Tintti-tv avattu

Sunnuntaina 20.11. lumikerros oli vielä hento.

 

Mittari on pysynyt muutaman päivän miinuksella. Lauantaista lähtien luntakin on satanut lähes tauotta. Lumikola on edelleen kellarissa. Kannattaisi ehkä siirtää talon seinustalle. Toimenpiteellä saattaa olla samanlainen vaikutus, kuin sateenvarjon mukaanottamisella kävelyreissulle. Ei sada, jos sontikka on mukana. Ehkä lumentulo lakkaa, kun kola on valmiina. Itse asiassa seuraavalle viikolle luvataan plussakelejä ja vesisadetta. Sellaista pääkaupunkiseudun marraskuista loskaa siis.

Tintti-tv on avattu. Pakkasen ja lumisateen myötä talipötkylän ja siementen suosio on taattu. Välillä tungos ruokintapaikalla on suorastaan valtaisa. Parhaimmillaan laskin seitsemän mustarastasta maassa ja pari leikkimökin katolla. Muutama viherpeippo, tali- ja sinitiaiset tietenkin, pikkuvarpusia, närhi, harakka ja tikat ovat tavallisimpia kävijöitä. Yhtenä päivänä pyrähti punatulkkujen porukka hetkeksi syreenien oksille. Eipä riittänyt kameran kapasiteetti ikuistamaan moista kauneutta, mutta mieleen se kyllä jäi.

 
Hain kaupasta linnuille 20 kg:n säkillisen kuorittuja auringonkukansiemeniä. Hinta on noussut viime vuodesta melkoisesti. Muista asiakkaista useimmat suuntasivat kassalle talipalloämpärin kanssa. Se maksoi tarjouksessa 5 euroa. Ostan välillä itsekin talipalloja, mutta mieluummin sellaisia, joita ei ole pakattu vihreään verkkoon. Muuten niitä muovisia verkkoja saa riipiä puiden oksilta ja kerätä pihalta.

Kaktukset aloittivat jokavuotisen kukintansa. Olen kuullut väitteen, että kaktusten vieminen kesäksi ulos edesauttaisi kukinnassa. Saattaa näin ollakin. Omat kaktukseni jäi kiikuttamatta pihalle niin viime kuin edellisenäkin kesänä. Kukkivat siitä huolimatta.

Värinokkonen on säästynyt ötököiltä.

Kahteen kiinanruusuun tuli ötököitä. Ripsiäisiä tai kirvoja tai mitä lie. Suihkutin kiinanruusut kahdesti ja pidin niitä välipäivät varaston ikkunalaudalla, jotta ötökät eivät muuttaisi muihin viherkasveihin. Pyyhin lehdet ja upotin multaan torjuntapuikkoja. Ötökät voivat edelleen hyvin. Minulla on ennenkin ollut kiinanruusuja ja niihinkin on tullut ötököitä. Saattaa olla, että kiinanruusuilla on lähtö lähipäivinä. 

 
Vuodenaika ei ole paras mahdollinen viherkasvien ruukunvaihdolle. Kaksi isoa rönsyliljaa olivat kuitenkin kovin ahtaissa oloissa. Kasteluvesi vyöryi helposti yli tai jäi lillumaan suojaruukun sisälle. Toiselle rönsyliljalle ostin uuden altakasteluruukun, toiselle löysin samanlaisen kellarista. Kasvit ovat ruukunvaihtokäsittelyn jäljiltä vähän sikinsokin, mutta siitä ne virkistyvät.

Pelkkä päivänvalo ei tahdo riittää kuvaamiseen.

Joku aika sitten istutin emokasvista irroitettuja rönsyjä pieneen ruukkuun, jonka laitoin loppukesästä lahjaksi saamaani Iittalan Nappulaan. Rönsyt ovat jo juurtuneet, mutta hetki vielä menee kasvin rehevöitymiseen. Nappula oli aluksi keittiön työpöydällä, joka on ilman  keinovaloa viherkasville liian pimeä paikka. Pidin siinä köynnöstävää keinokasvia ja myöhemmin valosarjaa. Tykkään Nappulasta, joka toimii kummin päin vaan kukkaruukkuna tai maljakkona. Sen voi laittaa myös tarjoilupöydälle herkkujen annoskulhoksi. 

Ostin pitkästä aikaa itselleni kultaköynnöksen. Ötököiden ilmestyessä kiinanruusuun, ajattelin tämän ostokasvin olevan niiden lähde. Tarkasta tutkimisesta huolimatta en ole löytänyt kultaköynnöksestä minkäänlaista viitettä ötököihin. Laitoin senkin uuteen altakasteluruukkuun. Sijoituspaikka ikkunalaudalla ei ole paras mahdollinen, kun alla hohkaa sähköpatteri. Muutto on jo suunnitelmissa.

Kuvan lasikuusen ostin marketista. Laitoin sen sisään patteritoimisen valosarjan ja muutama päivä myöhemmin pieniä joulupalloja. Lasikuusen ylin osa irtoaa, jolloin sisään on helppo laittaa haluamiaan asioita. Ilman lakiosaa lasikuusta voi käyttää vaikkapa maljakkona.

Kävin läpi kaikki taloutemme sisävalosarjat. Neljästä kyntteliköstä vain yksi on led. Kranssimuotoinen valosarja ei myöskään ollut led, eikä kaikki sen lamput enää syttyneet. Muutama muukin valosarja sai lähtökäskyn.Toimivat valosarjat vien kierrätykseen, jossa niiden uusi omistaja voi tehdä oman energiankulutuspäätöksensä.

Aion laittaa pari kynttelikköä ikkunoille. Ehkä myös valokranssin, jos sellaisen vähällä vaivalla jostain löydän. Patteritoimisia valosarjoja on jo viritetty muutamia sisälle. Ulos laitoin led-valosarjat niin sisäänkäyntiin kuin pergolaa reunustumaan. Valo näinä hämärän hetkinä tuo iloa ja luo tunnelmaa. Jaksamme sitten ehkä säästää energiaa muissa asioissa.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Pysykäähän lämpiminä!

Suru vieraanamme

 

Viimeisten kahden viikon tunteiden vuoristorata huipentui tänä aamuna tietoon anopin kuolemasta. Ukkokulta vei äitinsä kaksi viikkoa sitten sairaalaan pahaksi äityneen influenssan vuoksi. Anoppia tutkittiin, lääkittiin ja hänet siirrettiin Jorvista Espoon sairaalan puolelle toipumaan. Seuraavana aamuna Ukkokullan puhelin soi. Hänen äitinsä oli kaatunut ja loukannut itsensä pahasti. Anoppi siirrettiin Jorviin, jossa hänellä todettiin lonkan ja leukaluun murtumat sekä muita pienempiä vammoja. Jorvista hänet kiidätettiin Töölöön sairaalaan, jossa lonkka leikattiin. Töölöstä anoppi siirrettiin takaisin Jorviin. Olemme käyneet häntä katsomassa erilaisilla kokoonpanoilla.

Perjantaina istuin kolme varttia anopin vieressä. Hän nukkui koko ajan, eikä häneen saanut kontaktia. Juttelin hoitajan kanssa tämän käydessä välillä anoppia katsomassa. Hoitaja laittoi pipetillä anopin suuhun limakalvojen kautta imeytyvää kipulääkettä, sillä pergamentin ohueen ja hauraaseen ihoon ei enää voitu laittaa kanyyliä suonensisäistä lääkitystä varten. 

Ajattelimme, että anopin selviytyminen olisi ihme. Iäkäs ja reistaileva sydän tuskin kestäisi kaatumisen aiheuttamia vammoja ja niiden hoitoa. Niinpä puhelinsoitto sairaalasta aamulla ei tullut yllätyksenä. Anoppi oli menehtynyt.

Iäkkään ihmisen kuolema on aina yllätys, vaikka toki olimme jo pitkän aikaa varautuneet, että mitä tahansa voi sattua. Influenssa voi olla kohtalokas iäkkäälle ihmiselle, mutta sen suhteen ei nyt ollut mitään hälyttävää näköpiirissä. Kaatuminen muutti asetelman hetkessä.

 
Kuvittelin 91-vuotiaan anopin mieleltään virkeänä ja omatoimisena sinnittelevän vielä jonkun aikaa. Henkisesti olen asennoitunut siihen, että isäni lähtee ennen anoppia. Näin ei sitten käynytkään.

94-vuotias isäni on sokeudestaan, huonosta kuulostaan ja muistisairaudestaan huolimatta fyysisesti aika hyvässä kunnossa. Edelliskerralla hän ei näyttänyt tunnistavan minua ollenkaan, vaan sijoitti minut lapsuudenmaisemiinsa. Eikä minulle selvinnyt, keneksi hän minua luuli. Viimeksi käydessäni hän oli taas hyvin virkeä tunnistaen minut ja kysellen sekä perheenjäsenistäni että sisaruksistani.

Lähipiirin vanhukset lähtevät yksi toisensa jälkeen. Vuoronumero siirtyy meidän ikäpolvellemme, mikä väkisinkin aiheuttaa pohdintaa elämän rajallisuudesta. Vanhuksen kuoleman synnyttämä suru on myös surua oman vuoromme lähestymisestä.

Kaipaamme keskuudestamme poistunutta anoppia. Hän oli avarakatseinen, positiivinen ja huumorintajuinen. Hänen kanssaan kanssakäyminen oli helppoa, mutkatonta. Uskomme, että hänen on nyt hyvä olla.

Hyvää matkaa sinulle Eeva, anopeista parhain!

Tikusta asiantynkää

Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki

Kiersin isänpäiväviikonlopun lauantaina puutarhassa tutkimassa, löytyisikö jotain merkille pantavaa. Sain kyllä aikaa kulumaan ruskeita lehtiä käännellessä ja näkymiä ihmetellessä. Vaan mitään kummallista en löytänyt, en nähnyt. Ero keväisiin kierroksiin on huima, kun silloin jo yksittäisen päivän aikana tapahtuu vaikka mitä.

Metsätyräkki on tehnyt kivasti siementaimia. Keväällä siirsin joitakin pieniä taimia Ruusupenkkiin, jonne ne näyttävät kotiutuneen hyvin. Edelleen kaipaan mantelityräkkiä, joka ei vuoden takaisesta siirrosta selvinnyt. Koitin kesän aikana kuikuilla itselleni uutta manterlityräkkiä, mutta eipä näistä pääkaupunkiseudun myymälöistä sellaista löytynyt. Menehtyneen ostin Tommolan tilan kevätmessustandilta.

Helleborus - Jouluruusu

Kumarruin jokaisen jouluruusun äärelle katsomaan, josko näkyisi nuppuja. Ei näkynyt. Ei yhdessäkään. Uusia versoja on kyllä tulossa useimmille eli tähtään toiveeni ensi kevääseen.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara

Reunuspäivänkakkara on levinnyt parissa paikassa melkoisesti. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se kukkikin loppukesästä ahkerasti. Ostin reunuspäivänkakkararuukun kesällä 2016 Kotkassa käydessäni eräästä kotipuutarhasta. 

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara elokuussa

Reunuspäivänkakkara on minulla osoittautunut vaeltajaksi. Sen Kotkasta ostamani ruukun jaoin alapihan Kiemurapenkkiin ja Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sen jälkeen taimia onkin ilmestynyt joka kesä ilman sen kummempia toimenpiteitä. Matalana kasvina se sopii istutusalueen reunalle, kuten nimestäkin voi päätellä.

Piippuköynnös tulee keväällä aika myöhään lehteen. Syksyllä köynnös onkin sitten viimeisten joukossa luopumassa jättikokoisista lehdistään. Muu piha on jo siistitty vastaanottamaan talvea, kun piippuköynnöksen maahan pudonneet lehdet vielä odottavat pääsyä kompostiin. Lehdet ovat pehmeitä ja ne maatuvat nopeasti. Tuuli riepottelee auringon kuivattamia lehtiä pitkin pihaa. Harmaaksi muuttuneet lehdet on vain pakko siivota pois. Muuten näyttää, kuin joku olisi levittänyt paikallislehden sivuja pitkin käytäviä.

Tähän aikaan vuodesta on enemmän aikaa ja energiaa tehdä kaikenlaista sisätiloissa. En koe itseäni erityisen taitavaksi kokkaajaksi, mutta yhtä sun toista saan ihan perusruokienkin lisäksi aikaan. Viime aikoina olen kokeillut kaikenlaisia uusia juttuja. Lehdethän ovat pullollaan ruokaohjeita. Niitä on kauppojen mainoslehtisissä ja tietenkin myös ruokablogeista saa hyviä vinkkejä.

Kurpitsaruoat ovat olleet meillä suosittuja. Spagettikurpitsan kumppaniksi olen tehnyt erilaisia kastikkeita. Nyt kaapissa odottaa myskikurpitsa, josta on tarkoitus valmistaa uunifeta-kurpitsapastaa. 

Isänpäiväksi kokeilin ensi kerran tartiflettea, joka on alppien perunaherkkua. No, tuleehan siihen myös pekonia ja erityisesti juustoa. Oli niin hyvää, ettei kuvaakaan ehtinyt syömisen tiimellyksessä ruoasta ottaa. Ainoa vaikeus tartifletten valmistuksessa oli oikeanlaisen juuston löytäminen. Replochon-juustoa en useita kauppoja koluttuani saanut, joten korvasin sen punahomejuustolla. Raclette-juusto olisi ehkä sopinut replochonin korvaajaksi paremmin, mutta eipä sitäkään ollut kaupoissa. 

Aion tehdä tartiflettea lähiaikoina uudelleen. Se on herkullisuuden lisäksi täyttävää, joten kaveriksi riittää vaikka salaatti. Minä paahdoin uunissa lisukkeeksi ruusu- ja parsakaalia.

Lukeminen on ympärivuotinen harrastukseni ja ajankuluni, mutta talvella tulee luettua tavallista enemmän. Lokakuussa luin kahdeksan kirjaa, joista kolme yli 400-sivuisia. Eikä ne muutkaan ohukaisia olleet. Laitoin muutamasta kiinnostavasta kirjasta varauksen kirjastoon. Kaisa Tammen Naisvankilan pomo -kirjan jonotusnumeroni oli 21., joten lopulta päätin käydä ostamassa kirjan itselleni.

Vankilan johtaja Kaisa Tammi on ollut syksyn mittaan useissa medioissa haastateltavana. Häneltä ilmestyi "Naisvankilan pomo" -kirja, joka ilman muuta on lisännyt kiinnostusta tähän persoonaan. Kaisa Tammi on pyrkinyt lähes koko uransa parantamaan naisvankien asemaa ja kohtelua. Hänellä on sana hallussaan ja rohkeutta nostaa esille epäkohtia hyvin miesvaltaisessa vankilamaailmassa.

Kaikkinensa hyvin mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus. Tuli ahmittua kirjan sivuja yötä myöten.

Talvirenkaat on vaihdettu. Pari päivää mennään vielä plussalla, mutta sitten miinusmerkki näyttää olevan ennusteissa voittopuolisesti esillä varsinkin yö- ja aamuaikaan. Jouluhössötys on jo täysillä niin kaupoissa kuin televisiossakin. Jospa saisi itsensä hilattua kellariin tutkimaan valosarjojen kuntoa. Tuikku siellä, toinen täällä tuo piristystä pimeisiin iltoihin.

Koko vuosi on kuin piiri,
joka pyörii, pyörii, pyörii.
Kevät, kesä, syksy, talvi
vuorotellen hyörii.

PS. Blogger tökkii vaihteeksi sillä tavoin, etten pääse vastaamaan blogiini tulleisiin kommentteihin, enkä myöskään kommentoimaan teidän blogejanne. Toivottavasti tilanne korjaantuu pian. 

Kuusi kuvaa toukokuusta

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas 23.5.2022

 

Saaripalstan Saila ehdotti Kuusi kuvaa kesästä -postauksensa kommentissa keskittymistä kuuden kuvan voimalla pelkästään toukokuuhun. Sailan sanoin silloin eletään yhä keväässä ja siirrytään lehdettömyydestä kesän rehevyyteen. Sekä nautitaan aivan ihmeellisestä valosta.

Krookukset 4.5.2022

Näinä sateisina ja harmaina marraskuun päivinä toukokuinen valo tuntuu olevan iäisyyden päässä. Kylmyydestä ei sentään ole tarvinnut kärsiä, kun mittari kipuaa päivä toisensa jälkeen lähelle +10℃ tai ylikin. 

Viime toukokuu oli täällä etelässäkin aika kolea, eikä kevät tuntunut etenevän millään. Vasta puolen kuun jälkeen toiveet ja odotukset palkittiin, auringonsäteet alkoivat helliä niin maata kuin meitä ihmisiäkin. Järkyttävän paksut ja laajat jäätiköt olivat vihdoin sulaneet antaen kasveille mahdollisuuden puskea itsensä ilmoille.

Kukkiva sinikämmen (Glaucidium palmatum)

Toukokuussa puutarhaihmisen kannattaa kulkea katse tarkasti maassa. Parhaiten se onnistuisi konttaamalla, koska silloin silmät olisivat samalla tasolla mullasta nousevien versojen kanssa. Naapurit ja ohikulkijat tuijottavat minun touhujani aika pitkään muutenkin, joten maineeni säilyttääkseni minun tulisi käyttäytyä normi-ihmisen tavoin. Tässä tapauksessa se tarkoittanee konttaamattomuutta eli alaraajat pystysuunnassa maata kohden talsimista. 

Toukokuun alussa on vielä tökittävä ja rapsutettava istutuspaikkoja varmistaakseen, että kyllä sieltä versoja on nousemassa. Pihakierroksilla suurennuslasikaan ei olisi haitaksi, kun jokaisesta oksasta on syynättävä pullistuneet silmut. Kynnenaluset muuttuvat kuukausien ajaksi lähes pysyvästi surureunaisiksi. Kuka sitä nyt muistaa haroja ja pikkulapioita mukanaan kantaa? Puutarhahörhön piti tehdä vain lyhyt piippokierros, mutta unohtuikin tunneiksi multaa möyrimään.

Kaltaiseni puutarhahörhöt ymmärtävät ja tunnistavat, kuinka keväthulluus valtaa ihmisen kokonaisvaltaisesti.

Jaloangervot Bermudassa 24.5.2022

Talvikuukausien ajan sohvatyynyyn painetut korvat höristävät hiusten alta kuuntelemaan ja kuulemaan kevään tuomia ääniä. Mustarastaat ovat toukokuussa luritelleet jo äänensä käheäksi. Konsertoimaan liittyvät yhä uudet tintit, peipot ja sirkut. Järven rannalta kuuluu joutsenten kosiohuudot.

Pää on painettava lähelle maasta nousevia versoja. Siellähän käy melkoinen kohina, kun jokainen sipuli, mukula ja juuri yrittää saada oman versonsa vauhdilla pinnalle. Sopu sijaa antaa. Hoikat ja hennot lehdet mahtuvat hyvin toistensa lomaan. Kevään ensimmäisten kukkijoiden nuput ja kukat ovat pieniä, vaikka niitä on paljon. Päivien edetessä yhä kookkaammaksi käyvät kasvit työntävät pulleita nuppujaan, mutta siitäkään ei kiistaa synny. Ilmatilaa riittää. Tarvittaessa voi ottaa tukea naapurista. Siten kaikki pysyvät paremmin pystyssä ja saavat jokainen osansa auringonvalosta.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä Pikkupuutarhan Kivipenkissä 27.5.2022

Toukokuussa kaikki on niin tuoretta, herkkää ja hentoakin. Ihmisen silmä ei kyllästy ahmimaan ympärillään näkyvää kauneutta. Eikä tarvitsekaan. Versojen kasvu, nuppujen aukeaminen, värien lisääntyminen ei katselemalla lopu. Pihakierroksia on vain lisättävä, että jokainen maasta ponnistava tulisi huomioiduksi. Ja kuvatuksi. Siitäkin huolimatta, että ne on nähty ja kuvattu lukuisina aiempina keväinä. Aina ne ovat yhtä suuria yllätyksiä, odotettuja ja iloittuja.

Kotkansiivet avaavat lehtirulliaan 27.5.2022

Jospa kevääseen, erityisesti toukokuuhun, saisi muutaman tunnin lisää jokaiseen päivään. Tekemistä riittää yllin kyllin, vaikka kuinka päättäisi rajoittaa kesäkukkien hankintaa, uusien perennojen istuttamista, vanhojen siirtämistä. 

Jospa seuraavana keväänä päättäisikin käyttää kaikki vapaa-aikansa ja voimavaransa heräävän luonnon ihmettelemiseen. Makaisi alkuun mahallaan piippoja vahtimassa. Nousisi sitten kontalleen samaa vauhtia mullasta nousevien versojen kanssa. Viileänäkin keväänä toukokuun lopulla saattaisi jo voida nousta pystyyn, kun vehreys ja runsaus vihdoin valtaa puutarhan.

Tulipa generiana Darwin Blushing Apeldoorn

Vielä kuluu jokunen viikko ennen seuraavan kevään alkua. Ehkä ryhdyn rasvaamaan polviani, jotta saan ne huhtikuun loppuun mennessä riittävän hyvään kuntoon konttaamisen aloittamiseksi. Viisaampaa lienee hankkia tuhdit polvisuojat.

Eipä tässä mitään hätää ole. Toukokuu tulee vääjäämättä.
Sitä odotellessa, antakaamme marraskuisen kosteuden helliä ihoamme!

Onnea kaikille isille tulevana viikonloppuna. 

 

PS. Postaukseen lipsahti kuuden sijasta seitsemän kuvaa. 

 

Tämän kauden puutarhatyöt pulkassa

 
Pyhäinpäivänä oli sopiva sää viedä loppuun tämän kauden puutarhatyöt. Taivas oli pilvessä. Kaakkoistuuli sai ilman tuntumaan hyiseltä. Mittari näytti päivällä +2℃. Auringon laskiessa asteet putosivat vauhdilla, vaikka ei sentään pakkasen puolelle ole mennyt.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla pilkahtaa Hortensiapenkki.

Osan kanttauksista olen siivonnut jo aiemmin. Nyt kävin läpi Ruusupenkin, Hortensiapenkin, Kaivoruusupenkin, Syyspenkin ja rinteen alareunan. Samalla kitkin rikkaruohoja istutusalueilta. Niitä ei tosin kovin paljon ollut. Jokunen voikukka yritti voimistaa ruusukkeitaan ja tietenkin apila ja ruoho koittavat lähettää nurmikolta sateliittejaan.

Vasemmalla Oikearinne, oikealla Kurgaaniin päättyvä Hortensiapenkki.

Kitkeminen ja kanttausurien siistiminen kävi kuin leikki. Rikat nousevat kosteasta mullasta helposti. Sateet ovat myös tehneet mullan kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Vielä on tuoreessa muistissa heinäkuinen kitkemisyritys, kun rutikuivasta maasta yritin saada ratamoita ylös. Ei onnistunut. Ainakaan helposti.

Sormustinkukkien ruusukkeet Huvitus-omenan alla.

Sormustinkukkien lehtiruusukkeet ovat kasvaneet kokoa ja näköä. Jokunen muscarikin on kasvattanut lehtiään, joita jänikset yleensä käyvät lyhentämässä. Onneksi helmililjat eivät ole moisesta tasapäistämisestä moksiskaan, vaan kukkivat keväällä kauniisti.

Värien käydessä vähiin näyttävät sormustinkukkien vihreät lehdet hienoilta. Myös lemmikki nostaa syksyisin paljon lehtiä pintaan, mutta niiden ulkonäkö ei vedä vertoja digitaliksille. Toivotaan kaikki kimpassa, ettei talvi kohtele sormustinkukkia kovin ankarasti. Olisi kiva nähdä niiden kukkivan. Netin puutarharyhmässä keskusteltiin mm. digitaliksen siementen säilyvyydestä. Vaikka menettäisimme lehtiruusukkeet, säilyvät siemenet maassa vuosia. Eli kukkia tulee sitten joskus myöhemmin, jos niiden käy nyt köpelösti.

Olen kiikuttanut kitkentäjätettä ja puunlehtiä harmaaseen kompostoriin. Jotta se kypsyttäisi massaa helpommin ja nopeammin, sirottelin kompostoriin herätettä. Jätin myös kannen auki hyödyntääkseni sateen tuoman kosteuden. Muuten massa on liian kuivaa, eikä muutu mullaksi. Kompostorin paikka on tietenkin liian valoisa, lämmin ja avara. Ei mahda mitään, kun tontilta ei parempaakaan paikkaa löydy.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viikko sitten ripottelin katemultaa istutusalueille. Samalla huomasin olopihan Allaspenkissä pikkuisen salkoruudun taimen. Elän toivossa, että se olisi vuosia kukkinutta pinkinpunaista salkoruusua, joka ei keväällä noussut. Kasvatin siemenistä muitakin salkoruusuja, joita olen istuttanut kesän aikana eri paikkoihin. Juuri tähän paikkaan en ole uusia salkoruusuja laittanut.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuren vuodenajat ovat menneet sekaisin, kun se on kasvattanut lehtiryppään marraskuussa. Keväällähän se on aikaisten herääjien joukossa. Katsotaan, miten kaveri käyttäytyy ensi keväänä.

Kotikivi alapihan aidan vieressä.

Linnut ovat nyppineet ahkerasti Kotikiven päällä kasvavaa sammalta. Yllättävän hyvin sammal korjaa itsensä ja paikkaa nopeasti aukkopaikat. Kiven tyvellä kasvaa hiukan posliinirikkoa ja rönsytiarellaa. Ne olisi järkevää siirtää parempaan paikkaan, sillä kiven tyvi kuivuu kesällä aivan korpuksi. Kiven toiselle puolelle olenkin jo laittanut vähän mehitähteä, joka pärjää huomattavasti paremmin.

Linnut tepastelevat ahkerasti keittiön ikkunalaudalla. Selvästi ne komentavat aloittamaan ruokinnan. Annoin sen verran periksi, että laitoin yhden talipötkön marjakuuseen roikkumaan. Viesti buffetin avaamisesta kiiri heti kauaksi ja sen seurauksena mm. käpytikka, pikkutikka ja närhi ovat vierailleet pötköä maistelemassa. Samoin pikkuvarpuset, sini- ja talitiaiset ovat jokapäiviäisiä kyläilijöitä. 

Siemenruokinnan aloitan vasta, kun tulee pakkasia ja maa jäätyy. Lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla. Rikkaruohoja kitkiessäni näin yllättävän monta kastematoa ja leppäkerttuja. Hyönteiset eivät siis kaikki ole vielä talviunilla, vaikka varmasti lintujen luontainen ruoka alkaa olla jo vähissä.

Kaupassa myytiin loppuja kransseja viidellä eurolla. Hiukan ne olivat jo rupsahtaneita ja tästäkin varisi turhan paljon lehtiä. Suihkutin kranssin hiuslakalla, koska sen sanotaan pidentävän kranssin kestoa. Ainakaan toistaiseksi tintit eivät ole nokkineet värikkäitä marjoja kranssista, kuten ovat joskus aiemmille kransseille tehneet.

Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat.

Kokeilin iltapäivälehdessä näkemääni piirakkaohjetta, josta tuli odotettua parempaa. Ulkonäkö ei näissä minun tekeleissäni ole koskaan parasta A-luokkaa, mutta hällä väliä. Maku on tärkeintä. Tässä ohje Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat. Kuvassa mustaherukat eivät näytä mustaherukoilta, vaan kyllä ne niitä ovat. Pohjanjätti -mustaherukat ovat kooltaan suuria ja väriltään punaisempia. Ihan mustaherukalta ne maistuvat. Paitsi tässä ohjeessa punaviini tietenkin toi oman arominsa.

Ystävät toivat meillä käydessään minulle kauniin atsalean, jossa on vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Valkoiset eivät muutu avautuessaan vaaleanpunaisiksi. Olisiko samaan purkkiin ympätty kahden eri värisen atsalean taimet? Nyt kasvi on keittiön ikkunalaudalla, mutta alla olevan patterin vuoksi parempi paikka lienee keksittävä. Olen nykyisin mestari tekemään ruukkukukista ja viherkasveista entisiä. Toivottavasti tämän kanssa sujuu paremmin ja saan ihailla sitä edes jokusen viikon.

Colhicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Pyhäinpäivä oli eilen. Sytytin illalla ulkolyhtyihin kynttilöitä. 

Vilkaisin kalenteria ja huomasin 6.11.nimipäiviään viettävän Mimosa, Örkki ja Örtti. Vanhan sananlaskun mukaan nimi ei miestä pahenna, mutta mahtaako lapsi kiittää vanhempiaan saatuaan nimekseen Örkki?

Tänään on myös Ruotsalaisuuden päivä eli Grattis på svenska dagen!

Marraskuussa ollaan

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Mihinkähän  kaikki aika hurahtaa? Viikossa on maanantai ja perjantai, päivässä aamu ja taas ilta. Kaipa niissä väleissäkin jotain on. Kellojen viisarit tuli siirrettyä mennyttä kesää päin. Illalla tulee nopeammin pimeää. Muuten elo jatkuu näin marraskuussa kuten teki lokakuussakin. 

Ulkoilu ja vuodenajasta johtuvat vähäiset pihatyöt on rytmitetty sateiden väliin. Sunnuntaina oli aika mukava sää. Aiotut rikkaruohotalkoot jäivät tekemättä. Leikkasin perennoja ja siistin paikkoja sieltä täältä. 

Kohmeinen Bermuda pakkasaamuna 31.10.

Etupihan Bermudasta leikkasin syysleimut ja jaloangervot pois ja ripottelin näkymien siistimiseksi penkkiin multaa. Tähän kolataan sisäänkäynnin lumet, joten mitään talventörröttäjiä siinä ei ole mahdollista ihailla. Tavallisesti levitän katemultaa penkkehin vasta keväällä. Nyt piti kuitenkin tyhjentää pari vuotta varaparkkipaikalla hankalassa paikassa seisonut suursäkki viimeisistä mullista. Aika monta kottikärryllistä multaa sain säkistä kaavittua. Itse asiassa sieltä irtoaisi vielä yksi kärryllinen, kunhan kerkiän taas lapiohommiin.

Ainakin puista pudonneet lehdet pysyvät nyt hyvin paikoillaan istutusalueilla matojen murennettavaksi. Muuten tuuli tuppaa ainakin vaahteranlehtiä levittämään pitkin pihaa.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Viime talvi teki hallaa kukkasipuleille. Kesän ajan katoa ihmeteltyäni en enää edes osannut vahtia syyssahrameita. Muutaman löysinkin kompostille mennessäni. Vasta kuvaa tähän postaukseen ladatessani huomasin vasemmassa alanurkassa mullasta kurkistavan sinisen kärjen. Ehkä sahrameita nousee vielä lisääkin. Usein ne kasvavat tuollaisiksi honteloiksi kaatuen sitten avautumatta maahan.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Sunnuntaina ja maanantaina aurinko pilkisti ajoittain pilvien takaa kuultaen purppuraheisiangervon tummien lehtien läpi dramaattisesti. Useimmat muut pensaat ovat jo lehdistään luopuneet, mutta UMNHarpell pitää niistä vielä kiinni.

Physocarpus opulifolius 'Andre' - Purppuraheisiangervo

Myös alapihan naapurinpuoleisessa päässä asustava Andre oli yhä maanantain kohmeassa säässä pukeutunut lehtiinsä. Pian kaikkialla on alastonta ja lehdetöntä.

Pikkupuutarhan väliaikainen peuraportti.

Peurat vierailevat nyt säännöllisesti pihassamme. Tuntuu tylsältä viritellä kaikenlaisia verkkoja ja esteitä. Eikä niistä sinänsä tässä vaiheessa vuotta paljon mitään hyötyä olekaan, kun ei ole kukkia ja tärkeimmät kasvit on jo verkotettu. Minua yksinkertaisesti ärsyttää peurojen luvaton tepastelu kukkapenkeissäni ja lahjaksi jätetyt kakkakasat. Kyllähän ne näiden aitojeni yli pääsevät hyppäämään. Koska ne kuitenkin kulkevat lähinnä hiljaiseen aikaan, toivon esteiden ohjaavan niiden kulkua jonnekin muualle. Metsään vaikka.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Kävimme Ukkokullan kanssa katsomassa kotimaisen Taru Mäkelän ohjaaman "Kulkuset, kulkuset" -jouluaiheisen komedian. Leffa ei ole saanut osakseen suuren suurta suitsutusta, mutta ihan kunnon naurut se kirvoitti useampaankin kertaan. Arki on tänä päivänä monin tavoin vakavaa ja raskasta, joten välillä on virkistävää tuulettaa päätään kevyemmissä merkeissä.

Colchicum cilicicm "Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

 
Pitäkäähän pää pystyssä ja mieli virkeänä. Mukavaa marraskuuta kaikille!

Talviaikaan

 
Taas on se hetki, jolloin kellon viisareita siirretään tunti taaksepäin. Virallinen talviaikaan siirtyminen tapahtuu 30.10. sunnuntaivastaisena yönä klo 4.00. Aamulla on jonkun aikaa valoisampaa ja illalla taasen pimeys laskeutuu aikaisemmin. Eiköhän me taas tämä pimeä aika selätetä. Alkuun vaikka kynttilöitä sytyttämällä ja mieltä virkistämällä, kuka milläkin tavoin.

Omaa mieltäni virkistin uudella pöytäliinalla. Pentikin Neilikka-kangas on sopivan rauhallinen ja kaunis. Sen värimaailma istuu mainiosti valko-harmaaseen keittiöömme. Tekstiilejä vaihtamalla saa kotiin kivasti uutta ilmettä. Verhojen ompelu on minusta aika tympeää hommaa, joten lähinnä vaihdan keittiössä pöytäliinaa ja olohuoneessa tyynynpäällisiä.

Olohuoneessakin siirryin syystunnelmiin. Italian reissulta ostin kolme värikästä tyynynpäällistä, jotka sopivat hyvin vanhoihin viininpunaisiin päällisiin.

Vaihteluksi sukankutimille tein Novitan Talvi-lehdestä lapsen puseron. Ihan ei tulllut samanlaista, koska unohdin seurata ohjetta riittävän tarkasti. Ehdin kutoa yläosaa jo niin pitkälle, että ohjeen mukaisen nappilistan tekemiseksi olisin joutunut purkamaan. Ratkaisin ongelman tekemällä normaalin resorin kaula-aukkoon. 

Lankakaan ei ole ohjeen mukaista, vaan perinteistä 7veikkaa. En löytänyt naapurikylän lukuisista kaupoista Woolly wool -lankaa tai vastaavan vahvuista muuta lankaa. Pusero on 80-86 cm eli ipanan yksilöllisestä koosta riippuen 1-2 -vuotiaalle. Saattaa olla, että ystävän tyttärenpoika saa tämän neuleen.

Etsimäni langan sijasta löysin Novitan Nummi-lankaa, jota on viitenä sävynä. Ostin kokeeksi marjapuuron punaista (948 Kelo), johon yhdistin yksivärisen viininpunaisen käyttäen varressa kerrosrivinousua. 

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä jotain luonnonvalkoisesta (945 Huurre) Nummi-langasta. Taidan kuitenkin jatkaa kesällä aloitettua jämälankojen tuhoamisprojektia. Suunnitelmana on viedä hoivakotiin isän osaston muille asukkaille villasukkia jouluksi.

 Mukavaa alkavaa viikkoa ja marraskuuta kaikille!