Piippo siellä toinen täällä

Lauantaina oli kiva kiertää pihaa, sillä lumi on parin päivän aikana sulanut hyvin. Yleisilme on yhä varsin valkoinen, mutta ilahduttavasti kevät etenee.

Niin keväällä kuin syksylläkin on aina yhtä sykähdyttävää nähdä muuttolintujen auroja taivaalla. Äänestä päätellen nämä linnut olivat hanhia. Tiiran mukaan ainakin metsähanhia on tullut runsaasti.

Marjapensaiden alueelta löysin krookuksia. Muutama tulppukin siellä jo kurkistelee mullasta. Kaikki verkot on nyt käytössä, joten laitoin vaahteran ja männyn oksia ristiin rastiin, jotta jänikset eivät pääsisi piippoja napostelemaan.

Myös vasenrinteessä ensimmäiset piipot ovat nousussa. Ajattelin ensin kyseessä olevan krookukset, joita tuossa kasvaa. Vaan olisko siinä myös kevätkurjenmiekkoja? Muutama Harmony nousee Vasenrinteessä krookusten keskeltä.

Terassin kupeessa kasvaa nykyisin lumimarjapensasta. Leikkaan pensaita säännöllisesti muutaman kerran kesässä, jotta puskat eivät valtaa käytävältä kulkutilaa. Kauan sitten olen istuttanut muutamia krookuksia pensaiden tyveen. Silloin, kun pensaat olivat vielä pikkuisia vauvoja. Sinnikkäästi muutama krookus nousee paikalla vuosittain. Sieltä ne heräävät nytkin. 

Aika lähellä näitä krookuspiippoja huomasin myös nokkosen olevan virkeässä kasvussa. Olen koittanut kiskoa nokkosta pois, sillä en soisi sen juuri tuossa kasvavan. Lapiolla nokkosen juuria on vaikea kaivaa pois, kun ympärillä on tiivisti lumimarjoja.

Syreenipenkissä, aronioiden lähellä huomasin tulppujen olevan nousussa. En päässyt kovin lähelle niitä kuvaamaan, kun piti varoa tallomasta mahdollisia muita mullasta nousevia.

Syreenipenkki on jänisten suosima mellastus- ja ohikulkupaikka. Niinpä viimeinen vapaa verkko pääsi suojaamaan piippoja. Seuraavalla kauppareissulla on käytävä myös rautakaupassa katsomassa, josko löytäisi 50-60 sentin levyistä verkkorullaa, josta voisi leikata sopivia pätkiä pienempien piippoesiintymien suojaksi.

Kriikunan alla Fuscotinctus-krookukset ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa. Viikon takainen lumisade peitti kasvuston hetkeksi hankeen. Vesisade vei lumet. Verkkojen puutteessa laitoin krookusten päälle muovikorin hätäsuojaksi. Muovikori on sen verran kevyt, että tuuli saattaa pyyhkäistä sen pois piippojen päältä. Niinpä laitoin vielä männynoksan tueksi.

Keltapäivänliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus) ovat joka vuosi varhaisia herääjiä. Tunkevat vihreää versoa lumen keskeltä. Näitä jänikset eivät jostain syystä syö. Joukossa näkyy myös koristemansikan (Comagaria/Fragaria 'Pink Panda') lehtiä. Koristemansikkaa kiemurtelee Päivänliljapenkissä siellä täällä.

Vasenrinteessä kevätkaihonkukat kurkkivat maahan pudonneiden syyslehtien lomasta. Tässä vaiheessa vielä aika harvakseltaan, mutta maan lämmitessä ja auringon paistaessa päivä päivältä runsaammin vihertyen.

Kasvimaan päädyn vattualueella maahumala ja näköjään myös lemmikin lehdeet vihertävät, kuin talvea ei välissä olisi ollutkaan. Johan tässä sormet syyhyää päästä kaivamaan penkistä huonosti tuottavat vatut pois. Samalla myös maahumalat, joista tosin on hyvin vaikea päästä eroon.

Kotitiellä rikkoontui torstaina vesiputki. Vian löydettyään miehet ahkeroivat useamman tunnin putkea korjaamassa. Kunta järjesti asukkaille vedenjakelupisteen, josta haimme kanisterilla juomavettä. Torstai-iltana jakelupistettä ei vielä ollut. Minulla on jääkaapissa pullollinen hanavettä, koska tykkään juoda esimerkiksi aamupuuron kanssa kylmää vettä. Nyt sitten pestiin hampaat jääkaappikylmällä vedellä. 

Eipä sitä tule arjessa arvostaneeksi hanasta tulevaa puhdasta vettä. Vasta sen puute herättää huomaamaan, miten onnettomia olemme ilman helposti kodeissamme saatavilla olevaa vettä. Perjantaiaamun suihkun jäädessä väliin mietin, millaista esimerkiksi Ukrainan sodan keskellä elävillä ihmisillä on ilman vettä ja lämpöä. Turvasta puhumattakaan. Ehkä vähennän kevään hitaudesta valittamista ja iloitsen mahdollisuudesta nauttia hanaa vääntämällä pulppuavasta puhtaasta vedestä.

 

Kevätmessut pikakierroksella

 
Olin kahden vaiheilla, jaksanko lähteä kiertämään tämän vuoden Kevätmessuja. Kun sain naapurin Maritilta kaksi lippua, päätös olikin sitten tehty. Lämmin kiitos Maritille ja Visalle messulipuista. 

Perjantaina ajoin messuille Ukkokulta seuranani. Tiesin, että sillä kokoonpanolla ei kovin paljon yksityiskohtia pysähdytä hypistelemään. Yllättävän kärsivällisesti Ukkokulta kuitenkin perässäni kulki ja malttoi jopa hetken odottaa, jotta sain muutaman kuvan muistokseni kameralla sihdata.

Olen yleensä käynyt messuilla perjantaina, koska silloin on mielestäni sopivan väljää. Nyt ihmisiä oli pilvin pimein. Käytävillä oli ajoittain hankala kulkea, kun piti väistellä muita ja toisaalta myös pyrkiä itse myötävaikuttamaan muiden kulkua. En halua kuviini vieraita ihmisiä. Niinpä kuvasaldo jäi vajavaiseksi, sillä etenkin kukkakohteissa aina oli edessä jonkun selkä, pää tai käsi.

Hesan messuilla on paljon muutakin kuin pelkkää puutarhaa. Joka nurkalla joku sähköyhtiö oli kiskomassa omalle standilleen. Teleoperaattoreita en sentään joutunut kimpustani hätistelemään.

Puutarha-alan pienet yrittäjät ja monet kauempana toimivat loistivat poissaolollaan, kuten on ollut jo useampana vuotena. Tommolan Tilan kaltaisia perennamyymälöitä olisi kiva nähdä messuilla, mutta ymmärrän kustannusten luultavasti nousevan suuriksi.

Siemeniä oli myymässä useita tuttuja firmoja. Juurakoitakin oli kivasti tarjolla. Muitakin kuin ulkomainen "sipulibingo-kauppias". Puutarhanikkareilla oli vanhaan tapaan yksi runsaimpia osastoja. Siellä oli myynnissä ruusuja, kärhöjä, viiniköynnöksiä, jouluruusuja ja monia muita houkuttelevia kasveja.

Päähallin keskellä yleensä sijainnut Ideapiha-alue oli nyt takanurkassa. Sinne oli onneksi helppo löytää. Sitäkin vaikeampaa siellä oli ottaa kuvia, koska meitä innokkaita kameran näpyttelijöitä riitti jonoksi asti. Ja muitakin katselijoita.

Aika paljon istutuksissa oli käytetty viherkasveja, kuten postauksen parissa ylimmässä kuvassa näkyy. 

Ostokseni jäivät minimaalisiksi. Pukinmäen puutarhalta ostin kaksi suklaakosmoksen juurakkoa. Olivat niin muhkeita, etten voinut ohi kulkea. Viime keväänä ostamani suklaakosmoksen juurakko on kellarissa, mutta en ole varma sen selviytymisestä.

Helenin standilla nappasin pari Fazerin sinistä konvehtia ja Gardenan osastolla kokeilin akkukäyttöisiä oksasaksia. Näppärä vempain, joka saattaisi olla pätevä omenapuiden vesiversojen leikkaamisessa. Satasen messutarjous jäi kuitenkin hyödyntämättä. Totesin, että jokakesäinen vesiverso-operaatio toimii riittävän näppärästi ilman akkuvempaintakin.

Messukeskuksen parkkitalo oli harvinaisen täynnä. Yleensä olen saanut auton kohtuullisen lähelle messukeskusta. Nyt meidät ohjattiin kauimmaiseen rakennukseen, josta sitten kipitettiin messuille tihkusateessa. Jostain syystä EasyPark-sovellus kännykässäni ei ollut käynnistynytkään, minkä huomasin vasta parkkitalosta pois ajettuamme. Löysin mahdollisuuden maksaa pysäköinnin netissä 48 tunnin kuluessa. Näin vierähti kivi pois sydämeltä. Pelkäsin jo, että pysäköinti pyörii tunnista toiseen, päivästä toiseen ja lopulta saan selkäpiitä karmivan laskun. Tällaisia juttuja mediassa on viime aikoina ollut.

Messujen "Lähiruoka&Luomu" -osastotkin kiersimme. Viime vuonna ostin kreikkalaiselta oliviikauppiaalta erilaisia oliiveja ja helsinkiläisen leipomon edustajalta leipää ja leivonnaisia. Nyt ulkomaisia kauppiaita edusti englantilainen fudge-kauppias, eipä juuri muita. Hunajaa oli tarjolla useilla kauppiailla, kuivalihaa parilla standilla. Ainut ruokapuolen ostos oli 3 pakettia Forsman-teetä. Nekin päähallin puolelta.

Alunperin oli tarkoitus syödä Ukkokullan kanssa jossain messujen lukuisista ruokapaikoista. Hetken niitä katsottiin ja todettiin, että tyhjää pöytää etsiessä ehtii kuolla nälkään. Niinpä ajettiin Tapiolan Ainoan Itsudemoon herkuttelemaan shushilla.

Kyllä näillä Kevätmessuilla kannattaa aina käydä. Vähintäänkin pääsee virittäytymään alkavan  kevään tunnelmaan. Pahoittelen vaisua kuvasaldoani. Mikäli haluat nähdä enemmän kuvia ja lukea messuista lisää, käy kurkkaamassa esimerkiksi Sarin puutarhat -blogia. Hän on tehnyt postauksen torstaina ja ilmeisesti lisää on tulossa.

Värihaaste: vihreä

Lappalainen etelässä -blogin Nila ja Repolainen reissaa ja räpeltää kutsuivat minut osallistumaan Värihaasteeseen. Teemavärinä on vihreä.

Prunus padus - Tuomi 23.5.2023

Tykkään väreistä. Miten tylsää elämä olisikaan, jos värit puuttuisivat. Näin pitkään kestäneen talven loppusuoralla kaipuu väreihin on suorastaan huutava. Tiedän, että meidät palkitaan pian päivä päivältä lisääntyvällä vihreiden eri sävyillä. Vähitellen mukaan tulevat myös muut värit. Luonnossa vihreä on selkeästi suurin väriryhmä. Ellei sitten asu jonkun vesistön äärellä, jolloin sinistäkin on runsaasti näkyvissä.

Ukkosmyrsky raesateineen 26.5.2023

Nettiä kaivamalla varmaan löytyisi tietoa siitä, miten paljon vihreän eri sävyjä on olemassa. Eipä siihen mitään nettitietoa tarvita. Riittää, että katselee ympärilleen huomatakseen jos jonkinlaista eri vihreää. Luultavasti myös jokainen ihminen näkee vihreän erilaisena. Ihminen, joka ei vihreästä pidä, näkee kenties värin myrkynvihreänä. Mikä ei ainakaan minulle ole mitenkään negatiivinen väritermi.

31.5.2023

Toukokuinen vihreä on minulle ehkä rakkain. Silloin vihreydessä on heleää tuoreutta, valtavasti sävyeroja. Erityisen kaunista on valon siivilöityminen kasvien lehtien läpi ja valon leikittely lehdillä ja oksilla. Kevään vihreään liittyy myös tuoksuja, joita olemme odottaneet koko talven. Mikä sen tunnelmallisempaa kuin koivun hiirenkorvien vieno tuoksu. Aromeissa vertaistaan hakee vastaleikattu nurmikko.

Kosmoskukka 7.7.2023

Luonnossa ja puutarhassa vihreä on erinomainen taustaväri. Ehkä juuri siksi luontoäiti onkin valinnut ison osan kasveista pääväriksi vihreän. Oli kukan väri sitten mikä tahansa, se pääsee loistamaan vihreät lehdet taustanaan.

Ammi majus - Isosudenporkkana nupulla 22.7.2023

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös 30.7.2023

Vihreä on hyvä väri tuomaan esille myös erilaisia muotoja. En ole koskaan nähnyt piippuköynnöksessäni kukintoja. Ne ovat aika huomaamattomia ja piiloutuvat isojen lehtien lomaan. Ehkä niitä siis on meilläkin ollut. En vain ole huomannut. Sen sijaan sydämellisiä lehtiä tällä kasvilla on koko seinällisen verran.

Alapiha 9.9.2023

Vihreä on hieno yksityiskohdissa. Vielä hienompoi se on laajoina näkyminä. Meni ihan tunteisiin katsella tätä viime kesäistä kuvaa osasta alapihaa. Että voikin olla monensorttista vihreää ja paljon.

Vasemmalla: nukkajuoru, yläoikealla: mistelikorallikaktus, alaoikealla: rahapuu

En koe itseäni kovinkaan taitavaksi viherkasvi-ihmiseksi. Ei haittaa ollenkaan. Kodissani on aina ollut erilaisia huonekasveja. Jotkut viihtyvät vuosia, jotkut jättävät hyvästit muutamassa viikossa. Valtaosa viherkasveista kaipaa luonnonvaloa. Sitä meillä on tarjolla lähinnä ikkunoiden läheisyydessä. Ikkunalautojen alla taasen on sähköpatterit, jotka hohkaavat ikävän kuivaa ja kuumaa suoraan kukkapurkkeihin. Eipä kukkaset siitä tykkää. Niinpä olen sijoittanut viherkasveja amppeleihin, erilaisiin kukkatelineisiin ja ikkunan läheisyydessä oleville hyllyille ja tasoille.

Vuoripalmu

Suurikokoisin viherkasvi kodissamme on tällä hetkellä vuoripalmu. Ostin sen muutama vuosi sitten puutarhamyymälästä jo alkuunkin melko suurena. Kokoa on sille tullut toinen mokoma lisää. Kasvaessaan se on alkanut levittäytyä myös sivusuunnassa, mikä aiheuttaa kasvin sijoittamisen kannalta ongelmia. Ei ole kiva jatkuvasti väistellä sivulle sojottavia lehtiä.

Vuoripalmu on isossa altakasteluruukussa lattialla. Ruukun alle hankin pyörällisen alustan, joka helpottaa kasvin siirtämistä esimerkiksi siivotessa. Laitoin ruukkuun kaksi vihreää kasvitukea, joiden avulla sidoin lehtiä hivenen suppuun. Itse asiassa kasvi on näin jopa paremman näköinen. Isoa kasvia oli pilvisen päivän valonpuutteen vuoksi hankala saada kuvattua kokonaisena. Siksi vuoripalmua edustakoon yksi seinää syleilevä oksa.

Rönsylilja

Jos haluat helpon huonekasvin, hanki rönsylilja. Jos haluat nopeasti useamman huonekasvin, hanki yksi rönsylilja. Kohta sinulla on liuta rönsyliljoja. Rönsylilja tekee nimensä mukaisesti rönsyjä, joista kasvia on helppo lisätä. Rönsyihin tulee pieniä valkoisia kukkia. 

Rönsylilja sopii parhaiten amppeliin tai jonkun pylvään päähän. Se kasvaa nopeasti kookkaaksi. Rönsyliljoja on monenlaisia. Itse pidän tästä tavallisesta, jossa valkoinen reunustaa vihreitä lehtiä. 

Rönsylilja viihtyy hajavalossa tai puolivarjossa. Suorasta auringonvalosta kasvi ei pidä. Sen värikin haalistuu. Rönsyliljan sanotaan puhdistavan huoneilmaa. 

Puutarhan ja kasvimaailman lisäksi pidän vihreästä myös sisustuksessa. Astioissa, serveteissä, tableteissa, pyyhkeissä, pöytäliinoissa, tyynynpäällisissä, pussilakanoissa, matoissa. Niissä minulla on ja on ollut vihreää väriä.

Pari vuotta sitten ostin pyöreät, vihreät tabletit keittiön pöydälle. Viime vuotisen UMK-voiton johdosta tutut nimesivät nämä pyörylät Käärijiksi. Sain vuosia sitten tyttäreltä lahjakortin, jolla ostin Pentikiltä kuvan vihreitä lasilautasia. Harmikseni Pentik lopetti lautasten valmistamisen niin, että ehdin hankkia vain neljä lautasta. Vähemmän noilta neliölautasilta on ruokaa tullut syötyä. Esimerkiksi kahvipöydän tarjoiluastioina ne ovat mainioita.

Pentikillä on tullut ahkerasti käytyä, kuten tämäkin kuva osoittaa. Kuvassa maljakkona toimiva vihreä lasiastia on itse asiassa tuikkukynttiläastia. Sisuksiin kuuluu metallinen teline, johon tuikku asetetaan. Tekopionitkin olen ostanut jokunen vuosi sitten Pentikin poistomyynnistä. Laitoin ne aluksi pimeän pikkuvessan piristykseksi. Lasinen koristemuna oli jokin aika sitten ystävän antamassa nimpparipaketissa.

Olen mieltynyt nätteihin keraamisiin purkkeihin. Oikean laidan purkki on Rörstrandin valmistama. Sain purkin kerran synttärilahjaksi naapurin Maritilta. Pidän siitä kovasti, jonka vuoksi se on yleensä keittiössä esillä. Välillä purkissa on ksylitolipastilleja, välillä manteleita, milloin mitäkin. Rörstrand on 1726 perustettu ruotsalainen astioita valmistanut tehdas. Nykyisin Rörstrand on osa Fiskars Groupia.

Kaksi pienempää purkkia tilasin kolme vuotta sitten Hobby Hallilta. Ne ovat Marimekon tuotantoa. Sittemmin en ole purkkeja missään nähnyt.

Haastan omista vihreistä jutuista kertomaan:

Hiidenkiven puutarhassa Minnan
Oravankesäpesän Katin
Saaripalstan Sailan

 

Ajatuksena on kertoa, millaista vihreää on minun elämässäni. Yksi asia riittää, mutta saa niitä olla paljonkin. Kerro/kuvaa omalla tavallasi.

 

Koska kukkii -haaste

Ovaalipenkin jouluruusu 21.4.2023

Sain Kivipellon Sailalta  Koska kukkii haasteen. Moni jo tietääkin, että tämä haaste on Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan alulle laittama. Tänä vuonna jo kolmannen kerran. Kiitos siis Sailalle haastamisesta ja Minnalle kivan haasteen kehittämisestä. 

Haasteessa valitaan omasta puutarhasta kasveja, joiden kukinta-aika arvataan.Tämä haaste ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Kevätsäät ovat kovin erilaisia ja sään sinne tänne keikkuminen vaikeuttaa entisestään kukinta-ajan arvaamista. Harvalla varmaan on täydellistä tietoa minkään kasvin kukinta-ajasta. Pitkään samoja kasveja seuranneena haarukointi on vähän helpompaa. Haasteeseen ei kannata suhtautua kovin tiukkapipoisesti. Hyvä, jos menee nappiin, mutta jonnekin lähimaastoonkin saa osua. Pääasia, että kukkivat kukin oman aikataulunsa mukaan.

Sinivuokko 15.4.2023

Vuoden 2022 arvuuttelukohteitani olivat Primula juliaea 'Wanda' - Suikeroesikko, Eranthis cilicica - Talventähti, Fritillaria imp. Rubra' - Keisarinpikarililja ja Iris retigulata "Katharine Hodgkin".

Vuoden 2023 kohteet taasen Glaucidium palmatum - Sinikämmen, Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä, Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen ja
Trillium erectum - Punakolmilehti. 

Tällä kertaa päädyin arvuuttelemaan kolmen kasvin kukinta-aikaa. Maaliskuu on jo yli puolen välin ja maa jälleen valkoisena, joten siirryn suoraan huhti- ja toukokuulle. Valitsemani kasvit ovat:

Primula elatior - Etelänkevätesikko, kukkii 17.4.2024
Tulipa 'Persian Pearl', kukkii 1.5.2024
Ribes sanguineum - Ruusuherukka, kukkii 10.5.2024

1. Primula elatior - Etelänkevätesikko, kukkii 17.4.2024

Primula elatior - Etelänkevätesikko 15.4.2023

Etelänkevätesikko on asustanut puutarhassani jo useamman vuoden. Tämä kohteena oleva yksilö on ollut Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varrella vuodesta 2020. Paikka on osoittautunut tälle kevätesikolle mieluisaksi. Sen oikealla puolella kasvaa norjanangervoja, joiden lehdet ovat kuitenkin esikon kasvuaikaan vielä aika pieniä. Eivät varjosta pienempiään.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 23.4.2023

 
Scilloja en ole esikon ympärille istuttanut. Niitä kasvaa meillä joka paikassa. Multahommissa ja kasvien siirtojen yhteydessä pikkuisia scillan sipuleita kulkeutuu ympäriinsä. Muurahaisetkin niitä kuskaavat. Minua scillojen tuuheat lehdistöt eivät haittaa. Sinne ne katoavat muiden kasvien joukkoon kesän edistyessä.
 

Primula elatior - Etelänkevätesikko 29.4.2023

Tulppaanin lehtiäkin nousee esikon vierelle. Tätä paikkaa olen myllännyt voimakkaastikin viime vuosina, joten maahan on siinä yhteydessä jäänyt yhtä sun toista. Puutarhassani ei ole neitseellisiä mustan mullan paikkoja, joihin voisi kevyesti kuopaisemalla istuttaa kasvin jos toisenkin. Aina on jotain olemassa olevaa, joka on joko siirrettävä tieltä pois tai jätettävä paikoilleen maatumaan.

 

 2. Tulipa humilis 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani, kukkii 1.5.2024

Tulipa humilis 'Persian Pearl' 29.4.2023

Pieni tähtitulppaani Persian Pearl on yksi mieluisimpia tulppujani. Pyrin istuttamaan sitä joka vuosi muutaman sipulin lisää, jotta sitä olisi aina keväällä valmiina ponnistamaan mullasta. Tässä kuvassa idänsinililjat ja kevätkirjotähdet eli tutummin scillat ovat ympäröineet Persian Pearlin. Aika kiva yhdistelmä, joka on syntynyt tahattomasti.

Tulipa humilis 'Persian Pearl' 1.5.2023

Parhaimmillaan Persian Pearl on minusta nuppuvaiheessa, jolloin voimakas syklaaminpunainen väri pilkistää varovasti esiin.

Tulipa humilis 'Persian Pearl' 4.5.2023

Viime toukokuun alussa heräsimme lumiseen maisemaan. Hetken jo pelkäsin, että esimerkiksi keisarinpikarililjat on menetetty, kun vetinen lumi oli painanut niiden varret kumaraan. Aurinko sulatti sataneen lumen nopeasti ja kuivatti kukat. Niin myös tähtitulppaanit nostivat vartensa suoriksi ja avasivat päivän mittaan nuppunsa.

 

 3. Ribes sanguineum - Ruusuherukka, kukkii 10.5.2024

Ribes sanquineum - Ruusuherukka 29.4.2023

Keväällä 2020 hankin kaksi ruusuherukkaa. En ollut varma sopivasta istutuspaikasta, joten varmuuden vuoksi toisen laitoin alapihalle, ns. Naapuriaitapenkkiin. Toisen istutin Oikearinteeseen, jalosyreeni Moskovan kaunottaren alapuolelle. Kumpikin paikka on suojaisa, eikä vesi jää istutuspaikkoihin seisomaan. Tällaisesta ruusuherukka kuulemma tykkää.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka 10.5.2023

Luonnollisesti sitä odottaa istuttamaltaan pensaalta myös kukintaa. Toki olen oppinut iloitsemaan jo siitäkin, että jokin kasvi pysyy hengissä. Mutta ilman muuta kasvu ja kukinta on aina toiveissa. Vaikka kuinka ahkerasti kiersin ruusuherukoita tutkimassa, ei nupun nuppua niihin ilmestynyt. Kunnes yhtenä huhtikuun lopun päivänä löysin ensimmäiset nuput. Molemmista. Ei todellakaan miljoonaa nuppua, joiden painosta oksat taipuisivat. Muutama kummassakin ja sehän riitti tuomaan iloa pitkäksi aikaa.

Ruusuherukka on jänisten herkkua, joten kumpikin puska on ympäröity verkolla. Papanoista päätellen ristihuulet ovat kuolanneet ruusuherukoiden vierellä, mutta verkkojen ansiosta eivät ole päässeet niitä maistelemaan.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka 20.5.2023

Tämä talvi on ollut edellisiä ankarampi, eikä kevätkään ole tähän saakka ollut niitä otollisimpia. Koska ruusuherukat ovat todennäköisesti jo kotiutuneet puutarhaani, uskon niiden kukkivan nyt hivenen edellisvuotta varmemmin. Toivottavasti myös runsaammin.

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' 5.4.2023

Moni on jo haastettu ja moni ottanut osaa haastamatta. Kivat haasteet on tarkoitettu täytettäväksi. Sen uhallakin, että seuraavat blogit ovat jo ottaneet haasteen vastaan, heitän haastepallon heille:

Kukkia & Haaveita
Puutarhan Lumo
Päivänpesän elämää

Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

 

 

Piippojahdin ensimmäiset aarteet

 
Kevät on antanut odottaa itseään. Muutamana päivänä aurinko on pilkahtanut ilmoittaakseen olemassaolostaan. Muuten on vietetty maaliskuuta varsin sumuisissa merkeissä. Vesisateen rapina ikkunalaudoilla ja lorina ränneissä on musiikkia ainakin meikäläisen korvissa. Taivaalta vihmova vesi sulattaa lunta ja jäätä. Talon ympäri pääsee jo hiekkakäytäviä kulkemaan liukastelematta.

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Puistolumikello

Monenlaiset menot, arkiset puuhat ja huono sää ovat vähentäneet pihakierroksia. Lauantaina laitoin saappaat jalkaan ja kahlasin yli portaiden päälle kolatun lumikasan alapihalle tarkastaakseni piippotilanteen. Kannatti kastella itsensä sateessa, sillä ensimmäiset lumikellon piipot ovat nousseet Huvituksen alle. 

Vuosi sitten nämä muodostivat tässä vaiheessa runsaan vihreän pehkon lukuisine nuppuineen ja avautuneine kukkineen. Nyt ollaan selvästi jäljessä edellisvuoden tahdista.

Crocus species 'Fuscotinctus - Krookus

Myös kriikunan alla ovat krookukset nousseet mukavasti. Nyt täytyykin tiivistää pihakierroksia päästäkseni seuraamaan kukinnan alkamista. Jäniskakkaa on alapihalla kasapäin kertomassa siitä, että talttahampaat tietävät odottaa kevätpuffettini avautumisesta. Laitoin rajamännystä talven aikana pudonneet isot oksat ensihätään piippojen suojaksi.

Punakanelin alla kasvavat helmililjat

Helmililjojen kasvustoa on parturoitu tehokkaasti ainakin punakanelin alla. Monessa muussa paikassa muscarit ovat vielä hangen alla. Tämä on jokavuotinen ilmiö. Tässä vaiheessa nuppua ei vielä näy, joten jänikset ovat saaneet tyytyä lehtivihreään. Tarkkana on oltava, etteivät ehdi puputtaa kukintoja.

Eipä tarvitse jalokärhöjä leikellä. Jänikset ovat hoitaneet sen homman huolella. Papanamäärästä päätellen Multi Blue ja Rouge Cardinal ovat maistuneet jäniksille oikein hyvin. Onneksi kumpainenkin kärhö työntää aikanaan mullasta uutta kasvua, eikä näinollen ristihuulten typistyksestä ole suurta haittaa.

Juhannusruusulle on myös tehty tehokas talvileikkaus. Puskan oksat ovat hennon taipuisia ja lumi painaa ne aina maahan. Kunhan lumi sulaa vielä enemmän, pääsen paremmin tarkastamaan talvisia jänistuhoja. Toivottavasti jäljellä on siinä määrin hyväkuntoisia oksia, että voin kukkiakin odotella.

Tälle sunnuntaille on luvassa aika talvisia olosuhteita. Lunta pitäisi tulla enemmänkin ja maanantaivastaisena yönä pakkasta jopa -9℃. Sellainen sääennustus ei ilahduta, mutta toisaalta näin maaliskuun puolivälissä se on normaalia kevään keikkumista. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä eli värien ja lämmön ilmaantuminen on yhä lähempänä.

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 Mukavaa sunnuntaita kaikille!