Kädet ei liikkumatta pysy

Sama pää kesät talvet aiheuttaa välillä enemmän tai vähemmän kiusallisia kömmähdyksiä. Näitä sinisävyisten körttisukkien vartta kutoessani ihmettelin, ettei se kyllä ihan näin aiemmin ole mennyt. Tein nuo kolmen silmukan kuviot kirjoneuletyylillä nostamatta välisilmukkaa kutomatta, kuten olisi pitänyt. Vasta kantapäälapun jälkeen körttisukka alkoi sujumaan entiseen tapaan. Fiksu olisi purkanut sukan ja aloittanut sen alusta. Minä jatkoin ja tein toisenkin samoilla kömmähdyksillä. Ihan hyvä tuli. Ehkä seuraavalla kerralla kaivan ohjeen esiin siinä vaiheessa, kun malli ei ihan heti mielessä aukene.

Nämä lilanpunertavat sukat tein samalla pitsineuleohjeella, kuin joulukuun luonnonvalkoiset. Tämä pitsineule on todella helppo ja sujuu muutaman kerroksen jälkeen ohjetta vilkuilematta. Yritän tuhota jämälankakeriä ja siksi varren resosi on eri lankaa. Itse sukka on kudottu 7veikan marjapuuron värisestä Eero-langasta. 

Tähän röyhelövarsisukkaan olen kovasti tykästynyt. Ohje Merja Ojanperän Juhannustanssit -sukkaan löytyy maksutta Raverlystä. Röyhelössä luonnonvalkoista 7veikkaa ja sukka 7veikan Polaris-lankaa.

Alkuperäinen Juhannustanssi -sukan ohje on ohuemmalle langalle ja aloituksessa on 120 silmukkaa. Muutin ohjeen 7veikan paksuiselle langalle, jolloin aloituksessa on 96 silmukkaa eli 24 silmukkaa/puikko. Muuten etenen ohjeen mukaisesti.  

Mustasta langasta näkyy, että kissoja on ollut kylässä.

Kantapään kautta-Suomalainen sukkakirja -opuksesta kudoin Magdaleena-sukat. Samalla ohjeella olen tehnyt sukat aiemminkin. Ohjeen mukaisesti sukat aloitetaan kärjestä, mutta itse aloitin perinteisesti varresta. Näiden hauskojen sukkien ruttuvarret venyvät yli pohkeiden. Se pitää ottaa huomioon silmukoiden määrässä. Omat pohkeeni ovat aika hoikat ja 13 silmukkaa/puikko riittää juuri ja juuri. Enemmän silmukoita varressa olisi parempi. Tosin näiden on tarkoituskin valua makkaralle ja lämmittää nilkkoja.

Joulun alla tuli hamstrattua kirkkaanpunaista 7veikkaa ja tuota raidallista Jouluaatto-kausilankaa. Tavallisten kauppojen lankahyllyt täyttyvät keväällä ja kesällä hempeämmistä sävyistä ja kirkkaanpunaista saattaa olla vaikea löytää. Tykkään perusväreistä, joita on hyvä olla muutama kerä varastossa. Sopivat yhdistettäviksi moneen värikkäämpään lankaan.

Yritän kiertää lankahyllyt kaukaa, jotta saisin tyhjennettyä omia varastoja. Tarkoitus on minimoida jämälankakerien määrää, vaikka ainahan niitä tuppaa lisää tulemaan, kun välillä on pakko aloittaa ihan uusi kerä. 

Peukaloa en uskalla kovin paljon rasittaa, ettei se taas houkuttele herra de Quervainia (ojentajajänteen/jännetupen tulehdus) kylään. Kädet sylissä istuminen on niin tylsää ja siksi puikot ilmestyvät käsiin kuin tyhjästä. Jonkinsortin hölmöyttä tämäkin.
 

Uusi kasvukausi korkattu

Taisimme saada tänne eteläänkin vanhan ajan talven. Lunta on satanut edellisvuosia enemmän, lisää tulee lähes päivittäin. Pakkasta on ollut -10 asteen molemmin puolin ja tiistaiaamuna ihan reippaasti eli -27.7. Iltaan mennessä pakkanen lauhtui nopean tahtiin ollen aamulla enää -3.

Lumitöitä on riittänyt, mutta tuleepa hyvällä syyllä kuntoiltua. Enimmäkseen lumi on ollut kevyttä pakkaslunta, joten sitä on kolalla kevyt työntää. Ongelmaksi alkaa pian tulla sopivien varastointipaikkojen löytyminen kolattavalle lumelle. Korkeiden kinosten päälle lunta on hankala työntää.

Kasvarin päältä olen tyhjentänyt lumen säännöllisesti. Kennokasvari ei kovin painavaa lumitaakkaa jaksa kantaa. Huomasin, että myös laidoilta on hyvä lumikinoksia siirtää, sillä tiivistyvä hanki painoi seinälevyjä notkolle.

Talviseen tapaan jänikset kulkevat ahkerasti pihapiirissä. Parina iltana olopihan liiketunnistin on syttynyt rusakon loikkiessa sen vaikutuspiirissä. Aamuisin pihakäytävien laidoilta löytyy paikkoja, joista jänikset ovat kaivaneet kasveja esiin niitä syödäkseen.

Myös linnut käyvät sankoin joukoin syömässä siemeniä, pähkinöitä, talipalloja ja talipötkylöitä. Eniten on tali- ja sinitiaisia sekä vapursia. Tänä vuonna on myös runsaasti keltasirkkuja ja närhiä. Muutama mustarastas pyörii marjakuusen alla ja käpytikkoja on välillä kaksikin samanaikaisesti talipötkylää nakuttamassa.

  
Tilatut siemenet ovat saapuneet ja muutamia pusseja eksyi kauppareissullakin ostoskoriin. Ehkä kannattaisi kuskata siemenlistaa laukussa mukanaan, sillä siemenpussukoiden äärellä aivot lyövät tyhjää ja kotiin eksyy sellaistakin, mitä on jo ennestään.

Inventoin siemenvarastoni ja seuraavaksi pitäisi tehdä jonkinlainen kylvösuunnitelma. Luonnos on jo päässäni, kunhan saan sen siirrettyä paperille. Kylvökauden aloitin tänään piilottamalla multaan sinisen ja valkoisen kelloköynnöksen siemeniä, kahta erilaista paprikaa ja Anaheim-chilipaprikaa, jonka siemeniä löysin Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikin siemenkirjeestä. 

Vielä ei ole kiire seuraaville kylvöille, mutta ostoslistaan täytyy lisätä kylvömulta. Sitä oli vain vajaa pussillinen, vaikka toisin muistin. Pian pitää raivata kellarissa talvehtivat pelaguut jonnekin sivummalle, jotta saan samalla paikalla roikkuvan kasvilampun alle uusille taimille tilaa. Ehkä tilaan vielä toisenkin kasvilampun. Sitäpä ryhdyn nyt miettimään.

Kellarissa talvehtinut begonia on kasvattanut valjun värisiä versoja. Kuiskin niille, että yksi huraus vain ja taas on aika valon ja vehreyden.

Uusi kasvukausi on siis korkattu. Tästä se taas lähtee, tulkaa mukaan!

Puutarhavuosi 2018 -haaste

Sain Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiviltä Puutarhavuosi 2018 -haasteen. Kiitos Päivi, otan haasteen vastaan mielelläni.

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta

En voi väittää, ettenkö koskaan ennen olisi laiskotellut. Olen kuitenkin surkea itseäni riittävästi säästämään, joten silkka laiskottelu jää vähäiseksi. Kaikille ihmisille olisi terveellistä säännöllisin välein kellahtaa kesäkeinuun selälleen ja antaa kirjan painua rinnuksille ja ajatusten seikkailla omille reiteilleen.

Toukokuinen tapaturma ja siitä toipuminen pakottivat minut hiljentämään vauhtia ja unohtamaan monet mieluisatkin tehtävät. Viime kesästä taisi tulla elämäni laiskin, sillä vietin tunti- ellei päivätolkulla aikaa takkahuoneen sohvalla kirjan kanssa. Ovi oli ulos apposen avoinna ja ohut verho sen edessä varjostamassa. Poikkeuksellisen pitkät helteet ja äärimmäinen kuivuus helpottivat orientoitumista laiskaan elämään, sillä eipä tehnyt mieli - eikä ollut järkevääkään - mitään rutikuivaan ja pölyävään multaan istuttaa.

Kultakuoriainen ja Ruusuangervo - Spiraea japonica 'Froebelii'

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
 
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Muun puutarhan osalta suunnitelmat eivät toteutuneet laisinkaan, mutta hyötypuutarhan suhteen pysyin suunnitelmissa melko tarkasti. Suurin syy suunnitelmien toteutumattomuuteen on jo mainittu ensimmäisessä kohdassa eli tapaturma ryyditettynä kuivuudella ja helteellä. 

Punahattu - Echinacea purpurea 'Magnus'

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
 
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Tavallisesti istutan kasveja sekä alku- että loppukesästä. Nyt alkukesän istutukset supistuivat huhtikuisilta messuilta ostettuun kahteen jouluruusuun, jotka istutin toukokuun alussa. Runsaasta kastelusta huolimatta pahoin pelkään, etteivät jouluruusut selvinneet massiivisesta kuivuudesta. Aika näyttää, teenkö taas messuretken hankkiakseni uusia jouluruusuja.

Elo-syyskuussa istutin uusia kärhöjä, punahattuja, kurjenpolvia, päivänliljoja, ruusunätkelmää, etelänruusuruohoa ja syyshohdekukkaa. Lokakuussa istutin marhanliljoja, tiikerililjoja ja varjoliljoja. Ja tietenkin myös muita syyssipuleita.

Keltakärsämö - Achillea micrantha

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani. Mikään ei pääse niitä tuhoamaan.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Olisit kysynyt, mikä meillä menestyy! Ei ole sellaista kasvia, jota en onnistuisi tappamaan, vaikka miten yritän huolella hoivailla.

Varmasti menetin, mutta vielä en tiedä, mitä ja kuinka paljon. Kuivuus koetteli puutarhaamme ennätysmäisesti. Moni kasvi oli kastelusta huolimatta henkihieverissä. Kuivuutta tehosti tontin valo- ja tuuliolosuhteiden melkoinen muutos. Metsä ei enää varjostanut edellisenäkään kesänä, mutta silloin satoi runsaasti, eikä aurinko porottanut mitenkään erityisen ahkerasti. Nyt tuli yhdellä rysäyksellä valoa, hellettä ja kuivuutta enemmän, kuin yhden puutarhan tarpeiksi. Ihminen tykkää, mutta varjoisaan viileyteen tottuneet kasvit eivät.

Kevät ja kesä tulevat olemaan odotuksen ja jännityksen aikaa. Kuinka moni kasvi on kuivuudesta huolimatta säilyttänyt juuristonsa ja jaksaa mullasta valoon ponnistaa, se jää nähtäväksi. Ainakin syysleimut ja jaloangervot olivat koko kesän hyvin huonovointisia.

5. Monessako puutarhakohteessa vierailit? (taimimyymälöitä ei lasketa!)

a. En yhdessäkään
b. No jos tuttavien puutarhat lasketaan, niin tulihan sitä muutamassa käytyä
c. Monta paikkaa kiersin, monta jäi vielä näkemättä
d. En enää muista, joka viikko vähintään yhdessä, sekä Suomessa että ulkomailla. Messut, puistot, puutarhat... kaikki mahdolliset kiersin.

Poikkeuksellinen kesä, sillä puutarhakohteet jäivät vähiin. Huhtikuussa olin Helsingin puutarhamessuilla, mutta Marketanpuiston toukokuiseen tapahtumaan en sitten päässytkään. Elokuun lopulla naapuri tarjosi minulle retken Kaisaniemen kasvitieteelliseen, joka oli piristävä ja antoisa retki. Lämmin kiitos vielä kerran sinulle Marit.

Leppäkerttu kärhönlehteen kääriytyneenä

6. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Tähän kysymykseen tyhjentävästi vastaaminen vaatisi lottopotin voittamista. Paljon on toiveita, joiden tietää jäävän toteutumattomiksi unelmiksi. Moni toive muuttuu matkan varrella toisenlaiseksi ja yhtä moni toive haihtuu kokonaan.

Ei ole järvenrantaa alapihan takalaidassa vieläkään. Eikä taida tullakaan, kun kunta rakensi sinne aidatun pallokentän. Väliin sentään istuttivat pihasyreeniä, joten täytynee olla ihan tyytyväinen.
 

Juuson lepopaikka Kotikiven kupeessa

7. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2018?

a. Lämpö ja aurinko
b. Kuivuus
c. Kukkaloisto
d. Joku muu. Mikä?

Ihan varmasti lämpö, aurinko ja kuivuus tulevat jäämään kesästä 2018 mieleen. Yhtä kuivaa kesää en meidän tontilla ole aiemmin kokenut. Vettä sai kantaa ruukkukukille ja kasvimaalle joka ikinen päivä, eikä aherrus näkynyt oikein missään. Muuta puutarhaa en edes alkanut kastelemaan, sillä tuskin olisin tarvittaviin litramääriin edes päässyt. Kärhöjä ja muutamia muita kasveja koitin kastella, mutta valtaosa oli surullista katseltavaa kuivuudesta lotkottavine olemuksineen.

Välillä tontin laidalla oli kivenlohkareita, välillä teiden pohjalta kaivettua hiekkaa.

Tierempan aiheuttama melu ja pöly oli jokapäiväistä ja ajoittain rassasi hermoja. Luulisi, että tieto haittojen tilapäisyydestä olisi helpottanut niihin suhtautumista, mutta lähes kahden vuoden asuminen keskellä työmaata oli kokemus, jota en toiste haluaisi. Nyt melu ja pölyhaitat alkavat unohtua, mutta maiseman muutoksesta jaksan nauttia ihan joka päivä. On se vaan hienoa nähdä taivaanranta jopa omalla sohvalla istuen. Valoa ja avaruutta riittää.

Kesästä 2018 tulee mieleen jäämään myös 17-vuotiaan Juuso-kissan muutto paremmille hiirestysmaille. Juuso oli ihana kissa, jonka rutiinit ovat edelleen vahvasti läsnä. Aamulla keittiöön mennessäni havahdun usein väistelemään olematonta vesikuppia ja tunnen elävästi kissan kiehnäyksen jaloissani. Ikävöin edelleen Juusoa kovasti.

Paeonia lactiflora Coral Charm

8. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Mitään erityisen suurta ei puutarhassa tullut viime vuonna tehtyä. Niitä normaalejakin manööverejä tavallista vähemmän. Suurinta ja parasta lienevät joka kesä ne lukuisat kävelyt ja tutkimuskierrokset puutarhassa. Hetket, jolloin kaikin aistein nauttii kasveista ja puutarhansa olemuksesta. Miksi puutarhaihminen jaksaa iloita samasta ruusun tai pionin kukasta joka ikinen kesä? Sen tietää ja tunnistaa toinen puutarhaihminen, joka omassa puutarhassaan laillani käyskentelee kerta toisensa jälkeen tuoksuttelemassa terälehtiä ja konttaamassa sinivaleunikkojensa äärellä.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

9. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kaikki kasvit, jotka loppukesästä istutin. Ja tietenkin myös toukokuussa istutetut jouluruusut. Toivottavasti ovat mullan alla elossa ja ponkaisevat sieltä kevään tullen voimaa ja tarmoa täynnä uuteen kasvuun. 

Ocalis deppei

Kesäkukista kaksi pääsi ehdottomien suosikkien joukkoon. Toinen on itse siemenestä kasvatettu kelloköynnös, joka hurmasi rehevällä kasvullaan ja kauniilla kukillaan. Toinen ilontuoja oli oxalis, joka kukki ahkerasti ja jonka lehdistöä ihailin kerta toisensa jälkeen. Oxalista on minulla ollut ennenkin ja tulee olemaan vastaisuudessakin. Kelloköynnösta kasvatin toisen kerran ja tällä kertaa onnistuneesti. Se rohkaisee kasvattaman jatkossakin.

 

Etelänruusuruoho - Knautia macedonica

10. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei
b. Yksi
c. Älä edes kysy, montako!
d. Virhe? Mitä? Minullako? Eeei suinkaan...!

Sen verran omituinen kesä oli, ettei edes virhehankintoja tullut tehtyä. Kyllä niitäkin aina joukkoon mahtuu, mutta eipä tullut kierreltyä kauppoja, joten hankinnat ylipäätään jäivät hyvin pieniksi.

Sain äitienpäivälahjaksi tohon käytettäväksi hiekkakäytävillä kasvavien rikkojen tuhoamiseen. Enpä päässyt tohoa kertaakaan kokeilemaan, sillä kuivuus hoiti rikat. Niiden kasvu oli kovin olematonta. Jotain hyötyä siis kuivuudesta oli. Tohon hyödyllisyys tai hyödyttömyys paljastunee siis vasta myöhemmin.
 

Loistokärhö - Clematis 'Warszwska Nike'

11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Kaksi kasvia nousee positiivisuudessaan ylitse muiden. Viime kesä oli ruhtinaallinen tomaattikesä. Tomaatintaimet sai kasvariin aikaisin, eikä kylmiä öitä montaa ollut. Sato alkoi kypsymään niinikään aikaisin ja itse kasvatettuja tomaatteja pääsi syömään tasaiseen tahtiin. Joka syksy osa tomaateista täytyy tuoda raakoina sisälle jatkamaan kypsymistään. Nyt niin ei tapahtunut. Kaikki kypsyivät kasvarissa. Erityistä oli myös se, että ylimääräiset tomaatintaimet istutin talon seinustalle ja hyvä sato tuli niistäkin. Kaikki kypsyivät.

Toinen positiivinen yllättäjäkasvi oli kärhöt. Niin maassa asuvat kuin purkkeihin istutetut heräsivät henkiin aikaisin ja kasvoivat hurjaa vauhtia. Kukkiminen oli runsasta ja kaunista. Vain Ville de Lyon oli hyvin vaisu, mutta muutamin kukin sekin jaksoi kukkia.
 

Kuivuudesta kärsivä kevätkaihonkukka

12. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Mikään kasvi omana itsenään ei tuottanut pettymystä. Kannoin huolta kuivuudessa kärsivistä kasveistani koko kesän ja kannan yhä, sillä ehtivätkö ne kerätä voimaa talvea ja uutta kasvukautta varten? Toivon mahdollisimman monen omaavan riittävästi sitkeyttä selviytyäkseen viime kesän koettelemuksesta.

13. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
 
a. Kasvimaalle
b. Kukkiin
c. Kiviin / Kiveyksiin
e. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
f. Puutarhamatkailuun

Kokonaisuudessa rahaa taisi mennä eniten tällä kertaa kasvimaahan, sillä ostin hyvän kasvilampun kellariin taimikasvatusta varten. Ei se kallis ollut, mutta suhteessa isoin yksittäinen rahaerä. Koskaan aiemmin ei tomaattini ole olleet niin tanakoita ja hyväkuntoisia, kuin kasvilampun alla kellarissa kasvaessaan. Ehdottomasti kannattava investointi.
 

14. Mistä ihan todella innostuit?
 
a. Uudesta kasvituttavuudesta
b. Jostain puutarhafilosofiasta tai puutarhan tyylisuuntauksesta
c. Väreistä
d. Ihan joka asiasta!

Puutarhan kasvukausi on kaikkinensa niin ihanaa ja innostavaa aikaa, etten nosta sieltä mitään erityistä esiin. Näin talvella ihan unohtuu, miten hienoa on aloittaa ja lopettaa päivänsä puutarhassa kiertelemällä. Kuinka paljon saakaan aikaa kulumaan pelkästään siihen, että katselee, kyykistyy, konttaa, vääntelee ja kääntelee nähdäkseen kasvun ja kehityksen. Ei kahta samanlaista kokemusta, vaikka puolen tunnin välein samat kierrokset tekisi.

 

Tomaatti - Solanum 'Indigo Rose'

15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
 
a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt

En ole edes laskenut, kuinka monta kertaa täytimme kaksi 200 litran vesitynnyriä ja kuinka paljon ja usein laskimme vettä suoraan letkusta kasveille. Silti toivoisin, että olisin jaksanut kastella enemmän. Jos siitä suinkin olisi ollut hyötyä kasvien selviytymiselle ja varmasti olisi ollut. Menneitä asioita on turhaa jossitella. Katsotaan, mitä tuleva kasvukausi tuo tullessaan. Korjataan sitten aukkopaikat ja iloitaan selviytyjistä.

 

Myös pelaguut tykkäsivät kesästä 2018

16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
 
a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt

Mitään en toivo tehneeni vähemmän. Olipa kerrankin oikein lämmin ja aurinkoinen kesä. Ylenmääräisestä laiskottelustakin jäi mukava muisto. Ihan on, kuin olisi viettänyt pitkän kesäloman. Kuten vietinkin.

 

Syysvuokko - Anemone hupehensis

17. Odotatko tulevaa/alkavaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ehdottomasti into taas kasvaa päivä päivältä ja sormet syyhyävät päästä puutarhaan touhuamaan. Mukana on myös kauhunsekaisia tunteita, koska yhtään en tiedä, miten viime kesän kuivuus tulee näkymään kasveissa. Toisaalta menetykset voi nähdä mahdollisuutena johonkin uuteen. Ehkä tässä olisi jo hyvä hetki laittaa aivonystyrät suunnitteluhommiin...

 

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen. 

• Sain haasteen Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiviltä.

2. Kerro haasteen aloittaja.

• Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista.

3. Haasta vähintään yksi blogiystäväsi mukaan.

 

Syksyn 2018 ruskan loisto jää muistoihimme.

Haastan mukaan seuraavat blogit (Olen ollut viime aikoina aika vähän täällä blogimaailmassa, joten jos olet jo haasteen selättänyt, ei siihen tarvitse toistamiseen tarttua.):

Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikin 
Päivänpesää elämää -blogin Katjan


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Eloa härpäkkeiden kanssa

Tässä yhtenä päivänä innostuin setvimään työhuoneen laatikkoon kertynyttä elektroniikkaromua. Oli siellä piuhaa ja töpseliä jos jonkinmoista. Vanhoja kännyköitäkin yli oman tarpeen ja jokainen jo aikansa eläneitä. Mediassa on keskusteltu kännyköiden kierrättämisestä ja kuinka vähäistä se edelleen on. 

Kännyköissähän olisi paljon hyödynnettäviä ainesosia, mutta mikä olisi riittävän turvallinen keino päästä niistä eroon? Vanhasta kännykästä on omin keinoin vaikea saada sinne tallennettuja tietoja pois, jos puhelimeen ei enää saa virtaa. Selvitin asiaa ja löysin Seiffi.fi - Datalaitteiden turvallinen kierrätyspalvelun. Seiffi on SER-kierrätyksen, Kuusakosken ja Postin yhteistyössä toteuttama palvelu, jolla voi kierrättää datalaitteet tietoturvallisesti. Oheisesta linkistä löydät lisää tietoa. 

Tilasin itselleni Iso Seiffin, jolloin voin 9 euron hintaan lähettää kierrätykseen kolme tai useamman laitteen, ana 10 kiloon saakka. Meiltä kertyi seitsemän kännykkään latureineen ja vein ne jo SmartPostiin. Postin seurantakoodilla voin seurata kännyköiden matkaa ja saan ilmoituksen sähköpostiini, kun tietoni on asiallisesti tuhottu. 

Tämän aidan takana on enemmänkin japanilaisteemaa.

Tekniikasta on kieltämättä paljon apua ja helpotusta vähän joka elämän saralla. Silti toisinaan tuntuu, että jokapäiväinen arki vaatii aikamoista selviytymistä härpäkkeiden keskellä. Kahden ihmisen taloudessa kaiken aikaa jollain pöydällä on piuhan päässä latauksessa kännykkää, tablettia, hammasharjaa, partakonetta ja kameran akkua. Kotityöt on rytmitetty välkkyvin valoin ja äänimerkein. Peset sitten pyykkiä tai astioita, paistat ruokaa uunissa tai vaihdat kanavaa televisiossa, kuuluu säännöllisin välein pimputtavia merkkiääniä  Juuri, kun olet saanut laitteet ohjelmoitua toimimaan vähemmin merkkiäänin, ne hajoavat ja taas on edessä uuden laitteen äänimaailmaan tutustuminen. Normeja on sanottu purettavan, mutta laitemaailmassa mikään ei tunnu noudattavan ainuttakaan normia tai niiden käyttöä yksinkertaistavaa logiikkaa. 

Elektroniikkajäämistöä seuloessani löysin pitkään kadoksissa olleen askelmittarin. Sellaisen ihan yksinkertaisen mallin, joka mittaa askelet ja kilometrit, kunhan laitteeseen on syötetty käyttäjän paino ja pituus. On minulla ranteessa käytettävä aktiivisuusmittarikin, mutta sen käyttö on jäänyt vähemmälle. Ellei muista rannemittaria ajoissa ladata, se nollaa kaikki asetukset. Ärsyttävä ominaisuus, jonka vuoksi mittari saa olla aktiivisesti laatikon pohjalla.

Iloissani laitoin askelmittarin vyötärölle ja lähdin pitkälle lenkille lauantaisesta auringonpaisteesta nauttimaan. Palasin runsaan kahden tunnin kierroksen jälkeen kotiin ja kas, askelmittarin lukemat olivat runsas 1000 askelta ja kaksi kilometriä. Äkkiä muistui mieleen, miksi moinen askelhärpäkekin on joutunut samaisen laatikon pohjalle. Askelien mittaaminen ei ollut kovin olennaista, mutta olisin halunnut tietää kuljetun matkan pituuden. Karkeasti arvioin kävelleeni kahden kilometrin sijasta kahdeksan kilometriä.  

Järvelle on jo tehty hiihto- ja luistelurata.

Onko teillä rakkaat bloggaajat käytössänne jokin hyväksi koettu kännykkäsovellus, jolla voisi mitata kuljettuja matkoja? Siinä ohessa saa toki olla muitakin elementtejä mitattavana. Mieluummin kuitenkin ilmainen sovellus ja myös sellainen, johon ei välttämättä tarvitse kirjautuen kertoa jokaista henkilökohtaista asiaansa henkilötunnuksesta serkunkumminkaimaan saakka. Niitäkin sovelluksia nimittäin näyttää olevan. Mielelläni otan vinkkejä vastaan.

Koristeomena Musta Rudolf

Pitkä kävelylenkki ihan omassa seurassa oli oikein mukavaa. Tarkoitus oli lenkin aikana pohtia monia asioita syvällisemmin, mutta käytännössä ajatusmaailma nollaantui täysin ja nautin hienosta auringonpaisteesta ja kaikesta pienestä, mitä ikinä ulkoillessa voikin havaita. Näin runsaasti innokkaita hiihtäjiä suuntaamassa kunnan vasta uudella latukoneella tamppaamille laduille ja iloisesti nauravia lapsia pulkkamäessä. Jääkenttäkin oli kirjavanaan kaikenikäisiä luistelijoita. Paluumatkalla kävin tsekkaamassa tutun puron ja lähimmän järven jäätilanteen. Koskikaraa en nähnyt, mutta kotipihassa pitkästä aikaa harmaapäätikan. Oli mukava lenkki.

Lunta tulvillaan

Pari päivää satoi lunta tasaiseen tahtiin ja kolaamaankin pääsi ihan kunnolla. Mikäs siinä, hyvää hyötyliikuntaa ja sopivaa ulkoilua raittiissa ilmassa. Erityisen iloinen olen kasvien puolesta, sillä muutaman plussan ja reilun pakkasen välillä sahaava sää ei liene kovin ystävällinen kasvien talvehtimisen kannalta. Vaikka satanut lumi ei mitään tykkylunta ollutkaan, kävin arimpia puita ja pensaita ravistamassa. Vuosi sitten repesi ruusuorapihlajasta iso oksa raskaan lumen murtamana. Ja kasvihuonekin on hyvä välillä vapauttaa lumitaakasta.

Kylvöasiat ovat hiipineet mieleen ja multakuume senkun voimistuu. Inventoin omat siemenvarastot ja tein yhden tilauksen. Lähinnä tilasin tomaattien ja kurkkujen siemeniä. Taisi muutama kukkasiemenpussikin joukkoon eksyä. Tosin verkkokaupan kassalle siirtyessäni oli pakko tehdä vähän karsintoja, sillä aika tyyriitä ovat siemenpussitkin. Kauppoihin en ole kerinnyt laisinkaan. Jokohan siemenhyllyt ovat alkaneet täyttyä? 

Muuten elo näin tammikuussa on hiljaista ja ikäänkuin keväiseen vauhtiin valmistautumista. Iltaisin luen ja kudon, tosin en samanaikaisesti. Kevään ja kesän puutarha-aherruksen alkaessa lukemiseen jää aikaa lähinnä ennen nukahtamista ja usein väsymys vie voiton. Vielä vähemmän tulee kudottua, kun sormet viihtyvät paremmin mullassa, kuin puikkojen ympärillä.

Kameran ulkoiluttaminen on sekin jäänyt vähiin. Työhuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää tulee aamuin illoin katseltua, sillä vielä en ole tottunut avariin maisemiin ja runsaaseen valaistukseen. Ennen ison vaahteran takana ja ympärillä oli sankkaa metsää, eikä naapureista näkynyt vilaustakaan. Miten voikaan taivaan näkemisestä näin paljon tykätä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Helmet-lukuhaaste 2019

Innokkaana lukijana pohdn kovasti viime vuoden alussa Helmet-lukuhaasteeseen osallistumista. Joitakin lukemiani kirjoja kirjasin, mutta sitten jätin haasteen seuraamisen kesken. Luen paljon dekkareita ja jotenkin tuntui, ettei niitä saa mahdutettua haasteen otsikoiden alle. Toinen kynnys muodostui siitä, että kuvittelin jonkinlaisen pakon haasteen teemojen täyttämiseksi.

Anun puutarha -blogin Pioni postasi osallistumisestaan viime vuoden haasteeseen  5.1.2019. Hän on lukenut kiitettävän määrän kirjoja. Pionin postaus sai haastehormonit hyrräämään ja päätin lukuhaasteeseen osallistua. Tällä kertaa en edes tavoittele koko listan täyttymistä. Ajattelin ottaa haasteen vastaan kevyesti ja iloisin mielin. Lukeminenhan on vapaaehtoista ja todella mukavaa. 

Pionin viime vuoden aikana selättämää kirjalistaa selatessani löysin kirjoja, joita ajattelin kirjastosta lainata. Kun siis itse kukin kirjahaasteen omalla tavallaan selättää ja lukulistansa vuoden päästä täällä julkaisee, siitä saattaa löytyä lukuvinkkejä monelle muullekin.

Tämän vuoden aloitin Liza Marklundin 'Pimeys keskellämme' -dekkarilla ja lukemista jatkan Olli Jalosen Finlandia-voittajalla: Taivaanpallolla. Tulkaa mukaan kirjojen antoisaan maailmaan!

Helmet lukuhaaste 2019 löytyy täältä.

 

Taas mennään - kohti kevättä

Matka uudessa vuodessa on alkanut. Runsaiden pyhäpäivien vuoksi päivät ovat välillä vähän kadoksissa ja aamulla herätessä täytyy hetken miettiä, onko arki vai pyhä, keskiviikko vai ehkä jo lauantai. Uuden vuosiluvun kirjoittaminenkaan ei vielä suju automaattisesti. Varmaan jokunen päivä tai pari viikkoakin saa näppiksellä peruutella ja uusia lukemia kirjoitella oikeaan vuosilukuun osuakseen.

Talvimyräkkä on saanut maan sekaisin liikennettä ja ihmisiä myöden. Kummasti se talvi nykyihmiset ja etenkin autoilijat aina yllättää, vaikka sentään eletään tammikuuta. Onhan nämä talvet ainakin täällä etelärannikolla muuttuneet varsin vetisiksi ja leudoiksi, mutta edelleen kylmyys ja lumi ovat ajankohtaan nähden tavalliset ja asiaankuuluvat elementit. Itse asiassa lenkillä käydessäni totesin lunta sataneen varsin vähän, eikä navakka tuulikaan mitenkään hurjalta tuntunut.

Loppuvuodesta blogi-ideat tuntuivat kadonneen jonnekin kiven koloon ja mieleen hiipi jo pelko, ettei puutarhainnostuskaan kenties enää jaksa herätä. Turhaan etukäteen murehdin, sillä yksi ainut postilaatikkoon tipahtanut siemenluettelo on saanut taas kylvöhormonit päässä - sielläkö ne asustaakin - hyrräämään. Muutama bloggari on jo ehtinyt postata uusista suunnitelmistaan ja onpa Maatiaiskanasen elämää -blogi aloittanut jo kylvötkin.

Tuore siemenluettelo aktivoi minut inventoimaan omat siemenvarastot. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä kylvö- ja istutussuunnitelmia. Laatikkoviljelmissäni harrastan vuoroviljelyä. Hyvin muistan, mitä laatikoissa on edellisinä kesinä kasvatettu, mutta kivahan kaikki suunnitelmat on kirjata paperille.

Viime kesänä tuli istutettua turhan paljon kukkia ruukkuihin. Olihan ne kauniita ja iloitsin kaikista kovasti, mutta selkä vääränä ruukuille sai vettä kantaa. Ehkä tuleva kesä ei ole yhtä hikisen helteinen ja kuiva. Aika näyttää. Toivottavasti lämmin kuitenkin.

Krakovalaisesta kirjakaupasta ostin pari puutarhalehteä. Toinen on paikallinen ja toinen Gardener´s World. Harmi vain, että kumpainenkin puolan kielellä. Aika vaivalloista on nettikääntäjän kanssa sanoja puljata, kun ei oikeanlaista sanakirjaakaan ole käytössä. Enkä ole ajatellut hankkiakaan. Kuvien katselu sentään sujuu ongelmitta kielitaidottomaltakin. Eikä maksaneet lehdet Krakovassa paljon. Eikös moinen ostaminen ole melkeinpä Sulo-Vilenmäistä säästämistä.

Kellarissa talvehtivat pelaguut ovat ihan yhtä raaskun näköisiä, kuin kuusi sisälläkin aikaansa viettävää. Kellarin pelaguilla on virtaa sen verran enemmän, että päivänsä pilkkopimeässä viettäessään pukkaavat kaiken aikaa kukkia. Enää en edes viitsi nuppuja taitella pois. Käyttäköön voimansa kukkimiseen, jos se heidän pimeyttään valaisee.

Mihinkäs sitä kissaihminen tavoistaan pääsisi. Kun ei ole omaa kissaa, täytyy herkutella toisten kissoilla. Tyttären kissapoikia kävin uutena vuotena ruokkimassa ja rapsuttamassa. Pois lähtiessäni Nemo jäi eteisen lipastolle pohtimaan, olisiko akkujen lataaminen tarpeen. Nenän yllä riippuva laturinpiuha ei sentään ollut pistorasiassa kiinni. Ja Nemolla virtaa riittää lataamattakin.

Vastahan tässä oli uudenvuodenpyhä ja seuraavaksi onkin sitten loppiaispyhä. Sen jälkeen voimmekin palata normaalin päiväjärjestykseen, jolloin aamulla herätessä toivon mukaan on paremmin kartalla siitä, missä kohtaa kalenteria kulloinkin liikutaan.

Päivät pitenevät, valo lisääntyy. Kohti kevättä ollaan menossa ja vauhdilla. Ihanaa!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille niille, joille en sitä vielä ole toivottanut! Ja toistamiseen niille, joille olen jo toivottanut. Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!