Leppäkertun lempeä ja kimalaisen kaihoa

Ylessä on menossa "Pelasta pörriäinen" -kampanja. Se on aika mukavasti toteutettu ja toivottavasti lisää tietoa hyönteisten tärkeydestä meille ihmisille. Puutarhaihmiset taitavat kaikki jo ymmärtää hyönteisten merkityksen. Perhoskasvit ja hyönteishotellit ovat suosittuja ja monenlaiset mullassa mönkijät hyväksytään yleisesti tarpeellisiksi kumppaneiksi omassa puutarhassa.

Viime kesänä ihmettelin ja ihastelin leppäkerttujen runsautta. Tämä kasvukausi on alkanut samoissa merkeissä eli leppäkerttuja kömpii vähän joka puolella. Ovat näköjään löytäneet rakastettunsakin.

Käytävältä kukkapenkkiin siirretyt pystykiurunkannukset houkuttelevat kimalaista.

Myös kaikenlaisia lentäviä hyönteisiä on jo herännyt melkoisesti. Nokkosperhosia näki jo huhtikuun alkupuolella ja parin viime viikon aikana erityisesti kimalaisia lentää kukasta kukkaan ahkerasti. Koluavat läpi kirjokevättähtiä ja pystykiurunkannuksia krookusten kukinnan jo taantuessa. Onneksi kevättähdet ovat vallanneet pihaa vähän joka puolella ja tarjoavat ravintoa hyönteisille. Ilokseni myös lila pystykiurunkannus on lisääntynyt hienosti ja tänä vuonna se kukkii runsaana.

Sambucus racemosa - Terttuselja

Kunnan puolella, lähellä alapihan aitaa, kasvaa terttuselja. Se ilmestyi sinne muutama vuosi sitten itsekseen. Linnut kuulemma levittävät sen siemeniä. Terttuseljalla on huono maine ja rumia lempinimiä. Luulin kunnan poistavan terttuseljan metsää kaataessaan, mutta niin vain se jäi kasvamaan paikalleen. Terttuseljaa on mukava seurata keväisin, sillä sen silmut pullistuvat ensimmäisten joukossa ja se alkaa kukkimaan varhain.

Prunus padus - Tuomi

Myös tuomi kasvaa aivan meidän ja kunnan rajalla. Siinä on jo nuput valmiina avautumaan, kunhan sopivan lämmintä tulee. Metsurit kysyivät, kaadetaanko tuomi, mutta halusimme sen jäävän pystyyn. Olen laittanut puuhun linnunpöntön, jossa joka vuosi linnut pesivät. Tuomenkehrääjäkoi muuttaa usein tuomet harmaiksi kummituksiksi, mutta "meidän" tuomi ei ole koskaan ollut harson peittämä. Toivottavasti ei jatkossakaan.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tiedän toistavani itseäni, mutta en vain malta olla ihastelematta tuurenpihlajaa. Niitä muutti peräti kaksin kappalein puutarhaani vuosi sitten. Hirnakan torppa -blogin Hirnakka kutsui eräässä kommentissaan tuurenpihlajaa Pohjolan palmuksi. Miten hienosti tuo nimi kuvaakaan tätä kaunista puuta, jonka kasvua ja syksyistä väri-ilottelua odotan innolla. Viime keväänä puuni ei kukkinut. Nyt taidan nähdä "palmuni" ensimmäisen kukan.

Acer - Vaahtera

Luettuani vappupäivänä Pikkuinen puutarha -blogin Sametti Hortensian postauksen hänen toinen toistaan kauniimmista kukkapuista, aloin miettimään oman puutarhani puuvalikoimaa. En tiedä, kuinka suuri Sametti Hortensian tontti on, mutta uskomattoman määrän ihanuuksia hän on sinne saanut mahtumaan. Olen kuvitellut, että meidän 1500 neliön pihalle ei paljon enempää puita mahdu. Onhan meillä vaahteroiden, männyn, hedelmäpuiden ja vuosia vanhojen syreenien lisäksi neljä koristeomenaa, yksi kirsikkapuu ja pari jalosyreeniä. Silmät nyt katselevat tonttia taas sopivaa paikkaa etsien ja ajatus askartelee, minkä puun lukuisista mahdollisista valitsisin. 

Leikkimökin päädyn syreenialuetta reunustava lankku tuli tiensä päähän. Raivasin sen pois ja tein tilaa uudelle reunukselle. Samalla kaivoin muutaman syreenipiiskan pois. Mullasta löytyi lukuisia varjoliljan sipuleita; muutamia isompia ja sitäkin enemmän pieniä. Siirsin työmaa-alueelta varjoliljan sipulit toisaalle. Monta jäi vielä maahan ja monta näkyy nousevan syreenien tyvellä (näkyy sieltä kielojakin nousevan).

Polygonatum x hybridum - Tarhakalliokielo

Kielon piippoja nähdessäni tuumasin, missä luuraa tarhakalliokielo. Yleensä muistan kiinnittää siihen huomiota vasta siinä vaiheessa, kun se on jo nupulla. Hetken sain etsiä, koska paksut piipot olivat piiloutuneet rhodon oksan ja lehtien lomaan. Näköjään tarhakalliokielo ei ole tavallisen kielon tapaan yhtä hanakka leviämään. Muutaman vuoden se on pysynyt istutuspaikallaan, joskin nousemassa on useampi varsi. 

Tavallista kieloa suosittelen istuttamaan vain sellaiseen paikkaan, jossa se saa rauhassa levitä. Tai paikkaan, josta se ei pääse väärille alueille karkaamaan. Kielo on nopea ja taitava ulottamaan juurilonkeronsa pitkien matkojen päähän - ja syvälle.

Tomaatit voivat kellarissa paksusti. Ovat kasvaneet reippaasti ja pukkaavat nuppuja. Kylvin yhdeksää eri tomaattia, kaksi siementä kutakin. Ja sitten vielä muutaman varoiksi. Kaikki itivät ja kouliminen onnistui. Huhtikuun puolivälissä siirsin tomaatit astioihin, joissa ne saavat jatkaa kasvuaan myöhemmin kasvihuoneessa. 

Tomaattien lailla kurkut, paprikat, kelloköynnökset, samettikukat ja monet muut odottavat kovasti jo pääsyä kasvihuoneeseen ja ulos. Sen verran on koleaa varsinkin öisin, että taimet saavat odotella kellarissa.

Helleborus Double Ellen

Penkeistä on alkanut nousta perennoja. Muutamia uusia kasveja olen istuttanut, vaikka tarkoitus on odottaa nähdäkseni, tuleeko vanhojen istutusten lomaan aukkopaikkoja ja minne. Kävin tilaamassa puutarhamyymälästä ruusuherukan. Pitihän kaikki tarjolla olleet kasvit kiertää ja mukaan tarttui kaksi valkoista tarhakylmänkukkaa ja vuorijumaltenkukka. Jumaltenkukka minulla oli aiemmin, mutta epäilen sen muuttaneen Kiinaan. 

Nettikaupasta tuli tieto, että tilaamani kasvit ovat lähteneet eli lähipäivinä on tiedossa postireissu ja lisää kaivuhommia. Mukavaa.

Norjanangervojen tyveen kylväytynyt orvokki

Puutarhan hoidossa tarvitaan raudanlujaa selkää,

jossa on sarana.

- Charles Dudley Warner - 

Haavoitetut

Uskollinen nimetön kukkija

Viime syksynä istutin runsaasti tulppaaneja edellisvuosien tapaan. Olin päättänyt keskittyä darwin-tulppaaneihin taatakseni kukinnan vuosiksi eteenpäin. Aika hyvin niitä onnistuin istuttamaankin, mutta paljon multaan pääsi myös jalostettuja kaunottaria.

Tästä keväästä tulikin sitten monin tavoin erilainen. Koko talven pelkäsin lumettomuuden koituvan kasvien, sipulikasvienkin kohtaloksi. Niin ei käynyt tulppaanien kohdalla. Tällä kertaa kohtalolla oli neljä sorkkaa ja nälästä kurniva vatsa. Ensin katosivat krookukset, osa kirjokevättähdistä ja muutama pystykiurunkannus. Aamu toisensa jälkeen tuhoja katsellessani syytin jäniksiä, kunnes myös nousevat tulppaanit olivat järsittyjä ja maasta kiskottuja sipuleita löytyi sorkanjälkien viereltä. Käyhän meillä jäniksiäkin, mutta yö toisensa jälkeen myös peuroja. Jälkien jättäjät ovat ihan peurakohtaisesti näyttäytyneet ikkunoiden alla.

Tulipa 'Persian Pearl'

Loistavaa tulppaanikukintaa ei siis ole odotettavissa. Joissakin tulppuryhmissä nuput ovat olleet vielä mullan sisässä lehtien kadotessa peurojen suihin. Niin siis siellä täällä nousee muutamia nuppuja, joiden avautumista odotan innolla. Tähtitulppaani Persian Pearl kuuluu lempitulppuihini. Pikkuinen koko on ollut niille eduksi, sillä valtaosa niiden nupuista on ollut vielä maan sisässä peurojen vieraillessa.

Yläpihan käytäville on laitettu verkkoviritelmiä, jotta peurat eivät pääsisi alapihalle. Myös talon ja tien välissä oleva Pikkupuutarha on eristetty kokonaan verkoilla. Pikkupuutarhassa en ole peuran jälkiä aitauksen jälkeen nähnyt, enkä tuhoja. Sen sijaan alapihalle peurat edelleen tulevat ilmeisesti verkkojen yli loikkaamalla, sillä joitakin tulppaaneja on aitaamisen jälkeen kadonnut ja tuoreita jälkiä löytynyt.

Ilman muuta peuratuhot edelleen harmittavat. Eniten siksi, että paljon muutakin on kaiken aikaa vaarassa kadota peurojen suihin - niillehän kelpaa miltei kaikki. Ja siksi, että tunnen itseni voimattomaksi moisen luvattoman vierailijan torjunnassa. Tuskin rakennamme tonttimme ympärille 2,5 metristä panssariaitaa ja lukitse sisääntuloa korkein portein. On siis opeteltava elämään riesan kanssa ja unohtamaan jatkossa ainakin tulppaanien istuttaminen. 

Safiirihortensian verkkosuojassa tulppaanitkin ovat säilyneet syömättöminä

Sekalaiset aitaviritykset hankaloittavat puutarhan hoitamista ja talon ympäri sekä ylä- ja alapihan välillä kulkemista. Harva se päivä pohdin, käynkö ottamassa osan verkoista pois ja milloin sen teen. Aitaamisen yhtenä ajatuksena oli totuttaa peurat kulkemaan puiston kautta, mutta luultavasti ne palaavat heti pihaamme esteiden poistuttua.

Varmasti istutan sipuleita tulevanakin syksynä. Ehkä tämä episodi kannustaa minua lisäämään entistä enemmän pikkusipuleita, narsisseja ja laukkoja. Mielessäni olen jo suunnitellut istuttavani sipulit sellaisten puiden ja pensaiden tyvialueille, jotka muutenkin talvikauden ajaksi suojaan verkoilla.

Suurin osa tulppaaneistani on hyvin haavoitetun näköisiä. Repaleisia ja tallottuja. Minun käy heitä sääliksi. Pienihän tämä murhe on maailman mittakaavassa ja sen ylitse kyllä pääsen. Kunhan vähän murisen kärsineiden kaunottarieni puolesta.

Taistelet voikukkien kanssa koko viikonlopun,

ja myöhään maanantai-iltapäivänä 

ne ovat taas siinä terhakkaina,

täydessä ja hehkeässä kukassa, 

mahdottoman nättinä,

kukoistaen niin kuin vain voikukat osaavat

vastoinkäymisten keskelläkin.

- Hal Borland -

PS. Peurakarkoite Trico Gardenia olen ruiskuttanut monien kasvien lehdille. Toistaiseksi en tosaa sanoa juuta enkä jaata sen vaikuttavuudesta. Jatkan kokeilua.

Silta yli synkän virran

Acer - Vaahtera

Kirjoitan tätä postausta vappuaattona. Edellisinä päivinä taivaalta on tullut vuoroin vettä, räntää, rakeita ja  lunta. Aurinko on välillä ilmestynyt pilvien takaa kurkkimaan ja sulattamaan maahan sataneen valkoisen töhnän. Lämpömittarissa lukemat ovat vaihdelleet +2.5 - +5.3 välillä. Torstain eli vappuaaton vastainen yö oli kylmä. Pakkasta oli lähes -4 astetta, eikä päiväkään ole kovin lämpimäksi kehittynyt.

Toivon ja odotan lämpimämpiä päiviä, mutta itse asiassa tällainen säätilanne on aika tavallista huhtikuun lopulle. Taitaa olla niin, että harmitus koleista säistä johtuu osittain loputtoman pitkästä lumettomasta jaksosta. Kun syksystä siirryttiin suoraan kevääseen, on vuodenajat menneet ihmismielessä sekaisin ja pienessä päässä pitäisi pian jo olla kesä.

Rosa 'Ilo'

Kevään makuun olemme jo päässeet. Täällä etelässä on ollut muutamia oikein lämpimiä päiviä ja aurinko on paistanut usein. Maa on melko kuivaa vähäisten sateiden vuoksi. Vaikka syksyllä ja talvella vettä tuli runsaasti, on kevät sitten ollut vähäsateinen ja tuulinen. Maa ei saanut vettä sulavasta lumestakaan, kun lunta ei ollut.

Salix - Paju

Yöpakkasten ja päiväkoleuden vuoksi kasvien kehitys etenee hitaaseen tahtiin. Sipulikukat ovat kukkineet ajallaan ja runsaina. Sen sijaan perennat näyttävät jurovan. Se lisää puutarhurissa kihelmöivää jännitystä, sillä aina talvesta selvinneitä odottaa mielenkiinnolla ja vähän pelollakin. Yleensä kovin jähmeästi heräävät kärhöt kukkuvat tänä keväänä aikaisin, kun taas monista tavanomaisista huhti-toukokuun herääjistä ei näy vilaustakaan.

Fritillaria uva-vulpis - Assyrianpikarililja

Luonnolla on oma järjestyksensä, johon on vain taivuttava. Lumettomuudessa ja hitaasti heräävässä keväässä on hyvätkin puolensa. Monet puutarhan työt on voinut aloittaa tai kokonaan tehdäkin aikana, jolloin yleensä hakataan purouomia pihamaan jäätikköön sen sulattamiseksi. Istutusalueetkin on jo kertaalleen kantattu, puut ja pensaat leikattu, perennat lannoitettu, käytävät haravoitu. 

Ahkeroinnista huolimatta aikaa on jäänyt myös pihakierroksille ja kunkin kasvin ääressä niiden ihastelulle. Hanhien, joutsenen ja kurkien kevätmuutot on nähty, peipposen laulua kuunneltu ja puiden silmujen pullistumista seurattu. Kaikki aistit ovat päässeet mukaan kevään tahtiin ja valmistautuvat jo vastaanottamaan kesää.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Tämä kevät tulee jäämään muistiimme koronakeväänä. Virus on aiheuttanut paljon rajoituksia ja ongelmia monen arkeen. Korona on ilman muuta vakava asia, mutta se on myös asia, johon on ollut likimain mahdoton varautua. Emme pääse tilanteesta ulos yhtään nopeammin väheksymällä vaaraa tai surkuttelemalla itseämme.

Kotona viihtyvänä introverttina olen ehkä onnellisessa asemassa. Löydän tekemistä omista nurkista, enkä vaivaannu tyhjänpanttina olemisestakaan. Puutarhassa saan aikani kulumaan enemmän kuin hyvin. Jos koronassa jotain hyvää pitää nähdä, niin ainakin ajankohta sen jylläämiselle on parhaasta päästä. Miten voimaannuttavaa onkaan, kun marraspimeän sijasta karanteenia kirkastaa kevään valo.

Kerrankin talon ikkunat on lähes kaikki pesty ennen vappua. No, saunan, pesuhuoneen ja varaston ikkunat odottavat vielä kirkkauttaan, mutta ne on nopeasti pesty. Kunhan vain pääsen vauhtiin. Kellarissakin olen ehtinyt tekemään inventaariota ja järjestelmään paikkoja. Lähinnä kyllä omia ruukkujani ja puutarhatavaroita. Ukkokullan reviirille en ole vielä mennyt. Osa talvivaatteista on pesty, tuuletettu ja siirretty kesäsäilöön. Kaapit tuli siivottua jo ennen koronakriisiä, mutta nyt niitä on tullut vielä hienosäädettyä. 

Muscari Grabe Ice - kuvattu to 29.4.20

Sohvalla istuessa olen kutonut sukkia ja pipoja. Muutakin taitaa vielä lähiaikoina valmistua. Olen lukenut monta kirjaa . Oman kirjahyllyn anti alkaakin jo huveta. Aina pitää kotona olla jotain luettavaa ja niinpä tilasin kirjakaupan alemyynnistä muutamia kirjoja. Verkkokaupoista pyrin tilaamaan lähetykset pakettiautomaattiin. Ilmeisesti moni muukin käyttää runsaasti verkkokauppoja, sillä jokainen tilaamani paketti on ohjattu automaatin sijasta asiamiespostiin. Siellä asiointi on kuitenkin tehty varsin turvalliseksi ja mahdolliset kontaktit minimoitu.

Muscari azureum - Atsurianhelmililja

Kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää saa hankittua, jos osaa käyttää tietokonetta ja sellaisen omistaa. Ruoan tilaaminen netin kautta osoittautui melkeinpä vaikeimmaksi rastiksi. Ensin mikään taho ei toimittanut ruokaa meidän kylällä kotiin. Kun sellainen taho löytyi, ei ollut vapaita aikoja tai ensimmäiset vapaat ajat sijoittuivat parin viikon päähän. Keräys- ja kuljetushinnatkin ovat vaihdelleet 10 eurosta 25 euroon. 

Kokeilimme naapurikunnan isoa markettia. Kun on tottunut hakemaan ruoan itse kaupasta, oli todella vaikea arvioida tuotteita netissä. Piti laatia ostoslista etukäteen, sillä nettikaupasta ei niin vain haeta unohtunutta hiivapakettia. Netin kautta ruoan ostaminen tuli myös kalliimmaksi, sillä tarjoustuotteita on hankalampi huomata ja ylipäätään tehdä tuotteiden hintavertailua. 

Uskon ruoan verkkomyynnin ja kotiinkuljetuksen tulleen jäädäkseen. Vaan yhä siinä on kehitettävää. Eikä verkko-ostaminen suju mummoilta ja vaareilta, joilla ei itsellään ole kykyä ja mahdollisuutta käyttää tietokonetta. Tai läheistä, joka tilauksen tekisi heidän puolestaan.

Tapani mukaan seuraan uutisia. Joskin koronauutisoinnissa olen antanut itselleni vapauden suodattaa ja vähentää uutistulvaa. Jos kaiken imee itseensä, on vaikea välttyä ahdistukselta. Välillä on ihan mielenkiintoista lukea muistakin maailman asioista ja pohtia niiden vaikutusta ja merkitystä omaan elämään.

Parissa blogissa on kehuttu omaa kompostimultaa. Maailmansivu on ymmärretty kompostin arvo. Sehän on melkeinpä ilmaista tavaraa. Sanomalehdessä oli uutinen, jonka mukaan biojätteen kompostointi myös omakotitaloissa tullee pakolliseksi vuonna 2024. Joillakin alueilla näin jo on ollutkin. Kommentteja lukiessani kummastelin, kuinka vaikeaksi monet kompostoinnin näkevät. Yhden mielestä kompostori on kallis, toisen pihalla taasen ei ole sille tilaa ja kolmannen mielestä kompostorit eivät kerta kaikkiaan toimi ja koko homma on ihan turhaa. Olipa niitäkin, joiden mielestä kunnan tulisi maksaa heille kompostoinnista.

Muscari - Helmililja

Minulla on kompostoinnista pelkästään hyviä kokemuksia. Olemme kompostoineet koko sen ajan, minkä olemme omakotitalossa asuneet. Kompostoinnissa on muutama perusasia, jotka eivät ole laisinkaan vaikeita opittavaksi. Pari vuotta sitten hankittu uusi kompostori oli kallis, mutta ei niitä todellakaan joka vuosi tarvitse ostaa. Sekajäteastian tyhjennysväli on pidempi, jos taloudessa kompostoidaan. Siinä tulee säästöä. Parasta tietenkin on se multa, jota kompostori tuottaa. Sehän on lähestulkoon luksustavaraa omakotiasujan puutarhassa. Eipä tulisi mieleenkään laittaa biojätettä sekajätteeseen. Kompostointi on asennekysymys ja asenteita on mahdollista muuttaa. Onneksi niin.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ymmärrän, että moni kärsii tämän hetken rajoituksista. Kaikki vaikutukset eivät edes vielä näy, vaan tämän kriisin seurauksia korjataan vuosia eteenpäin. Eräs asiantuntija sanoi muutama päivä sitten mediassa, että jonkinlainen maailmanlaajuinen pysähdys on ollut odotettavissa. Sen aiheuttajaksi on veikattu ilmastokriisiä, sotilaallista konfliktia tai isomman alueen talouden romahdusta. Tulikin pandemia, joka mullistaa meidän kaikkien elämää niin pahassa kuin hyvässäkin. Toivokaamme jälkimmäisen vaihtoehdon suurempaa osuutta.

Taraxacum officinale - Voikukka

Vapun jälkeen sään on luvattu vähitellen lämpenevän. Pian alkaa siis taimien siirto kasvihuoneeseen, eikä kasvimaakylvöihinkään kovin pitkää aikaa ole. Viikko sinne tänne ei maailmaamme kaada. Kevätluonto ja -puutarha on täynnä ihmeteltävää. Jollei sinulla ole omaa puutarhaa, katsele vaikka puiden ja pensaiden pullistelevia silmuja ja kuuntele lintujen tarjoamaa ilmaista konserttia. Katsele pilvien kulkua taivaalla ja nauti keväästä. Nyt jos koskaan on tilaisuus elää tässä ja nyt.

NalleKalle katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen

Kaikki ihanat puutarhaystäväni, iloista vappua ja tervetuloa toukokuuhun!

Sellaisen planeetan asukkaat, missä ei ole kukkia,

kuvittelisivat meidän olevan jatkuvasti hulluna ilosta,

koska meillä on  niitä ympärillämme.

- Iris Murdoch -

Iloista Vappua!

Keväkukkien kilpailu

Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
-Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.

Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Lumi saapuu aikanaan.
Valkoistakin tarvitaan.

– Anna-Mari Kaskinen –

Rumia ankanpoikasiako?

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Lumenvalkoisten joutsenten poikaset ovat lapsuusvaiheessaan harmaita ja kuulussa sadussakin rumiksi ankanpoikasiksi nimettyjä. Samanlaista muuttumisleikkiä rumasta ankanpoikasesta uljaaksi joutseneksi voi seurata omassa puutarhassa, kun kaikki kasvit heräävät uuteen kasvukauteen kuka millaisessakin asussa.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

Koiranhammas on saanut nimensä mukulan muodosta. Se kuulemma muistuttaa koiranhammasta, mikä on jäänyt minulta huomaamatta. Lehdet sillä ovat hauskasti laikukkaat ja poimureunaiset. Ehkä kasvi on ollut niin täpinöissään keväästä, että se on puskenut innosta täristen lehtensä mullasta ilmoille. Näitä kavereita täytyy muistaa vahtia, että näkee niiden keltaiset, turbaanimalliset kukat parhaimmillaan.

Hyacinthus

Hyasintit ovat niinikään hauskoja työntäessään muhkeaa nuppurykelmäänsä yhä ylöspäin. Ensimmäisenä keväänä niissä on voimaa ja pyöreyttä. Seuraavina kukka tuppaa olemaan pienikokoisempi.

Jouluiksi ostetut hyasintit olen laittanut kevään tullen maahan. Kuvan pari yksilöä ovat nousseet jo useampana keväänä. Niitä pitää osata käydä katsomassa, sillä mittaa kukkavarsilla ei paljoa ole ja kovin on hapsuinen heidän olomuotonsa. Nämä ovat jotenkin kovin sympaattisia jaksaessaan vuosi toisensa jälkeen nousta minua tervehtimään.

Narcissus Barrett Browning

Narsissien kanssa minulla ei ole ollut erityisen hyvää tuuria. Joitakin ihan tavanomaisia nousee vuodesta toiseen, mutta vähänkin erikoiset näyttävät vähitellen katoavan. Saaripalstan Sailan narsissipostauksia on aina ilo käydä lukemassa, sillä hänellä lienee viherpeukalon lisäksi narsissinimetön.

Kaikki tetet tuijottavat naapurin suuntaan

Tetenarsissien kanssa olen pärjännyt erikoisuuksia paremmin. Joka kevät tyrkkään ruukkuasetelmiin ostamani tetet multaan, kun ne ovat aikansa ilahduttaneet kauniilla kukinnallaan. Joskus olen saanut tetejä myös anopilta ja saman kohtalon kokevat nekin. Tänä keväänä tetet ovat nousseet erityisen runsaina ryppäinä. Kovin isoiksi ne eivät maassa kasva, mutta niiden keltainen väri näkyy hyvin muuten vielä matalassa ja osittain ruskeassa maisemassa. 

Suosittelen kaikkia laittamaan omat tetensä multaan. Parhaiten olen onnistunut niiden suhteen, jotka istutan maahan samantien kaivamisen mahdollistuessa. Syysistukseen jätetyt tuppaavat kuivumaan.

Mahonia

Mahonia ei ole laittanut lainkaan pahakseen leutoa talvea ja lumettomuutta. Tänä keväänä en suojannut ikivihreitä laisinkaan, sillä maa on ollut kaiken aikaa sula ja kasvien juuret ovat saaneet juotavaa kevätauringon myötä. Normaalistihan maa on umpijäässä siinä vaiheessa, kun kevätaurinko alkaa porotuksellaan herätellä ikivihreitä. Silloin ne tarvitsevat varjostusta.

Tappotalvena 2015/2016 mahoniani kärsivät melkoisesti ja luulin ne jo menettäväni. Blogiystäviltä saatujen ohjeiden mukaisesti leikkasin kuolleet osuudet pois ja niin vain mahoniat virkosivat. Nyt niissä on runsaasti nuppuja kukintaa lupaamassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Kolmilehdellä on hurja kiire kasvaa ja kukkia. Vasta muutama päivä sitten huomasin sen nousseen ja nyt jo nuputkin ovat ilmestyneet. Hänelle pitäisi antaa soittokello hyppysiin, jota kilkuttamalla kutsuisi minut kukan avautumista katsomaan. Ettei vaan näy niin, kuin joskus on tapahtunut, kukka jää kokonaan näkemättä.

Ligularia dentate - Kallionauhus

Kallionauhuksen auki kääriytyviä lehtiä ei voi oikein kauniiksi sanoa. Myrkynvihreitä dinosauruksiahan nuo ovat. Itse asiassa kallionauhus on mielestäni vähän ristiriitainen kasvi, josta en tiedä tykkäänkö vaiko en. Se on kotiloiden suurta herkkua, mutta epäilen, etteivät kotilot paljon vähene, vaikka kallionauhuksen hävittäisinkin. Loppukesästä avautuvat keltaiset kukat ovat perhosten suosikkeja ja siinä riittää syytä antaa kallionauhuksen kukkia paikallaan. 

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Kas kummaa, kun en ole aiemmin pikkusinililjoja puutarhaani istuttanut. Viime syksynä hankin niitä OmaPiha-lehden tilaajalahjana. Kyllä kannatti, ehdottomasti. Nämä pikkuiset kasvit ovat niin sieviä, että niiden ääreen kannattaa kerran jos toisenkin polvistua ihastelemaan. Etenkin nuppuvana on kaunis sini-lila-punan läikehtiessä pienissä palleroissa. Tämän pienen sipulikukan merkitsen jo valmiiksi syksyn hankintalistalle.

Prunus Accolade - Kirsikka 'Kevätsuudelma'

Vuoden 2016 äitienpäiväkukkani, kirsikka Kevätsuudelma on istutuskeväänsä jälkeen kukkinut todella vaatimattomasti. Neljä-viisi kukkaa ja siinä se on sitten ollut. Nyt nuppuja näyttäisi olevan enemmän. Ehkä minun pitää istahtaa tuolille pienen puun ääreen, jotta kukinta ei missään nimessä jäisi näkemättä. 

Chionodoxa lucillae - Isokevättähti 'Alba'

 
Ihmeteltävää nousee mullasta päivittäin. Puutarhurin ruuhkaviikot ovat siis alkaneet. Ei riitä yksi kierros päivässä, vaan tarkistusreissuja tulee tehtyä aamuin illoin ja jokunen siinä välissäkin. Yhtään ei haittaa, vaikka välillä joutuu vähän tuumailemaan, mitä on tullut tähänkin istutettua. Sieltä ne tiedot taas pulpahtavat muistin syövereistä. Joskus hitaammin, kuin itse kasvit. Juhannukseen mennessä viimeistään olen jo jotakuinkin kartalla. Luulisin.

Sanoitko, että kaikki on jo koettu?

Katso kevättä.

Se osoittaa sinulle, miten väärässä olet.

- Anna-Mari Kaskinen -

 

Puita ja pensaita istuttaen

Primula Pruhoniciana-ryhmä 'Wanda' - Suikeroesikko

Pari päivää on kulunut rattoisasti lapio- ja kärräyshommissa. Tuoreet kasviostokset piti saada mahdollisimman pian maahan aloittamaan kasvuaan uudessa kodissaan. Istuttaminen on sinänsä yksinkertaista, mutta paljon siihen saa tuhraantumaan aikaa. Ensin kaikki tarvittavat tavarat on kannettava paikalle, sitten tehtävä itse istutus ja lopuksi vielä kiikutettava samaiset tarvekalut pois. Helposti vierähtää tunti jos toinenkin.

Pulsatilla vulgaris 'Rubra' - Tarhakylmänkukka

Ensimmäisenä istutin kolme hunajamarjaa eli makeasinikuusamaa (Lonicera caerulea) alapihan aidan eteen, punakanelin ja valkeakuulaan väliin. Nurmikon olin jo aiemmin kuorinut pois paikalta, möyhentänyt maan ja tuonut uutta multaa tilalle. Kolme pensasta sujahti kuoppiinsa näppärästi. Juurelle runsaasti vettä ja hetken päästä lisää multaa.

Punakanelin toiselle puolelle istutin kaksi timanttituijaa (Thuja occidentalis 'Smaragd'). Niitä varten en ollut muokannut maata valmiiksi, joten urakkaa riitti perustamispuuhissa. Lopulta nurmikko oli poistettu, maa möyhennetty, uutta multaa lisätty ja ämpärissä vettä juuriinsa imeneet tuijat istutettu. Havujen eteen oli tarkoitus istuttaa pienikokoinen kukkiva pensas, mutta en saanut etsimääni. Toiste sitten.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Kolmantena istutusvuorossa oli koristeomena Makamik (Malus purpurea 'Maka-mik'). Sille oli paikka jo valmiiksi muokattu. Sopivan kuopan kaivamalla Makamik löysi kotinsa, sai uutta multaa, vettä ja tukipuut vierelleen. Laitoin myös runkosuojan, jotta jänikset eivät heti puputa pientä puuta kuoliaaksi. Samalla muistin virittää hunajamarjoille verkon ympärilleen, vaikka en tiedä, tykkäävätkö jänikset hunajamarjoista.

Sempervivum hybrid 'Summer' ja Sempervivum arachnoideum

Alapihalta siirryin lähemmäksi yläpihaa eli rinteeseen, jonne olin ostanut istutettavaksi jalosyreeni Moskovan kaunottaren (Syringa vulgaris 'Beauty of Moscow'). Paikkaa en ollut valmistellut etukäteen ja niinpä jouduin urakoimaan tovin saadakseni pari kuollutta aronianjuurakkoa pois maasta. Mielessäni olin kuvitellut syreenin tulevan rinteeseen, mutta käytännössä se on lähes tasamaalla rinteen yläosassa. Paikka on multava, eikä vesi jää kasvin juurelle seisomaan. Jotta syreeni saisi riittävästi vettä juurtuakseen kunnolla, tein laattamaisista kivistä tilapäisen padon pikkupuun rinteen puolelle.

Moskovan kaunottarella ei vielä ole paljon mittaa, mutta työhuoneen ikkunasta sitä katsoessani olen oikein tyytyväinen istutuspaikkaan. Tulevina vuosina voin nähdä puun myös töiden lomassa. Sitä voi ihailla niin ylä- kuin alapihalta. Pienestä koostaan huolimatta taimi on vankka ja sen silmut pullistelevat vihreinä. Toivottavasti se kotiutuu.

Bergenia - Vuorenkilpi

Honkkarissa käydessäni ostin myös kaksi valkoista pallohortensiaa (Hydrangea arborescens 'Annabelle'). Aiemmin minulla on ollut vain yksi pallohortensia, jonka ostin 4 eurolla muutama vuosi sitten markkinoilta. Siihen tuli viime kesänä ensimmäiset kukat, joskin aika pienet. Loppukesästä ostin pinkin pallohortensian Tahvosten puutarhavierailulla. Sen kasvua ja kukintaa odotan innolla.

Uudet pallohortensiat istutin Bermudankolmion takalaitaan eli sisäänkäyntiä vastapäätä. Toiveissa olisi, että ne ajan kanssa kukkisivat yhtä komeasti, kuin erään talon pihassa lenkkireittini varrella.

Helleborus - Jouluruusu

Vielä riittää istuttamista. Puiden ja pensaiden jälkeen ei puhti riittänyt perennojen maahan kaivamiseen. Muhevaisella Makamikia ja jalosyreeniä hakiessani matkaan lähti myös kaksi punaista tarhakylmänkukkaa (Pulsatilla vulgaris 'Rubra'), joille en ole edes paikkaa päättänyt. Matkan varrella poikkesin myös toisessa puutarhamyymälässä ja kuinkas ollakaan, ostin muhkean sinivaleunikon (Meconopsis betonicifolia). Onkohan sinivaleunikoista tulossa samanlainen päähänpinttymä, kuin jouluruusuista. Jouluruusujen kanssa alan olla sinut, joten täytyyhän sitä itselleen jokin uusi haaste hankkia. Olkoon nyt sitten sinivaleunikkohaaste.

Jouluruusuista puheenolleen: vuosi sitten istutin Leikkimökkipihalle yhden jouluruusun, jonka pelkäsin jo menehtyneen. Vaan eipä olekaan. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, uusia lehtikääröjä on jo maasta ponnistamassa.

Paeonia lactiflora - Pioni

Istuttamatta ovat niinikään Honkkarista ostetut kaksi mehikasvia sekä kaksi purppurakeijunkukkaa (Heuchera micrantha 'Palace Purple'). Kellarissa on myös odottamassa siemenestä kasvatetut etelänmunkit ja koreatörmäkukat sekä juurakoina ostamani punatähkät. Niin ja muutama viikko sitten Puutarhanikkareilta ostetut kaksi jouluruusua, jotka ovat ruukuissaan terassilla. Ai niin, kasvarissa on myös jaloangervoa ja liljoja. Sekä tietenkin netistä ostetut kasvit, jotka eivät ole vielä edes tulleet. Lapiolleni on siis töitä tulevillekin päiville.

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Kroppa ei ole ihan vielä tottunut tuntien kovaan uurastukseen. Hyvin sitä jaksaa kaivaa ja kärrätä, mutta seuraavana aamuna sängystä noustessa on lievää jäykkyyttä havaittavissa. Kynnenalusissakin alkaa taas olla jokakesäiset surureunasomisteet hanskoista huolimatta. Kummasti varpaatkin mustuvat, vaikka sukat on jalassa. Saappaita en lämpiminä aurinkopäivinä töissäni aina käytä, eikä puutarhakengissäni ole kantaa, joten hyvin sukat läpäisevät kostean mullan. Vaan mikäs on saippualla kuurattuna tepastella katselemassa kättensä töitä.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Parin päivän ahkeroinnin jälkeen olo on tyytyväinen, joskin ihmetyttää, miksi tieten tahtoen pitää hankkia itselleen aina vain lisää tekemistä. Eikö puutarhassa voisi vain istua ja taivastella? Voi toki, aikanaan. Ensin on järjestettävä sitä taivasteltavaa. Kokemuksesta tiedän, etten kovin pitkään jaksaisi paikallani istua pelkästään ihastelemassa. Kohta jo hyppäisin tutkimaan jotain lähempää ja pian huomaisin pohtivani, mitähän tälle voisi tehdä ja tähän istuttaa. Valittakoon työn paljoutta ja ankaruutta se, joka niin haluaa. En ole työnarkomaani, mutta puutarhatyönarkomaani taidan olla.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni