Aikuista leikittää

Pikkuisen olen ehkä höynähtänyt, sillä viime päivät olen touhunnut leikkimökin parissa. Meillä kun ei ole lapsenlapsia, ei edes lupausta sellaisista. En ole halunnut leikkimökkiä pihapiiristä hävittää, enkä muuttaa sitä Ukkokullan ehdotuksesta puuvajaksi. Hetken mietin mökin muuttamista vaikkapa jonkinlaiseksi kesämajaksi, mutta kalustaminen muodostui vaikeaksi. Kun en osaa itse mitään huonekaluja rakentaa, eikä valmiina kohtuuhintaan minimittaista mistään löytynyt.

Leikkimökki kaipasi kuitenkin maalia niin ulko- kuin sisänpintaankin. Ulkoseinät laitoin entiseen tapaan punamullalla, mutta sisälle tuli enemmän valkoista. Lattia oli aiemmin punainen ja nyt se virkistyi valkoisella. Heitin rikkinäisiä leluja pois ja osan vein kellariin. Ostin uudet verhotangot ja ompelin vattuverhot.

Nukensänkyynkin olisi vielä tarkoitus laittaa uudet petivaatteet. Lisäksi näissä kuvissa häiritsee ikkunaristikot, jotka ulospäin uudelleen maalattuina näyttävät ihan siisteiltä, mutta sisälle päin maalaamaton pinta näyttää tosi törkyiseltä. Ehkä nappaan ristikot kokonaan pois. Ne on aika höllästi kiinnitetty. 

Nyt onkin hetken aikaa paimentamista, kun mökkiin saapuu lapsivieraita. Ajatus on, ettei sinne kannettaisi altaasta vettä, eikä keitettäisi risusoppaa. Onkohan se liikaa vaadittu?  Lapsia vartenhan leikkimökit yleensä ovat. Niin, ja katto odottaa edelleen uutta huopakatetta.

Tässä eräänä aamuna heräsin täyteen hiljaisuuteen ja ensimmäinen ajatus oli, minne istuttaisin toiveissa olevan Rosa Hurdalin. Siitä oli muutama päivä sitten parikin postausta ja hetihän moinen kauneus alkoi mielessä kaihertaa. Heräämisen hetkellä kello oli aika vähän ja yritin nukahtaa uudelleen. Mutta siitä ei tullut yhtään mitään, kun mielessä pyöri ruusut ja kukat ja kaikki puskat. Pyörittelin puutarhani eri paikkoja ajatuksissani ja yritin sijoittaa ruusupuskaa milloin ylä- milloin alapihalle. Lopulta tuntui, että pää on kuin puskakaruselli ja nousin ylös.

Tänään menin aamusta siivoamaan Pikkupuutarhaa, jonka poluille kevätkaihonkukat, pikkutalviot ja metsäruusun oksat tekivät valloitusretkiään. Kaikista kasvien sekaan ujuttautunieista rikkaruohoista puhumattakaan.

Polut ovat jo muutenkin melko kapeat ja kasvien ryhdyttyä kättelemään toisiaan kulkuväylän ylitse, alkaa kulkeminen etenkin sateella olla varsinaista rämpimistä. Enkä myöskään pidä ajatuksesta, että Pikkupuutarhassa kulkiessani paljaihin kinttuihini ottaisi punkki tai pari kärsillään kiinni. Tämä taisi nyt olla kolmas kerta tänä kesänä, mutta hetken on taas siistiä.

Kärhö Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Siellä Pikkupuutarhan poluilla hikisenä rikkaruohojen parissa ähkiessäni tajusin, että täällähän on parikin hyvää sijoituspaikkaa ruusuehdokkaille. On suojaa, lämpöä ja riittävästi tilaa kasvua varten. Ja vieläpä paikka, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Näin ne palaset aina loksahtavat paikoilleen, kunhan vain malttaisi antaa ideoiden muhia. Suurin ongelmani puutarhan rakentamisessa taitaakin olla turha hosuminen, joka sitten johtaa kasvien pyörittämiseen ympäri tonttia, kunnes ne vihdoin joko löytävät paikkansa tai heittävät epätoivoisena henkensä.

Nukkapähkämö - Stachys byzantina

Pikkupuutarhassa on Nukkapähkämö vihdoin ryhtynyt kasvamaan ja näyttäisi olevan nupullaankin. Se ei ehkä ole niitä näyttävimpiä kasveja, mutta kokeilkaapa, miten ihanat lehdet sillä ovat. Pehmeitä, kuin Juuson turkki. Ja nimi Nukkapähkämö on miltei yhtä mukava kuin Helminukkajäkkärä - jota minulla ei vielä ole.

Kuvaaminen normiobjektiivillakin oli tänään erittäin hankalaa, sillä tuuli puhaltaa vieläkin puita vaakatasoon. Eikä tuosta kuvasta edes näy, että lehti ja oikeastaan koko kasvi varsineen todellakin on kuin pehmeän karvan peittämä. Aivan ihanan tuntuinen. Jos olisin aikeissa rakentaa aistipuutarhaa, tämä kasvi kuuluisi kyllä aivan ehdottomasti sellaiseen.

Oli ihan pakko ikuistaa lämpömittari - siis perjantaina. Lukema +32 on silkkaa aurinkolämpöä, kuin etelämerensaarilla ikään. Niin ihanasti lämpö helli paljaita käsivarsia vielä illan varjossakin. Tänä aamuna mittari näyttikin sitten +15, mutta koska olin lähdössä pihahommiin, ei se haitannut laisinkaan. Ja tulihan aurinkokin lopulta esiin lämmittäen ilmaa ihan hyväksyttäväksi kesäsääksi. Kunnes sitten iltapäivän aikaan taivas vetäytyi jälleen pilveen, tuuli alkoi ujeltaa nurkissa ja nyt sitten tuoksuu saapuvalta sateelta.

Mikä siinä muuten on, että aina kun olen siivonnut yläpihan hiekkakäytävät, tulee aivan mahdoton tuuli ja heittelee kaikenlaista sälää pitkin pihaa. Siivottu piha on kyllä todellinen hetken ihme.

Kurkut kukkivat kasvarissa ja muutenkin on kaikkea kivaa tiedossa. Huomenna veljentytttö tulee meille ja keskiviikkoaamuna lähdemme kaksin hänen kanssaan Tallinaan. Tarkoitus on mennä katsomaan Kardiorgin linnaa, jonne olen ollut menossa ties kuinka monta kertaa aiemminkin, mutten ole tullut sittenkään menneeksi. Siirin kanssa olemme tavanneet käydä joka kesä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta tänä vuonna näytelmä on vähän liian aikuismainen. Onhan Siiri jo 13-vuotias, mutta 1700-luvun ranskalaisen aateliston valheet ja viettelykset eivät nyt oikein houkutelleet. Ja tämä näytelmä olikin suunnattu enemmän aikuisille, eikä koko perheelle, kuten aiempien kesien näytelmät.

Ja tottahan käymme Siirin kanssa syömässä oikein tuhdit mansikkaleivokset. Se kuuluu jokakesäiseen repertuaariimme.

Clematis Multi Blue

Toinenkin kutkuttava juttu on ilmaantunut kalenteriin. Eli lähdemme syyskuun puolivälissä tyttären kanssa muutaman päivän reissulle Lontooseen. En ole koskaan Lontoossa käynyt, enkä muuallakaan Englannissa, joten hiukan jännittää. Tytär oli vuosia sitten Ukkokullan kanssa Lontoossa ja on innostunut lähtemään uudelleen. Odotan matkaa jo kovasti ja ainoa, mikä vähän huolestuttaa, on se, ettei muutamassa päivässä ehdi kuin päältä raapaista tuollaista kaupungilegendaa.

Kuva netistä - kenen lie

Ja seuraavaksi sohvalle oikaisemaan työtupeamasta jäykkää selkää. Huomenna pidänkin vapaata ihan kaikista hommista - tai niin nyt tällä hetkellä väitän. Kokemus on tupannut osoittamaan ihan muuta. Yllä oleva kuva on siinä mielessä ajankohtainen, että vanha kännyni alkaa olla väsähtänyt ja tulevaisuudessa lienee uuden hankinta.
 

Ruusuja, ruusuja, ruusuja

Suviruusu - Rosa poppius

Voi, mikä ihana lämpö meitä helliikään - jo toista päivää. Hikoilen helposti, enkä todellakaan ole mikään intohimoinen auringonpalvoja, mutta kyllä kesällä saa olla lämmintä, jopa helteistä. Etenkin kolean ja kostean kesäkuun jälkeen kroppa suorastaan huutaa paljaita jalkoja ja hihattomia käsiä. Miten olikaan suurenmoista eilen illalla istua pihalla ilman, että olisi pitänyt kiskoa pitkähihaista päälle ja sukkia jalkaan. Poskilla tuntui lempeän lämmin tuulahdus, kuin jossain etelän illassa konsanaan. Nautinnollista.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Ruusupensaat puhkeavat kukkaan toinen toisensa jälkeen. Valamonruusu naapurin aidan luona luona on kasvanut pitkänhuiskeaksi ja oksien päissä on kussakin monen monta nuppua. Kaksi niistä on tänään avautunut. 

Ritausma - Rosa rugosa 'Ritausma'

Lähipäivinä ruusunkukkaonnea on tiedossa lisääkin, sillä Ritausma, Sävel, Sointu ja Sammalruusu ovat siinä hilkulla avautua. Niin ja Pohjantähti talon seinustalla on jo ensimmäiset valkeat kukkansa avannut. Kirjoapteekkarinruusun unohdin äskeisellä pihakieroksella tyystin katsastaa.

Pionien nuput niin ala- kuin yläpihalla ovat pientä poksahdusta vaille valmiita. Väriä oli jo näkyvissä. Uskallanpa väittää, että pionien varret ovat pidempiä, kuin koskaan aiemmin. Laitoin tuet jo ajat sitten ja silloin useimmissa kärjet olivat juuri ja juuri tavoittaneet tukien yläosan. Nyt täytyy käydä nostamassa tukia, jotta painavat kukinnot eivät katkaise varsia. Yleensä pionien kukkiessa tulee yksi tai useampi kunnon rankkasade, mutta toivotaan, ettei nyt niin kävisi.

Eilen maalasin leikkimökin punamultaosuudet. Tänään oli tarkoitus jatkaa kunnostusta valkoisten osien maalaamisella, mutta enpä tuolla paahteessa viitsi maalihöyryjä haistella. Huomasin, että huopakatto oli auringonpuolelta revennyt ja sen alla oleva tukipuu kostuessaan lahonnut. Nyt siis leikkimökkiä odottaa myös pieni kattoremontti. Puuvajan rakentamista varten hankittua huopakatetta on sopivasti jäljellä, mutta se on vihertävää. Niinpä leikkimökin huopakate täytyy uusia kokonaan. Ukkokulta kyllä ehdotti, että laitettaisiin vain uusimista kaipaava puoli, mutta kyllä minua häiritsisi katon erivärisyys.

Haluaisin sisustaa leikkimökin jotenkin entistä nätimmäksi. Toisaalta tiedän, ettei meidän aikuisporukka siellä aikaansa viettäisi kuitenkaan ja mökissä leikkimässä käyvät lapset taasen tykkäävät kantaa mökkiin käpyjä ja milloin mitäkin ja kulkea siellä kenkäsillään. Uudet verhot kuitenkin aion ommella ja ehkä kuitenkin vähän tuunata myös sisälle kannettavia tavaroita.

Keskiviikkona teimme päiväretken synnyinsijoilleni Satakuntaan. Veimme vanhempani omien vanhempiensa haudoille laskemaan kukkakimppunsa. Kävimme myös Lapissa, Eskimon tehtaanmyymälässä ostoksilla. Sieltä kannattaa ostaa kilohintaan myytäviä II-laadun tuotteita, kuten kahvisuodatinpusseja, leivinpaperia, foliovuokia ja aivan erinomaista, paksuissa rullissa myytävää siivousliinaa. 

Euran pirtti - nuorisoseurantalo, otettu käyttöön 1908

Mielessäni olin ajatellut, että ottaisin muutamia kuvia synnyinseudustani, mutta olimme kuitenkin lähteneet matkaan vanhusten ehdoilla ja siihen ei kuvaaminen oikein tällä reissulla mahtunut. Niinpä hautausmaakäynnin ja ostosretken jälkeen ajoimme sovitusti serkkuni luokse vierailulle. Siellä jo odottivat kummivanhempani ja myöhemmin seuraan liittyi isän serkku vaimonsa kanssa. Tuskin näitä kasi- ja ysikymppisiä kovin montaa kertaa enää pääsee tapaamaan.

Päivänkakkarakaksoset

Kunhan sää viilenee illan myötä ja kirkkain auringonpaiste väistyy metsikön taakse, on aika mennä räpsimään puutarhaan kameran kanssa. Nyt varjot ovat liian jyrkkiä ja kovia, eikä kameran näytöltä tahdo edes mitään nähdä. 

Viettäkäähän leppoisa kesäinen viikonvaihde!

PS. Ariel, olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.

 
 

Kukkaa pukkaa, eikä perässä tahdo pysyä

Keltainen akileija tuli siemensekoituksen mukana

Tällä hetkellä pihalla ja puutarhassa tapahtuu niin vikkelään tahtiin, ettei mitenkään tahdo perässä pysyä. Pakko tihentää tarkastuskierroksia ja sittenkin aamulla löytää jotain, mitä ei vielä illalla ollut. Ilmatkin ovat olleet juuri niin kesäiset, kuin toivoa sopii. Joskin tänään roiski tunnin ajan vettä, mutta eipä tarvitse kastella.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia Plena

Juhannusruusu on vihdoin avannut ihanat nuppunsa. Kaivoruusupenkin luona on ihanat tuoksut, sillä samanaikaisesti kukassa on myös Punalehtiruusu. Ja jos tekee kierroksen siten, että käy ensin nuuskuttelemassa Metsäruusua, onkin sitten loppupäivän aivan ruusuisessa hurmoksessa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusu on joinain vuosina vähän kaljun näköinen, mutta tänä kesänä sen lehdet ovat ehjät ja terveet ja koko pensas on elinvoimainen. Aikoinaan olin vähän epävarma punalehtiruusun istuttamisesta omaan pihaan, mutta onneksi annoin sen tulla. Pidän siitä vuosi vuodelta enemmän.

Minusta monet ruusupensaat ovat parhaimmillaan ryhmiin istutettuina. Ainakin tällaiset isokokoiset ja yksinään ehkä vähän resuiset ruusupuskat tukevat toinen toisiaan. Kaivoruusupenkkini kukinta lomittuu usein niin, että juhannusruusun lopettaessa punalehtiruusussa on vielä runsaasti nuppuja. 

Kolmantena ruusuna tässä ryhmässä on voimakaskasvuinen ruusu, jota kuvittelin pitkään hansaruusuksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kurttulehtiruusuihin kylläkin se lukeutuu, mutta kukka on erilainen. Täytyy tutkia asiaa, kunhan se ehtii kukkaan.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Myös metsäruusustani olen vuosi vuodelta iloisempi. Ihailin tätä ruusua aina kävelylenkillä erään autiotontin ojanpientareilla, jonne se oli metsittyneeltä piha-alueelta levinnyt. Kerran taas ohi kävellessäni oli ihan pakko mennä nyhtämään ojasta pari juurivesaa ja siitä oma puskani sai alkunsa. 

Metsäruusu on aikamoinen tekemään juurivesoja ja niistä olenkin sitä levittänyt myös Pikkupuutarhan puolelle. Alapihalla pääsen leikkaamaan nurmikon ruusupuskan ympäri, joten se on pysynyt kohtalaisen hyvin aloillaan. Sen sijaan pikkupuutarhassa olen antanut sen levitä ja muiden kasvien ohessa metsäruusu onkin luonut sinne ihanaa viidakkomaisuutta.

Tornionlaaksonruusu - Rosa Tornedal

Tornionlaaksonruusu viettää pihallamme kolmatta kesää ja ensimmäistä kunnolla kukkivaa. Kukat eivät ole kovin suuret, mutta niitä on runsaasti. 

Minulla on paha tapa istuttaa kasvit liian tiiviisti ja sitten joudun niitä myöhemmin siirtelemään. Luultavasti tässäkin tapauksessa niin tullee käymään, sillä etualalla olevan Tornionlaaksonruusun takana kasvaa Ritausma, sen vierellä Sävel, joka näyttää olevan hidaskasvuisempi ja neljäntenä Suviruusu. 

Suviruusu - Rosa Poppius

Suviruususta olen toistaiseksi löytänyt vain yhden nupun. Sen avautumista täytyykin nyt vahtia tarmokkaasti, jotta ehdin sen kuvaamaan ennen lakastumista. Luultavasti Suviruusu on tässä ryhmässä se, joka joutuu vielä muuttamaan muualle, sillä siitä pitäisi tulla kaikkein suurin.

Ruusukolmioon on sormustinkukka siementänyt monen monta alkua ja siellä onkin kohta odotettavissa aukeavien sormustimien esiinmarssi. Enimmäkseen näyttäisi tulevan valkoisia kukkia, mutta on siellä muutama punakukkainenkin joukossa.

Hansaruusu - Rosa rugosa Hansa

Hansaruusu kukkii iloisesti jälkiruokalautasen kokoisilla kukillaan. Nuppuja on runsaasti ja niitä näyttää tulevan uusia sitä mukaa, kun vanhoista terälehdet rapisevat. Pitääkin muistaa leikata vanhoja kukintoja pois, jotta ruusu jaksaisi jatkaa kukkimistaan pidempään.

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Sekä siperian- että saksankurjenmiekat ovat nyt parhaimmillaan. Keväällä hankkimani uutuudet eivät vielä kuki. Muhivat näköjään hissukseen omissa oloissaan. Toivotaan, että ensi kesänä näkisin niiden kukat ja pääsisin teillekin esittelemään heitä.

Jalokärhö - Clematis jackmannii Rouge Cardinal

Jalokärhöt alkavat olla kantapäät juoksukuopissa eli nuppujen avautumiseen ei montaa hetkeä enää mene. Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue on jo nuppunsa avannut, mutta kuvasta tuli huono, enkä vielä ole ehtinyt uutta ottamaan.

Istutin olopihan Syreenipenkkiin toukokuussa kärhöt Rubensin ja Polish Spiritin. Tarkoitus oli käydä ostamassa niille eräästä kauempana sijaitsevasta puutarhaliikkeestä puinen köynnöstuki, mutta liike oli kiinni juuri silloin, kun siellä päin liikuin. Niinpä ostin Biltemasta kaksi kaaren muotoista metallilankasäleikköä ja laitoin ne vastakkain. Toistaiseksi tuo vihreä sammakko pitelee kaaria toisissaan kiinni, mutta kyllä ne pysyvät pystyssä ilmankin, sillä tukien piikit painuivat tukevasti maahan. 

Itse kärhöt ovat vielä aika vaatimattoman näköisiä, mutta myöhemmin ehkä saamme nähdä loistokasta kukintaa. Keskellä oleva tanko on Ikean verhotanko sinisine nuppeineen ja se lähtee jossain vaiheessa pois. Siihen kiinnitin tukinarua ensi hätään kärhöjen kiipeilyä varten.

Olen jostain lukenut, että kärhöt viihtyvät paremmin, jos niiden tyvikohta on suojassa. Pikkupuutarhassa asuva Rouge Cardinal on ainakin menestynyt hyvin, kun sen tyvi on kevätkaihonkukan ja pikkutalvion suojaama.

Meillä on talon sisäänkäynnin puolella melko varjoisaa. Lisäksi katolta alas tuleva lumitaakka on sen verran runsas, että se asettaa istutettaville kasveille aikamoisia haasteita. Aikanaan pihasuunnittelija piirsi mm. keittiön ja makkarien ikkunoiden alle rhodoja, mutta eivät ne menestyneet alkuunkaan. Keväällä nämä ikkunoiden alustat ovat pitkään vähän kalpeita ja aneemisia, mutta kasvun päästyä vauhtiin vihreyttä piisaa.

Kotkansiipi ja kuunliljat ovat todella kiitollisia varjopaikan kasveja ja näyttäviä ilman kukkiakin. Makkarien ikkunan alla kasvaa myös köynnöshortensiaa, joka aiemmin kiipeili tässäkin kohtaa talon seinällä. Se vain tuppasi peittämään ikkunat ja kasvamaan tiukasti puitteisiin kiinni, joten otin sen pois seinältä ja laitoin penkkiin pitkän 60 senttiä korkean verkkoaidan, jonka yli hortensia nyt vyöryy. Sehän on myös oiva maanpeitekasvi, sillä sen tuoreet versot juurtuvat maahan kiinni. 

On siellä muitakin kasveja, joita on tullut penkkiin tungettua sen alastomana ollessa. Nyt niitä pitäisi kaivaa pois - kunhan kerkiää. Myönnän olevani aivan liian malttamaton ja se kostautuu näissä istutuspuuhissa. Nopeasti pitää saada kaikki kasvamaan ja vihertämään ja jollei niin tapahdu, kaivetaan pois ja siirretään muualle ja muuta tilalle. Niinpä sitten koko puutarha on varsinainen kasvien sekamelska. Hyvin menestyviä kasveja on joka nurkalla, sillä jos jokin kasvaa, niin annetaan sen sitten kasvaa kaikkialla. 

Piippuköynnöstä varten makkarien ikkunoiden välissä on ristikko, johon köynnös tukeutuu. Aika ajoin köynnöstä pitää käydä kiskomassa katolta alas, sillä mielellään se pujottautuu myös kattorakenteiden alle. Kovin nopeakasvuinen piippuköynnös ei mielestäni ole. Vasemmalla näkyy myös valtaisan kokoisiksi kasvaneet hernepensaat, jotka kaipaavat leikkaamista. Alkavat nimittäin jo kaatuilemaan sadesäällä käytävien päälle.

Pionien avautuminenkin alkaa jo olla lähellä. Nuput pullistuvat pullistumistaan ja joistakin on jo väriä näkyvissä. Pelkkää kukkien juhlaa ja puutarhurien myös tämä kesä kyllä on.

Juusokin viihtyy nyt paremmin ulkona, kun sillä on kuivaa ja lämmintä köllötellä. Varjoon se yleensä hakeutuu ja lähelle terassin ovea, jotta siitä voi nopeasti luikahtaa ruokakupin ääreen. 

Ruokakupin tyhjentämisen jälkeen taas pikaisesti tassutellen takaisin ulos ja pensaan juureen päikkäreille.

Päivänlilja - Hemerocallis

Eilen Ukkokulta nuuhki minua ja sanoi, että tuoksun jollekin kukkaselle. Ei osannut sanoa mille. Hänhän on sitä mieltä, että meillä kaikkien kasvien nimi on Kirjovehka. Kysyessäni kukkaistuoksusta hänen mielipidettään, ei hän kuitenkaan osannut päättää, onko tuoksu hyvä vai huono. Ei siis makeaa mahan täydeltä.

Mukavia kesäpäiviä kaikille ihanille ihmisille, ja kissoille ja koirille ja kaikille elollisille ylipäätään!
 

Kesäpäivä pihamaalla

Jihuu, tänään on ihan oikea kesäpäivä. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja lämmintä on. Niin lämmintä, että tarkenee shortseissa ja t-paidassa. Huikean ihanaa. Syötiinkin pihapöydän ääressä, kuten oikeaan kesään kuuluukin.

Unikkoa väsyttää

Unikot kukkivat lautasenkokoisina väriläiskinä. Ne ovat viime vuosina lisääntyneet mukavasti ja niitä on sekä ylä- että alapihalla. Näin kukinta-aika pitenee, kun valo-olosuhteet ovat erilaiset, eikä aurinko paista molempiin paikkoihin yhtä intensiivisesti. Osa unikoista on jo pudottanut terälehtensä ja kohta siemenkodat ovat täynnä heliseviä minisiemeniä.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Näyttäviä pioninkukintoja odotellessa sopii ihastella myös puutarhan pienempiä kukkia. Kattomehitähti on läheltä katsottuna tavattoman kaunis ja ansaitsee parikin polvistumista sen ääreen ihailemaan.

Synnyinsijoillaan kärhöt kiipeilevät isojen puiden ja pensaiden lomassa, niiden oksilla ja rungoilla. Muutama vuosi sitten istutin Multi Blue -kärhön Pikkupuutarhan kriikunan juurelle. Se ei ole kuollut, mutta ei juuri kasvanutkaan. Viime kesänä kärhö otti kunnon kasvuspurtin ja sai aikaan yhden kukankin. Tänä vuonna se on jo ohittanut kriikunan alimmat oksat ja versoissa pullistelee mehevän näköisiä nuppuja. Ilmeisesti kärhöt vaativat oman aikansa kotiutumiseen ja kukinnan aloittamiseen. Ei siis kannata mennä niitä kaivelemaan ja häiritsemään, vaan odottaa rauhallisesti niiden juurtumista.

Sammalruusu - Rosa centifolia muscosa

Sammalruusussa on nuppuja ja niiden avautumista odotan innolla. Kukka on voimakkaan vaaleanpunainen ja kerrottu. Tosi kaunis. Nupussa ei suinkaan ole vihreitä kirvoja vieri vieressä vaan se on ikäänkuin sammaloitunut. Siitä tulee ruusun nimikin.

Sisäänkäyntiä vastapäätä on meidän Bermudan kolmiomme. Nimi juontuu siitä, että kuvassa oleva kuunlilja kasvaa kukkapenkin nurkassa ja sen molemmin puolin käytävää reunustamassa on niinikään rivi kuunliljoja. Aikanaan istutin mielestäni tismalleen samaa kuunliljaa, mutta kuinka ollakaan, tähän kulmaukseen sattui isompikokoinen lajike. Koko penkki sai nimekseen Bermudan kolmio. Onneksi se ei ole mikään musta aukko, jonne kasvit katoavat, vaan mieluinen silmänilo.

Tässä sama paikka kauempaa kuvattuna. Tulppaanit ovat jo lopettaneet ja laukatkin vetelevät viimeisiään. On hetki ennen liljoja ja syysleimuja. Ehkä nuo kuunliljatkin pitäisi vähitellen jakaa, mutta odottakoon toistaiseksi.

Juuso tuli komentamaan mammaa alapihalle niin pitkälle, kuin yläpihan juoksunaru ja flexi antoivat myöten. Ajattelin siirtää sen seurakseni kiinnittämällä flexin omenapuuhun, mutta Juusollapa oli kiire sisälle. Aina, kun menin se lähelle, se kipitti portaita pitkin yläpihalle ja kun etäännyin, kissa tuli perässä kutsumaan minua. Täytyi päästää Juuso sisälle ruokailemaan ja päikkäreille.