Puutarhasta löytyy aina ihmeteltävää

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Puutarhassa jokainen päivä on erilainen. Vaikka päältäpäin näyttäisi, ettei mitään erityistä ole tapahtunut, lähempi tarkastelu osoittaa aivan muuta. Lumien sulamisen aikaan alkaneet puutarhakierrokset jatkuvat aivan seuraavien lumien saapumiseen saakka ja aina löytyy jotain katseltavaa. Kiivaimpaan kasvuaikaan yksi kierros päivässä ei edes riitä ja se ensimmäinenkin kierros saattaa kestää pienen ikuisuuden.

Copaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnös avasi vihdoin ensimmäisen nuppunsa ja muut näyttävät seuraavan johtajaansa nopeaan tahtiin. Valtaosa nupuista on köynnöksen yläosissa, joten kuvaaminen vaatii varpaille nousua ja kunnon venytyksiä tahi tikkaita, jos oikein läheltä haluaa kuvata. Kelloköynnös on kaunis viherkasvinakin, mutta ilman muuta kukinto palkitsee kasvattajan. 

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

  
Viime syksynä istutin syyssipuleiden ohessa myös muutaman tiikerililja Flore Plenon sipulin. Kerrottu kukka avaa vasta ensimmäisiä nuppujaan, enkä vielä täyteen mittaansa avautuneesta kukasta kuvaa saanut. Seuraavana päivänä se on jo mahdollista.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja

  
Hauskasti  ainakin yksi viidestä vanasta tuottaa keltaisempia kukkia. Melkein ehdin jo unohtaa nämä tiikerililjat ja ihmettelin, mitä kummaa Allaspenkistä vielä nousee. Taidanpa taas syyssipulitilauksen yhteydessä muistaa lisätä näitä kesäkukkijoitakin.

Lilium Rosella's Dream - Värililja

Rusakko-vintiö söi suurimman osan alapihan liljanupuista, mutta yhteen Kiemurapenkin liljan varteen se sentään jätti nuput. Nyt saan ihailla vaaleanpunaista Rosella's Dreamia. Muiden osalta on odotettava ensi vuoteen.

Lilium orientalis 'Stargazer' - Idänlilja

  
Pionipenkin liljoista suurin osa on jo avautunut ja lakastunutkin. Stargazer päätti antaa muiden rauhassa etuilla ja ottaa nyt koko huomion itselleen. Kieltämättä se on komea lilja. Stargazerin pitäisi myös tuoksua, mutta hajuaistini on edelleen poissa.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Perinteinen oranssi tiikerililja on monille tuttu jo lapsuudesta. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, mistä tiikerililja on meille tullut. Aina se on kasvanut jotenkin hassusti penkin laidassa ja ollut vaarassa kaatua käytävälle. Sen sipuli on kaivamisen kannalta vaikeassa paikassa, joten olen antanut olla. Ajatuksena on ollut hankkia näitä lisää, mutta toistaiseksi aikomus ei ole toteutunut. Itusilmujen olen antanut pudota penkkiin, mutta niistä lisääntyminen taitaa viedä ikuisuuden.

Puulilja OT hybrid 'On Stage'

Puulilja On Stage tuoksuu todella voimakkaalle. Aiempina kesinä tunsin sen tuoksun jo kaukaa lähestyessäni liljan istutuspaikkaa. Nyt voin pyöriä ihan vieressä haistamatta mitään. Itse asiassa tuntuu kummalliselta, kun ei kykene haistamaan sen enempää hyviä kuin huonojakaan tuoksuja. Tuoksut ovat olennainen osa joidenkin kukkien viehättävyyttä.
 

Alcea rosea 'Carnival' - Tarhasalkoruusu

  
Olin jo hiukan huolissani, menikö kaikki viime kesän perennakasvatukset pieleen. Syksyllä istutin keväällä kylvetyt ja kesän aikana ruukuissa kasvaneet taimet penkkehin. Salkoruusu Carnival oli mix-pussukka, jossa piti olla kirkkaita värejä. Ehkä sellaisia vielä penkistä joskus nousee, mutta nyt vanhan pinkin salkoruusun vierestä ilmestyi yllättäen haalean vaalea kukka. Piti kuvata sen takaraivo, sillä muita kasveja tallomatta en olisi päässyt kasvotusten Carnivalia kuvaamaan. Kunhan nuo muut nuput aukeavat, voin katsoa häntä silmästä silmään.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Koko kesä on pitänyt kehua keltakärsämöä. Todella kiitollinen kasvatettava. Kasvaa aika korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä. Vähän sentään kallistelee aurinkoa kohti. Yhdestä taimesta on vähitellen kasvanut komea joukko. Keltakärsämö näyttää houkuttelevan kaikenlaisia pörriäisiä. Kukka kestää pitkään keltaisena ja hyväkuntoisena.

Achillea micrantha - Keltakärsämö

Keltakärsämö kuuluu niihin kasveihin, joita kannattaa katsella ihan läheltä. Alussa se on täynnä pikkuruisia nuppineuloja, jotka vähitellen avautuvat muodostaen pikkuisten kukkien laajan rykelmän.
 

Rudbeckia laciniata - Kultapallo

  
Jälleen kerran kävi niin, etten muistanut kultapalloa juhannuksen korvilla leikata matallammaksi. Huhupuheiden mukaan se kukkisi leikkaamisesta huolimatta ja pysyisi paremmin pystyssä. Nyt se huitelee korkeuksissa ainoastaan tuettuna. Muuten se nauttii rennosta loikoiluista muiden kasvien päällä. Kultapalloni kaipaa itse asiassa parempaa istutuspaikkaa, mutta toistaiseksi en ole sellaista keksinyt. 

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

  
Honkkarista halvalla ostettu ruotsinköynnöskuusama on osoittautunut reippaaksi kukkijaksi. Köynnöksellä ei vielä ole mittaa metriä enempää, eikä montaa haaraakaan siihen ole vielä kasvanut. Silti jokaiseen latvaan on tullut kukka, joka on jo vähän räjähtäneenäkin aika jännittävä. Alapihan aitaaminen tuotti runsaasti uusia mahdollisuuksia. Täytyyhän aidan reunus täyttää sinne sopivilla kasveilla.

Mahonia aquifolium - Mahonia

Mahoniapensaani olivat hätää kärsimässä tappotalven 2015/2016 jälkeen. Silloin paleltui melkoinen osa kummastakin pensaasta ja pelkäsin menettäväni nämä ikivihreät kasvit. Blogiystävät kehottivat leikkaamaan kuolleet oksat reippaasti pois ja antamaan mahonioille mahdollisuuden uuteen nousuun. Näin tapahtui. Kahteen vuoteen eivät kukkineet laisinkaan, mutta tänä keväänä kukkia oli runsaasti. Ja nyt sitten noita sinisiä marjoja. Pensaat ovat kasvaneet kiitettävästi ja lehdet ovat upean kiiltäviä. Suojaan mahoniani varhain keväällä rhodojen tapaan. Ikivihreinä ne ovat alttiita kevätahavalle.

Allium sativum - Valkosipuli

 
Valkosipulin satoa ei ole vielä korjattu. Valkosipuli kuuluu Ukkokullan reviiriin, enkä arvaa mennä siihen sotkeutumaan. Valkosipuleihin on tullut hauskat kukinnot. 

Allium cepa - Kepasipuli

Tavallisen sipulin nostin runsas viikko sitten. Ensin sipulit kuivuivat puuvajassa muutaman aurinkoisen päivän ja sitten vein ne kellariin jatkamaan kuivumista. Varret alkavat olla sen verran kuivia, että pian voin napsaista ne pois ja laittaa sipulit verkkopussiin. Muutama on jo käyty hakemassa keittiöön syötäväksikin. Sen verran paljon meillä käytetään sipulia, että oma sato riittää vain hetkeksi. Ehkä ensi vuonna laitan sipulia enemmän. Se kun on todella helppoa kasvatettavaa.

Kotilo

Vettä on satanut lisää ja välillä vähän ukkostanutkin. Sade on tervetullutta, eivätkä nämä määrät vielä korvaa luonnon vesivajetta. Kotilot olivat kaivautuneet mullan syvyyksiin, mutta kömpivät heti sateiden alettua esiin. Kuunliljat ja nauhukset ovat jokakesäiseen tapaan pitsikuvioituja. 

Daalia Hartenaas

 Nauttikaa kukista ja elokuisesta kesästä. Vielä riittää valoa ja lämpöä.

 

Parannusta ruusukuumeeseen

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Kuivuus alkaa olla taas viime kesäistä luokkaa. Se ja pari muutakin asiaa tympii niin voimakkaasti, että joudun pakottamaan itseni pihahommiin. Aloitekykyä parantaa hieman ajatus siitä, kuinka myöhemmin kuitenkin kadun tekemättömiä töitä.

Lauantaina psyykkasin itseni puutarhaan. Mitään siellä ei tapahdu, ellen itse tartu toimeen. Yhtäkin kasvia istuttaessa puutarhassa lähtee liikkeelle varsinainen kasvikaruselli. Puhumattakaan, kun istutusta kaipaa useampi tulokas. Vaikka kuinka olisin päättänyt vain ja ainoastaan istuttaa uudet kasvit, lopputuloksena on ylöskaivettavia ja muualle muuttavia. Niin nytkin.

Geranium cinereum 'Ballerina' - Harmaakurjenpolvi

Kasvarin kupeessa on odottanut istutusta harmaakurjenpolvi Ballerina ja jalokurjenpolvi Rozanne. Niiden tieltä Vasenrinteestä piti kaivaa pois loistotädyke. Loistotädyke on nätti kasvi, mutta muita korkeampana se pyrki kukkiessankin lähinnä makaamaan muiden kasvien päällä. Väärä asuinpaikka nätille kasville. Siis siirtoon ja tilalle Ballerina ja Rozanne. 

Veronica austriaca - Loistotädyke

Loistotädyke nousi rutikuivasta rinteestä hienosti kahtena sopivan kokoisena paakkuna. Syvensin kuoppaa ja toin viereen kottikärryllisen uutta multaa, kastelukannun ja ämpärin mahdollisia rikkaruohoja varten. Rinteestä ei niitä nyt tullut, mutta multaa tuli kurjenpolvien istuttamisen myötä tarjoiltua muillekin kasveille.

Seuraavaksi istutin toisen loistotädykepaakun Syyspenkkiin, kiven ja aidan väliin. Siellä oli sopivan tyhjä paikka, joskin paremmat näkymät niin kasville kuin minullekin aidan toiselle puolelle. Olin kyllä suunnitellut loistotädykkeelle toisen paikan, mutta koska yllättäen kasvin juurakko oli niin suuri, siitä riitti kahteen paikkaan. Ja se toinen eli Syyspenkin kiven tyvi on nyt vähän arveluttava, mutta kelvatkoon parempaa odotellessa. 

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Seuraavaksi suuntasin naapurin rajalla sijaitsevaan Ruusupenkkiin. Komea Valamonruusuni sai siirtokäskyn. Olin jopa varautunut luopumaan siitä kokonaan. Ihan siitä syystä, että Valamonruusun juurivesoja on tämän kesän aikana alkanut nousta vähän sieltä sun täältä. Omalla puolella saatoin sentään juurivesoja kaivella, mutta ei ole kovin kohteliasta järjestää naapurille juurivesaongelmia. Valamonruusu nousi kohtalaisen hyvin lapion ja rautakangen avulla. En mene takuuseen, etteikö juuria vielä maahan jäänyt, mutta parhaani niiden pois kaivamiseksi tein. Olisittepa nähneet jalkani kuivassa mullassa kaivamisen jälkeen. Mustat sukatkin olivat aivan tönkkönä pölyävästä mullasta.

Uusien ruusujen sijaan kuva anopin äitienpäiväruususta vierailijoineen.

Valamonruusun kaivamisessa meni tovi ja toinen tovi paikan putsaamisessa juurista ja kaikkialle levinneistä akileijoista. Urakan jälkeen oli helppo kaivaa multavaan ja pehmeään maahan kaksi istutuskuoppaa uusille ruusuille. Niin juuri, jos luopuu yhdestä ruususta, on tilalle laitettava kaksi uutta. Saaripalstan Sailan vinkistä löysin Espoonlahden Taimiasta Austin-ruusuja ja meille muuttivat "Crown Princess Margareta" ja "William Morris". Tänä kesänä kukintaa on turha odottaa, mutta jospa sitten ensi kesänä. Kummassakin kukat ovat persikkaisen sävyiset. Kruununprinsessa enemmän, kuin Williamissa. Hui, miten jännittävää saada puutarhaan ihan uudenlaisia ruusuja.

Terttuselja kunnan puolella

Vaan kuinka kävi Valamonruusulle? Enhän minä raaskinut sitä oksasilppuriin laittaa. Ei suinkaan. Leikkasin ruusun melko matalaksi juurtumisen edistämiseksi ja istutin sen puuvajan vieressä olevaan rinteeseen. Käytännössä ruusu on nyt hiukan kunnankin puolella, mutta puolustuksekseni sanottakoon, että minä olen kaikki nämä vuodet pitänyt kyseisen alueen kunnossa ja siistinä. Jos ruusu uuteen paikkaan kotiutuu, sen kukinnasta on iloa myös puistoalueella kulkevilla. Tulevat juurivesatkin on helpompi pitää kurissa, kun pääsen kiertämään ruusun joka puolelta.

Stachys byzantina - Nukkapähkämö asuu myös Pikkupuutarhan Kivipenkissä

Toinen loistotädyke odotti vedellä maustettuna vadissa pääsyä yläpihan Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sielläkin multa on kuohkeaa viime aikaisten mylläysten jäljiltä ja kasvien keskellä sopiva aukko täytettä odottamassa. Toivottavasti loistotädyke kotiutuu uuteen paikkaan. Värimaailma kyseisessä kukkapenkissä on kyllä kaikkea muuta, kuin harmoninen. Olen koonnut sinne korkeita, tukemista vaativia kasveja, jotka muualla asuessaan ovat rötköttäneet muiden kasvien päällä. Hiukan sivussa sijaitsevan penkin värisekamelska ei toivon mukaan katsojien silmiä särje. Ja tukikepitkin saan hyvin piiloutumaan korkeiden kasvien sekaan.

Prunus padus - Tuomi

Yksi juttu täytyy vielä kertoa. Syksyllä 2017 Syyspenkkiä perustaessani siirsin siihen tontin vastakkaiselta laidalta valkoisen syreenin, joka ei ollut koskaan kukkinut. Ajattelin tarjota sille aurinkoisemman ja avaramman paikan. Jo viime keväänä kukinnan aikaan epäilin, että nyt on tapahtunut jokin kömmähdys. Epäilys sai vahvistuksen tänä kesänä. Kyseessä ei ollut valkoinen syreeni vaan tuomi. Muistan kaivaneeni vanhasta paikasta kuolleen puun pois, mutta kuvittelin sen olleen tien vierestä siirtämäni lila syreeni. Se oli kuitenkin menehtynyt valkoinen syreeni. Ilmeisesti vanhassa paikassa oli itänyt tuomi ja tuli siirretyksi Syyspenkkiin valkoisena syreeninä. 

Syreeniksi naamioitunut tuomi sai lähtökäskyn.

Ison tuomen kukkiessa keväällä talon päädyssä vertailin sen kukkia ja lehtiä Syyspenkin "valkoiseen syreeniin" ja ihmettelin niiden samanlaisuutta. Harrastelija kun olen, en heti uskonut epäilyksiini. Ehkä jossain syvimmissä sopukoissa kuvittelin tuomen muuttuvan pelkän toiveen voimalla syreeniksi. Nyt puuhun ilmestyi samanlaisia mustia marjoja, kuin lähellä kasvavaan tuomeen. Silloin päätin, että olkoon kukkiessaan miten nätti tahansa, suureksi kasvavaa tuomea en Syyspenkkiini halua. Kaivoin pois, joten se siitä valkoisesta syreenistä - tai siis tuomesta. Käykö teille muille tällaisia kömmähdyksiä?

Kärsiikö joku teistä auringoallergiasta? Heinäkuusta lähtien oikea käsivarteni on kutissut aivan hillittömästi. Jonkun verran kutinaa on myös jaloissa. Vaiva ilmenee oltuani jonkun aikaa auringonpaisteessa. Oireet sopivat hyvin aurinkoallergiaan, vaikka iholleni ei ole noussut näppylöitä. Olen rasvannut ihoa pahimman kutinan aikaan kortisonivoiteella ja muuten mentolia sisältävällä voiteella, jonka sanotaan rauhoittavan kutinaa. Olen myös ottanut säännöllisesti histamiinitabletteja. Kutina rauhoittuu hoidoilla, mutta auta armias, jos taas unohdan suojata kädet ulkona. Alueemme terveyskeskus on ollut kesäkauden kiinni ja olen yrittänyt tulla toimeen maalaisjärjen ja googlen avulla. Pian alkaa kuitenkin kutinamitta olla täynnä.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu

Teresanruusu kukkii ja kukkii. Älkäämme siis antako maallisten kutinavaivojen murtaa uskoamme kesän jatkuvuuteen, vaan mennään lippu korkealle eteenpäin.

P.S.
Etukäteen ajastetuissa postauksissa on se huono puoli, että ennen niiden julkaisua ehtii tapahtua yhtä sun toista. Kuivuudesta ruikuttaminen sai helpotusta keskiviikkona ensin parin ukkoskuuron ja sen jälkeen kohtuullisen pitkään ja reippaasti ropisseen sateen voimalla. Kyllä tuntui mukavalta kasvien saadessa kaivattua virkistystä. Toivottavasti sadepäivä ei jäänyt ainokaiseksi. Ja toivottavasti sadetta saatte te muutkin sitä pitkään odottaneet.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Agnes vai Klaus - päivänlilja kuitenkin

Hemerocallis 'Agnes Elpers' tai 'Klaus Hadaschik'

Kuivuudesta kärsivän puutarhan keskellä avautui kaivattu punainen päivänlilja. Se saattaa olla Agnes Elpers tai Klaus Hadaschik. Kumpi vain, mutta upean punainen ihanuus. Viime kesänä se ei kukkinut laisinkaan. Tämä päivänlilja on kotoisin Päivölän ruusutilalta, jossa minulla oli tilaisuus vierailla kesällä 2016 Pirkko Kahilan ja Peter Joyn opastamalla ruusuretkellä. Jännä, että ruusuretkestä tuli puutarhaani muistuttamaan punainen päivänlilja. No, poikihan retki myös ruusuhankintoja.

Hemerocallis

Tämä keltainen päivänlilja saattaa olla Stella d'Oro. Tai sitten joku muu. Nuppuja on runsaasti useamman varren päässä valmiina poksahtamaan auki. Hyvä niin, sillä nimensä mukaisesti yksi kukka ei juuri päivää pidempään hyväkuntoisena pysy. Tämäkin on kotoisin Päivölän ruusutilalta, kuten seuraavakin päivänlilja.

Hemerocallis

Myös tämä oranssinpunainen päivänlilja on kukkinut runsaana. Päivänliljani kasvavat lähes kaikki samassa kohopenkissä alapihalla. Penkki onkin saanut nimen Päivänliljapenkki pääasujaimistonsa mukaan. Päivänliljat ovat oikeastaan tosi helppoja kasveja. Vihreä lehdistö näyttää nätiltä koko alkukesän, eikä kukkiakaan tarvitse tukea.

Campanula 'La Belle' - Kurjenkello

Pikkuinen kurjenkello La Belle lopettelee jo kukintaansa. Se on hiukan päivänliljojen ahdistama ja kaipaa tulevaisuudessa siirtoa avarammille maille. Toisaalta se näyttää viihtyvän korkeampien kasvien varjostamana. Soma matalahko kasvi, joka ei hurraahuutoja aiheuta, mutta ansaitsee paikkansa arjen ilahduttajana.

Campanula betulifolia - Koivukello

Türin kukkamarkkinoilta toukokuussa 2016 puutarhaani kotiutui pieni koivukello. Kuvassa se kurkkii akileijan lehtien lomasta. Kasvilla on korkeutta noin 10 senttiä. Joka vuosi se kukkii muutaman kukan voimin, mutta ei ole millään tavoin rehevöitynyt tai vallannut tilaa. Se asustaa melko kuivassa paikassa, mutta ehkä kaipaisi enemmän aurinkoa. Sopisi kenties paremmin kivikkoiseen paikkaan. Täytyypä miettiä, siirtäisinkö hänet rinteeseen.

Malva moschata - Myskimalva

Enpä muista, missä minulla olisi kasvanut valkoista myskimalvaa. Ennen tätä kesää. Kesäkuussa katselin puutarhavattujen keskeltä nousevaa kasvia ja meinasin nyhtää sen jo rikkaruohona pois. Annoin kasville mahdollisuuden ja hyvä niin. Osoittautui valkoiseksi myskimalvaksi. Yllättäen toinenkin yksilö nousi samaisten vadelmien joukkoon metrin päähän. Kaivoin myskimalvat pois ja istutin ne yläpihan perennapenkkiin. 

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalva on kukkinut tänä kesänä ennätyksellisen runsaana. Se on myös tehnyt siementaimia, joista yhden jo siirsin toiseen paikkaan. Myskimalva kuuluu helppoihin perennoihin. Vähän se tuppaa välillä kaatumaan.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksessä on nuppuja ollut jo viikkoja, mutta vasta nyt ensimmäinen niistä aikoo avautua. Pitääkin olla tarkkana, että ehdin nähdä kukan. Luvassa on vesisateita ja ukkoskuuroja (hyvä niin), jotka saattavat irrottaa ja viskata hennon kukan käytävähiekkaan.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Minusta on yhä kesä, mutta syyshortensiat ovat näköjään eri mieltä valmistautuessaan jokasyksyiseen kukintaansa. Kukinnot ovat kasvanneet kokoa ja näköä. Hentoa punerrustakin valkoisissa kukissa on näkyvissä. Myös Vim's Redissä on runsaasti kukkia. Vim's Redini kasvaa huomattavasti Vanille Fraisea matalampana. Vanille Fraisessa on korkeat ja vankat oksat, joiden kärkiin kukat muodostuvat. Leikkaan varhain keväällä vanhat kukinnot pois ja muutenkin typistän hieman kuivuneita oksankärkiä. Uskaltaisinko lyhentää varsia reilummin, jotta kasvi haarautuisi enemmän? Olisiko mahdollinen leikkaus hyvä tehdä syksyllä vai vasta keväällä? Mitä sanotte?

Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´) - Lumikärhö

Tiistaina saimme pari ukkoskuuroa ja sen jälkeen tunnin verran rauhallista tihkua. Iloitsin suuresti kaivatusta sateesta, mutta lisää saisi tulla. Lumikärhön lailla kurkottelen kohti pilviä ja toivon sieltä virkistävää kastelua.

Nivelille liikettä

Vaikeaan neuloosiin sairastuneena en pysty istumaan tv:n äärellä ilman kutimia. Usein huomaan ajattelevani ihan muita asioita, enkä edes seuraa telkussa pyöriviä ohjelmia. Jatkossa voisin kutoessani kuunnella äänikirjoja. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Helteisimpinä päivinä kutominen jäi, sillä kädet olivat kylmällä vedellä huuhtelemisesta huolimatta työhön liian tahmaiset.

Sukkia on kaikkein mukavin tehdä. Niissä kun ei pahemmin ohjetta tarvitse vilkuilla. Varsinkaan perusmalleissa ja joissakin jo tutuiksi tulleissa monimutkaisemmissakin malleissa. 

Yläkuvan harmaasävyiset sukat kudoin 7veikan Polkasta, jota löytyi keväällä marketin tarjouslaarista.

Keltaiset  perussukat somistin Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukkien röyhelöllä ja ristiinneulotulla kantapäällä. Sukat sai nimpäivälahjaksi naapurin Marit.

Pikkuveljen Siirille kudoin mustasta 7veikasta pitkävartiset sukat. Tulinkin sitten toisiin aatoksiin ja annoin hänelle aiemmin kutomani, niinikään mustat polvisukat, joissa mallineuleena oli minulle mieluinen Suvikummun Marjan kuvio. Niistä postasin 22.6.

Kuvan sukissa varteen elävyyttä tuo 4 o, 1 nurin -mallineule. Kavennuksissa on helppo vähentää oikeita silmukoita ja loput ylimääräiset silmukat vähentää nilkan resorissa ennen kantapäälappua.

Mustalla langalla kutominen vaatii paljon valoa ja silti tuntuu, että työ täytyy vähän väliä nostaa ihan nenän eteen nähdäkseen tehneensä oikein. Mustan langan jälkeen on kiva ottaa jokin selkeän hempeä lanka työn alle. Tällä kertaa valikoitui kaksi isompaa jämälankakerää; toinen vaaleanpunasävyistä 7veikan Polkaa ja toinen yksiväristä vaaleanpunaista 7veikkaa.

Vaihtelu virkistää ja niinpä päätin vaihteeksi kutoa pipon. Ohjeita löytyi pilvin pimein, vaan ei oikein kotona olevaan lankaan sopivaa. Mittasin oman pääni ja suhteutin silmukkamäärän 7veikan vyötteen mallitilkkulukemiin. Ensimmäiseen pipoon silmukoita laitoin varmuuden vuoksi riittävästi eli 125. Sen verran löysä piposta tuli, että kudoin toisen 110 silmukalla.

Mallineuleena molemmissa pipoissa on kahden silmukan helmineule, vai miten se sitten virallisesti sanotaan. Kaksi kerrosta yksi oikein, yksi nurin ja seuraavat kaksi kerrosta päinvastoin. Hivenen pienempi pipo on hyvä omaan päähän. Riittävän napakka ja silti saan tungettua hiukseni pipon sisään.

Pirjo Iivarin Jämälankasukka -kirjaa postista odotellessani kudoin pitsineulesukat. Sovelsin muutamaa pitsineuleohjetta sopivan kokoisten sukkien silmukkamäärään. Malli ei siis ole omani, mutta en osaa sille ketään suunnittelijaakaan nimetä.

Tätä postausta tehdessäni uusi Jämälankasukka -kirja on jo olohuoneen pöydällä ja ensimmäinen malli sieltä työn alla. Katsotaan, mitä syntyy,. Niistä sitten myöhemmin.

Elokuuta aloitellaan

Allium sphaerocephalon - Pallerolaukka

Helteisimmät päivät ovat jo muisto vain. Hyvä niin, sillä tällaiset normilämpöiset kesäpäivät ovat mukavampia niin töiden kuin jokapäiväisen elämänkin kannalta. Taas saa jotain aikaankin, vaikkakin rästitöitä on jonoksi asti. 

Kolmen viikon aikana on satanut yksi pieni ripaus. Sen sijaan aurinko on porottanut useimmiten täydeltä taivaalta ja tuulistakin on välillä ollut. Maa on rutikuivaa ja paikoin kasvit taas seisovat hyvin janoisen näköisenä lehdet alas lotkottaen. Kasvimaalla sadetin on pyörinyt säännöllisesti, mutta muuten puutarhan kasteleminen on aika epätoivoista touhua. Ruukkukukkien lisäksi olen kastellut lähinnä kärhöjä.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Myös olopihan Allaspenkissä ja alapihan Kiemurapenkissä asuvia syysvuokkoja olen kastellut, jotta jaksaisivat kukkia ja jatkaa eloaan puutarhassani tulevinakin vuosina. Varsinkin Kiemurapenkki on paahteisella paikalla ja kohopenkkinä siinä ei kauaa kosteus säily. Olen ikionnellinen, että olen saanut syysvuokot pärjäämään ja aikovat nyt kukkia jo kolmatta kesää peräkkäin.
 

Nymphalis antiopa - Suruvaippa

  
Tänä kesänä puutarha on ollut täynnä kaikenlaisia ötököitä. Olen huono tunnistamaan vähänkään erikoisempia vierailijoita. Hyllyssä on kyllä useampikin kirja, josta lajeja voisi tarkistaa, mutta aina se jää aikomukseksi. Perhosia olen odotellut. Yleensä niitä alkaa elokuussa ilmestyä loppukesän kukkijoihin. Yllätys oli, kun kameran kanssa puutarhassa kulkiessani vieressä lensi suruvaippa. En ole aiemmin suruvaippaa täällä nähnyt, joten olin kyllä aika otettu tästä vierailusta. 

Onneksi en ole taikauskoinen ja jos olisinkin, enää ei ole alkukesä, eikä suruvaippa kesän ensimmäinen näkemäni perhonen. Taikauskon mukaan nimittäin sanotaan:
 
"– Alkukesän ensimmäinen perhoshavainto kertoo, millainen kesästäsi tulee: keltainen perhonen ennustaa hyvän kesän, tumma kuten esimerkiksi suruvaippa puolestaan raskaita aikoja."

Tagetes - Samettikukka

Viikonloppu on jälleen käsillä. Ehkä saan rästilistaani lyhennettyä, ehkä en. Latasin kännykkääni sovelluksen, jonka avulla voi kuunnella äänikirjoja. Hölmöyksissäni latasin ensimmäiseksi kirjaksi e-kirjan, joka on tietenkin vain luettavissa. Siis uusi yritys. Saattaisi nimittäin rikkaruohojen kitkeminen ja kaivuuhommat sujua rattoisammin, kun huomio kiinnittyisi jännittävään kertomukseen.

Tagetes - Samettikukka

 
Koululaisilla on viimeiset lomapäivät meneillään ja monien aikuistenkin kesäloma on jo vietetty. Kesää on kuitenkin vielä jäljellä, joten nautitaan siitä. 

Auringossa loistavien samettikukkien kera toivotan kaikille leppoisaa viikonvaihdetta. 
 

Kyllä tarkenee

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Mennyt viikonloppu taitaa lämpötilansa puolesta jäädä yhden jos toisenkin mieleen poikkeuksellisen kuumana. Meidän leveysasteillamme kesällä saakin olla aurinkoista ja lämmintä. Pitkän ja pimeän talvikauden kestää paremmin, kun on saanut tankata kesää oikein kunnolla. Vaan kieltämättä yli 30 asteen lämpötilat ovat jo hienoista liioittelua. Vähän pelottavaakin ajatella, että tällaisista ääri-ilmiöistä saattaa tulla jokakesäinen kärvistelytapahtuma meillä pohjolassakin.

 
Sääasemamme päivämäärä ja kelloaika ovat reippaasti etuajassa. Kyseinen lukema 36.7 on lauantailta 27.7. klo 15.36. Sääaseman anturi on aurinkoisessa paikassa, vaan eipä varjon mittarikaan paljon jälkeen jäänyt sen näyttäessä samaan aikaan 34 astetta. 

Keittiön ikkunalaudalla olevan mittarin anturi on täydellisessä varjossa ja muutenkin viileässä paikassa. Silti se osoitti 29.9 astetta. Kummelin tokaisuja mukaillen: "Kyllä tarkenee!"

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Näillä helteillä on hyytynyt minunkin moottorini. Ei tee mieli pihalle kaivamaan tai rikkaruohoja nyppimään. Jotain hyödyllistä aikaansaadakseni pesin lauantaiaamuna autotallin, varaston, pesuhuoneen ja saunan ikkunat. Näiden tilojen ikkunat eivät ole kovin suuria ja sijaitsevat talon varjoisemmassa päädyssä. Ihan oli inhimilliset olosuhteet työskennellä. Mieli kohosi melkoisesti poistaessani tekemättömien töiden listalla pitkään roikkuneiden pikkuikkunoiden pesun.

Alcea rosea - Tarhasalkoruusu

Perjantaina sadetin kasteli kasvimaa-aluetta pidemmän aikaa ja kasvihuoneeseen sekä ruukuille on tietenkin vettä kannettava säännöllisesti ilman helteitäkin. Ensi viikoksi säässä on luvassa muutos huomattavasti viileämpään, joten silloin voi taas paneutua puutarhaprojekteihin. 

Alcea rosea - Tarhasalkoruusu

Yleensä aurinkoisina viikonloppuina naapuristosssa on touhua ja elämää. Leikkipaikalla lapset keinuvat ja juttelevat kirkkailla äänillään. Pallokentältä kuuluu pallon potkuäänet ja pompotus. Siellä täällä ruohonleikkuri säksättää, koirat haukkuvat ja joku nakuttaa vasarallaan. Tämä viikonloppu on ollut poikkeuksellisen hiljainen. Silloin tällöin auto ajaa ohi, mutta muuten vain tuuli suhisee hiljaa puissa. Kaikki ihmiset ovat painuneet kotiensa varjoon tai lähteneet järvien rannoille vilvoittelemaan. Tällainen hiljaisuus tuntuu oudolta.

Variksella on puiston nurmialueet yksityiskäytössään.

  
Nyt on lupa huoletta maata varjossa hyvän kirjan kanssa. Muuta ei tässä helteessä jaksakaan.