Sähköpostiapatiaa

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Nyt on mielen vallannut haikeus puutarhavuoden päättymisestä. Toki pihalla on vielä vähän siivottavaa ja haravoitavaa, mutta ei niistä riitä kunnon ulkoilun korvaajiksi. Vapaa-ajalle on keksittävä muuta puuhaa.

Vuorenkilpi - Bergenia

Sukkapuikot ovat löytyneet taas iltojen virikkeeksi. Kutomisenkin motivaatiota hieman laskee se, ettei valmiita töitä voi loputtomiin laatikoihin kerätä. Viikko sitten olin myymässä kutomiani sukkia, tumppuja ja pipoja naapurikunnan käsityötapahtumassa. Onnetonta oli myynti. Ei ainoastaan minulla, vaan myös kaikilla muilla käsityöläisillä. Tapahtumaa ei ollut juurikaan missään mainostettu, joten asiakkaat eivät löytäneet perille ja potentiaalisia ostajia oli todella vähän. Sukkamyyjiä oli minun lisäkseni muitakin, joten tarjontaa riitti. Harmitti, kun vähäisten asiakkaiden osoittaessa kiinnostusta, eri sukkakauppiaat alkoivat kilpailla hinnoilla keskenään. Mummot huutelivat toistensa yli yhä alenevia hintoja ja kun miesten villasukkien hinta painui 8 euroon, totesin, ettei paljon kannata myyntiin mitään kutoa.

Valamonruusun kiulukka

Sukulaiset ja ystävät tulevat siis jatkossa saamaan yhä enemmän villaisia terveisiä, sillä jotain tekemistä käteni iltaisin kaipaavat. Kuinka palkitsevaa onkaan oppia uusia mallineuleita ja nähdä värikkäiden lankojen muotoutumisen valmiiksi työksi.

Aronian lehti

Viime päivinä olen joutunut pähkäilemään myös sähköpostiin tulvivan roskapostin kanssa. Käytössäni on ollut ilmainen sähköpostiosoite "ei-niin-tärkeää-postia" varten. Sähköpostiosoite kysytään yhä useammin monissa eri yhteyksissä ja niistä on seurannut monenlaista mainospostia. On siis ollut ihan järkevää ohjata tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat eri osoitteeseen, sillä mainospostia tulee ajoittain todella paljon, eikä sitä kaikkea ole mitenkään tarvetta käydä lukemassa. 

Punalehtiruusun kiulukat

 
Keväästä alkaen vähemmän tärkeään sähköpostiosoitteeseeni on alkanut tulla aivan valtavasti roskapostia. Siis ulkomaisista osoitteista tulevaa postia, joissa jo otsikkokin kertoo sisällön olevan silkkaa roskaa. Englanninkielisiä kirosanoja, peniksen pidennystä, outoja arpajaisvoittoja ja ties millaisia rahankeruukirjeitä. Niitä viestejä ei edes suositella avattavan ja olenkin ruksannut ne suoraan roskiin.Osa roskapostista on toki mennyt suoraan spämmi-kansioon, mutta yhtä paljon sitä tulee myös saapuneiden kansioon. Luettavien postien löytäminen joukosta on muuttunut työlääksi.

Tunturipoimulehti - Alchemilla alpina

Ilmaisissa sähköposteissa tila on usein rajallinen ja mm. roskaposti- sekä virussuoja varsin matalalla tasolla. Maksusta näitä palveluja voi toki saada enemmän. Nyt olen kyllästynyt aivan totaalisesti siihen, että joudun kahdesti päivässä tyhjentämään sähköpostini roskapostista, jotta se ei mene täysin tukkoon. Kävin läpi sähköpostini ja siirsin säilytyskelpoiset asiat toisaalle, jonka jälkeen irtisanoin osoitteen. Avasin uuden sähköpostin eri tunnuksella. Jatkossa aion miettiä tarkemmin, mihin sähköpostiosoitetta jaan, mutta luultavasti roskaposti löytää vähitellen uudenkin osoitteen.

Clematis Rouge Cardinal

 
Käytän nettiä ahkerasti jo ihan senkin vuoksi, että tänä päivänä monet palvelut ovat siirtyneet nettiin. Tietokone on ollut työvälineeni niin pitkään, että sen käyttäminen on minulle arkista ja luonnollista. Netissä liikkuessani yritän muistaa turvallisuussäännöt ja vältän klikkaamasta omituisilta tuntuvia linkkejä. Varovaisuudesta huolimatta tavallinen netinkäyttäjä on kyllä aika heikoilla väärinkäyttäjien edessä. Vaikka suurilta vahingoilta säästyisikin, joutuu välillä tekemään runsaasti turhaa työtä kaikenlaiseen siivoamiseen ja salasanojen vaihtamiseen. 

Kurjenpolvi jaksaa kukkia kylmyydestä huolimatta

Ja hei, on tullut aika kaivaa heijastimet laatikoista heilumaan takinhelmoihin.
 

Suojaverkkoja ja viimeisiä kukkijoita

Kosmoskukka

Viimeinenkin kesäkukkaruukku on tyhjennetty ja kumolleen terassin nurkkaan laitettu odottamaan uutta kevättä. Kosmoskukat kukkivat yhä kasvimaalaatikossa, joten niitä en edelleenkään hennonnut katkaista.

Harjaneilikka

Samaisessa laatikossa harjaneilikat ovat kasvattaneet vankat lehtitupsut ja ne pitäisi vielä ennen maan jäätymistä siirtää paremmille kasvupaikoille Pihalle mennessä tuntuu, että teen nyt vielä tuon ja tuon ja sitten alkaa olla valmista. Silti niitä hommia löytyy aina uusia ja monet muistuu mieleen vasta sisälle palattua.

Hedelmä- ja koristeomenapuut sekä kirsikkapuu on verkotettu. Samoin mustikat. Kriikunoille ei riittänyt verkkoja, joten kaupoille on lähipäivinä mentävä. Syksyllä verkot tuntuvat aina niin korkeilta, mutta kunhan sitä lunta taas tulee, saa ahkeraan käydä polkemassa hangen pintaa, etteivät rusakot ylety alimpiin oksiin.

Neilikkaruusu – Rosa 'F. J. Grootendorst'

Neilikkaruusussa on vielä muutamia avoimia nuppuja ja avautuneekin säilyvät tuoreina pitkään. Josko tuleva talvi olisi ruusupuskille edellistä hellempi, niin toivon.

Peittoruusu - Rosa 'Sommerwind'

Myös rinteessä kasvavat maanpeiteruusu Sommerwindit ovat vielä täynnä nuppuja ja näyttävät ne jaksavan auetakin. 

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Nuokkuluppiokin avasi viimeiset nuppunsa, vaikka vähän sitä epäilin. Aurinko on paistanut ahkerasti, mutta päivä toisensa jälkeen on tullut kovaa ja kylmästi. Ehkä se ei ole nuokkuluppiota haitannut.

Tupastiarella - Tiarella wherryi

Tupastiarella kukkii pääasiassa kesäkuussa, mutta tämä minun yksilöni on kukkinut oikeastaan koko kesän. Nytkin siinä on taas muutama kukkavana. Istutin sen edellisenä kesänä ja hyvin on puska lähtenyt tukevoitumaan. Pikkupuutarhan kiven ja Viljaminkeltaruusun vierellä sillä ei ehkä ole paras mahdollinen paikka, mutta ehkä keksin ensi kesänä paremman. Silloin tämä tiarella on muutenkin jo sen verran vankkaa tekoa, että jaettuna siitä riittää isommalle alalle.

Tähtiputki - Astrantia

Eikä viileys näytä haittaavan liiemmin tähtiputkeakaan. Se kukkii ja kukkii. Minulla on vain tämä yksi ainokainen tähtiputki, eikä sen lähistölle ole vielä ilmestynyt siementaimia. Muistan jostain kuulleeni, että tähtiputki olisi kovinkin altis leviämään. Sen verran saisi tämä ainokainen levitä, että voisin sen taimia siirtää pariin muuhunkin paikkaan.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Sen sijaan reunuspäivänkakkara jatkaa valloitusmatkaansa pikkupuutarhassa. Loppukesästä kaivoin sen taimia ylös Pikkupuutarhan käytävältä ja siirsin reunustamaan Kiemurapenkkiä. Sinne ne kotiutuivat heti ja kukkivat vieläkin pienin valkoisin nappimaisin kukin. Kuvan reunuspäivänkakkara on ilmestynyt Viljaminkeltaruusun kainaloon. Ensi kesänä näitä löytyy varmaan sieltä toisestakin kainalosta.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Vaikka reunuspäivänkakkara onkin kova tekemään siementaimia, en koe sitä rasittavaksi - ainakaan vielä - sillä taimi lähtee helposti maasta irti ja yhtä helppo se on saada juurtumaan uuteen istutuspaikkaansa.

Tulikellukka - Geum coccineum

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu tulikellukka on aloittanut uuden kukkimisvaiheen. On sillä hiukan yksinäistä, kun Kiemurapenkin muista kukista ei enää sille seuraa löydy.

Norjanangervo – Spiraea 'Grefsheim'

Elokuun loppupuolella leikatut norjanangervot ovat kaikki kasvattaneet uusia versoja. Yhtään ei harmita, vaikka aika lailla paljasta talon päädyssä nyt onkin. Keväällä ei ole tiedossa valkoista kukkapilveä, mutta kesällä sen sijaan tuoretta vihreyttä koko varren mitalla.

Sunnuntaiaamuna satoi sen verran vettä, että sitä saattoi sateeksi kutsua. Muuten täällä etelässä on ollut aurinkoinen ja kuiva syksy. Viime päivinä on tuullut kovaa ja kylmästi. Sateettomuutta ei näin omassa pihassa välttämättä huomaa, mutta kävellessäni viikonloppuna kylän keskustaan, saatoin todeta järveltä toiselle laskevan puron olevan vain pieni liru kivien lomassa. Keväällä ja runsassateisina aikoina sitä voisi veden määrän perusteella kutsua vaikka joeksi.

Hiukan tuntuu taas haikealta, kun tekeminen puutarhassakin vähenee oleellisesti. Vielä siellä riittää haravoitavaa useammaksikin kerraksi, kun vaahterat vähitellen tyhjenevät. Mutta äkkiäkös pihakäytävät on lehdistä putsattu ja sitten hyötyliikunta onkin lähinnä tontin ympäri tepastelua. Pitänee siis aloittaa kävelyretket kylille, kun oma piha ei enää tarjoa riittävästi liikuntaa.

 

Välillä vähän sukkia ja tumppuja

Laatikko on pullollaan lankoja, sillä joka kerran tarjouksen ohi kävellessä muutama kerä tarttuu mukaan. Ja kivahan se on, että inspiraation tullessa voi heti ryhtyä toimeen. Meidän lähimarketissa on kyllä muutama peruslankakerä aina hyllyssä, mutta eivät ne tuolla omassa laatikossakaan miksikään happane.

Mitään ihmeideoita ei ole päähän päässyt putkahtamaan, joten näin syksyn alkuun olen yrittänyt tuhota vajaita keriä. Aloitin kirjavista langoista, joihin olen yhdistänyt yksiväristä. Jos vain niistäkin on vajaita keriä löytynyt. Aina ei löydy ja silloin on otettava avaamaton kerä käyttöön.

Nämä polvisukat kudoin fuksianpunaisesta 7-veikasta ja sävyyn sopivasta 7-veikan Polkasta. Mallineuleena on neljä kerrosta 3 o, 1 n ja viides kerros kaikki nurin. 

 
Koska pinkkisävyistä Polkaa jäi vielä vähän, kudoin lasten nilkkasukat, joihin terät kudoin vaaleanpunaisesta 7-veikasta.

Toiset lasten nilkkasukat kudoin turkoosista 7-veikasta ja 7-veikan turkoosiväsyisestä Raidasta. Resoreissa kudon nykyisin aina oikean silmukan sen takareunasta, sillä minusta neuleesta tulee silloin kauniimpi ja napakampi. Näin myös vahvistetussa kantapäässä. 

Lilat nilkkasukat on niinikään 7-veikkaa. Mallineuleen aloitin kutomalla joka puikon alussa 1 n, 1 o, 1 n ja näiden jälkeen puikon muut silmukat oikein. Siirsin mallineuletta joka puikolla yhdellä silmukalla eteenpäin. Näin kohokuvio kiertää sukan ympäri. Jalkaosassa kudoin mallineuleen vain jalan päälle. 

Välillä teki mieli vaihtaa vihreään ja sen vuoksi oli pakko kipaista naapurikylän paremman lankatarjonnan pariin. Nilkkasukat syntyivät vihreästä 7-veikasta ja vihreäsävyisestä 7-veikan Polkasta.

Vihreiden sukkien valmistuttua palasin jälleen vajaiden kerien tuhoamiseen. Punaista lankaa minulla on tallessa useampi kerä, sillä rohmusin sitä loppukeväällä erään kaupan tarjouksesta. Perusvärejä on hyvä olla aina varastossa, sillä niille löytyy kyllä käyttöä. Kauppojen valikoimista löytyy yleensä uutuusuvärit ja suosituimmat langat, joten välillä perusvärejä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa tai tilata verkkokaupoista.

Punaiset nilkkasukat kerrosrivinousumallilla valmistuivat siis 7-veikan kirkkaanpunaisesta ja 7-veikan punasväyisestä Raidasta, joka riittikin juuri ja juuri näihin sukkiin. 

Viime talvena kudoin ensimmäiset tumput vuosikausiin. Tumput ovat kivaa vaihtelua sukkien välillä ja ne valmistuvatkin nopeasti. Niihin voi käyttää vielä pienemmät jämäkerät. Ruskeasävyistä Polkaa oli laatikossa niin vähän, ettei ollut varaa etsiä kerästä molempiin tumppuihin samaa aloituskohtaa. Luonnonvalkoinen yhdistää tumput pariksi, joten tuskin haittaa, vaikka raidat eivät menekään samalla tavoin molemmissa tumpuissa.

Viime vuoden kirjavaa Viidakko-lankaa hillitsin yhdistämällä siihen tummansinisen 7-veikan resorissa, peukaloissa ja kärjessä. 

Ja vielä fuksianpunaista lankaa yhdistettynä Polka-lankaan. 

Nyt kutkuttaisi aloittaa jotain monimutkaisempaa ja opetella kenties uusia mallineuleita. Toisaalta telkkua katsellessa yksinkertaisuus on neuleessa valttia. Väreillä on kuitenkin kiva leikitellä.

Mukavaa ja aurinkoista lokakuun viikonloppua kaikille!

Puutarhan valmistamista talveen

Vähitellen vinhaa vauhtia tuivertava syystuuli tyhjentää puut lehdistä. Haavat ja koivut alkavat olla aika lailla paljaita, mutta vaahterat pitävät tiukasti kiinni lehdistään. Vaahteroissa on kuitenkin lehtiä niin paljon, että niitä riittää maahan ja puuhun. Ja vaahteroitakin on paljon. Näin syksyisin ihan liikaa, tuumaa eräs haravointiurakoitsija.

Kertaalleen olen ajanut nurmikon pelkästään maahan pudonneiden lehtien vuoksi. Nurmikkokin kyllä vielä kasvaa, mutta ei kovin nopeasti eikä myöskään tasaisesti. Siellä täällä on korkeampia tupsuja, kun taasen varjoisemmissa paikoissa kasvua ei ole juuri laisinkaan. Kasvaa nurmikko tai ei, lehtien silppuamisella leikkurilla säästyy ylenmääräiseltä haravoinnilta. Onpa ollut sellaisia syksyjä, jolloin olen vielä joulukuussakin viimeiset lehdet nurmikonleikkurilla nurmelle silpunnut. Eli tältä syksyltä alussa sen suhteen vasta ollaan.

Pari kertaa olen haravoinut pihakäytävät, mutta hetkessä ne ovat jälleen samanlaiset. Pienissä erissä valtaisan vaahteranlehtimassan haravoiminen on kuitenkin kevyempää ja mukavampaa.

Pihatyökaverini Juuso inhoaa tuulisia ilmoja ja silloin se haluaisi mieluummin omaan nojatuoliinsa koisimaan. Heti mamman lähestyessä alkaa hurja naukuminen ja kiskominen kohti kotiovea. Saa kyllä olla aika kylmähermoinen mamma, jos maltaa jatkaa haravointia karvapojan äänekkäästi sisälle pyytäessä.

Kuusiaidan kupeessa kasvaa Juuson minttupuska ja niitä täytyy käydä säännöllisesti tarkastamassa. Ei niin kiirettä sisälle olekaan, etteikö muutama pusku minttupuskille olisi tarpeen. Taitaa myös naapurin Leevi niissä peuhata, sillä muutamana päivänä olen nähnyt valkoisen puuhkahäntäisen kissan jolkottavan päättäväisenä kohti meidän alapihaa. Arvatenkin Leevi jättää omat merkkinsä myös kuusiin, koska Juuso haistelee ja hinkkaa itseään aina tiettyihin kuusentaimiin.

Viime päivinä on joka aamu ollut hienoinen huurre alapihalla ja auton ikkuna sen verran jäässä, että ne on pitänyt rapsuttaa auki. Aurinko sulattaa huurteen nopeasti maasta, enkä ole toistaiseksi ehtinyt kuvaamaan kimaltelevia lehtiä. Yläpiha on sen verran lämpimämpi, ettei kasvien lehtiin ole vielä huurretta kertynyt. Ilmeisesti pakkasta ei kovin paljoa öisin ole ollut, sillä päivän mittaan kasvit virkoavat ja jotkut vielä jatkavat kukintaansakin.

Piha on täynnä erikokoisia sormustinkukan taimia. Oikein ihmetyttää, miten tehokkaasti siemenet ovat pitkin pihaa levinneet, koska taimia on sellaisissakin paikoissa, joissa itse sormustinkukkia ei ole ollut lähimaillakaan. Käytäviltä ja monista muistakin paikoista olen nyppinyt joko kaikki tai ainakin osan sormustinkukista pois. Ovathan ne ihania, mutta ei sentään ihan joka paikassa.

Kukkapenkkien siivoaminen on alkanut. Parina päivänä olen siirtänyt oksasilppurin kulloinkin sopivaan paikkaan ja syöttänyt sen kitaan perennanvarsia. Aiemmin olen kantanut leikatut perennanvarret pääasiassa lehtikompostiin, mutta äkkiähän se (tai ne) täyttyvät. 

Murskaava oksasilppuri imee hyvin myös pehmeää vartta ja esimerkiksi iriksistä tuli mukavan pientä silppua. Aina välillä syötin muutaman oksan jämäkämpää ainesta ja annoin terän rauhassa pyöriä, jotta silppuri jaksoi pyörittää pehmeämmän materiaalin pois tieltä. Laatikon täytyttyä kippasin silpun takaisin kukkapenkkiin. Keväällä sitten kompostimultaa päälle, niin sinnehän maatuu.

Clematis Ville de Lyon

Vaikka kesän siivoaminen pois puutarhasta ei ehkä kaikkien mukavimpia tehtäviä olekaan, olen nauttinut valtavasti aurinkoisista syyspäivistä. Tunnin-parin aikana saa kummasti kaikenlaista tehtyä ja sisälle palatessa mieli on virkistynyt ja kroppa terveellä tavalla väsynyt.

Työtä riittää edelleen monille tulevillekin päiville. En raaski leikata hyvinvoivia perennoja, vaan annan niiden rauhassa kumota itsensä kukkapenkkiin. Tällainen asteittainen siirtyminen talveen sopii minulle hyvin. Piakkoin tulee varmasti sen verran kylmää, että se saa sitkeimmätkin kasvit uuvahtamaan.

Nyt onkin aika käydä tsekkaamassa, joko ajastettu kynttilä ulkolyhdyssä on syttynyt. Kynttiläiltojen ajanjakso on siis avattu. Viikko ja tämä perjantaipäiväkin alkaa olla pulkassa, joten Juuson kanssa toivotamme kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Lokakuun alkua

Clematis Ville de Lyon

Lokakuun puolelle on vihdoin päästy ja edelleen syksy näyttäytyy aurinkoisena ja lämpimänäkin. Odottelen, joskaan en kovin innolla, luvattuja kylmiä öitä. Ne varmasti muuttavat maisemia puutarhassa melkoisesti. Viime päivien myrskytuulet ovat pudottaneet puista lehtiä kiihtyvällä tahdilla ja monet perennatkin ovat käyneet kukkapenkkeihin makaamaan. Se tietää sitä, että pian puutarhan siivoamisessa on laitettava uusi vaihde päälle.

Clematis Ville de Lyon

Osa kärhöistä kukkii vielä runsaasti. Ville de Lyonissa on paljon avautumattomia nuppuja. Saapa nähdä, kuinka niille käy, jos luvatut yöpakkaset vihdoin saapuvat.

Löysin myös yhden nupun syysvuokoksi epäilemästäni kasvista. Näitä mahdollisia syysvuokkoja on kaksi, toinen paljon isompi ja sitten tämä pieni, jossa ainokainen nuppu nyt on. Eivät ole kukkineet ja luulinkin niiden viime talveen menehtyneen. Yllättäen ovat kesän aikana mullasta nousseet.

Näistä purkkihortensioista (tuo vihreä kuvan keskellä) olen aiemminkin kertonut. Loppukesästä olen kesän ruukussa viettäneitä syyshortensioita laittanut pariin kukkapenkkiin ja kyllä ovatkin tänä kesänä komeiksi kasvaneet. Hortensiapenkissä näitä on kolme, kaksi tuolla toisella puolella. Yksi niistä on viime kesänä istutettu ja toiset kaksi ovat talvehtineet jo parin talven yli. Yksi kukkikin viime kesänä. Tänä kesänä ovat tyytyneet kasvattamaan kokoa ja lehtiä.

Tottahan olisi hienoa, jos nämä hortensiat myös kukkisivat, mutta en ala heitä painostamaan. Tykkään kovasti niiden rehevästä kasvutavasta ja terveen vihreistä lehdistä. Eivät näemmä ole etanoita ja kotiloitakaan houkutelleet.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Kaikkien kasvien suhteen kukka ei todellakaan ole se tärkein pointti. Hopeatäpläpeippi on toki nätti myös kukkiessaan, mutta eniten tässäkin kasvissa pidän sen lehdistä. Ne luovat jännää valoa vähän hämärämpäänkin paikkaan puutarhassa.

Picea pungens Glauca Compacta

Sain kuukausi sitten kuvassa olevan hopeasävyisen pikkukuusen. Se on jokin hopeakuusen kääpiökokoinen versio, mutta enpä ole löytänyt juuri mitään kunnollista tietoa kasvista. Glauca clobosa on pallomaisesti kasvava kääpiohopeakuusi, mutta mikä tämä on? Havu oli pakko laittaa maahan. Paikka saattaa vielä muuttua riippuen, millainen on sen kasvutapa ja tulevat mittasuhteet. Hidaskasvuinen se varmaan on, mutta soisin sille löytyvän sopivan kasvupaikan puutarhastani.

Sadepisaroita sinivaleunikon karvaisilla lehdillä

Löysin taas pari uutta kivaa blogia, mutta miten ihmeessä niitä pääsee seuraamaan omilla tunnuksillaan? Blogger mahdollistaa vain ja ainoastaan seuraamisen nimellä, ei siis nimimerkillä. Välillä nämä bloggerin uudistukset raivostuttavat, kun niihin ei tahdo millään löytyä toimintaohjeita. Eivätkä ne välttämättä muutenkaan aina ole kovin ymmärrettäviä. Muistan jonkun jokin aika sitten kysyneen tätä samaa, mutta löytyikö siihen ratkaisu? Kerro, jos tiedät, miten selätit pulman.

Clematis Ville de Lyon

Aurinkoisia päiviä viikkoonne!