Taimien tunnistus -haaste

Tulipa Sun Lover

 

Puutarhaeloa -blogin Riitta haastoi valokuvaamaan pieniä taimenalkuja ja nimeämään kuvat. Taimet voivat olla joko jo istutettuina puutarhaan tai tulossa olevia pikkutaimia kylvöastioissa. Ne voivat olla joko perennojen tai kesäkukkien taimia.

Tarkoitukseni oli toteuttaa haaste jo aiemmin, mutta arkinen elämä ja kasaantuvat puutarhatyöt ovat pitäneet minut poissa tietokoneen ääreltä. Myös kuvauskierrokset ovat jääneet luvattoman vähäisiksi, kun ei vaan ehdi. 

Helteiset aurinkopäivät ovat laittaneet kasveihin vauhtia. Osa näistä kuvista on jo selvästi vanhentuneita, sillä monet kasvavat korkeutta ja leveyttä näillä lämmöillä nopeasti. Toisaalta äärimmäinen kuivuus hidastaa jonkin verran kasvua.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Autotallipäädyn käytävän varrella kasvaa sinivalkokukkaista kyläkurjenpolvea. En äkkipäätä löytänyt varmaa tietoa, mutta muistikuvani mukaan olen saanut kasvin OmaPiha-lehden tilaajalahjana (ehkä v. 2014). Aluksi istutin kasvin alapihan Ovaalipenkkiin. 

Moni kasvi harrastaa pihallani kiertämistä. Näin kävi kyläkurjenpolvellekin. Jaoin sitä pikkupuutarhaan ja tuonne käytävän reunaan ihan vain kokeillakseni, kasvaisiko se ongelmalliseksi kokemassani paikassa. Kasvaahan se, vaikka paikka on varjoisa ja talvisena lumenvarastointipaikkana vähän ankea.

Ihmettelen joka kevät, miten sinnikkäästi kyläkurjenpolvi nousee lumikolalla runnellusta maasta. Käytävältä loskan mukana kasvin ympärille levinneen kivituhkan keskeltä. Vastasyntyneenä se näyttää hiukan nokkoselta. Nopeasti vilkaistuna sitä saattaa pienenä luulla jopa vuohenputkeksi. Tästä kuvasta kestää vielä tovi kyläkurjenpolven kukkimiseen. Kukka on hauskasti kokonaan valkoinen tai terälehdissä on sinisiä viiruja.

Astilbe arendsii 'Brautschleier' - Jaloangervo

Tämän punertavan pikkuisen karvakaverin moni varmaan tunnistaa jaloangervoksi. Ensin mullasta nousee yksi, pian toinen ja kohta niitä on kokonainen joukkue. Pituuden lisääntymisen myötä pikkuisen latvus jakaantuu lehdiksi ja varren karvaisuus häviää. Muutaman sentin kokoisena varret punertavat. Mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisempi kukka. Tämä yksilö on mielestäni valkoinen Brautschleier.

Jaloangervot ovat kauniita ja minusta myös helppoja. Enpä ole tavannut niissä tauteja tai tuholaisia. Jaloangervot menestyvät parhaiten puolivarjossa, mutta myös aurinkoisella paikalla. Meillä monet jaloangervot kasvavat aurinkoisessa paikassa, jossa viime vuosina on ollut yhä kuivempaa. Niinpä jaloangervot eivät kasva kovin reheviksi.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Tunnistatko tämän ruskean mörököllin? Vasta mullasta nousseena sitä ei helposti edes havaitse, koska ruskeana se maastoutuu tehokkaasti multaan. Tämä pieni otus on liuskavaleangervo, joka venyy nopeasti korkeaksi ja isolehtiseksi kasviksi. Keväällä herätessään pikkuinen on ruskea, mutta isona väri vaihtelee valosta riippuen vihreästä punaruskeaan.

Ostin yhden ainokaisen taimen ja istutin sen tontin puistoreunassa kasvavien tuijien ja rhodojen väliin. Ehkä jopa liian lähelle rhodoja, mutta hyvin nuo ovat yhdessä eläneet. Liuskavaleangervoni on viihtynyt niin hyvin, että se on lisääntynyt alueellaan aika kivasti. Vuosi sitten kaivoin muutaman taimen, jotka istutin Makkaripenkkiin. Liuskavaleangervo kukkii kermanvalkoisena. Omani eivät ole kukkineet vielä kertaakaan. 

Actaea sipl. 'White pearl' - Syyskimikki

Syyskimikin kanssa minulla ei ole ollut suurtakaan menestystä. Jos kukintaa ajatellaan. Tämä valkokukkainen syyskimikki tekee joinakin syksyinä kukkavanan, joka ei yleensä kuitenkaan ehdi avautua. Olen joskus miettinyt kasvin siirtämistä, joka ei ole kuitenkaan toteutunut. Tuossa se viihtyy ja nousee uskollisesti kevät toisensa perään. Olkoon kukkimatta, jollei kerran halua.

Clematis mantsurica - Mantsuriankärhö

Toisten kauniita ja hyvävointisia kasvikuvia katsellessa tulee mieleen, onko muilla lainkaan epäonnea kasvien kanssa? Välillä tuntuu, että joidenkin kasvien kanssa elo on silkkaa taistelua ja toistuvia istutusyrityksiä. 

Mantsuriankärhö on meidän pihalla hyvä esimerkki muutaman vuoden omituisesta taistelutoveruudesta. Tai huikentelevaisesta päättämättömyydestäni, kun aina innostun hankkimaan jonkun kasvin tietämättä ollenkaan, mihin sen istuttaisin. Sitten harhailen pitkin tonttia tainipurkki ja lapio kädessäni etsimässä sopivaa paikkaa. 

Mantsuriankärhö on asunut jo kolmessa paikassa. Jokaisessa paikassa se on keväisin noussut ja kasvanut vähän, mutta missään siitä ei ole tullut kunnon kärhöä. Syksyllä siirsin sen neljännen kerran sillä ajatuksella, että tuli mitä tuli. Toivottavasti hyvä maanpeitekasvi Kurgaaniin, mutta varauduin myös menetykseen. Niin vain nousi tänäkin keväänä pikkusydänten ympäröimänä. Moisesta sinnikkyydestä tämä kärhö pitäisi palkita. Pian meillä on jo niin mielenkiintoinen yhteinen taival, ettei kohta osata edes erota.

Mantsuriankärhön pitäisi olla talvenkestävä, eikä se ole kovin vaativainen kasvualustan suhteen.

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Haastan seuraavat blogit:

Kivipellon Saila
Navettapiian puuhamaa

Haasteen säännöt:

Haasta seuraavat blogit esittelemään omia alkuun lähteneitä taimiaan. Saa osallistua vaikkei olisi saanut haastetta ja saa osallistua useaan kertaan, sillä kasvit lähtevät kasvuun pitkällä aikavälillä. Saa vertailla kuvin ja sanoin, ja saa myös kysellä jos itse ei tunnista taimiaan. 

Jos ja kun osallistut haasteeseen, käy jättämässä postauksesi linkki tämän haasteen kommentteihin. Kerään haasteeseen osallistuneet postaukset listaksi, jossa ne ovat myöhemminkin kootusti tarjolla. 

Kevätvirkkuja

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

 

Ehkä pitäisi ottaa mallia kasveista. Ne eivät käperry lehtiensä suojaan ruikuttamaan kevään kylmyydestä. Tai toki joku kasvi sitäkin tekee. Useimmat kuitenkin ovat yllättävän sinnikkäitä. Kokonaisuutena puutarhan herääminen kevääseen näyttää tavallista hitaammalta. Moni kasvi on silti likimain samassa aikataulussa kuin muinakin keväinä. Viileydessä on sekin hyvä puoli, että kukinta kestää kuumaa kevättä pidempään. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Tarhakylmänkukan kukkiminen yöpakkasista huolimatta tuntuu jotenkin järkeenkäyvältä. Onhan sen nimessäkin sana kylmä. Punakolmilehden kuvittelisin kaipaavan lämpöä, mutta sieltä se jälleen kerran kömpii ylös. Hyisestä mullasta nuppujaan kasvatellen. Vasta tätä kuvaa katsellessani havahduin ajatukseen, että noitahan voisi olla enemmänkin. Vaikka kokonainen rivi. Tilaa tuossa olisi ja lisää voisi tehdä raivaamalla pikkutalvioita pois. Se kyllä vaatii tarmokasta lapioimista, kun vuosia paikalla kasvaneina ovat kehittäneet melkoisen juurakon itselleen.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sinikämmentä olen käynyt harva se päivä kurkkimassa. Olenpa vähän multaakin varovasti sormella rapsuttanut, jos jotain vihreää löytyisi. Ensin ei yhtään mitään eloa. Jokunen scilla ja kaikkialle itsensä ulottava kevätkaihonkukka jopa sai minut erehtymään. Väärän muotoista ja väärän väristä vihreää. Ei sinikämmentä. Ja sitten eräänä päivänä esiin työntyi aluksi kumaria koukkuja ja pian sen jälkeen kaalin lehtiruodeilta näyttäviä möykkyjä. Sinikämmen on herännyt. Miten ihana asia kaikkien näiden takatalvi- ja yöpakkasvoivottelujen korvikkeeksi.

Keittiöpenkki 6.9.2023

Keittiöpenkki on yksi varjoisimmista paikoista pihassamme. Lunta ja jäätä tähän kertyy niin kolatessa kuin toisinaan katoltakin. Lumi jättää tämän paikan keväällä viimeisenä. Sopivien kasvien löytäminen näin haasteelliseen paikkaan ei ole ollut helppoa. Montaa olen kokeillut. Moni on heittänyt hyvästit, joku nopeammin, joku hitaammin.

Paikalla kasvoi vuosia komeat kotkansiivet. Vanhemmiten ne kaipasivat vähintäänkin jakamista. Pari vuotta sitten kaivoin kotkansiivet kokonaan pois. Tuppaavat jakamaan siementaimia ympäristöön turhan aktiivisesti. Jäljelle jäivät kuunliljat, joiden taakse istutin valkotäpläimikkää ja kuvassa näkyvän lintutalopylvään viereen hopeahohtoista tähkäimikkää.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Tähkäimikkä heräsi ensimmäisenä. Valkotäpläimikätkin näyttävät olevan tuloillaan, vaikka niiden lehdet ovat lumen jäljiltä kompostitavaraa. Kuunliljoista ei tässä paikassa näy vielä kärkeäkään. Muualla nekin ovat vähitellen nousemassa.

Tähkäimikälle aion keksiä paremman paikan. Se jäänee jälleen kerran muiden kasvien jalkoihin, eikä pääse oikeuksiinsa.  

Makkaripenkki 6.9.2023

Makkaripenkki tulee Keittiöpenkin jälkeen viileävarjoisten paikkojen hyvänä kakkosena. Kuunliljoja siinä on kasvanut kauan. Toissa kesänä keksin siirtää valkotäpläimiköitä, ostin ja sain niitä lisää, joten paikka täyttyi nopeasti. Joukossa on japaninjaloangervoa, särkynyttäsydäntä sekä rönsytiarellaa. Takareunassa on kasvamassa myös pari sormivaleangervoa. Sekä seinällä piippuköynnös, joka tarvitsee kiipeilynsä avuksi tukisäleikön. Penkissä on myös jonkin verran köynnöshortensiaa, jonka en enää anna nousta seinälle. Niitä varten on pari metallitukea. Loput toimikoon maanpeitekasveina. 

Penkin päässä näkyy kartiotuija, jota peurat napostelivat tänä talvena estoitta. Leikkasin siitä harsuuntuneet alaoksat kokonaan pois. Kokeilen sen kanssa muotoilua. Hienosäätö on vielä tekemättä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Harva kasvi tykkää päälleen kasvautuvasta ja myöhään keväällä sulavasta lumesta. Eikä kovin monikaan halua seisoa märässä ja kylmässä mullassa. Valkotäpläimikkää uskalsin kokeilla, koska sen asuinpaikka ei saa olla keväisin liian kuiva. 

Tänä keväänä Makkaripenkki on surullisen surkean näköinen. Paljon edelliskevättä surkeampi. Sieltä ne valkotäpläimikät kuitenkin alkavat nousta kukkanuppuineen. Aluksi suunnittelin leikkaavani huonokuntoiset, ruskeaksi kuivuneet lehdet pois. Joitakin olenkin leikannut, mutta suurimman osan olen peittänyt kevyesti uudella mullalla. Sinnehän maatuvat.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Pikkusipulit ovat selvinneet hyvin niin talvesta kuin koleasta keväästäkin. Koiranhammas Pagoda avaa keltaisia nuppujaan niin Päivänliljapenkissä kuin Kiemurapenkissäkin. White Beautyn kanssa onneni ei ole minulle suosiollinen. Istutin sitä syksyllä ties monennenko kerran. Ei näy, ei kuulu. 

Paeonia tenufolia - Tillipioni

Jos joku kasvi minut hylkääkin, toiset jaksavat yllättää vuosi toisensa jälkeen. Toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta ostettu tillipioni herää joka ikinen kevät. Kerran se jopa kukki. Viime kesänä siirsin tillipionin Ruusupenkin reunaan. Pikkuisena kasvina sitä ei sovi istuttaa isojen keskelle. Sinne se häviää muiden sekaan ja taakse. 

Tillipionina olen tämän yksilön ostanut. Tillipioni on matala, sen pitäisi kasvaa noin 40-50 senttiseksi. Omani on aina jäänyt niukasti 20-senttiseksi.Ehkä se ei edes ole tillipioni? Tai sitten se on jonkinlainen kääpiökasvuinen tillipioni? 

Kasvien siirtämisessä on aina riski, että ne suuttuvat häirinnästä. Ottavat ja lähtevät syytä ja hyvästejä jättämättä. Niinpä olin varautunut tillipionin katoamiseen. Yllätys oli sitäkin suurempi, kun muutama päivä sitten huomasin sen könöttävän tanakasti Ruusupenkin reunassa. 

Pientalossa asuessa nopeasti jalkaan laitettavilla "lipokkaille" on tarvetta. Meillä on useampi ulos johtava ovi, joten jalkineitakin on syytä olla ovenpielessä lähtövalmiina. Feikkicrocseja on tullut hankittua, koska ne ovat edullisia ja pesunkestäviä. Pari tai kaksikin on hyvä olla myös vierasvarana.

Puutarhatöissä jalkineilla on iso merkitys. Saappaita käytän alkukeväästä, jolloin maassa saattaa olla vielä lumen sulamisen aiheuttamaa märkyyttä. Aika pian siirryn kevyempiin jalkineisiin. Parin-kolmen vuoden käytössäni oli matalavartiset, nilkkurimaiset saappaat. Missä lie ulkomaisessa hikiverstaassa ne oli valmistettu, sillä hapertuivat ja halkeilivat käyttökelvottomiksi. Saapasrintamalla palasin perinteisiin Hai-saappaisiin.

Saapasvaihe jää yleensä lyhyeksi. Niiden jälkeen siirryn "ilmastoimattomiin" crocs-mallisiin puutarhakenkiin. Kiviä niihinkin menee, mutta ei niin paljon, kuin reiällisiin malleihin. Puutarhatöissä koen tärkeäksi, että kengät saa nopeasti ja helposti jalkaan ja pois jalasta. Meillä kun ei ole esimerkiksi ulkohuussia, eikä sisällä sovi kävellä savisilla jalkineilla. Kännykkäkin kulkee aniharvoin mukanani pihamaalla. Puhelimeen päästäkseen on oltava vikkelä. Silloin kenkien on sujahdettava vauhdilla jaloista. Jalkineiden pitää toisaalta myös olla tukevat, jotta niillä saa poljettua lapion tai talikon maahan.

 
Hiljattain marketissa oli tarjouksessa Nokian kevyet jalkineet. Taisivat mainostaa niitä piha- ja puutarhajalkineina. Olen katsellut niitä aiemminkin, mutta ajattelin niiden olevan muovia. Nyt tutkin tarkemmin. Jalkineet on valmistettu kumiseoksesta. Tallustelin niillä muutaman metrin edestakaisin kaupassa ennen ostopäätöstä. Tuntuivat hyviltä jaloissa, kevyet, helppo sujauttaa jalkaan ja pois. Ostin ja ovat käytössä jo oikein mainioiksi osoittautuneet. 

Värivaihtoehdot olivat hivenen liian kirkuvat makuuni: voimakas pinkki, neonvihreä, kirkas keltainen, violetti ja musta. Valitsin mustat. Sopivat vaikka pikkumustan kotelomekon kanssa. No, ei tietenkään. Joku kuvio olisi ollut kiva; ruudulliset, raidalliset, kukkaisat - esimerkiksi. Kätevät on, voin suositella.

Acer - Vaahtera

Vatut lähti

Spiraea Double Play Big Bang - Pensasangervo

 

Olen myllännyt samaa pihaa ja puutarhaa vuosikaudet. Vajaa 1500 neliötä alkaa olla ympäriinsä kaivettu ja puleerattu useampaankin kertaan. Kehitys- ja korjauskohtia löytyy. Lisäksi mieli muuttuu, uusia ideoita syntyy ja toki puutarhan kasvit heittävät hyvästejä jättäen aukkopaikkoja. Rakenteetkin rapautuvat tai osoittautuvat ei-niin käteviksi. 

Sanonta "puutarha ei tule koskaan valmiiksi" pitää konkreettisesti paikkansa. Syksyllä koko kasvukauden kestänyt aherrus alkaa jo väsyttää. Silloin sitä ajattelee, että jokohan se olisi tässä. Vaan vuoden vaihtuessa uuteen, päässä surisee ja risteilee ajatusten ja ideoiden tulva.

Kasvimaa 6.7.2023, vadelmat vasemmassa reunassa.

Kasvimaan päädyssä on ollut vattumaa eli vajaan neljän metrin pituinen Ottawa-vadelmapöheikkö. Paikka on aurinkoinen, mistä vattu tykkää. Se on myös hyvin tuulinen ja kuiva, mistä vattu taasen ei tykkää. Niin tai näin, vadelmat eivät olleet kovin tuottoisia. Niiden tyvelle eksyi suikeroalpia ja akileijoja. Myös kotilot viihtyivät suikeroalpien suojassa.

Vattupenkki 23.5.2023

 
Hyvinä vuosina satoa tuli sen verran, että rasian pari sai pakastimeenkin. Useimpina vuosina kypsät marjat tuli napsittua omaan suuhun kasvimaalla touhutessa. Jo pidempään olen miettinyt, mitä paikalle tekisin. Jos tontilla olisi ylimääräisiä neliöitä tai tyhjää tilaa, voisin hyvinkin katsella kiikunkaakun pärjääjiä. Vaan kun tyhjää tilaa ei ole. Lopulta päätin, että jos joku ei omasta mielestä toimi, ei sitä tarvitse väkisin tekohengittää. Paikan voi ottaa johonkin toiseen käyttöön. 

Kun päätös vattujen lähdöstä oli tehty, piti psyykata itsensä kaivuhommiin. Satunnaisen istutuskuopan kaivaa nopeasti. Nelimetrisen penkin tyhjentäminen pitkään paikalla kasvaneista kasveista ja juurista onkin jo rankempi juttu. Vappuna tartuin tomerasti lapioon. Aloitin puistopäädystä edeten pala palalta kohti penkin toista päätä. 

Ensin tein raaimman työn eli kaivoin vadelmat pois. Olin varautunut porautumaan Kiinaan saakka, mutta niin ei sentään tarvinnut tehdä. Yllättävän helposti vatut nousivat. Akileijoissa oli melkeinpä suurempi työ, mutta niitä ei sentään ollut kovin paljoa. Isommat juurakot poistettuani tein toisen kierroksen kääntämällä maan puolen metrin syvyyteen löytääkseni kaikki mahdolliset juuret. Olin varautunut, että törmään vasemmalla kasvavan suuren vaahteran juuriin, mutta niitä ei ihmeekseni kovin paljon ollut. Aidan pystyttäminen 2018 oli paikoin vaikeaa nimenomaan vaahteran juurien vuoksi.

Kävin alueen vielä kolmannenkin kerran läpi etsien mahdolliset pienemmätkin juuret ja rikat. Vatut juurineen ja kaiken muun aineksen keräsin multapusseihin. Niitä kertyi yhdeksän painavaa säkkiä, jotka kuskattiin kaatopaikan puutarhajätekeräykseen. Omissa komposteissa olisi ollut tilaa, mutta en halunnut täyttää niitä kukkuroilleen näin kasvukauden alussa.

Takuuvarmasti penkin mullasta nousee jatkossa vihreyttä, joka ei mielestäni sinne enää kuulu. Multa olisi pitänyt vaihtaa tai vähintäänkin siivilöidä. Sitten vain kitkemään.

Olen rajannut kasvimaan metallisilla reunuslevyillä. Osa niistä on käsittelemättöminä ruostunut. Myöhemmin huomasin ottaneeni samaan nippuun sekä käsiteltyjä että käsittelemättömiä teräsreunuksia. Siksi käsitellyt loistavat edelleen kirkkaina.

Lavakaulusmaata uusiessamme muutama vuosi sitten vattupenkin ja reunimmaisten lavakaulusten väliin jäi liian kapea tila. Vattujen lähdön myötä päätin leventää väliä. Viime kesäisestä kivituhkakäytävien kunnostuksesta jäi sen verran kivituhkaa, että se nippanappa riitti reunimmaisen kasvimaakäytävän leventämiseen. Kivituhkan väri on vaaleampi kuin aiempi, mutta aika hoihtanee senkin asian.

Metallireunat jäivät vähän vajaiksi, joten paikkasin pari aukkoa reunakivillä. Kasvit hoitavat aikanaan naamioinnin. Varmistaakseni, että metallireunat pysyvät pystyssä ja pitävät mullan poissa kasvimaa-alueelta, laitoin reunuksen tueksi Ukkokullan pätkimät harjaterästapit.

Penkin vasen laita saa toistaiseksi olla kantattuna. Ison vaahteran vuoksi nurmikko kasvaa huonosti vattupenkin vasemmalla puolella.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Purppuraomenapuu

Olen iät ja ajat miettinyt, miten saisin tonttimme kasvimaanurkkauksen viihtyisämmäksi. Vaahteran viereen ei voi kaivaa mitään. Juuria risteilee niin paljon, ettei lapion terää saa väliin. Vattupenkin muutoksen myötä avautui mahdollisuus istuttaa jotain korkeampaa. Multatilaa löytyy riittävästi niin syvyyden kuin leveydenkin puolesta. 

Malus purpurea 'Aamurusko' - Purppuraomenapuu

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan vattupenkin aitapäätyyn koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä kasvaa jo Pikkupuutarhassa, mutta mielestäni pihassa voi hyvinkin olla kaksi saman nimistä koristepuuta. Ennestään alapihalla kasvaakin jo koristeomenat Musta Rudolf ja Makamik. Yläpihalla Aamurusko ja Royalty.

Aamuruskosta ei tule vaahteran kaltaista jättipuuta, mutta korkeutta ja leveyttä sille kertyy kuitenkin sopivasti. Lisäksi se on vaaleanpunaisena kukkiessaan hyvin kaunis. Onpa taas puistossa kulkijoille ihailtavaa.

Ajattelin antaa muiden istutusideoiden muhia päässäni, mutta aika pian lamppu syttyi ja lapio heilui. Mustaherukat kasvoivat kaksi vuotta sitten erillään muista marjapensaista. Siirsin ne toisten kaveriksi. Jäljelle jäi tietenkin pari kuoppaa ja multainen alue. Siihen istutin purppuraheisiangervo Diabolon ja syyshortensia Vanille Fraisen, kun edullisesti sellaiset sain. Ei toiminut, ei ollenkaan. Ruohonleikkurin pyörittäminen ahtaissa paikoissa on tylsää. Nyt puskat nousivat ylös ja muuttivat uuteen vattupenkkiin. Multalämpäreestä tulkoon osa nurmikkoa.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Nyt sitten uudessa vattupenkissä koittavat kotiutua toisaalta siirretty purppuraheisiangervo Diabolo ja syyshortensia Vanille Fraise. Aamuruskon ja Diabolon väliin siirsin punaluppion, joka sekin on etsinyt parempaa asuinpaikkaa.

Vattuja ylös kaivaessa mullasta löytyi lukematon määrä scillan sipuleita. Isoimmat laitoin sivuun ja upotin myöhemmin takaisin multaan. Pienempiä ripottelin pois kuskaamani mullan kanssa muualle puutarhaan. Myös muutama reilun kokoinen pystykiurunkannuskeskittymä pääsi uuteen vattupenkkiin.

Vaan mikä on tuo multasäkkiin verhoutunut pyörylä keskellä multapenkkiä? Se on tyhjä ämpäri, jonka suojaksi laitoin multasäkin, ettei ämpäri täyttyisi mullalla. Kaivoin ostamalleni kasville syvän kuopan valmiiksi. Ämpäri saa olla pitämässä kuoppaa auki, kunnes pääsen istuttamaan tuoreen hankinnan. Se taasen on Austin-ruusu Emily Bronte, jonka ohi en päässyt käydessäni Puutarhanikkareiden myymälässä. 

Ruusussa on jo lehtiä, jonka vuoksi se saa odottaa istutusta autotallissa, kunnes sää vähän lämpiää. Vattupenkki ei ehkä ole riittävän suojainen paikka herkälle Austin-ruusulle. Otan riskin ja toivon viereisten pensaiden tuovan ruusulle tuulensuojaa.

Tuntuu hyvältä saada yksi uudistusta kaivannut paikka kohennettua. Nyt vain odottelen kasvien kotiutumista. Koristeomenan ja parin pensaan lisäksi aion istuttaa jotain matalampaa perennaa täyttämään tyhjää tilaa. Eipä tarvitse niin paljon rikkaruohoja kitkeä, kun laittaa jotain kaunista ja mieluista pensaille kaveriksi.

Jospa pian tulisi niin lämmintä, että pääsisi kylvämään siemeniä lavakauluksiin

Pian on helmililjojen aika.

Alueen tie-, valaistus- ja kunnallistekniikkarempan vuoksi tonttimme kahdelta sivulta kaatui sakea metsä. Niin paljon kuin tykkäänkin koko päivän pihallemme tulevasta valosta, tuottaa puutarhan muokkaaminen uusiin olosuhteisiin sopivaksi ajoittain lievää päänkivistystä.  Uudistettu vattupenkki kasveineen tuo toivottua virkistystä ja viherrystä tähän ongelmaan.

Hyvää Äitienpäivää!

 

Äiti saa olla suuri
äiti saa olla pieni
äiti saa tuoksua mullalta
tosin kyllä mielummin pullalta

Äiti saa kyllä kokata
mutt´ saakohan äiti rokata?

Äiti voi olla kenkku
äiti voi olla reilu
äiti voi jaella toruja
tosin kyllä mielummin loruja

Äidin keitto voi kiehua
mutt´ saakohan äiti - riehua?!?

Ei vain äiti vaan myös nainen
ja kaikki olennainen
kuuluu myöskin äidin elämään
Sekä vaippapyykki että rokki
ei kai oo se shokki
jos molemmat mahtuu äidin elämään

Äiti voi tiskiin hukkua
mutt´saaks äiti pitkään nukkua
äiti voi jaella namuja
mutt´ saaks äidill olla omii kamuja

Äidin pitää nousta parkuun
mutt´ saaks äiti juosta karkuun

Äidin pitää näyttää fiiniltä
mutt´ saaks äiti tuoksuu viiniltä
äidillä saa olla permanentti
mutt´ voiks äiti olla presidentti

Äiti saa soutaa ja huovata
mutt´ saaks äiti bändikamoja - roudata?

Ei vain äiti vaan myös nainen
ja kaikki olennainen
kuuluu myöskin äidin elämään
Sekä vaippapyykki että rokki
ei kai oo se shokki
jos molemmat mahtuu äidin elämään.

 

 

Hyvää Äitienpäivää

kaikille ja kaikenlaisille äideille!

 

Jouluruusut - silmäteräni

Helleborus 'Double Ellen'

Lukijani varmaan jo tietävätkin jouluruusurakkaudestani. Ja siitä, kuinka olen vuosien mittaan taistellut saadakseni ne viihtymään puutarhassani. En ole laskenut, kuinka monta jouluruusua olen istuttanut ja kuinka monta menettänyt. Turha rypeä pettymyksissä. Siitä vaan eteenpäin uusia jouluruusuja istuttaen ja vanhoja vaalien.

Helleborus 'Double Ellen'

Netistä löytyy lukuisia ohjeita jouluruusun istuttamiseksi. Tässä kiteytettynä useampien ohjeiden sanoma:

"Istuta kukkapenkin puolivarjoiseen ja viileään paikkaan, jossa jouluruusu voi viihtyä pitkään. Älä siirrä kasvia liian usein, sillä sen juuret ovat syvällä ja sen on vaikea lähteä uudelleen leviämään. Valitse ravinnerikas, irtonainen maaperä, joka läpäisee hyvin vettä."

Koitin noudattaa istutusohjeita, mutta lopputulos ei ollut yhtään mairitteleva. Toistuvien epäonnistumisten myötä luovuin puolivarjoisten ja viileiden paikkojen etsimisestä. Sen sijaan ryhdyin istuttamaan jouluruusuja erilaisiin paikkoihin ihan vain nähdäkseni, toimiiko joku niistä hyvin. Tämä menetelmä alkoi kantamaan hedelmää. Jatkan valitsemallani polulla kulkemista, sillä tavoitteeni komean jouluruusukeskittymän saamiseksi on edelleen saavuttamatta.

Helleborus 'Double Ellen' Pikkupuutarhan Harkkokäytäväpenkissä

Vanhimmat jouluruusuni kasvavat varsin aurinkoisissa paikoissa. Etenkin Vasenrinteen jouluruusu paistattelee päivää aamusta iltaan. Mennyt talvi kohteli sitä jostain syystä tavallista ankarammin, mutta elossa on. Meidän tonttimme etuna on hiekkainen maaperä, joka läpäisee hyvin vettä. Liiasta märkyydestä kasvit eivät ainakaan joudu kärsimään. Toisaalta kuivina kausina kasteltavaa onkin sitten ylenmäärin.

Keväällä 2022 runsaasti ja pitkään kukkinut Kivipenkin vaaleajouluruusuni ei enää noussut. Eipä sinä keväänä noussut moni muukaan kasvi, mihin syynä lienee helmikuinen vesisade ja sitä seuranneen pakkasen muodostama paksu jääkansi vähän joka paikassa puutarhassani.

Jouluruusun kuolema harmitti niin paljon, että ostin puutarhamyymälän tarjouksesta kerralla kolme uutta jouluruusua. Istutin ostamani Double Ellenit isompiin ruukkuihin, joissa annoin niiden kasvattaa juuria vähän pidempään. Samalla sain aikaa miettiä sopivia istutuspaikkoja. Kaikki saivat kodin Pikkupuutarhasta, jossa ne ovat viihtyneet. Aloituskuvan pinkki Double Ellen on yksi näistä.

Harkkokäytävän jouluruusun lapussa lukee 'Pretty Ellen Mix'

Jouluruusujen kuvaaminen vaatii vähän kikkailua. Ei auta, vaikka makaisi kameran kanssa maassa. Jouluruusun kukka ei päätään toivomalla tai  käskemällä nosta. Kuvaajan on otettava omat sormensa käyttöön ja koitettava saada tärähtämätön kuva yhden käden tekniikalla. Kukan yksityiskohdat ovat kuitenkin kauniita ja näkemisen arvoisia. Ne nähdäkseen kannattaa kontata ja kikkailla. Jospa etsisi puutarhasta jonkun kaksihaaraisen, kevyehkön, mutta tanakan kepin, jota voisi käyttää kuvaustelineenä.

Toisinaan jouluruusujen nuput ovat lumen sulaessa jo lehtien keskellä odottamassa valoa ja lämpöä. Tänä keväänä harvassa nuput ovat olleet näkyvissä. Aika pian ne nousevat kurkkaamaan mullasta.

Joissakin jouluruusuissa lehdet säilyvät vihreinä ja hyväkuntoisina lumen allakin. Toisinaan taas vain jokunen lehti on esittelykelpoinen. Jouluruusun rytmiin kuuluu kasvattaa ensin nuput, joita seuraa uudet lehdet. Samalla vanhemmat lehdet kuihtuvat. Tapaan leikata huonokuntoisia lehtiä pois.

Helleborus Kriikunapenkissä

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin vaaleakukkainen on tällä hetkellä vanhin Double Ellenini. Sen olen istuttanut 2019. Se on kukkinut joka vuosi runsaana. Aloittaa usein heti lumen sulaessa sen päältä. Tänä keväänä ei näkynyt nupun nuppua, mutta ensimmäisten ilmestymistä ei kauaa tarvinnut odottaa.

Helleborus 'Anna's Red'

Vuosi sitten tilasin Viherpeukaloilta kirjavalehtisen Helleborus 'Anna's Redin'. Sen lehdet ovat aika kärsineitä talven jäljiltä. Ennen vappua nousi tummanpuhuva käärö mullasta. Ajattelin sieltä tulevan uusia lehtiä, vaan käärön nyt avautuessa se sisältääkin sekä uusia lehtiä että nuppuja. Kiva yllätys. Vielä enemmän iloitsen, että kasvi on selvinnyt hyvin talvesta. Sen marmorikuvioiset lehdetkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kunhan scillat vähitellen lakastuvat jouluruusun ympäriltä.

Helleborus

Oikein nätti söpöläinen on tämäkin tummahipiäinen jouluruusu lähellä leikkimökkiä. Se on nauttinut Teresanruusun oksien läpi siilautuvasta valosta. Leikkasin Teresanruusun tänä keväänä ensimmäisen kerran aivan matalaksi, kun suurin osa sen oksista keikkui korkeuksissa ja kulkuväylälle kaartuessaan vaati ohjaavia tukikeppejä. Katsotaan, kiukustuuko jouluruusu väliaikaisesta kumppanin menetyksestä. Nyt siinä on useita nuppuja avautumassa.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu Syreenipenkissä

Koska olen istuttanut jouluruusuja eri paikkoihin, tein yhteenvedon niiden sijainnista.

Alapihan Ovaalipenkki                 1 vaaleajouluruusu, istutettu 2016
Vasenrinne                                   2 vaaleajouluruusua, istutettu 2018
Olopihan Syreenipenkki               1 vaaleajouluruusu, istutettu arviolta 2003
Pikkupuutarhan Harkkokäytävä   2 x Double Ellen, istutettu 2022
Pikkupuutarhan Harkkokäytävä   2 x Pretty Ellen Mix, istutettu 2020
Pikkupuutarhan Kriikunapenkki    1 vaalea Double Ellen, istutettu 2019
Pikkupuutarhan Kriikunapenkki    1 Helleborus Anna's Red, istutettu 2023
Pikkupuutarhan Muuripenkki        3 x Helleborus Double Ellen, istutettu 2022
Olopihan Allaspenkki                    1 Helleborus tumma, istutettu 2021

Pikkuinen jouluruusun taimi

Talven kurimukseen menetettyjen jouluruusujenkin suhteen ei kannata toivoaan heittää. Viime kesänä löysin Pikkupuutarhan kivipenkistä pikkuisen jouluruusun taimen. Juuri sieltä, jossa yksi mieluisimmista jouluruusuesiintymistä menehtyi jäätikkötalven 2022 seurauksena.

Etäisyyttä menehtyneiden jouluruusujen sijaintiin on sen verran, että veikkaan tämän olevan siementaimi. Ei siis mahdollisesti maahan jääneistä juurista herääminen. Nyt onkin jännäämistä, nouseeko taimi uudelleen tänäkin keväänä. Monia kasveja on vielä nousematta ja heräämättä, joten jaksan uskoa ja toivoa.

Nyt ei ole suunnitelmissa hankkia uusia jouluruusuja. Jos jossain tulee vastaan houkutteleva tarjous tai kiinnostavan ulkomuodon omaava yksilö, tuskin vastustan kiusausta.

 

Koska kukkii -haaste: 2. raportti

Tulipa Persian Pearl

Tähtitulppaani Persian Pearl on yksi kevään lempitulppaaneistani. Siksi olenkin istuttanut sitä useisiin paikkoihin. Tänä keväänä valitsin Persian Pearlin yhdeksi Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Arvioin tämän pikkutulpun kukkivan 1.5., mitä se ei tehnyt. Pieleen mennyt arvio ei sen kummemmin harmita, sillä kylmä kevät ja toistuvat takatalvet ovat laittaneet kasvit koville. Samoin puutarhurin sietokykyä on rasitettu turhan monta kertaa.

Sunnuntai-iltapäivän kuvauskierroksella yllätyin löytäessäni avautuneita Persian Pearleja useista eri paikoista. Kun ensin on päivä-, ellei viikkotolkulla koleaa, ei edes osaa ajatella kasvien noudattavan omaa rytmiään. Säistä riippumatta. Muutama aurinkoinen ja lämmin päivä sai pienet tulppaanit nostamaan kukkavartensa ja avaamaan nuppunsa. Ihmekös tuo, kun lauantaina etelärannikolla mittari kipusi yli +20 asteen.

Ennustin Tulipa Persian Pearlin kukkivan 1.5. Saattaa olla, että se oli kukassa jo lauantaina 4.5., mutta en sitä huomannut enkä kuvannut. On aiheellista hyväksyä ensimmäiseksi kukkimispäiväksi sunnuntai 5.5.

Arvaus ei sentään mennyt ihan päin prinkkalaa. En ota tästä itselleni liian suurta kunniaa. Kukintapäivän arvioimisessa auttoi kuva-arkistojen selaaminen. Ehkä mahdollisiin tuleviin haasteisiin voisi harkita jotain vaikeammin arvattavaa kasvia.

Tulipa Persian Pearl

Kolmesta haasteeseen valitsemastani kasvista etelänkevätesikon tilanteen raportoin 30.4. Seuraavaksi sitten odottelenkin ruusuherukan kukkimista, jolle olen arvioinut ajankohdaksi 10.5. Nyt jo tiedän, ettei tule toteutumaan.

Ribes rubrum - Valkoherukka

 
Persian Pearleja ilmestyy toivon mukaan myös niihin paikkoihin, joissa se ei vielä ole nupulla. Taitaa kaikki kukkiminen hyytyä niille sijoilleen, sillä pohjoinen ilmavirtaus tuo etelää myöten yöpakkasia ja räntä- tai lumisateita. Herukoissa on jo nuppuja näkyvissä. Laitan niille varoiksi harson illalla.

Pihalla on yltympäriinsä haavan norkkoja. Parina päivänä on tullut melko navakasti, jolloin norkot ovat kevyinä lentäneet kauaksikin. Yhdestä norkosta syntyy noin 2000 siementä ja täysikokoinen haapa voi tuottaa noin 50 miljoonaa siementä. Haavan sirkkataimi kehittyy heikosti ja kuolee helposti. Hyvä niin. Vaahteravauvojen kitkemisessa on puuhaa riittävästi.

Gagea minima - Pikkukäenrieska scillojen seurana.