Välillä vähän kaivamista

Loistokärhö - Clematis Hagley Hybrid

Vihdoin on tullut sen verran vettä, että kasvien istuttamiseen on uskaltanut ryhtyä. Kovin paljon siirrettävää tai istutettavaa ei tälle kesälle ole järjestynyt. Keväällä ostin kolme kärhöä kympillä ja yhden neljällä eurolla. Ne ovat saaneet kasvattaa kokoaan ja juuriaan ruukuissa kesän ajan. Kauniisti ovat kukkineetkin. Hagley Hybridissä kukinta olisi varmaan jatkunut edelleenkin, mutta päätin kuitenkin siirtää kärhöt maahan, jotta niillä olisi aikaa juurtua ennen talventuloa.

Minulla aina kasvimyymälöissä mopo karkaa ja teen ostoksia, joiden kanssa olen sitten kotipihalla helisemässä. "Kasvi edellä" -eläminen ei välttämättä ole paras mahdollinen tapa, koska sopivan istutuspaikan etsimisessä on aina oma päänvaivansa. Koko kesähän tässä on ollut aikaa pohtia kärhöille sopivia paikkoja, vaan käytännössä ne löytyivät vasta lapion kanssa pihaa kerta toisensa jälkeen kierrellessä.

Loistokärhö - Clematis 'Warszawska Nike'

  

Vastapäätä sisäänkäyntiä istutin loistokärhö Warszawska Niken. Sen tummanlilan samettiset kukat ovat upeata katseltavaa ja sopivat erinomaisesti jopa satunnaisten ovellakävijoiden ihailtaviksi. Tämän kärhön näen tarvittaessa myös keittiön ikkunasta, jollen ehdi sitä pihalle katselemaan.

Tarhaviinikärhö - Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

Tarhaviinikärhö Purpurea p. Elegans pääsi myös talon sisäänkäynnin puolelle, Pikkupuutarhaan johtavan polun alkupäähän. Sen tieltä siirsin vielä pienikokoisen pallohortensian toisaalle pikkupuutarhaan. Pallohortensian olen ostanut markkinoilta pikkuruisena taimena. Kokoa se on pihassani kasvanut, mutta ei ainakaan tänä kesänä yrittänytkään kukkia. 

P.p.Elegans -viinikärhö minulla oli ruukussa myös viime kesänä ja sen siirsin syksyllä maahan olopihan Pionipolun päähän. Hyvin lähti keväällä kasvamaan ja on kukkinut runsaasti. Toivottavasti kakkospurpurea juurtuu hyvin ja jatkossa purppuraista iloa löytyy talon kummaltakin puolelta.

 

Tarhaviinikärhö - Clematis vit. Madame Julia Correvon

 

Julia Correvonin ja Hagley Hybridin istutin olopihan Syreenipenkkiin, perennojen taustalle. Kumpainenkin on kesän ajan kasvanut sisääntulon korkeissa ruukuissa. Jouduin käyttämään hieman väkivaltaa saadakseni ne ruukuista pois, sillä en mitenkään voinut kaataa täynnä multaa olevaa 140 senttistä ruukkua maahan kumolleen. Piti seistä korokkeen päällä ja lapiolla vääntää kummastakin ruukusta kärhö pois. Kärhöt olivat kasvattaneet juurensa ruukun syvyyksiin ja valitettavasti osa juurista meni poikki. Jos siis jatkossa vuokraan kärhöille ruukun kesäasunnoksi, on pyrittävä huomioimaan kasvin poissaanti ruukusta.

Loistokärhö - Clematis `Ville de Lyon`

Vielä yhdelle kärhölle piti kaivaa kuoppa, mutta nyt kyseessä oli muuttokeikka. Mantsuriankärhöni on asunut jo kahdessa paikassa, joista kummassakin se on lähtenyt hyvin kasvuun, mutta jämähtänyt sitten paikalleen. Ei ole kuollut, vaan ei kukkinut eikä kasvanutkaan yhtään alkupyrähdyksen jälkeen. 

Päätin tehdä, kuten Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogissa eli kokeilen vielä kolmatta paikkaa. Mantsuriankärhö pääsi entiseen Metsäpuutarhaan, joka ennen kuului tontin varjoisimpiin paikkoihin. Valo-olosuhteiden muutoksen vuoksi se ei enää sitä ole. Kärhölle tarjoutui syvämultainen paikka, johon auringonpaiste siilautuu parin isokokoisen lehtipuun lomitse. Ainakin sillä on nyt tilaa ja rauha kasvaa. Jollei Metsäpuutarhassakaan viihdy, kuolkoon pois.

Saatuani kärhöt omille paikoilleen, oli aika vähän vakavampaan kaivutehtävään. Laskimme Juuson tuhkan ekologisessa uurnassaan Kotikiven kupeeseen. Aikoinaan, kiven vielä nököttäessä kunnan puolella, Juusolla oli tapana tähystää kiven päällä ja hyökätä sieltä heinikkoon hiirien, myyrien ja päästäisten kimppuun. Olin kovasti iloinen saadessani kiven viime kesänä takaisin omalle tontille, sillä meiltähän urakoitsija sen aikanaan kunnan metsikköön kauhallaan kiikutti. Juuso ei viime eikä tänäkään kesänä tierempan metelin ja muuttuneen miljöön vuoksi ominut enää kiveä tähtäilypaikakseen. Uskon, että se on kuitenkin tyytyväinen saadessaan levätä auringon lämmittämän kiven läheisyydessä.

Kuninkaallinen betonipallo villiviinihiuksineen.

Kesä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta silti kesä on aina kesä. Kerrankin olen levännyt oikein kunnolla ja keskittynyt pienistä asioista iloitsemiseen. Seuraava postaus on varmasti jo virallisen syksyn puolella. Puutarhaihmisen kannalta syksy ei kuitenkaan merkitse loikoilua takan edessä turkiksiin kääriytyneenä, vaan pikemminkin innokasta aherrusta viilenevässä säässä. Innolla siis sitä kohti.

Omenapiirakka kannella

Omena Huvitus

Kaupasta voi ostaa jos jonkinlaista valmistuotetta, mutta itse valmistaen saa minusta maukkaampaa ja edullisempaa ruokaa. En ole mikään huippukokki, enkä kokki laisinkaan. Ihan tavallinen suomalainen nainen, äiti ja vaimo, joka on pitkälti kantapään kautta oppinut ruokkimaan itsensä ja perheensä. Parhaiksi ruoka- ja leivontaohjeiksi ovat käytännössä osoittautuneet sellaiset, joita esimerkiksi joku ystävä on ensin kokeillut ja maistattanut. Nykyisin myös nettiä tulee käytettyä runsaasti vinkkien metsästämiseen. Sieltä kun löytää ohjeen yhteydestä myös kokeilijoiden rakentavat kommentit kyseisiin ohjeisiin.

Äitini on ollut aina ahkera pullan leipoja. Hänen korvapuustinsa ovat todella herkullisia ja niitä hän korkeasta iästään huolimatta leipoo yhä säännöllisesti, jos vain kunto sen sallii. Leipomisen traditio on siirtynyt minulle ja myös poikani on oman kodin myötä ryhtynyt korvapuusteja leipomaan.

Toki välillä tulee valmispullaakin ostettua, mutta valtaosan suolaisista ja makeista leivonnaisista niin kotiväelle kuin juhlavimpiinkin tilaisuuksiin teen itse.

Juuri nyt on omenoiden aika ja mikäs sen herkullisempi aines piiraisiin, kuin oman puutarhan omenat. Euroopassa matkaillessamme ihastuimme apfelstruudeliin eli omenastruudeliin. Myöhemmin löysin Omenapiirakka kannella -ohjeen, joka ei ole keskieurooppalainen omenastruudeli, mutta paljon siinä on samoja elementtejä. Tästä ohjeesta on tullut yksi suosituimpia omenapiirakkaohjeitani.

OMENAPIIRAKKA KANNELLA

150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi, lisätään muna ja lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Laitetaan hetkeksi kylmään kovettumaan ja tehdään sillä aikaa täyte.

Täyte:
runsas litran kulhollinen omenapaloja
1 dl fariini- tai tavallista sokeria
¾ dl perunajauhoja
runsaasti kanelia

Sekoitetaan täytteen aineet ja annetaan hetken imeltyä. Pehmeämaltoisesta omenasta tulee paras täyte.

Jaetaan taikina noin puoliksi ja toinen osa painellaan piirasvuoan pohjalle. Päälle kaadetaan täyte ja toisesta taikinanpuolikkaasta kaaviloidaan kansi, joka laitetaan piiraan päälle. Kiinnitetään haarukalla reunat kiinni ja vielä kanteen muutama reikä haarukalla.

Paista 200 asteessa noin 20 – 25 min.

Tarjoile hieman lämpimänä joko vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Paljon on omenoita mennyt kompostiin huonolaatuisuuden vuoksi. Paljon niitä on riittänyt syötäväksi ja paljon on vielä työstettävä talven varalle. Ovat ne vaan suurta herkkua ja ihan ilmaisia. Herkutelkaa tekin!

Kesäkukkablues

Daalia Fascination

Pahimman kastelurumban aikaan ajattelin, että ensi kesänä en taatusti laita näin paljon kesäkukkaistutuksia, kuin nyt on ollut. Auringon paahtaessa ja tuulen tuivertaessa isotkin ruukut ovat kuivuneet hetkessä ja kasvit lurpahtaneet nääntyneinä. 

Onnekseni suurin osa kesäkukista on kuitenkin suhteellisen pienellä alueella eli terassilla ja sen välittömässä läheisyydessä. Se on helpottanut kastelua, sillä painavia kannuja ei ole tarvinnut pitkiä matkoja kantaa. Kaikkein helteisimpään aikaan vedin letkun terassille ja kastelin sillä suoraan ruukkuihin.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Luultavasti en näistä väsähdyksen hetkiin nivoutuvista ajatuksista mitään opi, vaan tulevina kesinä ruukkuja on vähintäänkin tämä määrä, ellei jopa enemmän. Samalla, kun muun puutarhan kasvit ovat kuivuuttaan roikottaneet olemustaan maata kohti, on pergolassa ollut kiva istua katselemassa vihreitä, kukkivia ja kaikinpuolin elinvoimaisia kesäkukkia. Melkoisesta kastelutarpeesta huolimatta ne ovat virkistyneet heti vesiannoksensa saatuaan ja jatkaneet ilahduttamistaan.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Vaikka jääräpäisesti tulevinakin kesinä täyttäisin terassin ja pergolan kasteltavilla kesäkukilla, on silti aiheellista joitakin korjausliikkeitä tehdä. Itseni kokoiseksi puskaksi kasvava japanin ihmekukka on ehdottomasti istutettava jykevään saviruukkuun. Tämän kesän isossa, mutta keveässä muoviruukussa asuessaan se on heti multatilan kuivuttua ollut altis tuulille ja kupsahtanut monta kertaa päivässä makuuasentoon. Oksia ei sentään ole katkennut, mutta tuskin yksikään kasvi jatkuvista kellahduksistakaan hyvää tykkää.

Japanin ihmekukka - Mirabilis

Japanin ihmekukan suhteen olen edelleen kaksijakoinen. Sorruin totaalisesti messumyyjän markkinapuheisiin, sillä niin loistelias se ei suinkaan ole, mitä myyjä antoi ymmärtää. Toisaalta kasvi on todella helppo ja kukkia on aina paljon. Kukat avautuvat illan tullen ja ne tuoksuvat hyvälle. Tosin toukokuisen aivovamman vuoksi hajuaistini on edelleenkin aivan olematon. Olen talvettanut ihmekukan mustat mukulat daalioiden tapaan kellarissa jo usean talven ajan.

Kultapiisku - Solidago virgaurea

Jokin aika sitten pohdin, löytyisikö puutarhasta sopivaa maapaikkaa daalioiden kesäasunnoksi. Kasvimaan kupeessa on ollut tila, joka on pitkään kaivannut uudistusta ja sitä katselin nyt "daaliasilmällä". Kaivoin kultapiiskun ja lipstikan pois. Tai minä kaivoin kultapiiskun ja Ukkokulta lipstikan. Kultapiisku on vuosien saatossa kasvanut aikamoiseksi pöheiköksi, mutta nyt keksin siirtää sitä pienemmiksi mättäiksi pilkkomalla aidan viereen. Siellä se korkeaksi kasvaessaan muodostaa hieman näkösuojaa ja samalla myös matalammille kasveille tuulisuojaa.

Lämmin kiitos Saaripalstan Sailalle, joka kommentoi kultapiiskun juuripaakun olevan helposti kaivettavissa. Melkoisesta koostaan huolimatta puska nousi helposti ylös. Yleensä leikkaan uudelleen istutettavia kasveja reippaasti, jotta ne voisivat käyttää olemassa olevat voimansa juurtumiseen. Nyt kultapiiskujen leikkaus on edelleen tekemättä.

Daalia kasvimaalla

Kultapiiskulta vapautui reilusti tilaa, jota muokkaan myöhemmin syksyllä käytettäväksi jatkossa daalioiden kesäpaikaksi. Nyt siellä asustaa yksi ainoa daalia, jonka syksyisin kaivan ylös ja keväällä taas takaisin. Daaliaressukan olemus on vähän laiha ja aneeminen, mikä johtunee pitkälti kultapiiskun kyljessä asumisen ahtaudesta. Aika näyttää, kuinka pitkään jaksan daalioiden kanssa vehtaamista, vaan sitähän se on niitä ruukuissa kasvattaessakin.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös on tuottanut tänä kesänä iloa valtavasti. Ihan kirjaimellisesti, sillä köynnöksellä on hurja kasvun voima ja vauhti. Istutin kahteen isoon ruukkuun kolme tainta kumpaankin. Ruukut asetin pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin. Alkuun jouduin virittelemään tukinaruja, koska näytti, ettei köynnös millään halua tarttua puiseen tukipylvääseen. Sittemmin kiipeämisessä ei ole ollut mitään ongelmia. Välillä versoja rehottaa sivuillekin ja ohi kulkiessa ne tarttuvat hiuksiin ja vaatteisiin.

Ensimmäiset nuput ilmestyivät köynnöksen ala- ja keskivaiheille. Nyt niitä kukkii vähän joka paikassa ja paljon myös köynnöksen yläosassa. Köynnös on kasvanut pergolan kattoon ja kiemurtelee sielläkin jo vaakatasossa etsien uusia ulottuvuuksia. Pergolan valokate tulee sen verran pitkälle, että kelloköynnösruukut jäävät sen suojaan. Ruukuissa on toki reiät pohjassa, joten eipä ainakaan liika vesi pääse köynnöstä kiusaamaan.

Istutin viime kesänä viiniköynnös Zilgan pergolan toiselle puolelle siinä toivossa, että se joskus vihertäisi pergolan ja kenties tuottaisi rypäleitäkin. Kuten ystäväni kesäkeittiössä. Tänä kesänä Zilga on venynyt mittaa melkoisesti, mutta vielä saan sen rehevää olemusta odotella. Zilgan kasvua odotellessa aion nauttia kelloköynnöksen seurasta. Toivottavasti onnistun sen kasvattamisessa myös ensi vuonna.

Rikospoliisista päivää...

Kultapallo - Rudbeckia laciniata 'Goldball"

Tiistaina kesken aamupalan ja lehden luvun puhelin soi ja vastatessani meinasi mennä aamupuurot väärään kurkkuun. Luurin toisessa päässä mieshenkilö esitteli itsensä kotikunnan rikospoliisiksi. Ensireaktio kuullessani poliisin soittavan minulle oli ajatus, mitä kauheaa nyt on tapahtunut ja kenelle. Rikospoliisi sanoi haluvansa keskustella kanssani toukokuisesta tapahtumasta eli keskivaikeaan aivovammaan johtaneesta kaatumisestani kotikeittiössä. HUS:n lääkäri oli minut tutkittuaan ja Töölööseen lähetettyään tehnyt tutkintapyynnön, josko loukkaantumiseni syynä olisi perheväkivalta. 

Daalia Fascination

Kerroin poliisille oman näkemykseni tapahtumista, toipumiseni ja tämän hetkisen vointini sekä sen, mitä tiedän jatkossa tapahtuvan eli tulevat tutkimukset ja hoidot. Kerroin, että luulin kompastuneeni mattoon, mutta jälkeenpäin on käynyt ilmi, että todennäköisesti olen kaatunut yllättävän huimauskohtauksen seurauksena. Mikä huimauksen aiheutti, sitä tutkitaan pitkin syksyä. Kerroin myös poliisille, että kaatumisen hetkellä olin yksin sisällä, sillä mies oli juuri silloin kissaa ulkoiluttamassa pihalla ja löysi minut lattialta palatessaan takaisin sisälle.

Daalia Fascination

Samalla tavoin olin tapahtumaketjun kuvannut Jorvin päivystävälle lääkärille ja myöhemmin yöllä Töölön neurologille. Yhteneväisesti asia on kuvattu myös Kantaan kirjatuissa epikriiseissä. Eipä kukaan tutkimusten ja hoitoni aikana edes tuonut esille epäilystä, että kyseessä voisi olla myös perheväkivalta.

Poliiisi oli hyvin asiallinen ja sanoi sairaalan lääkärin toimineen yleisen käytännön mukaisesti, koska olin kaatunut kotona ja syy kaatumiseen oli epäselvä. Ambulanssilla päivystykseen mennessäni en ollut sekava, mutta toisaalta minulla ei ollut mielikuvaa itse kaatumisesta. Muistan edelleenkin hyvin tapahtumat ennen kaatumista ja vartin sen jälkeen. Vartti kaatumisineen on musta aukko muistissani. 

Daalia Cactus White

Keskusteltuamme hetken poliisin kanssa hän totesi saaneensa riittävästi tietoa ja hänen mielestään asia on poliisin puolesta loppuunkäsitelty. Totisesti niin toivon minäkin. On hienoa, että perheväkivaltaan tartutaan mahdollisimman tehokkaasti ja eri instansseissa. Vaan aika kylmäävältä epäily tuntuu silloin, kun se kohdistuu omaan perhepiiriin ja varsinkin, kun epäilyihin ei ole minkäänlaista syytä. Olemme olleet Ukkokullan kanssa yhdessä kuukauden kuluttua 43 vuotta ja ensi vuonna on 40. hääpäivä. Lempeämpää ja väkivallattomampaa miestä saa etsiä. Ikinä Ukkokulta ei ole kättään uhkaavasti ketään kohtaan nostanut, eikä tuskin nosta loppuelämässäänkään.

Kosmoskukka

Mielestäni olen toipunut tapaturmasta aika hyvin. Muistin kanssa ei ole ongelmia, keskittymiskyky on tallella ja motoriikka toimii, kuten pitääkin. Huimaus vaivaa edelleen ajoittain voimakkaanakin, enkä tiedä, onko syynä aivovamma vai jokin, joka koko tapahtumaketjun sysäsi liikkeelle. Väsymys on jokapäiväinen seuralainen, enkä nyt millään jaksa valvoa edes satunnaisesti. Jaksaminen ylipäätään tuntuu olevan kortilla. Hajuaisti meni pään kolautuksen myötä ja tunnen nenässäni jatkuvasti vain ja ainoastaan savun hajun, kuin jatkuvasti lähistöllä olisi metsäpalo. Suurimmat ongelmat tuntuvat olevan henkisellä puolella; mieliala on kovin hauras, itku herkässä ja ärsyynnyn liiankin helposti. Suurin peikko taustalla lienee pelko mahdollisesta epilepsian puhkeamisesta.

Krassi

Kesä on mennyt poikkeusellisen hiljaiselon merkeissä. Ajo-oikeus on edellleen katkolla ja sen vuoksi en ole kovin paljon missään liikkunut. Ukkokulta inhoaa shoppailua ja viihtyy parhaiten kotona. Niinpä pyydän häntä kyytimään minua lähinnä pakollisiin menoihin. Jonkin verran olen kulkenut asioillani bussilla, mutta kaupunkialueiden ulkopuolella aikataulut ovat turhan väljät ja joka suuntaan mennessä pitää vaihtaa toiseen bussiin, joka taasen merkitsee pitkiäkin kävelymatkoja bussipysäkkien välillä ja runsasta odottamista. Yksinkertaisen asian hoitamiseen julkisilla kulkiessa on syytä varata koko päivä.

Verenpisara

Syyskuussa alkaa aktiivinen ramppaaminen tutkimuksissa. Tiedossa on jo ajat neuropsykologille, neurologille, Holter-tutkimukseen, kardiologille ja labroja joka lähtöön. Hienoa, että tutkitaan ja hoidetaan. Hienoa, jos syy kaatumisen aiheuttaneeseen huimauskohtaukseen löytyy, sillä epätietoisuudessa eläminen on hankalaa. Ja erityisen hienoa tietenkin olisi, että se löydetty syy olisi hoidettavissa. 

Huomisesta ei kukaan tiedä, joten mitäpä sitä ennakolta suremaan. Nautin siis elämästä päivä kerrallaan ja pienistä iloiten. Juuri nyt parasta on puutarhaa kastelleet vesisateet.

Pitkä kuuma kesä

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vanille Fraise

Jotkut jo puhuvat syksystä, mutta minä elän vielä kesässä. Toki puutarhassa monet merkit viittaavat kesän päättymiseen, vaan hyvin voi syyskuukin vielä mennä kesän merkeissä. Yöt ovat selvästi viilenneet, vaikka päivisin ollaan edelleen hätyytelty hellelukemia. Pimeys saapuu illalla yhä aiemmin. Siksipä liitin pergolan valosarjan taas ajastimeen. Ei sentään ihan heti auringon laskeuduttua tarvitse siirtyä sohvankulmaan odottamaan nukkumaanmenoa.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vim's Red

Syyshortensiat kuuluvat minun loppukesän kukkijoiden mielikaartiini. Tänä vuonna syyshortensioiden kukinta alkoi aikaisin, mutta vähän on vaisumpaa verrattuna esimerkiksi viime kesään. No, silloin kukkia oli valtavasti ja komeaakin komeampia. Vanille Fraisen kukissa riittää näyttävyyttä ja nyt ne ovat vähitellen alkaneet punertua. Sen sijaan Vim's Redin kukkaryppäät ovat aika pieniä ja osa on jäänyt kokonaan aukeamatta. Luultavasti kovin runsasta punerrusta noihin ei ole tulossa.

Mustilanhortensia – Hydrangea paniculata 'Mustila'

Sisäänkäynnin puoleisissa syyshortensioissa kukkia on vähemmän, kuin vuosikausiin. Ja kooltaan kukinnot ovat kymmensenttisiä. Pensaiden lehdet lurpottavat nekin alamaissa. Alue ei ole kaikkein aurinkoisin paikka puutarhassamme, mutta toisaalta syyshortensioiden lähellä kasvaa iso marjakuusi sekä pitkä tuija-aitarivistö. Ilmeisesti multatilassa on runsaasti juuristoa jakamassa vähäistä vesivarantoa. 

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Komeamaksaruohosta pidän myös kovasti. Keväästä syksyyn. Sinänsä aika jännää, että vaikka monet kasvit ovat kukkineet hurjalla vauhdilla, komeamaksaruoho etenee omaan rauhalliseen tahtiinsa helteistä ja kuivuudesta piittaamatta. Nyt se alkaa hiljalleen avata nuppujaan ja muuttua vihreästä punaiseksi.

Asteri

Asterit ovat nousseet ja kasvaneet kuivuudesta huolimatta entiseen tapaan. Nuppuja niissä on kuitenkin edelliskesää vähemmän. Pikkupuutarhan astereissa lehdet nuokkuvat varsia pitkin surullisen näköisinä. Kuivuus kai on syynä. Toivon, että vähitellen saisimme muutamia runsassateisia päiviä, jotta asterit jaksaisivat kukkia. Pikkupuutarhassa on valkoisia ja sinisiä astereita, jotka kukkivat myöhäiseen syksyyn. Elleivät siis kuivu pystyyn.

Talvivalkosipuli Aleksandra

Ukkokulta nosti vihdoin valkosipulit ja ripusti sadon kuivumaan puuvajan kattoon. Hyvin olisin voinut minäkin sipulit nostaa, mutta niiden kasvattaminen on ainoa puutarhalaji, josta hän vielä on edes vähän kiinnostunut. Muutaman kerran muistutin, että nyt olisi noston aika. Ukkokulta kuuluu niihin miehiin, joiden pitää itse saada päättää. Ohjeet ja käskytkin on naamioitava innostavaan ja houkuttelevaan muotoon, jos haluaa niillä olevan toimintaan tähtäävää vaikutusta.

Ruostekukka - Crocosmia × crocosmiiflora/Montbretia

Vuosi sitten olen ostanut sipulipussukan, jossa lukee Montbretia 'Mix'. Laitoin ne purkkiin kasvamaan, mutta pelkkää lehteä pukkasivat. Sipulit/mukulat pääsivät syksyllä talvehtimaan kellariin ja nyt keväällä laitoin ne jälleen uuteen multaan. Kaiketi en ole mukuloihin mitään nimikylttiä talvehtimisen ajaksi laittanut, enkä multaan uudelleen kätkiessäni. Ihan elin siinä käsityksessä, että purkissa asuisi tuoksumiekkaliljoja. Yllättäen muutama päivä sitten huomasin kasvarin kupeessa nököttävässä ruukussa kukkavanan ja kas, vähitellen nuppuihin on tullut väriä ja vihdoin avautuneita kukkiakin.
 

Ruostekukka - Crocosmia × crocosmiiflora/Montbretia

Yleensä etsin itselleni tuntemattomille latinankielisille nimille joko suomenkielisen nimen tai selityksen, minkä sukuisia ovat. Ilmeisesti tämän kasvin kohdalla en ole niin tehnyt. Samanaikaisesti kukkavanan ilmestyttyä muutamissa blogeissa kerrottiin ruostekukan kukkimisesta. Mietin, että onpa ihan samannäköinen, kuin minun muukalaiseni. Kaivoin pussukan nimilapun esille ja Montbretia 'Mix' siinä lukee. Enpä tiennyt, että Montbretia on sama kuin Crocosmia eli ruostekukka. Ihan on taas voittajafiilis, kun olen oppinut tällaisen uuden asian.

Kuvan mukaan mukuloista pitäisi tulla punaisia, oransseja ja keltaisia kukkia. Ruostekukat eivät meillä kovin hyvin talvehdi maassa, joten juuri nimen saanut aarteeni pääsköön viettämään talvikuukausia kellariin sitten aikanaan.

Kriikuna

Kriikunatkin alkavat vähitellen kypsyä. Väri on jo muuttunut vihreästä tummaksi, mutta aika kovia vielä ovat. Mitään isoa satoa ei ole odotettavissa. Meillä on kaksi kriikunapuuta alapihalla ja yksi yläpihan pikkupuutarhassa. Välillä mietin, josko kaataisi puut kokonaan pois, mutta ovathan ne nättejä keväällä kukkiessaan. Ja ylipäätään pienet puut tuovat puutarhaan viihtyisyyttä ja sopivia suojapaikkoja linnuille ja hyönteisille. Nyt myös kaivattua varjoa muuten paahteiseen puutarhaan. Kriikunan huono puoli on sen tapa kehittää juurivesoja pitkin puutarhaa. Tähän saakka niistä on selvitty ruohonleikkurilla.

Kallionauhus - Ligularia dentata

Kallionauhus on tavallisesti houkutellut meidän pihalle perhosia. Nyt nauhus kukkii vaatimattomasti, eikä perhosiakaan ole näkynyt. Lauantaina leipoessani kuuntelin samalla radiota, jossa toimittaja kiipeili perhostutkijan kanssa Vuosaaren täyttömäellä. Kaverusten havaitsema perhossaalis oli vaatimaton ja siihen tutkija totesi, että lämpimän kesän vuoksi perhosten suosikkikasvien kukinta on ohi ja perhoset ovat jo lentonsa lentäneet ja kenties muualle lähteneet.

Elokuunasteri - Aster amellus

Helteiden aikaan lintujakaan ei liiemmin pihapiirissä näkynyt ja kuulunut. Viime päivinä pihassa on taas lennellyt ja tepastellut jos jonkinlaisia lintuja. Enimmäkseen rastaita, mustarastaita, punarintoja, västäräkkejä, pikkuvarpusia ja tiaisia. Uuttukyyhkytkin kujertavat naapurin kuusessa, kuin kevään kosiopuuhissa konsanaan.

Punarinnat ovat minusta erityisen hauskoja puutarhakavereita. Puutarhassa kykkiessä ne tulevat ihan lähelle ja saattavat siinä jotain selittääkin. Ehkä niillä on hyviä neuvoja annettavanaan. Sääli, että puhun vähän huonosti punarintojen kieltä.
 

Mukavia elokuun päiviä teille kaikille, rakkaat puutarhaystävät!
 

Tomaattikesän analyysi

Kesän tomaattisatoa ei vielä suinkaan ole syöty loppuun saakka, mutta nyt on hyvä hetki analysoida tämän vuotisen kasvatuksen tuloksia. Näistä voi sitten muutaman kuukauden kuluttua ammentaa pohjaa tuleville päätöksille.

Solanum lycopersicum Tigerella

Kylvin ensimmäiset tomaatinsiemenet 3.3. ja toisen erän 16.3. Viimeiset siemenet kätkin multaan 30.3., koska silloin löysin etsimäni lajikkeen kaupasta. Ihan liikaa tuli taas siemeniä kylvettyä, mutta aina pitää varautua itämisen epäonnistumiseen sekä kaikkiin muihin tappioihin. Mieluummin jaan ylimääräisiä taimia tutuille, kuin kiertelen kaupoissa etsimässä täydennystä omiin aukkoihini.

Solanum lycopersicum Tigerella

Tässä lista ja kommentit kylvämistäni tomaateista:

• Indigo Rose -> Taidan jatkossa unohtaa
  Tummahipiäinen, kypsänä kuparinruskea keskikokoinen tomaatti, joka minusta osoittautui enemmän silmäniloksi. Maku on hyvin mieto, siemeniä vähän ja koostumus jauhomainen. Sisältää kuulemma paljon antioksidantteja.

• Yellow pearshaped -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Keltainen päärynän näköinen minitomaatti. Makean raikas ja kiva koostumus. Pienen kokonsa vuoksi kypsyy nopeasti ja satoakin on tullut reippaasti.

• Gardener's delight -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Reilun kokoinen, punainen kirsikkatomaatti. Maultaan raikas ja makea. Runsassatoinen ja nopeasti kypsyvä.

• Ildi -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Hieman suippomainen, keltainen kirsikkatomaatti. Niinikään maukas ja satoisa. Kypsyy nopeasti. Tätä olen kasvattanut useana kesänä ja aion kasvattaa jatkossakin.

• Supersweet -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Punainen pikkupallero, joita tulee terttuun lukuisia. Kirpeän makea ja pirskahtelevan kostealihainen.

• Tigerella -> Ansaitsee välivuoden tai useammankin
  Jokavuotinen tomaattini, josta taidan jatkossa luopua. Pidän Tigerellan raidallisesta ulkomuodosta, mutta maku on aika yksitoikkoinen. Runsaasti satoa Tigerella on tarjonnut ja kypsyykin ensimmäisten keskikokoisten joukossa.

• Hundreds&Thousands -> Säilyttää jatkopaikkansa
  Amppelitomaatti, joka tuottaa runsaasti pikkuisia ja hyvänmakuisia hedelmiä. Koko on kovasti vaihdellut, sillä osa kasvaa ihan kunnon kirsikkatomaateiksi, osa jää taasen pikkuruisiksi helmiksi.

Jo aiempina kesinä olen tullut siihen tulokseen, että kennokasvarin vähäinen tila kannattaa käyttää pienikokoisten tomaattien viljelyyn. Ne ehtivät hyvin kypsyä ja ovat yleensä varsin tuottoisia. Pienet tomaatit ovat kuin puutarhurin karamelleja, joita on aterialisukkeen lisäksi kiva napostella vaikka välipaloina.

Solanum lycopersicum Indigo Rose

Tämä kesä on ollut siitä hieno, että tomaatteja on päässyt keräämään heinäkuun puolivälistä alkaen. Kypsyminen on ollut nopeaa ja satoa on voinut hakea kasvihuoneesta lähes päivittäin. Yleensä tomaattien kypsymistä saa odotella pitkälle loppukesään ja viimeiset pitää kypsyttää sisällä. 

Solanum lycopersicum Yellow pearshaped

Koska taimia oli jälleen kerran yli tarpeen, enkä tällä kertaa saanut niitä lykättyä tuttaville, laitoin kasvariin mahtumattomat talon seinustalle. En vain raaskinut taimia kompostiinkaan kantaa. Kesän helteet ovat taanneet hyvän kypsymisen ulkosalla. Ellei sää suoranaiseksi jääkaudeksi yllättäen heittäydy, uskon kaikkien, myös ulkona kasvavien tomaattien kypsyvän.

Solanum lycopersicum Gardener's deligth

Taimeni olivat tänä keväänä vankkoja ja hyvän kokoisia. Kasvatin ne noin 15-asteisessa kellarissa tehokkaan kasvivalaisimen alla. Siirsin taimet kasvihuoneeseen lauantaina 5.5. Viritin tomaateille kaksinkertaisista harsoista teltan, jonka kävin aamuisin nostamassa ylös siten, että tomaatit saivat tuuletusta. Muutamana ensimmäisenä yönä lämmitin kasvihuonetta kaksipolttimoisella lamppuöljylämmittimellä. Pian ilma lämpenikin niin, ettei lämpöä ole muutamien ensimmäisten öiden jälkeen tarvittu ja harsoteltankin sain purkaa.

Tomaattien kasvuvoima on ollut huikeaa. Pian raakileiden ilmaantumisen jälkeen karsin alimpia lehtiä pois ja joitakin myös ylempää, jotta raakileet saisivat valoa ja ilma kiertäisi paremmin. Varkaita on tietenkin tullut nypittyä ja latvatkin katkaistu. Istuttaessani tomaatit kasvuastioihinsa laitoin multaan kanankakka-merilevärakeita. Viime aikoina olen lannoittanut nestemäisellä tomaattilannoitteella sekoittamalla sitä kasteluveteen.

Istutin jokaiseen astiaan kaksi tomaattia eli yhdellä seinustalla on 10 tomaattia. Hundreds&Thousands sai oman astiansa ja pääsi toiselle seinustalle kurkkujen kanssa. Ensi vuonna vähempikin taimimäärä riittäisi, vaikka hyvin ovat tämänvuotiset kasvamaan mahtuneet.

Yhtenä iltana menin tomaatteja kastelemaan ja kummastelin, kun jo ovelta katsoessa tila näytti omituisen täydeltä. Yhdestä tomaatista oli tukinaru katkennut ja kaatuessaan tomaatti oli romahduttanut kaverinsa. Kumpikaan ei onneksi ollut vahingoittunut ja sain ne kohtuullisen hyvin sidottua jälleen pystyyn. Tosin en uskaltanut varsia kovin väännellä, joten kaksikko jäi vähän vinoon vieden nyt enemmän tilaa kulkuväylältä.

Viime kesänä ostin Blumat-kastelujärjestelmän kasvariin ja sitä varten 150 litraisen vesisaavin kasvarin nurkkaan. Kastelujärjestelmän säätämisessä meni oma aikansa, mutta hyvin se pelasi viime kesän. Niinpä asensin Blumatin tänäkin kesänä ja jälleen meinasi mennä hermo sen säätämisessä. Kun sitten helteet jatkuivat ja jatkuivat, kyllästyin täyttämään kasvarin vesisäiliötä ja katsoin helpommaksi kumota kasteluvettä tomaateille ja kurkuille suoraan kannusta. Blumat pääsi takaisin laatikkoonsa.

Kasvarissa on ovi ollut auki ympäri vuorokauden, samoin automaatti-ikkuna oli helteisimmän jakson yölläkin auki. Siitä huolimatta lämpötila kasvarissa on korkeimmillaan kivunnut yli +40 asteen. Iltapäivällä aurinko porottaa kasvihuoneeseen suoraan avonaisesta ovesta ja kuivattaa lähimpänä oviaukkoa olevat tomaatit ennätysajassa. Siksi ripustin tuplakerroksen hallaharsoa oviaukkoon varjostamaan tomaatteja.

Yksi hyötyviljelyn mukavimmista asioista on istua kasvihuoneessa nyppimässä tomaateista varkaita ja muuten vaan ihmettelemässä niiden kasvua. Parasta kasvarissa istuminen on sadesäällä, jolloin tomaatin tuoksu tulee hyvin esille ja kiireetön tunnelma korostuu. Tänä kesänä sadesäitä on ollut kovin vähän tarjolla, eikä saunaolosuhteissa jaksa pitkään oleskella. Vaan eiköhän elo-syyskuussa vielä ehdi muutaman terapiatuokion kasvarissakin viettämään.