Katariina katosi hankeen

 

Lauantai-iltana alkoi lumisade, joka vain sakeni sakenemistaan. Lämpötilakin painui pakkasen puolelle. Tätähän meille on ennustettu ja luvattu, joten mikään yllätys talviseksi muuttunut sää ei ole.

Aloituskuva on ylä- ja alapihan erottavasta rinteestä. Portaiden kahtia jakamasta oikeasta puolesta eli Oikearinteestä. Maanpeiteruusu Fairy siinä nukkuu vielä talviuntaan. Ruusun oksien kärjen kohdalla on myös kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinin melko pitkiksi kasvaneita piippoja. Valitettavasti niitä ei nyt näy, koska ne katosivat lumisateen myötä hankeen.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Tässä Katariinat lauantaipäivällä kuvattuina. Paikka on ollut lumettomana jo muutaman päivän. En vain ollut aiemmin katsonut riittävän tarkasti huomatakseni piippoja. Olin aikeissa sunnuntaina kehittää jotkut suojat piipoille, jotta jänikset tai peurat eivät niitä popsisi. Nyt tuli hiukan lisäaikaa verkkojen löytämiselle, kun piipot uinuvat lumessa.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Lähellä alapihan takalaidan aitaa kasvavan Mustilanhortensian kupeeseen olen istuttanut metsätulppaaneita. Yllätys, yllätys. Ovat jo heränneet.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka on kunnon kevätvirkku. Sen vihreät versot nostavat päätään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden myötä. Kuvan Vasenrinteen yläosa on pihan ensimmäisiä sulapaikkoja, jossa kevätkaihonkukka on taas aloittamassa kesäistä matkaansa.

Huvituksen alle loppukesästä istutettuja esikoita on alkanut putkahdella mullasta enemmänkin. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta monen monta eri väristä esikkoa. Ne viettivät aikansa ruukuissa, kun etsin niille sopivaa paikkaa. Istutuskarttani mukaan näiden pitäisi olla etelänkevätesikkoja. Osa esikoista oli jo kukkimisensa kukkinut, enkä voinut ainakaan kukan värin perusteella istutuspaikkoja kirjata. Tunnen huonosti eri esikoita, joten olkoon nämä tässä vaiheessa vain esikoita.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydämen punaisia naamoja on jo kurkkaamassa mullasta Kurgaanissa. Nämä ilmestyvät ilmoille varsin nopeasti lumen sulattua. Eipä ehdi edes selkäänsä kääntää, kun pikkusydänten tillimäisiä lehtiä puskee sieltä täältä.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Vapaapenkiksi nimettyyn paikkaan istutin syksyllä kultasahrami Romancea. Samaan paikkaan olin istuttanut ennen sipuliaikaa pari uutta syyshortensiaa, joille laitoin jänisten varalta verkon. Krookusten perhe on tullut aivan  huomaamtta eristetyksi toinen toisistaan verkolla. Maa on vielä sen verran kohmeessa, etten uskalla verkkoa nostaa. Saattavat krookukset häiriintyä.

Raparperihan se siellä punastelee. Se on tunnetusti aina yhtä kevätvirkku. Vielä menee hetki ensimmäiseen rapskupiirakkaan.

Näin vihreää alapihallamme oli lauantaina. Myös yläpihalla lumi oli sulanut hyvin tehokkaasti. Käytävät oli paljaina. Istutusalueilla ja muuallakin lunta oli lähinnä niissä paikoissa, joihin sitä on kolattu. Märkää oli joka paikassa, enkä kovin paljon viitsinyt alapihallakaan tallustella.

Koivunoksia ja muuta puista lentänyttä sälää on joka paikassa. Isoimpia poimin kulkiessani pois, mutta mihinkään haravointi- tai muihin siivoustalkoisiin en aio vielä ryhtyä. Sulakoon ja kuivukoon paikat ensin kunnolla.

Sunnuntaina maisema näyttikin vähemmän keväiseltä. Lunta oli illan ja yön aikana satanut sen verran runsaasti, että lumityöt oli tehtävä. Aurakin kävi lykkäämässä sisäänkäynnin umpeen. 10 päivän sääennusteen mukaan sama meno jatkuu useita päiviä eteenpäin. Lunta ja pikkupakkasta on luvassa harva se päivä. Ehdin jo innostua paljaista nurmikoista ja esiin työntyvistä piipoista. Nyt vähän harmittaa, mutta tällaistahan tämä meidän kevätsäämme tuppaa olemaan. Jos kerran lunta pitää sataa, satakoon sitten mieluummin maaliskuun lopussa, eikä vaikkapa vappuna.

Mustarastaitakin taitaa uusi lumikerros harmittaa ja haitata. Ne syövät maasta käsin, joten ruoan löytyminen on nyt vaikeaa. Kuvassa ei näy syreenistä roikkuva siemenautomaatti, josta muut pikkulinnut pudottavat ruokaillessaan joitakin siemeniä myös maassa syöville. Ehdin jo päättää, etten enää tänä keväänä täytä siemenautomaatteja, vaan niissä vielä olevat siemenet saavat riittää. Talviolosuhteiden jatkuessa pyörsin päätökseni ja kävin lisäämässä automaatteihin hiukan uusia siemeniä.

Noita mustarastaita ikkunasta tiiraillessani oli hieraistava silmiä kerran jos toisenkin. Joukkoon nimittäin liittyi peipposia (joista en ehtinyt saada kuvaa). Huusin Ukkokullankin katsomaan ja tunnistamaan. Kyllä, peippoja ne olivat. Myöhemmin sunnuntaina näin yhden peipon myös pihan toisella ruokintapaikalla. 

Luontoportin mukaan peippojen kevätmuutto ajoittuu huhtikuuhun, mutta saattaa niitä tulla jo maaliskuussakin. Joitakin yksilöitä talvehtii harvalukuisena Etelä-Suomessa. Tiirasta en löytänyt yhtään peippohavaintoa. Västäräkkejä on nähty saapuvan ti 21.3.

Kannoin jo paksuimmat talvitakit vaatehuoneeseen. En ole lainkaan vilukissa, päinvastoin. Tuumasin pärjääväni pikkupakkasillakin kevyemmillä tamineilla. Niin vain vanhan kansan taikausko iski tajuntaan. Tuliko talvi takaisin, kun liian aikaisin laitoin talvivaatteet kesäsäilöön? Ei, en suostu talvihynttyitä takaisinkaan siirtämään. Lumi sulaa, lämpö lisääntyy ja kevät saapuu. Riippumatta siitä, missä talvitakkini kulloinkin ovat.

Kellot kohti kesää

 

Taas on käsillä se hetki, kun siirrymme kesäaikaan. Kellojen viisareita siirretään tunti eteenpäin klo 3 sunnuntaiaamuna 26.3.

Aika on mainio puheenaihe. Kautta aikain se on herättänyt paljon ajatuksia ja keskusteluja. Ohessa muutama aika-aiheinen suomalainen sananparsi.

"Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin."
- Suomalainen sananparsi

"Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä".
- Suomalainen sananparsi

"Aika on surun lääke".
- Suomalainen sananparsi

"Aika parantaa haavat".
- Suomalainen sananparsi

"Aika parantaa haavat, mutta ei auta unohtamaan".
- Suomalainen sananparsi

"Istuha kiireemmäks aikaa".
- Suomalainen sananparsi 

 "Yhtä aikaa!, sanoi akka kun yksin veti".
- Suomalainen sananparsi

"Aikaa on, vaikka susia saareen soutaisi".
- Suomalainen sananparsi

"Kyllä aikaa on, mutta kun ikä loppuu".
- Suomalainen sananparsi

"Nälällä on aikaa odottaa".
- Suomalainen sananparsi

"Siinähän se ikäkin kuluu, missä aika menee".
- Suomalainen sananparsi 

 
Tulevaa kasvukautta ajatellen sopiva aikaan liittyvä aforismi voisi olla seuraava:

 "Paras aika puun istuttamiseen oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt".
- Kiinalainen sananlasku

 

Kevään ensimmäinen soolokonsertti

 
Tiistaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta, vesi lorisi ränneissä iloisesti ja mittarikin kipusi reilusti plussan puolelle. Tehdessäni pikakatselmusta pihassa kuulin jotain oudon ihanaa. Nytkö se alkaa? Kyllä, mustarastas istui vaahteran latvuksissa esittäen kevään ensimmäistä soolokonserttoaan. Eikä ihan heti lauluaan lopettanutkaan. Sinne se jäi lurittelemaan lähtiessäni matkaan.

Meidän pihassa on pyörinyt lukuisa määrä mustarastaita koko talven ajan. Ne ovaf oppineet tarttumaan kynsillään keittiön ikkunan edustan siemenmökin laitaan työntäen samalla nokkansa mökin aukosta siemenen saadakseen. Taitavimmat ottavat useammankin siemenen peräjälkeen nokkaansa ja pyrähtävät sitten mökin päälle nielaisemaan ruokansa. Viereisessä tuijassa on välillä monta mustarastasta odottamassa vuoroaan. Näiden lintujen touhuja on ollut mukava seurata.

Havujen alta löytyi monta terhakasta krookusta.

Vesisateet, lämpö ja aurinko ovat sulattaneet lunta aika tehokkaasti. Käytävät olivat tiistaina jo lähes lumettomat ja jäättömät. Märkää toki on, kun ympärillä oleva lumi sulaa tuoden vettä myös käytäville. Piippojahdin laajuus on vielä vaatimatonta. Vaikka yläpihalla lunta on alapihaa vähemmän, ovat parhaimmat sipulikasvipaikat edelleen hangen alla.

Ompun alle istutettu esikko heräilee.

Alapihallakin kevään iloiset esiintymät ovat vielä yhden käden sormissa lasketut. Lumikellojen lisäksi hedelmäpuiden alta alkaa paljastua nousevia krookuksia ja Huvituksen kupeessa myös sinne viime kesänä istutettuja esikkoja. Tässä vaiheessa en yhtään osaa sanoa, minkä värinen yksilö tuo heräilevä on. Muut kaverit kun ovat vielä ihan uppeluksissa.

Vasenrinteen jouluruusussa oli nuput alullaan jo tammi-helmikuussa, jolloin lumi suli rinteestä. Sittemmin lunta on satanut useamman kerran ihan kunnolla ja jouluruusu on saanut nukkua rauhassa hangen uumenissa. Tiistaina nuppuja löytyi enemmän. Annoin kasvin olla kuivuneiden lehtien suojassa, koska ennusteissa ei ole näkyvissä kovin keväistä säätä.

Marketteihin on siementen lisäksi ilmestynyt monenlaisia juurakoita ja mukuloita. Koitin ummistaa silmäni daalioilta ja gladioluksilta. Ainakin toistaiseksi. Mieli tekee uusia, mutta kotiin raahattujen suhteen tuppaa tulemaan hinku laittaa ne multaan. Liian aikaista vielä. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että kaikki mieluisammat menevät nopeimpien ostoskoreihin ja minä jään nuolemaan näppejäni.

Niin nopeasti en juurakkopussien ohi kyennyt kulkemaan, ettenkö olisi huomannut suklaakosmosta. Yksi pussukka hyppäsi oitis koriin. Matkalla kassalle katselin suklaakosmoksen juurakkoa todeten sen kovin pieneksi ja kuivahkoksi. Mietin, raaskinko maksaa 4,49 onnettomasta rääpäleestä. 

 
Kassan lähellä olikin toinen juurakkokeskittymä. Päätin tyrkätä suklaakosmoksenijuurakkoni sinne ja ostaa kasvin myöhemmin keväällä kaupasta valmiina taimena. Vaan kuinkas ollakaan, huomasin rykelmässä isomman määrän suklaakosmospussukoita. Niiden joukosta löytyi oikein komean näköinen ja tuoreen oloinen juurakko, joka sujahti vikkelästi ostoskoriin. 

Yhden kerran olen sellaisen ostanut valmiina taimena kesäkukkakaupasta. Seuraavaksi onkin hankittava lisää tietoa suklaakosmoksen kasvattamisesta. Näin viime kesänä jonkun blogissa kauniin yhdistelmän, mutta en kuolemaksenikaan muista, kenen blogissa ja minkä kasvin kumppaniksi suklaakosmos oli istutettu.

Sumu maanantaina 20.3.

Kevätsään keikkumisesta mielipiteitä onkin vaihdettu moneen kertaan. Maanantaina satoi vettä välillä aivan kaatamalla, tiistaina ympyräinen aurinko helotti siniseltä taivaalta, keskiviikkona taasen tienoon täytti vesi-räntä-lumi -sade. Muutamana iltana on noussut melkoinen sumu. 

Puutarhaihmisen ajatukset liikkuvat jo keväässä. Meteorologin mukaan ei nyt kuulemma kannata kiirehtiä. Ei ainakaan autonrenkaiden vaihtamisessa. Kevätsään keikkuminen jatkuu ja niin jatkuu odottaminenkin.

Maanantai-illan sumu puistoalueella.

Blogiini saapuneita kommentteja on viime aikoina mennyt vähemmän roskapostiin. Toivottavasti tilanne siltä osin vähitellen rauhoittuu. Siitä huolimatta käyn siellä säännöllisesti kurkistamassa tilanteen. Ärsyyntymiskynnykseni ylittyi pahasti löytäessäni julkaisua odottavien joukosta Sannan surunvalittelut veljeni kuoleman johdosta. Veljen kuolemasta tulee kesällä 6 vuotta. Samainen Sanna on esittänyt suruvalittelujaan useamman kerran. Kun hänen nimeään klikkaa, päätyy lahtelaisen kuolinpesän tyhjennyksiä harjoittavan yrityksen sivuille. 

Myös Sara esittää blogissani surunvalittelujaan, tällä kertaa yli kaksi vuotta sitten kuolleen äidin johdosta. Hänen nimensä johtaa tamperelaiseen asianajotoimistoon.

Ajattelevatko tällaiset kommentoijat, että heidän surunvalitteluiksi naamioidut mainoksensa saattavat aiheuttaa vastaanottajalle lisää surua? Että pahimmassa tapauksessa tällä tavoin toimimalla he avaavat kenties jo parantumassa olevan haavan. Laitoin lahtelaiseen firmaan sähköpostilla pyynnön, että poistaisivat blogini mainoslistaltaan. Harkitsen, teenkö saman operaation Saran firmaan.

Samassa sarjassa painiva tapaus on Kaisu R, jonka kommentti osoittautui hämeenlinnalaisen laatta-asennusyrityksen mainokseksi. Turhan myöhässä tämäkin keittiöremppaamme liittyvä mainoskommentti tuli, sillä remppa valmistui jo reilu vuosi sitten. Ihan heti putkeen emme ole keittiötä uusimassa.

Nouseepa mieleeni juttu toukokuulta 2018, jolloin minut kuljetettiin ambulanssilla Töölön sairaalaan kaatumisen seurauksena saadun kallonmurtuman ja aivovamman vuoksi. Sairaalasängyssä maatessani kännykkään kilahti viesti. Ambulanssiyhtiö halusi minun vastaavan kysymyksiin ja arvioivan palveluaan numeroilla 1-10. Viimeisenä kysyttiin, voinko suositella ko. ambulanssiyhtiötä muille käyttäjille? Entä jos olisin vammautunut vakavasti? Tai kuollut? Omaiset olisivat varmasti vähemmän tyytyväisenä moista asiakaspalautepyyntöä lukeneet.

Ymmärrän mainonnan ja markkinoinin. Pelisäännöt on silläkin alueella, eikä hetken paneutumisen inhimmillisiin ja eettisiin näkökohtiin luulisi paljon aikaa ja resursseja kuluttavan. 

Jollei konkreettisesti niin ainakin ajatusten siivin kohti  kevättä!
Kivaa viikonloppua kaikille.

 

 

Maaliskuun sukkia + pohdintaa

Ihan vielä ei pääse pihahommiin, joten edelleen on hetki aikaa antaa puikkojen suihkia. Parhaillaan on tekeillä Niina Laitisen Levottomat. Sellaiset olen kutonut kerran aiemminkin. Tällä kertaa teen sukat vaaleanpunaisesta 7veikan langasta (525 Geisha). En yleensä esittele keskeneräisiä töitä, mutta nyt teen poikkeuksen. Olen lähestulkoon varma Levottomien valmistumisesta.

Novita x Fazer II -lehdestä poimin Domino VI -sukat. Tapani mukaan oikaisin ohjetta siten, että tein kuvion vain varteen ja lyhyen pätkän kärkeen. Lankojen värit ovat kerrankin ohjeen mukaiset eli 7veikan ruskea (turve 691), vaaleanpunainen (marjapuuro 053) ja valkoinen (010).

Marjapuuron sävyisestä Nummi-langasta (948) kudoin tällaiset sukat. Kuvan mallineuletta olen käyttänyt aiemminkin. Helppo ja kivan näköinen. Ensin 7 kerrosta 1 o 1 n ja sen jälkeen 7 kerrosta 1 n 1 o.  

Banaanisukka on näköjään netin käsityöryhmien tämän hetken hitti. Hauskimmat näistä olisi tullut keltaisesta langasta, vaan eipä ollut sitä väriä omassa varastossa. Niinpä kudoin resorin valkoisella ja muun sukan kirjavalla Paraati-langalla (950). 

Helppo ja nopea kutoa. Ainoa ongelma on näin talviaikaan usein esiintyvä etusormen ihon kuivuminen, jolloin etenkin nurjien silmukoiden kutominen on kivuliasta. Laastari sormessa kestää vain hetken ja hidastaa kutomista sekin. Tähän jokatalviseen riesaan en ole toistaiseksi keksinyt pätevää ratkaisua.

Banaanisukat istuvat yllättävän hyvin jalkaan, vaikka niissä ei perinteistä kantapäätä olekaan. Sukkien ohje on seuraava:

1. ja 4. puikoilla: 2 o, 2 n
2. ja 3. puikoilla: 3 kerrosta oikein, kolme kerrosta nurin

Resorin ja kärkikavennukset voi tehdä oman halunsa mukaan.

Satun Tuulia -blogissa on lukuisia kivoja neule- ja muita ohjeita. Olen löytänyt sieltä monta kivaa vinkkiä omaan käyttöön. Satulla on taito somistaa neuleensa kauniisti kuvauksia varten. On pelkästään jo ilo katsella hänen töitään, kiitos Satu!

Ohjeen tähän pipoon poimin SatunTuulialta. Mietin hetken, teenkö pipoon myös tupsun. Valmiita sellaisia ei varastossani nyt ole. Pipo taitaa jäädä omaan käyttöön, joten se ei kaipaa tupsua.

Kaktukseni aloitti tämän vuoden kolmannen kukinnan.

Lopuksi hiukan pohdintaa otsakkeella: Villasukat; miten kestää, miten pestä?

Netin käsityöryhmissä keskustellaan ja kiistellään jatkuvasti eri lankojen kestävyydestä. Myös siitä, kuka pesee, missä, milloin ja miten. On villasukan käyttäjiä, jotka eivät pese koskaan sukkiaan. Ja niitä, jotka pesevät hyvinkin usein sekä kaikkia variaatioita näiden väliltä.

Käytän kotona villasukkia syksystä kevääseen lähes päivittäin. Kesällä harvemmin, ellei ole erityisen koleaa. Useimmiten villasukan alla on tavallinen ohut sukka. Ulkojalkineissa villasukkia käytän lähinnä saappaissa. Meillä on saarniparketti ja pesutiloissa laattalattia. Kummankaan ei pitäisi kovin paljon sukkia kuluttaa. Olen kuullut väitteen, jonka mukaan laminaatti kuluttaisi villasukkia enemmän. Väitteen paikkansapitävyydestä en osaa sanoa.

Käytössäni on useita villasukkapareja, joita kierrätän. Laitan käytössä olevat villasukat pyykkiin viikon käytön jälkeen, elleivät ole jossain tilanteessa erityisesti likaantuneet. Pesen villasukat pesupussissa max. 40 asteessa hienopesussa. Meillä siivotaan säännöllisesti. Mielestäni meillä on siistiä. Siitä huolimatta koen sukkien likaantuvan ja kaipaavan säännöllistä pesua. 

Mikäli sama sukkapari olisi jatkuvasti käytössä, se ilman muuta kuluisi nopeammin. Kun on useampi sukkapari, joita vielä kierrättää, kuluminen on paljon hitaampaa. Myös sukissa käytetty käsiala vaikuttaa kulumiseen. Ohuemmilla puikoilla ja/tai tiukemmalla käsialalla tulee tiiviimpää ja kestävämpää. Käytetty lankakin on oleellinen tekijä. Sukkia varten kannattaa valita lanka, jossa villan vahvikkeena on muita materiaaleja. 

Nuoruuden ja pikkulapsivuosien jälkeen oli pitkä tauko kutomisessani. Innostuin uudelleen kutomisesta 2014, jonka jälkeen puikot ovatkin suihkineet ahkerasti. Äitini käsissä oli varsinkin talvisin aina kutimet.Hän huolehti siitä, että koko katras pysyi hyvin villasukissa. Vuosia minäkin tallustelin äidin sukissa. Oman tuotantolinjan käynnistyttyä olen ottanut valmiiden töiden laatikosta sukat myös itselleni. Usein tulee valittua sellaiset, joiden kuvittelen ilahduttavan vähemmän muita. Pari kertaa olen toki tehnyt varta vasten itselleni kauniit ja mieluisat sukat.

Kovin montaa sukkaparia en tuon vuoden 2014 jälkeen ole rikkinäisinä roskiin heittänyt. En ole niitä ihmisiä, jotka leikkaavat reikäisen kärkiosan pois ja kutovat vanhaan varteen uuden sukan. Tuhlausta tai ei, mutta pitkään samoissa sukissa kulkeneena koen reikäisten sukkien ansaitsevan pääsyn reikäsukkien taivaaseen, missä lieneekään. Roskien polttouunissa todennäköisesti. 

Muutama päivä sitten sohvalla köllöttäessäni, Ukkokulta huomautti villasukkieni uusista ilmastointiaukoista. Vilkaisin sukkien pohjia ja niinpä olivatkin hiutuneet liian ilmaviksi. Tsekkasin, että nuo sukat olen kutonut 2017. Olen siis tassutellut niissä ja pessyt niitä lähes kuusi vuotta. En tietenkään samoissa sukissa koko tuota aikaa, mutta lukuisia viikkoja kuitenkin. Aika hyvin ovat kestäneet käyttöä ja pesuja.

Auringonnousu 27.2.2023

 

Lumikelloja, lumikelloja, lumikelloja!!!

 
Ensimmäiset lumikellot havaittu, jee!!! Nämä kasvavat alapihalla, Huvitus-omenapuun alla. Lunta on vielä paljon, mutta vesisateiden pehmentämässä hangessa oli helppo päästä eteenpäin. Joka askeleella jännitys kohosi, löytyykö ompun alta jotain? Ja löytyihän sieltä.

Lisää lumikelloja pitäisi nousta puun toiselle puolelle. Siellä lunta oli vähän enemmän. Piippojen suojaksi aiemmin talvella laittamani havut olivat jäätyneet paikoin maahan kiinni. En alkanut kiskomaan niitä väkisin pois, jotta en samalla vahingoittaisi nousevia sipulikasveja. Jää siis toistaiseksi arvoitukseksi, millainen näkymä on vastakkaisella puolella.

Tämä kuva kertoo todellisuuden eli lunta on runsaasti aivan puun tyveä lukuunottamatta. Havut ovat suojanneet jonkin verran myös sormustinkukkien lehtiruusukkeita, joita puun alla nousi jo syksyllä lukuisia. Kuvassa näkyvä vaaleaksi kaluttu oksa on Mustilanhortensiasta murtunut oksa. Laitoin senkin piippojen suojaksi. Oksa on maistunut jäniksille oikein hyvin.

Sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin viime keväänä istuttamani muratit näyttävät melko hyvinvoivilta. Vuosi sitten samaisessa paikassa oli vain ruskeaksi paleltuneita ja kuivuneita muratteja. Niissä ei henki pihissyt, eikä mikään muukaan. Joinakin talvina muratit ovat pärjänneet hyvin talven yli, eikä keväällä ole tarvinnut uusia ostaa. Sitten on niitä viime vuoden kaltaisia talvia, jolloin kasvit sai kantaa kevään tullen suoraan kompostiin.

Muratteja oli enemmänkin kesäkukkaryhmissä. Komeimmat niistä upotin ruukuissa daalioilta ja tuoksuherneiltä syksyllä vapautuneeseen lavakaulukseen. Olen toiveikas noidenkin suhteen.

Lumi on sulanut vauhdilla kuluneen viikon aikana. Edelleen sitä on riittämiin, etenkin alapihalla ja paikoissa, joihin sitä on kolattu kulkuväyliltä. Lumi sulaa hauskasti monien kasvien ympäriltä runsaslumisissakin paikoissa. Digitalikset sieltä kurkistavat kohti valoa.

Talven aikana sää vaihteli laidasta laitaan. Välillä lunta oli todella vähän. Monen monta kertaa lunta on tullut kerralla runsaasti lisää. Vesisateitakin on talven aikana ollut, mikä herätti pelon, että saisimme viimevuotisen kaltaisen jääkaaoksen. Nyt näyttää jo hyvältä, enkä enää jaksa uskoa paksuihin jääkansiin. Istutusalueillakin on hanki, eikä sen alla lainkaan jäätä.

Pohjoispuolen käytävät ovat joka kevät ongelmallisia jääpeitteen vuoksi. Vuosi sitten Ukkokulta piikkasi käytävälle uoman, jotta päivällä porottavan auringon sulattama vesi kulkisi vikkelämmin pois. Nyt uoma syntyi ihan itsestään, eikä tuo jääpeitekään kovin paksu ole. Paikoin sen alta hiekkapinta pilkottaa. Lämpötilat sahaavat vuorokauden mittaan voimakkaastikin. Muutamina aamuina mittari on näyttänyt -10℃ ja päivällä taasen elohopea kipuaa jopa +5 asteeseen. Liukkaimpiin kohtiin on ripoteltava hiekoitussepeliä, ettei kukaan kaadu luitaan kolhien.

Joka kevääseen kuuluu jään pilkkominen. Se tuntuu miltei yhtä kivalta, kuin lapsena lätäköissä hyppiminen. On siinä pilkkomisessa hyötynäkökulmakin. Jää sulaa paljon nopeammin, kun sitä vähän auttaa lapiolla tai rautakangella.

Viikko sitten kylvin seuraavia samettikukkia: Favourite Red, Fireball, Jolly Jester ja Strawberry Blond. Muista iti lähes kaikki siemenet, paitsi Favourite Red nirsoili nostamalla esiin vain pari tainta. Toinen niistä nosti ylös siemenkaverinsa. Halusiko se kenties estää kilpailijansa itämisen vai eikö halunnut luopua kaveristaan? Siemeniä on vielä jäljellä, joten taidan tehdä muutamista uusintakylvön. Osan samettikukista kylvän myöhemmin suoraan maahan.

Lumimyräkkä mursi kahdesta eri syreenistä isokokoiset rungot tammikuussa. Syreenit odottavat kevättä ja haketusta. Kävin leikkaamassa maassa makaavista rungoista muutaman oksan maljakkoon. Nyt oksat availevat silmujaan.

 Ensimmäisten lumikellojen myötä kivaa sunnuntaita kaikille!

Varjoa ikivihreille

 
Vajaa viikko kevätpäiväntasaukseen eli ma 20.3. maapallon pohjoinen puolisko kääntyy taas kohti aurinkoa. Viime päivien lumisateet ja hyiset pakkasaamut ovat vaatineet ylenmääräistä ponnistelua, jotta toivo kevään saapumisesta pysyisi päällimmäisenä. Viime viikolla oli kaksi kunnon lumipyryä, joiden seurauksia kolattiin hikipäässä. Onneksemme lumi oli kevyttä, vaikka sitä oli taas tajuttoman paljon.

Tiistaivastaisena yönä alkoi vesisade, jota navakka tuuli viskoi ikkunoihin. Pihakäytävät muuttuivat lainehtiviksi vesialtaiksi, kunnes saimme kolattua loskan sivummalle. Vesi hävisi jonnekin lähes silmissä. Luultavasti osa imeytyi maahan, osan kova tuuli haihdutti. Roudan syvyys täällä etelärannikolla on vähäistä. Ajankohdan keskiarvo on 10.2 cm, nyt vajaa 3 cm.

Sunnuntaina viritin varjostusverkot ikivihreille eli rhodoille, mahonioille, parille kartiovalkokuuselle ja runkotuijille sekä nuoremmille tuijille. Isot tuijat pärjäävät jo omillaan. Tuleville päiville on luvattu aurinkoa ja plusasteita eli kevätahavan vaara on olennainen.

Kompostorin lämpötila nousi helmikuussa kiitettävästi, kunnes viikko takaperin mittari alkoi valua kiivaassa tahdissa kohti nollaa. Tammikuun leudolla kaudella tyhjensin alaluukusta useamman lapiollisen viereiseen kompostoriin jälkikypsymään. Luultavasti kompostori alkaa taas olla liian täynnä. Odotan sopivan aurinkoista vapaapäivää, jolloin voin taas tyhjentää alaluukkua.

Todennäköisesti yksi lämpötilaan vaikuttava seikka oli kompostorin takana olevan poistoilmaventtiilin murtuminen. Osan rikkoutuminen oli saanut sen löystymään ja se oli ilmeisesti lumitöiden ohessa singonnut maahan. Sieltä sen löysin ja laitoin paikoilleen, kunnes sain tilattua uuden. Kompostorissa ei kovin paljon rikkoutuvia osia ole, mutta kaikkia niitä on  mahdollisuus saada tilaamalla. Uusi poistoilmaventtiili tuli postissa nopeasti.

Piha lumitöiden jälkeen sunnuntaina 12.3.

Lauantai-illan lumipyry kasvatti hankea meidän pihalla 15 cm. Hetken aikaa kinokset näyttivät valkeilta hattaroilta. Vaikka tiistaina näkymät olivatkin vähemmän postikorttimaisia, ei vielä toivoakaan krookuspiippojen löytymisestä.

Puistosta kulkee jänisten valtatie meidän pihalle. Valtavan kokoinen rusakko on ottanut tavakseen röhnöttää pitkin pituuttaan yläpihan Syreenipenkissä. Yläpuolella on lintujen siemenautomaatti, josta on varmaan pudonnut rusakkoa houkuttelevia siemeniä alas. Tapaan nukkumaan mennessäni vilkaista ikkunasta ja siellähän se pitkäkorva venyttelee koipiaan.

Rusakot kaivavat innokkaasti hankia varsinkin käytävien varsilla löytääkseen vihreää syötävää. Lumisateen jälkeen hanki on vain lyhyen aikaa rikkumattoman sileä. Pian jänikset mylläävät lumeen omia kuvioitaan.

Isän 95-vuotissynttäreitä vietettiin meidän läheisten kesken jo lauantaina, vaikka varsinainen merkkipäivä osui sunnuntaille. Isä oli hyväntuulinen. Kakku ja kahvi maistuivat hänelle. Keskusteleminen hänen kanssaan ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska isä kuulee niin huonosti. Lisäksi hän oli taas vaihteeksi jossain muussa ajassa, kuin me muut. Kyseli autonavaimia ja ilmoitti olevansa kohta lähdössä saunaan.

Tilasin oman kylän leipomosta kaksi kakkua. Kuvan suklaamoussekakkua söimme isän kanssa hoivakodin monitoimitilassa lauantaina. Isomman vadelmakakun vein osastolle eli noppaan, jossa isä juhli synttäreitään sunnuntaina muiden asukkaiden ja hoitajien kanssa. Edelleen voimassa olevien koronasäännösten vuoksi omaiset eivät voi kokoontua asukkaiden kanssa yhteisiin tiloihin. Isän huoneessa taasen tilaa on aivan liian vähän kahvitteluun.

Olen kasvattanut ennenkin akileijoja siemenestä, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Niinpä piti lukea kasvatusohjeet ostamani pussin takaa. Kylvin siemenet kosteaan multaan ja vein potit kahdeksi viikoksi autotalliin, jossa on noin +5℃. 

Tekisi mieli kylvää perennoja enemmänkin, mutta koska tilaa tarvitaan hyötykasveille ja kesäkukille, lienee mietittävä muita kasvatustapoja. Miten esikasvatatte perennoja, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä? Kertokaa, miten ja milloin kylvätte perennoja?

Tammikuussa kaipasin kelta-ansaa viherkasveissa pörrääville ötököille. Silloin kelta-ansat olivat joka kaupasta loppu. Nyt löysin kuvan pakkauksen rautakaupasta. Tällä hetkellä kelta-ansalle ei ole tarvetta, mutta ostinpa pahan päivän varalle. Ettei tarvitse taas tiukan paikan tullen kiertää puolta Uuttamaata niitä löytääkseen.

Kauppoihin on ilmestynyt tete-narskuja ja muita keväisiä kukkia. Niin ihania kuin ne ovatkin, olen toistaiseksi jättänyt ostamatta. Lämpimässä huoneilmassa kukinta on äkkiä ohi. Pääsiäiseksi saatan hommata muutaman ruukun ainakin sisäänkäynnin laatikoihin. Jospa silloin pahimmat yöpakkaset olisivat ohi, eikä narskulaatikoita tarvitsisi kantaa edestakaisin autotalliin ja ulos, ulos ja autotalliin.

Mukavia maaliskuun päiviä teille kaikille!