia huitelee jo kasvihuoneen katossa. Olen nyppinyt varkaita ja leikannut joitakin alimmaisia lehtiä pois lisätäkseni valoa ja ilmavuutta kasvustolle. Blumatin säätäminen on tänä vuonna sujunut aiempaa helpommin.

Tomaatti Golden Sunrise

Vaikka kasvihuoneessa on automaattinen ikkunanavaus, käyn yleensä aamulla avaamassa myös oven. Harsoteltat olen jo ottanut pois tomaattien ympäriltä, mutta oviaukossa on edelleen harso. Se varjostaa tomaatteja iltapäivän auringonpaahteelta. 

Herneet

Miltei kaikki viljelylaatikoihin kylvämäni siemenet ovat itäneet. Vain tammenlehtisalaatti ja kerrottu kosmoskukka eivät ole nousseet. Tammenlehtisalaatin siemenet saattavat olla jo liian vanhoja, joten kylvän uuden satsin tuoreemmasta pussista. Kerrottujen kosmosten tilalle laitan jotain muuta, ellei versoja ala piakkoin näkymään.

Samettikukka 'Jolly Jester'

Samettikukkia olisi voinut olla enemmänkin. Siemeniä minulla kyllä oli, mutta päätin ensin kylvää vanhimpien pussien pohjat. Niin ne lisäkylvöt sitten unohtuivat. Samettikukkaa en ole koskaan kylvänyt suoraan maahan. Onnistuuko ja ehtiikö se? Kertokaa kokemuksianne.

Alapiha 3.6.2020

Viime päivien vapaat hetket olen enimmäkseen kantannut istutusalueita. Edellisen kanttauksen taisin tehdä tammikuussa. Sen jälkeen ruoho ja rikat ovat kasvaneet kohisten. Nykyisellä ruohonleikkurilla ei pääse yhtä lähelle nurmikon reunoja, kuten vanhalla. Ruohonleikkuun jälkeen pitäisi käydä kaikki istutusalueet läpi trimmerillä, mutta usein se jää. Niinpä kunnon kanttaamisella on suurempi merkitys. Kanttausurakka on tältä erää vielä vähän kesken. Marjapensaat ja rinteen alaosa odottavat vuoroaan.

Tätä kuvaa ottaessani seison alapihan toisen kriikunan oikealla puolella ja tähtään kohti kasvihuonetta. Etuoikealle jää toinen kriikuna, siitä "ylöspäin" on Päivänliljapenkki ja kasvihuone peittyy hieman toiseen marjapensasryhmään.

Alapihan ruusupenkki 3.6.2020

Tässä kuvassa juuri kantattu Ruusupenkki. Osa ruusupensaista on penkin toisessa päässä rajoittuen norjanangervoihin. Kuvan vasemmassa alalaidassa on pilkahdus tuijasta, jonka edessä kasvoi vielä viime kesänä valamonruusu. Ruusupenkki rajoittuu naapurin aitaan. Huomasin valamonruusun tekevän versoja naapurin nurmikolle, joten katsoin parhaaksi kaivaa se pois. Löysin kyllä versoja meidänkin nurmikolta. Ruusupenkki on siis valamonruusun poistumisen vuoksi osittain muutosvaiheessa.

Alapihan Kriikunapolku 3.6.2020

Kriikunapolulla on kolme sisäänkäyntiä. Kuvassa näkyvä kulkee naapurin rajan suunnasta kohti Ruusukolmiota, jossa kasvaa Ritausma, Suviruusu ja Tornionlaaksonruusu. Vasemmassa nurkassa on toinen kriikuna, jonka tyvellä on taponlehteä, ranskantulikukkaa ja akileijaa. Oikealla olevien kartiokuusien takana on viime kesänä ylös kaivettu alue, joka sai nimekseen Majalispenkki (nimi tulee vieressä kasvasta metsäruususta, jonka nimi on latinaksi Rosa Majalis). Sieltä nousee mm. kuunliljaa, soihtunauhusta, komeamaksaruohoa. Aukkopaikkoja on vielä, täytän ne ajan kanssa. Majalispenkin vieressä kulkee Kriikunapolun toinen sisäänkäynti ja kolmannesta haarasta pääsee ruusujen ohi Hortensiapenkin viertä Kurgaanille.

Olen todennut, että vähänkin laajempi istutusalue vaatii huoltokäytäviä tai astinkiviä. Kasvien lähelle on pakko päästä hoitamaan ja katselemaan tallomatta muita. Muutamiin paikkoihin olen laittanut astinkiviksi valamiani pyöreitä betonilaattoja tai raparperinlehtilaattoja. Joidenkin astinkivisysteemien kohdalla on käynyt niin, että vähitellen yksittäiset laatat muuttuvat yhtenäisiksi poluiksi. Kätevää ja kivan näköistäkin. Alueiden hoidon helpottumisen lisäksi polut houkuttelevat katsomaan ja tutkimaan.

Phlox subulata 'Candy Stripes' - Sammalleimu

Oudoksun puutarhani laajempien näkymien julkaisemista. Tykkään lähikuvista, joissa mielestäni onnistun paremmin. Lisäksi täällä puutarhablogien maailmassa näkee kerrassaan upeita ja hienosti toteutettuja puutarhoja, joita katsoessani koen itseni amatööripuuhastelijaksi. Sellainenhan minä olenkin. Kantapään kautta kaiken kasveihin ja  kasvattamiseen liittyvän opetellut. Ihan kaiken olen kaivanut, kärrännyt, kitkenyt ja istuttanut omin käsin. Apunani ei ole ollut koneita eikä ammattilaisia. Miehistä voimaakin on ollut todella harvoin. 

En kaihda raskaita, hikisiä ja likaisia puutarhatöitä. Minulla on intohimoa, sinnikkyyttä, loputon kasvikiinnostus ja suuri rakkaus puutarhaani. Ei ole oikeanlaista puutarhaa, ei ole valmista puutarhaa. Jokainen puutarha on kaunis. Kaikesta kriittisyydestä huolimatta olen ylpeä puutarhastani. Olkaa tekin omastanne.

Purppurapilviä

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Jos ovat kukkia täynnä hedelmiä tuottavat omenapuut, niin samoin notkuvat koristeomenapuiden oksat ihanista purppurapilvstä. Aamurusko muuttui hetkessä oikeaksi prinsessaunelmaksi. Voi, että olen onnellinen näistä kukkivista puista. Miten kummassa selvisin vuodet ennen tällaisia näkymiä?

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Royalty ei jää yhtään Aamuruskolle kakkoseksi. Kumpikin puu on istutettu keväällä 2015. Ne ovat kasvaneet pituutta mukavasti, leveyttä saa tulla vielä lisää. Kolme ensimmäistä vuotta meni varsin minimaalisen kukinnan parissa. Viime kesänä nämä koristeomenapuut suorastaan räjäyttivät kukkapankkinsa, eikä tämä kukinta ole edellistä huonompi. Toivottavasti ohikulkijat nauttivat omppupuideni kukinnasta yhtä paljon, kuin minä.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Tämän vuoden tulokas puutarhassamme on koristeomenapuu Makamik. Pitihän alapihallekin saada kaunotar, vaikka siellä jo Musta Rudolf onkin. En odottanut Makamikilta näin ensimmäisenä kesänä kukintaa ollenkaan, vaan jokaiseen oksaansa se on tehnyt muutaman kukan ja yhden vielä latvaankin.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Musta Rudolf näköjään kukkii vähän muita koristeomenoita myöhemmin. Tosin sen asuinpaikkakin on avoimempi ja tuulisempi. Musta Rudolfin olen istuttanut 2017, joten se on vielä nuorukainen puutarhassani. Pituutta sille ei ole kovin paljon vielä tullut, mutta tuuheutta ihan mukavasti. Täysikasvuisena poika on noin 3-6 metriä, mikä sopii minulle hyvin. En haluakaan tonttimme puiston puoleiselle laidalle entisen kaltaista tiheää metsikköä, vaan ilmavaa kasvillisuutta tuomaan eloa ja väriä. 

Allium Purple Sensation

Purppuraa on ukkolaukoissakin. Mielestäni istutin niitä tavallista enemmän. Silti auringossa paistattelevat pallurat eivät suuren suurta joukkoa vielä muodosta. Laukoista tykkään ja niitä on kiva kuvata vielä siinäkin vaiheessa, kun pikkuiset siemenet alkavat rapista korkean varren päässä.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukkoja istutin viime syksynä vähän lisää. Myös edellisvuotiset ovat nousseet kiitettävästi ja avautuvat jo lämpimimmissä paikoissa. Muiden laukkojen tapaan pallolaukan kukka sen kun paranee avautuessaan täyteen olomuotoonsa.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikot eivät kuki purppuraisina, vaan kirkkaan punaisina. Eivätkä ole vielä avanneet nuppujaan. Unikot ovat selvästi tykänneet menneestä talvesta tai sitten niiden siemeniä alkaa olla yläpihan Syreenipenkki pullollaan. Lehtiä on noussut tiheästi ja viimein nuputkin ovat tulleet esiin. Tässä on kukka, jonka jokaista vaihetta on kiva kuvata.

Kollaasin vasen nuppu taitaa kuulua joko vaaleanpunaiselle Princess Victoria Louiselle tai valkoiselle Royal Weddingille. Aika näyttää, kumpi nupusta kuoriutuu.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikkoni ovat sekä ujoja että uteliaita. Ujoina ne eivät tahdo asustaa Syreenipenkin katsojan puoleisella sivulla, mutta uteliaisuus saa ne kuitenkin kokoontumaan aroniapensaiden tyveen tuijottamaan kohti alapihaa. Kuvaamisen kannalta unikoiden sijainti on hankala, sillä lähelle päästäkseni pitäisi talloa muita kasveja sekä rinteen ylä- että alapäässä. Joskus yritin jopa siirtää unikoita penkin toiselle sivulle, mutta siitä huolimatta tihein joukko pakenee aina aronioiden kupeeseen. Onneksi sentään muutama unikko haluaa kasvaa kuvaamisen kannalta otollisemmassa paikassa.

Kuvasta näkee, että aronia kaipaa taas alasleikkaamista. Aronialle on tyypillistä, että sen latvus on alaosaa leveämpi. Silloin latvus myös varjostaa alaosaa, joka jää usein aika paljaaksi. Valtaosa aronia-aidanteestamme on koristearoniaa, joukossa on muutama marja-aronia. Aiemmin annoin aronian  kasvaa sille luontaisesti rehevänä. Sittemmin olen alkanut leikkaamaan sitä säännöllisesti, jotta se ei vie liikaa tilaa kaikelta muulta. Aronia kyllä sietää hyvin leikkaamista, vaikka ei olekaan paras mahdollinen muotoiltava pensasaita.

Paeonia lactiflora 'Red Charm'

Kuivuudesta huolimatta kaikki puutarhassa on rehevää ja runsasta. Nuppuja ilmestyy eri kasveihin vinhaa vauhtia. Jotenkin miellän pionien kukinnan heinäkuulle, mutta kyllä ne nykyisin kukkivat jo kesäkuussa. Monessa pionissa on jo isot nuput. Muutama lämmin päivä paukauttaa nuput avoimiksi. Osalle pioneista olen jo virittänyt tuet, mutta en kaikille. Toivottavasti perjantaivastaisena yönä alkaneet sateet eivät tule kaatosateina, jotta nuput eivät vahingoitu.

Rosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Ruusuistakin löytyy jo nuppuja. Teresanruusu taisi olla viime kesänä ahkerin kukkija. Sen sijainti on siinä mielessä otollinen, että kuihtuneet kukat on siitä helppo napsaista ohi mennessä. Kuihtuneiden kukkien poistamisen pitäisi lisätä uusien nuppujen muodostumista. Teresanruusuun se ainakin viime kesänä päti erinomaisesti.

Oikeastaan aina pihalle mennessä pitäisi pukea ylleen jonkinsorttinen "työkaluvyö", sillä vaikka vain postilaatikolle mennessä huomaa kaikenlaista nypittävää ja leikattavaa. Ilmankos kynteni ovat kesäaikaan surunauhoin varustetut liuskaiset nysät, kun saksien puutteessa nypin ja nipistän kaikkea ilman kunnon työkaluja.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusu on kukkinut kahtena edellisenä kesänä valtavasti. Kuluneen talven jäljiltä jouduin leikkaamaan monta kokonaan kuivunutta oksaa pois. Vieläkin muutama oksa on huonon näköinen. Nuppuja on jonkin verran. Ei sitä joka kesä tarvitse ylittää itseään kasvattajaa miellyttääkseen. Ruusuillakin on lupa levätä välillä.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Samoin Suviruusu kukki viime kesänä valtoimenaan. Paljon siinä on nytkin nuppuja. Meinaako kaikki koristautua kauniiksi jo ennen juhannusta? Jättäkää nyt vähän ihasteltavaa heinä-elokuullekin.

Thalictrum delabayi - Jaloängelmä

  
Silmäni löytävät aina kaikenlaiset hassut näyt puutarhasta. Jaloängelmän lehtisykerö pitkän varren päässä on mainio. Pari päivää tästä kuvasta sykeröstä kuoriutui nuppurykelmä.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

  
Syreenien kukista minulle tulee aina mieleen Suomenlinna. Veljentytön kanssa käymme kesäisin Suomenlinnan kesäteatterissa ja yleensä juuri silloin lukuisat syreenit kukkivat runsaina. Syreeni oli vihervuoden 2016 teemakasvi. Taimistoviljelijät ry:n sivusto kertoo syreenin Suomen valloituksesta seuraavaa:

"Turkulainen apteekkari Jonas Synnerberg toi ensimmäisen pihasyreenin omaan puutarhaansa vuonna 1728 Tukholmasta. Noin 20 vuotta myöhemmin pihasyreeni tuli Suomeen myös Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan kautta. Tarinan mukaan ensimmäiset syreenin taimet lähetettiin sinne Ranskasta Versaillesin puutarhasta. Pihasyreeni levisi nopeasti ympäri maata, ensin Turusta, mutta vähän myöhemmin myös upseerien ja sotilaiden mukana Viaporista."

Tänä kesänä Suomenlinnan kesäteatteri jäi minulta ja Siiriltä koronan vuoksi väliin. Toivottavasti ensi vuonna voimme palata monivuotiseen perinteeseemme.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Unkarinsyreenin ja pihasyreenin lisäksi puutarhassani kasvaa 2014 istutettu Isabellansyreeni 'James MacFarlane', viime kesänä istutettu jalosyreeni 'Ludwig Späth'' ja tänä keväänä istutettu jalosyreeni 'Beauty of the Moscow'. Näissäkin on jo nuppuja.

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Tämän postauksen kuvat on otettu ennen sadetta. Maa on äärimmäisen kuivaa, joten sade on tervetullutta. Puutarha kaipaa tehokasta kastelua ja puutahurikin voi välillä keskittyä sisähommiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Alkukesän valkeita kukkijoita

Malus domestica 'Huvitus" - Omenapuu

Omenapuut aloittavat parhaillaan kukintaansa. Nuppuja kaikissa neljässä puussa on valtavasti. Ensimmäisenä kukkansa avasi Huvitus ja Valkeakuulas kirii hyvänä kakkosena. Punakanelikin yhtyy joukkoon ja viimeisenä tulee syysomena.

 
Pölyttäjiä ei kukissa pörise samalla innolla kuin viime kesänä. Toivottavasti kuitenkin sen verran, että saamme satoa. 

Rhododendron Cunningham's White

Rhodo Cunningham's White on nuppuisena vähän samanlainen, kuin omenapuutkin. Nuppu on vaaleanpunainen, mutta avauduttuaan siinä ei ole häivähdystäkään rosaa. Ei, vaan hiukan keltaista, kuten kuvasta näette. Cunningham's White saattaa kukkia vielä syksyllä toistamiseen. Silloin tosin paljon kevättä vaatimattomammin.

Narcissus Sir Winston Churchill

Narsisseja puutarhassani on tänä keväänä kukkinut aika vähän. Voittopuolisesti keltasävyisistä mm. Las Vegas ja muutama muu. Valkoisista Mount Hood on jo lopettamassa. Kuvan Sir Winston Churchill on vasta aloittanut. Se muistuttaa perunanarsissia. Tuoksusta en voi sanoa mitään. Ehkä on pyydettävä Ukkokultaa nuuskaisemaan, tuoksuuko ja millaiselle.

Narcissus Recurvus

Recurvus on minusta aivan ihana. Hänen nuppujensa avautumista sain odottaa pitkään. Tuumin jo, tuleeko hoikista nuppuvarsista kukkaa laisinkaan. Tulihan sieltä.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokkoa minulla ei ole vielä kovin montaa vuotta ollut. Jonkun blogista tai pihasta tämän bongasin ja itselleni halusin. Tykkään kovasti, vaikka onkin hurja leviämään. Pariin paikkaan olen arovuokkoa siirtänyt, jotta se täyttäisi korkeampien kasvien tyvialueita. Voi olla, että jonain päivänä manaan itseni moisen teon vuoksi Etelänavan jäätikölle saakka. Toivottavasti näin ei käy, sillä tykkään kovasti lämpimistä kesäilmoista.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Kriikunan kukinta meni tänä(kin) vuonna ohi supernopeasti. Viime kesänä saimme kolmesta kriikunapuusta todellisen jättisadon. Vieläkin on pakastimessa muutama rasia kriikunoista ja aronioista valmistamaani mehua, josta keitän kiisseliä aamupuuron lisukkeeksi.

Spiraea 'Grefsheim' - Norjanangervo

Kriikunan tapainen pikakukinta on norjanangervoillakin. Arvon itseni kanssa aina, onko parempi leikata norjanangervoja keväällä ennen kukintaa, heti kukinnan jälkeen vaiko vasta syksyllä. Taidan tällä kertaa leikata alapihan rengaspenkin angervoista osan alas, koska sieltä olen vanhempia oksia ottanut vuosien mittaan pois useinkin. Sen sijaan pikkupuutarhan angervot ovat saaneet rauhassa ränsistyä, enkä aio niiden alasleikkausta siirtää enää yhtään. 

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Työhuoneseinustan angervojen alasleikkauksesta on pari vuotta. Ne eivät leikkausta kaipaa. Paitsi välistä piti kaksi puskaa leikata, sillä ne eivät tehneet lehtiä nyt laisinkaan. Toivottavasti eivät ole kokonaan kuolleet, sillä pitkästä rivistöstä on vaikea kaivaa kahta pensasta pois. Toisaalta aukkoakaan ei voi jättää. Näyttäisi hölmöltä. Täytyy seurata tilannetta ja pohtia mahdollista ratkaisua.

Viola - Orvokki

Nämä kuvan orvokit kasvavat talon kulmalla, pensaiden alustalla. Lähellä olevan salaojakaivon kannella on monena kesänä ollut ruukussa orvokkeja. Niitä nyppiessäni olen nakannut orvokinjämät pensaiden alle. Sinne on siis kertynyt siemeniä, joista kasvaa nyt hauskan näköinen "orvokkipenkki".

Viola - Orvokki

Kevään ensimmäiset kesäkukat ovat aina orvokkeja. Vapun aikaan ostin isomman määrän, jotka istutin kahteen kukkalaatikkoon pergolan kaiteen reunalle. Nämä valkoiset pikkuorvokit näyttävät vähän kiukkuisilta. Vai ovatko juuri heränneet ja siristelevät silmiään aamun auringossa.

Prunus pumila var. debressa - Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka kuuluu niihin kasveihin, joka joskus "oli saatava", vaikka kunnon paikkaa sille ei ollutkaan. Se on viettänyt monta vuotta Oikearinteessä. Huomasin sammalleimun, pikkutalvion ja sulkaneilikan kasvaneen lamohietakirsikan lomaan niin tehokkaasti, ettei valkoisia kukkia kunnolla edes näkynyt. Hetken kävi mielessäni kirsikan siirtäminen toiseen paikkaan, vaan tutkiessani sitä tarkemmin, ajatus muuttui. Kasvi on niin tehokkaasti ankkuroitunut rinteeseen, ettei sitä hevillä sieltä ylös oteta. 

Oikearinne kesäkuun alussa 2019

Edessä on rinteen siivous joka tapauksessa, sillä edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi. Alkukesästä näyttää vielä ihan siedettävältä, kun sammalleimut kukkivat ja sulkaneilikat sekä maksaruohot kasvavat innolla. Kesän mittaan puna-apila ja kaikenlaiset rikkaruohot nousevat tehokkaammin esiin. Ne ovat alkaneet hissukseen vallata tilaa vähän liikaakin. Myös vuorenkilvelle riittää tila kuvan oikeassa reunassa.

Oikearinne vastakkaisesta suunnasta kesäkuun alussa 2019

Rinteen siivouksessa on iso urakka, koska kaikki mahdollinen on kaivettava pois ja juuret putsattava rikkaruohoista, jonka jälkeen istutan jaetut taimet takaisin. Ehkä jätän homman loppukesään tai vähintäänkin kosteampaan aikaan. Kuivassa hiekkarinteessä kasteluvesi valuu helposti pois kasvien juurelta, joten taivaallinen kastelu olisi istutusvaiheessa tervetullutta.

Tulipa Exotic Emperor

Keräsin tähän postaukseen parhaillaan valkoisena kukkivia kasveja. Aika paljon valkoista on minullekin kertynyt. Kaikista ei edes löytynyt sopivan tuoretta kuvaa. Nykyisin valkoisena kukkivista kasveista nousee mieleen Versoja Vaahteramäellä -blogin Riina, joka rakastaa valkoisia kukkia. Valkoinen on kaunis ja tyylikäs väri, josta itsekin pidän kovasti. Kukkien suhteen taidan olla aika ahmatti. Kunhan tavalla tai toisella silmää hivelee ja mieltä ilahduttaa, saa luvan muuttaa puutarhaani. Väri muodostuu harvoin esteeksi.