Suru vieraanamme

 

Viimeisten kahden viikon tunteiden vuoristorata huipentui tänä aamuna tietoon anopin kuolemasta. Ukkokulta vei äitinsä kaksi viikkoa sitten sairaalaan pahaksi äityneen influenssan vuoksi. Anoppia tutkittiin, lääkittiin ja hänet siirrettiin Jorvista Espoon sairaalan puolelle toipumaan. Seuraavana aamuna Ukkokullan puhelin soi. Hänen äitinsä oli kaatunut ja loukannut itsensä pahasti. Anoppi siirrettiin Jorviin, jossa hänellä todettiin lonkan ja leukaluun murtumat sekä muita pienempiä vammoja. Jorvista hänet kiidätettiin Töölöön sairaalaan, jossa lonkka leikattiin. Töölöstä anoppi siirrettiin takaisin Jorviin. Olemme käyneet häntä katsomassa erilaisilla kokoonpanoilla.

Perjantaina istuin kolme varttia anopin vieressä. Hän nukkui koko ajan, eikä häneen saanut kontaktia. Juttelin hoitajan kanssa tämän käydessä välillä anoppia katsomassa. Hoitaja laittoi pipetillä anopin suuhun limakalvojen kautta imeytyvää kipulääkettä, sillä pergamentin ohueen ja hauraaseen ihoon ei enää voitu laittaa kanyyliä suonensisäistä lääkitystä varten. 

Ajattelimme, että anopin selviytyminen olisi ihme. Iäkäs ja reistaileva sydän tuskin kestäisi kaatumisen aiheuttamia vammoja ja niiden hoitoa. Niinpä puhelinsoitto sairaalasta aamulla ei tullut yllätyksenä. Anoppi oli menehtynyt.

Iäkkään ihmisen kuolema on aina yllätys, vaikka toki olimme jo pitkän aikaa varautuneet, että mitä tahansa voi sattua. Influenssa voi olla kohtalokas iäkkäälle ihmiselle, mutta sen suhteen ei nyt ollut mitään hälyttävää näköpiirissä. Kaatuminen muutti asetelman hetkessä.

 
Kuvittelin 91-vuotiaan anopin mieleltään virkeänä ja omatoimisena sinnittelevän vielä jonkun aikaa. Henkisesti olen asennoitunut siihen, että isäni lähtee ennen anoppia. Näin ei sitten käynytkään.

94-vuotias isäni on sokeudestaan, huonosta kuulostaan ja muistisairaudestaan huolimatta fyysisesti aika hyvässä kunnossa. Edelliskerralla hän ei näyttänyt tunnistavan minua ollenkaan, vaan sijoitti minut lapsuudenmaisemiinsa. Eikä minulle selvinnyt, keneksi hän minua luuli. Viimeksi käydessäni hän oli taas hyvin virkeä tunnistaen minut ja kysellen sekä perheenjäsenistäni että sisaruksistani.

Lähipiirin vanhukset lähtevät yksi toisensa jälkeen. Vuoronumero siirtyy meidän ikäpolvellemme, mikä väkisinkin aiheuttaa pohdintaa elämän rajallisuudesta. Vanhuksen kuoleman synnyttämä suru on myös surua oman vuoromme lähestymisestä.

Kaipaamme keskuudestamme poistunutta anoppia. Hän oli avarakatseinen, positiivinen ja huumorintajuinen. Hänen kanssaan kanssakäyminen oli helppoa, mutkatonta. Uskomme, että hänen on nyt hyvä olla.

Hyvää matkaa sinulle Eeva, anopeista parhain!

Tikusta asiantynkää

Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki

Kiersin isänpäiväviikonlopun lauantaina puutarhassa tutkimassa, löytyisikö jotain merkille pantavaa. Sain kyllä aikaa kulumaan ruskeita lehtiä käännellessä ja näkymiä ihmetellessä. Vaan mitään kummallista en löytänyt, en nähnyt. Ero keväisiin kierroksiin on huima, kun silloin jo yksittäisen päivän aikana tapahtuu vaikka mitä.

Metsätyräkki on tehnyt kivasti siementaimia. Keväällä siirsin joitakin pieniä taimia Ruusupenkkiin, jonne ne näyttävät kotiutuneen hyvin. Edelleen kaipaan mantelityräkkiä, joka ei vuoden takaisesta siirrosta selvinnyt. Koitin kesän aikana kuikuilla itselleni uutta manterlityräkkiä, mutta eipä näistä pääkaupunkiseudun myymälöistä sellaista löytynyt. Menehtyneen ostin Tommolan tilan kevätmessustandilta.

Helleborus - Jouluruusu

Kumarruin jokaisen jouluruusun äärelle katsomaan, josko näkyisi nuppuja. Ei näkynyt. Ei yhdessäkään. Uusia versoja on kyllä tulossa useimmille eli tähtään toiveeni ensi kevääseen.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara

Reunuspäivänkakkara on levinnyt parissa paikassa melkoisesti. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se kukkikin loppukesästä ahkerasti. Ostin reunuspäivänkakkararuukun kesällä 2016 Kotkassa käydessäni eräästä kotipuutarhasta. 

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara elokuussa

Reunuspäivänkakkara on minulla osoittautunut vaeltajaksi. Sen Kotkasta ostamani ruukun jaoin alapihan Kiemurapenkkiin ja Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Sen jälkeen taimia onkin ilmestynyt joka kesä ilman sen kummempia toimenpiteitä. Matalana kasvina se sopii istutusalueen reunalle, kuten nimestäkin voi päätellä.

Piippuköynnös tulee keväällä aika myöhään lehteen. Syksyllä köynnös onkin sitten viimeisten joukossa luopumassa jättikokoisista lehdistään. Muu piha on jo siistitty vastaanottamaan talvea, kun piippuköynnöksen maahan pudonneet lehdet vielä odottavat pääsyä kompostiin. Lehdet ovat pehmeitä ja ne maatuvat nopeasti. Tuuli riepottelee auringon kuivattamia lehtiä pitkin pihaa. Harmaaksi muuttuneet lehdet on vain pakko siivota pois. Muuten näyttää, kuin joku olisi levittänyt paikallislehden sivuja pitkin käytäviä.

Tähän aikaan vuodesta on enemmän aikaa ja energiaa tehdä kaikenlaista sisätiloissa. En koe itseäni erityisen taitavaksi kokkaajaksi, mutta yhtä sun toista saan ihan perusruokienkin lisäksi aikaan. Viime aikoina olen kokeillut kaikenlaisia uusia juttuja. Lehdethän ovat pullollaan ruokaohjeita. Niitä on kauppojen mainoslehtisissä ja tietenkin myös ruokablogeista saa hyviä vinkkejä.

Kurpitsaruoat ovat olleet meillä suosittuja. Spagettikurpitsan kumppaniksi olen tehnyt erilaisia kastikkeita. Nyt kaapissa odottaa myskikurpitsa, josta on tarkoitus valmistaa uunifeta-kurpitsapastaa. 

Isänpäiväksi kokeilin ensi kerran tartiflettea, joka on alppien perunaherkkua. No, tuleehan siihen myös pekonia ja erityisesti juustoa. Oli niin hyvää, ettei kuvaakaan ehtinyt syömisen tiimellyksessä ruoasta ottaa. Ainoa vaikeus tartifletten valmistuksessa oli oikeanlaisen juuston löytäminen. Replochon-juustoa en useita kauppoja koluttuani saanut, joten korvasin sen punahomejuustolla. Raclette-juusto olisi ehkä sopinut replochonin korvaajaksi paremmin, mutta eipä sitäkään ollut kaupoissa. 

Aion tehdä tartiflettea lähiaikoina uudelleen. Se on herkullisuuden lisäksi täyttävää, joten kaveriksi riittää vaikka salaatti. Minä paahdoin uunissa lisukkeeksi ruusu- ja parsakaalia.

Lukeminen on ympärivuotinen harrastukseni ja ajankuluni, mutta talvella tulee luettua tavallista enemmän. Lokakuussa luin kahdeksan kirjaa, joista kolme yli 400-sivuisia. Eikä ne muutkaan ohukaisia olleet. Laitoin muutamasta kiinnostavasta kirjasta varauksen kirjastoon. Kaisa Tammen Naisvankilan pomo -kirjan jonotusnumeroni oli 21., joten lopulta päätin käydä ostamassa kirjan itselleni.

Vankilan johtaja Kaisa Tammi on ollut syksyn mittaan useissa medioissa haastateltavana. Häneltä ilmestyi "Naisvankilan pomo" -kirja, joka ilman muuta on lisännyt kiinnostusta tähän persoonaan. Kaisa Tammi on pyrkinyt lähes koko uransa parantamaan naisvankien asemaa ja kohtelua. Hänellä on sana hallussaan ja rohkeutta nostaa esille epäkohtia hyvin miesvaltaisessa vankilamaailmassa.

Kaikkinensa hyvin mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus. Tuli ahmittua kirjan sivuja yötä myöten.

Talvirenkaat on vaihdettu. Pari päivää mennään vielä plussalla, mutta sitten miinusmerkki näyttää olevan ennusteissa voittopuolisesti esillä varsinkin yö- ja aamuaikaan. Jouluhössötys on jo täysillä niin kaupoissa kuin televisiossakin. Jospa saisi itsensä hilattua kellariin tutkimaan valosarjojen kuntoa. Tuikku siellä, toinen täällä tuo piristystä pimeisiin iltoihin.

Koko vuosi on kuin piiri,
joka pyörii, pyörii, pyörii.
Kevät, kesä, syksy, talvi
vuorotellen hyörii.

PS. Blogger tökkii vaihteeksi sillä tavoin, etten pääse vastaamaan blogiini tulleisiin kommentteihin, enkä myöskään kommentoimaan teidän blogejanne. Toivottavasti tilanne korjaantuu pian. 

Kuusi kuvaa toukokuusta

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas 23.5.2022

 

Saaripalstan Saila ehdotti Kuusi kuvaa kesästä -postauksensa kommentissa keskittymistä kuuden kuvan voimalla pelkästään toukokuuhun. Sailan sanoin silloin eletään yhä keväässä ja siirrytään lehdettömyydestä kesän rehevyyteen. Sekä nautitaan aivan ihmeellisestä valosta.

Krookukset 4.5.2022

Näinä sateisina ja harmaina marraskuun päivinä toukokuinen valo tuntuu olevan iäisyyden päässä. Kylmyydestä ei sentään ole tarvinnut kärsiä, kun mittari kipuaa päivä toisensa jälkeen lähelle +10℃ tai ylikin. 

Viime toukokuu oli täällä etelässäkin aika kolea, eikä kevät tuntunut etenevän millään. Vasta puolen kuun jälkeen toiveet ja odotukset palkittiin, auringonsäteet alkoivat helliä niin maata kuin meitä ihmisiäkin. Järkyttävän paksut ja laajat jäätiköt olivat vihdoin sulaneet antaen kasveille mahdollisuuden puskea itsensä ilmoille.

Kukkiva sinikämmen (Glaucidium palmatum)

Toukokuussa puutarhaihmisen kannattaa kulkea katse tarkasti maassa. Parhaiten se onnistuisi konttaamalla, koska silloin silmät olisivat samalla tasolla mullasta nousevien versojen kanssa. Naapurit ja ohikulkijat tuijottavat minun touhujani aika pitkään muutenkin, joten maineeni säilyttääkseni minun tulisi käyttäytyä normi-ihmisen tavoin. Tässä tapauksessa se tarkoittanee konttaamattomuutta eli alaraajat pystysuunnassa maata kohden talsimista. 

Toukokuun alussa on vielä tökittävä ja rapsutettava istutuspaikkoja varmistaakseen, että kyllä sieltä versoja on nousemassa. Pihakierroksilla suurennuslasikaan ei olisi haitaksi, kun jokaisesta oksasta on syynättävä pullistuneet silmut. Kynnenaluset muuttuvat kuukausien ajaksi lähes pysyvästi surureunaisiksi. Kuka sitä nyt muistaa haroja ja pikkulapioita mukanaan kantaa? Puutarhahörhön piti tehdä vain lyhyt piippokierros, mutta unohtuikin tunneiksi multaa möyrimään.

Kaltaiseni puutarhahörhöt ymmärtävät ja tunnistavat, kuinka keväthulluus valtaa ihmisen kokonaisvaltaisesti.

Jaloangervot Bermudassa 24.5.2022

Talvikuukausien ajan sohvatyynyyn painetut korvat höristävät hiusten alta kuuntelemaan ja kuulemaan kevään tuomia ääniä. Mustarastaat ovat toukokuussa luritelleet jo äänensä käheäksi. Konsertoimaan liittyvät yhä uudet tintit, peipot ja sirkut. Järven rannalta kuuluu joutsenten kosiohuudot.

Pää on painettava lähelle maasta nousevia versoja. Siellähän käy melkoinen kohina, kun jokainen sipuli, mukula ja juuri yrittää saada oman versonsa vauhdilla pinnalle. Sopu sijaa antaa. Hoikat ja hennot lehdet mahtuvat hyvin toistensa lomaan. Kevään ensimmäisten kukkijoiden nuput ja kukat ovat pieniä, vaikka niitä on paljon. Päivien edetessä yhä kookkaammaksi käyvät kasvit työntävät pulleita nuppujaan, mutta siitäkään ei kiistaa synny. Ilmatilaa riittää. Tarvittaessa voi ottaa tukea naapurista. Siten kaikki pysyvät paremmin pystyssä ja saavat jokainen osansa auringonvalosta.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä Pikkupuutarhan Kivipenkissä 27.5.2022

Toukokuussa kaikki on niin tuoretta, herkkää ja hentoakin. Ihmisen silmä ei kyllästy ahmimaan ympärillään näkyvää kauneutta. Eikä tarvitsekaan. Versojen kasvu, nuppujen aukeaminen, värien lisääntyminen ei katselemalla lopu. Pihakierroksia on vain lisättävä, että jokainen maasta ponnistava tulisi huomioiduksi. Ja kuvatuksi. Siitäkin huolimatta, että ne on nähty ja kuvattu lukuisina aiempina keväinä. Aina ne ovat yhtä suuria yllätyksiä, odotettuja ja iloittuja.

Kotkansiivet avaavat lehtirulliaan 27.5.2022

Jospa kevääseen, erityisesti toukokuuhun, saisi muutaman tunnin lisää jokaiseen päivään. Tekemistä riittää yllin kyllin, vaikka kuinka päättäisi rajoittaa kesäkukkien hankintaa, uusien perennojen istuttamista, vanhojen siirtämistä. 

Jospa seuraavana keväänä päättäisikin käyttää kaikki vapaa-aikansa ja voimavaransa heräävän luonnon ihmettelemiseen. Makaisi alkuun mahallaan piippoja vahtimassa. Nousisi sitten kontalleen samaa vauhtia mullasta nousevien versojen kanssa. Viileänäkin keväänä toukokuun lopulla saattaisi jo voida nousta pystyyn, kun vehreys ja runsaus vihdoin valtaa puutarhan.

Tulipa generiana Darwin Blushing Apeldoorn

Vielä kuluu jokunen viikko ennen seuraavan kevään alkua. Ehkä ryhdyn rasvaamaan polviani, jotta saan ne huhtikuun loppuun mennessä riittävän hyvään kuntoon konttaamisen aloittamiseksi. Viisaampaa lienee hankkia tuhdit polvisuojat.

Eipä tässä mitään hätää ole. Toukokuu tulee vääjäämättä.
Sitä odotellessa, antakaamme marraskuisen kosteuden helliä ihoamme!

Onnea kaikille isille tulevana viikonloppuna. 

 

PS. Postaukseen lipsahti kuuden sijasta seitsemän kuvaa. 

 

Tämän kauden puutarhatyöt pulkassa

 
Pyhäinpäivänä oli sopiva sää viedä loppuun tämän kauden puutarhatyöt. Taivas oli pilvessä. Kaakkoistuuli sai ilman tuntumaan hyiseltä. Mittari näytti päivällä +2℃. Auringon laskiessa asteet putosivat vauhdilla, vaikka ei sentään pakkasen puolelle ole mennyt.

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla pilkahtaa Hortensiapenkki.

Osan kanttauksista olen siivonnut jo aiemmin. Nyt kävin läpi Ruusupenkin, Hortensiapenkin, Kaivoruusupenkin, Syyspenkin ja rinteen alareunan. Samalla kitkin rikkaruohoja istutusalueilta. Niitä ei tosin kovin paljon ollut. Jokunen voikukka yritti voimistaa ruusukkeitaan ja tietenkin apila ja ruoho koittavat lähettää nurmikolta sateliittejaan.

Vasemmalla Oikearinne, oikealla Kurgaaniin päättyvä Hortensiapenkki.

Kitkeminen ja kanttausurien siistiminen kävi kuin leikki. Rikat nousevat kosteasta mullasta helposti. Sateet ovat myös tehneet mullan kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Vielä on tuoreessa muistissa heinäkuinen kitkemisyritys, kun rutikuivasta maasta yritin saada ratamoita ylös. Ei onnistunut. Ainakaan helposti.

Sormustinkukkien ruusukkeet Huvitus-omenan alla.

Sormustinkukkien lehtiruusukkeet ovat kasvaneet kokoa ja näköä. Jokunen muscarikin on kasvattanut lehtiään, joita jänikset yleensä käyvät lyhentämässä. Onneksi helmililjat eivät ole moisesta tasapäistämisestä moksiskaan, vaan kukkivat keväällä kauniisti.

Värien käydessä vähiin näyttävät sormustinkukkien vihreät lehdet hienoilta. Myös lemmikki nostaa syksyisin paljon lehtiä pintaan, mutta niiden ulkonäkö ei vedä vertoja digitaliksille. Toivotaan kaikki kimpassa, ettei talvi kohtele sormustinkukkia kovin ankarasti. Olisi kiva nähdä niiden kukkivan. Netin puutarharyhmässä keskusteltiin mm. digitaliksen siementen säilyvyydestä. Vaikka menettäisimme lehtiruusukkeet, säilyvät siemenet maassa vuosia. Eli kukkia tulee sitten joskus myöhemmin, jos niiden käy nyt köpelösti.

Olen kiikuttanut kitkentäjätettä ja puunlehtiä harmaaseen kompostoriin. Jotta se kypsyttäisi massaa helpommin ja nopeammin, sirottelin kompostoriin herätettä. Jätin myös kannen auki hyödyntääkseni sateen tuoman kosteuden. Muuten massa on liian kuivaa, eikä muutu mullaksi. Kompostorin paikka on tietenkin liian valoisa, lämmin ja avara. Ei mahda mitään, kun tontilta ei parempaakaan paikkaa löydy.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viikko sitten ripottelin katemultaa istutusalueille. Samalla huomasin olopihan Allaspenkissä pikkuisen salkoruudun taimen. Elän toivossa, että se olisi vuosia kukkinutta pinkinpunaista salkoruusua, joka ei keväällä noussut. Kasvatin siemenistä muitakin salkoruusuja, joita olen istuttanut kesän aikana eri paikkoihin. Juuri tähän paikkaan en ole uusia salkoruusuja laittanut.

Doronicum orientale - Kevätvuohenjuuri

Kevätvuohenjuuren vuodenajat ovat menneet sekaisin, kun se on kasvattanut lehtiryppään marraskuussa. Keväällähän se on aikaisten herääjien joukossa. Katsotaan, miten kaveri käyttäytyy ensi keväänä.

Kotikivi alapihan aidan vieressä.

Linnut ovat nyppineet ahkerasti Kotikiven päällä kasvavaa sammalta. Yllättävän hyvin sammal korjaa itsensä ja paikkaa nopeasti aukkopaikat. Kiven tyvellä kasvaa hiukan posliinirikkoa ja rönsytiarellaa. Ne olisi järkevää siirtää parempaan paikkaan, sillä kiven tyvi kuivuu kesällä aivan korpuksi. Kiven toiselle puolelle olenkin jo laittanut vähän mehitähteä, joka pärjää huomattavasti paremmin.

Linnut tepastelevat ahkerasti keittiön ikkunalaudalla. Selvästi ne komentavat aloittamaan ruokinnan. Annoin sen verran periksi, että laitoin yhden talipötkön marjakuuseen roikkumaan. Viesti buffetin avaamisesta kiiri heti kauaksi ja sen seurauksena mm. käpytikka, pikkutikka ja närhi ovat vierailleet pötköä maistelemassa. Samoin pikkuvarpuset, sini- ja talitiaiset ovat jokapäiviäisiä kyläilijöitä. 

Siemenruokinnan aloitan vasta, kun tulee pakkasia ja maa jäätyy. Lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla. Rikkaruohoja kitkiessäni näin yllättävän monta kastematoa ja leppäkerttuja. Hyönteiset eivät siis kaikki ole vielä talviunilla, vaikka varmasti lintujen luontainen ruoka alkaa olla jo vähissä.

Kaupassa myytiin loppuja kransseja viidellä eurolla. Hiukan ne olivat jo rupsahtaneita ja tästäkin varisi turhan paljon lehtiä. Suihkutin kranssin hiuslakalla, koska sen sanotaan pidentävän kranssin kestoa. Ainakaan toistaiseksi tintit eivät ole nokkineet värikkäitä marjoja kranssista, kuten ovat joskus aiemmille kransseille tehneet.

Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat.

Kokeilin iltapäivälehdessä näkemääni piirakkaohjetta, josta tuli odotettua parempaa. Ulkonäkö ei näissä minun tekeleissäni ole koskaan parasta A-luokkaa, mutta hällä väliä. Maku on tärkeintä. Tässä ohje Baskimaan poltettu juustokakku ja punaviinissä haudutetut mustaherukat. Kuvassa mustaherukat eivät näytä mustaherukoilta, vaan kyllä ne niitä ovat. Pohjanjätti -mustaherukat ovat kooltaan suuria ja väriltään punaisempia. Ihan mustaherukalta ne maistuvat. Paitsi tässä ohjeessa punaviini tietenkin toi oman arominsa.

Ystävät toivat meillä käydessään minulle kauniin atsalean, jossa on vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Valkoiset eivät muutu avautuessaan vaaleanpunaisiksi. Olisiko samaan purkkiin ympätty kahden eri värisen atsalean taimet? Nyt kasvi on keittiön ikkunalaudalla, mutta alla olevan patterin vuoksi parempi paikka lienee keksittävä. Olen nykyisin mestari tekemään ruukkukukista ja viherkasveista entisiä. Toivottavasti tämän kanssa sujuu paremmin ja saan ihailla sitä edes jokusen viikon.

Colhicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Pyhäinpäivä oli eilen. Sytytin illalla ulkolyhtyihin kynttilöitä. 

Vilkaisin kalenteria ja huomasin 6.11.nimipäiviään viettävän Mimosa, Örkki ja Örtti. Vanhan sananlaskun mukaan nimi ei miestä pahenna, mutta mahtaako lapsi kiittää vanhempiaan saatuaan nimekseen Örkki?

Tänään on myös Ruotsalaisuuden päivä eli Grattis på svenska dagen!

Marraskuussa ollaan

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Mihinkähän  kaikki aika hurahtaa? Viikossa on maanantai ja perjantai, päivässä aamu ja taas ilta. Kaipa niissä väleissäkin jotain on. Kellojen viisarit tuli siirrettyä mennyttä kesää päin. Illalla tulee nopeammin pimeää. Muuten elo jatkuu näin marraskuussa kuten teki lokakuussakin. 

Ulkoilu ja vuodenajasta johtuvat vähäiset pihatyöt on rytmitetty sateiden väliin. Sunnuntaina oli aika mukava sää. Aiotut rikkaruohotalkoot jäivät tekemättä. Leikkasin perennoja ja siistin paikkoja sieltä täältä. 

Kohmeinen Bermuda pakkasaamuna 31.10.

Etupihan Bermudasta leikkasin syysleimut ja jaloangervot pois ja ripottelin näkymien siistimiseksi penkkiin multaa. Tähän kolataan sisäänkäynnin lumet, joten mitään talventörröttäjiä siinä ei ole mahdollista ihailla. Tavallisesti levitän katemultaa penkkehin vasta keväällä. Nyt piti kuitenkin tyhjentää pari vuotta varaparkkipaikalla hankalassa paikassa seisonut suursäkki viimeisistä mullista. Aika monta kottikärryllistä multaa sain säkistä kaavittua. Itse asiassa sieltä irtoaisi vielä yksi kärryllinen, kunhan kerkiän taas lapiohommiin.

Ainakin puista pudonneet lehdet pysyvät nyt hyvin paikoillaan istutusalueilla matojen murennettavaksi. Muuten tuuli tuppaa ainakin vaahteranlehtiä levittämään pitkin pihaa.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Viime talvi teki hallaa kukkasipuleille. Kesän ajan katoa ihmeteltyäni en enää edes osannut vahtia syyssahrameita. Muutaman löysinkin kompostille mennessäni. Vasta kuvaa tähän postaukseen ladatessani huomasin vasemmassa alanurkassa mullasta kurkistavan sinisen kärjen. Ehkä sahrameita nousee vielä lisääkin. Usein ne kasvavat tuollaisiksi honteloiksi kaatuen sitten avautumatta maahan.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Sunnuntaina ja maanantaina aurinko pilkisti ajoittain pilvien takaa kuultaen purppuraheisiangervon tummien lehtien läpi dramaattisesti. Useimmat muut pensaat ovat jo lehdistään luopuneet, mutta UMNHarpell pitää niistä vielä kiinni.

Physocarpus opulifolius 'Andre' - Purppuraheisiangervo

Myös alapihan naapurinpuoleisessa päässä asustava Andre oli yhä maanantain kohmeassa säässä pukeutunut lehtiinsä. Pian kaikkialla on alastonta ja lehdetöntä.

Pikkupuutarhan väliaikainen peuraportti.

Peurat vierailevat nyt säännöllisesti pihassamme. Tuntuu tylsältä viritellä kaikenlaisia verkkoja ja esteitä. Eikä niistä sinänsä tässä vaiheessa vuotta paljon mitään hyötyä olekaan, kun ei ole kukkia ja tärkeimmät kasvit on jo verkotettu. Minua yksinkertaisesti ärsyttää peurojen luvaton tepastelu kukkapenkeissäni ja lahjaksi jätetyt kakkakasat. Kyllähän ne näiden aitojeni yli pääsevät hyppäämään. Koska ne kuitenkin kulkevat lähinnä hiljaiseen aikaan, toivon esteiden ohjaavan niiden kulkua jonnekin muualle. Metsään vaikka.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Kävimme Ukkokullan kanssa katsomassa kotimaisen Taru Mäkelän ohjaaman "Kulkuset, kulkuset" -jouluaiheisen komedian. Leffa ei ole saanut osakseen suuren suurta suitsutusta, mutta ihan kunnon naurut se kirvoitti useampaankin kertaan. Arki on tänä päivänä monin tavoin vakavaa ja raskasta, joten välillä on virkistävää tuulettaa päätään kevyemmissä merkeissä.

Colchicum cilicicm "Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

 
Pitäkäähän pää pystyssä ja mieli virkeänä. Mukavaa marraskuuta kaikille!

Talviaikaan

 
Taas on se hetki, jolloin kellon viisareita siirretään tunti taaksepäin. Virallinen talviaikaan siirtyminen tapahtuu 30.10. sunnuntaivastaisena yönä klo 4.00. Aamulla on jonkun aikaa valoisampaa ja illalla taasen pimeys laskeutuu aikaisemmin. Eiköhän me taas tämä pimeä aika selätetä. Alkuun vaikka kynttilöitä sytyttämällä ja mieltä virkistämällä, kuka milläkin tavoin.

Omaa mieltäni virkistin uudella pöytäliinalla. Pentikin Neilikka-kangas on sopivan rauhallinen ja kaunis. Sen värimaailma istuu mainiosti valko-harmaaseen keittiöömme. Tekstiilejä vaihtamalla saa kotiin kivasti uutta ilmettä. Verhojen ompelu on minusta aika tympeää hommaa, joten lähinnä vaihdan keittiössä pöytäliinaa ja olohuoneessa tyynynpäällisiä.

Olohuoneessakin siirryin syystunnelmiin. Italian reissulta ostin kolme värikästä tyynynpäällistä, jotka sopivat hyvin vanhoihin viininpunaisiin päällisiin.

Vaihteluksi sukankutimille tein Novitan Talvi-lehdestä lapsen puseron. Ihan ei tulllut samanlaista, koska unohdin seurata ohjetta riittävän tarkasti. Ehdin kutoa yläosaa jo niin pitkälle, että ohjeen mukaisen nappilistan tekemiseksi olisin joutunut purkamaan. Ratkaisin ongelman tekemällä normaalin resorin kaula-aukkoon. 

Lankakaan ei ole ohjeen mukaista, vaan perinteistä 7veikkaa. En löytänyt naapurikylän lukuisista kaupoista Woolly wool -lankaa tai vastaavan vahvuista muuta lankaa. Pusero on 80-86 cm eli ipanan yksilöllisestä koosta riippuen 1-2 -vuotiaalle. Saattaa olla, että ystävän tyttärenpoika saa tämän neuleen.

Etsimäni langan sijasta löysin Novitan Nummi-lankaa, jota on viitenä sävynä. Ostin kokeeksi marjapuuron punaista (948 Kelo), johon yhdistin yksivärisen viininpunaisen käyttäen varressa kerrosrivinousua. 

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä jotain luonnonvalkoisesta (945 Huurre) Nummi-langasta. Taidan kuitenkin jatkaa kesällä aloitettua jämälankojen tuhoamisprojektia. Suunnitelmana on viedä hoivakotiin isän osaston muille asukkaille villasukkia jouluksi.

 Mukavaa alkavaa viikkoa ja marraskuuta kaikille!

Pihatöitä ajankuluksi

 
Kuura-aamuja ei montaa ole vielä tänä syksynä ollut. Maanantain -4.5℃ asteen pakkanen taitaa olla vasta kolmas meidän nurkilla. Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat poistaneet lähestyvän talven kokonaan mielestä. Siellä ne kuitenkin vaanivat aivan nurkan takana; liukkaat tiet, pimeys ja toistuvat lumityöt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Komeat ruskavärit ovat ilahduttaneet pitkään. Vieläkin ikkunasta katsoessa jokunen koivu loistaa kullankeltaisena. Tuurenpihlajan oranssinpunaista syysasua olen hehkuttanut kerta toisensa jälkeen. On se vaan niin hieno ruskapuu. Sitä katsellessa kiitän itseäni, että monen vuoden himmailun jälkeen olen ymmärtänyt panostaa myös puutarhan syksyisen olemuksen esille tuomiseen. Ruskaväreihin sonnustautuneita kasveja istuttamalla kasvukausi venyy loppupäästään samoin kuin sipulikasvien avulla alku varhaistuu.

Kotipihan tuurenpihlajista alapihan kaveri on pudottanut kaikki lehtensä. Viikonloppuna myös huoltopihan Tuure päätti ryhtyä samaan operaatioon. Pian puu on täysin alaston, vaan ehtipä se paistatella huomioni kohteena pitkän aikaa. Uudelleen sitten taas ensi vuonna.

Minun on ollut kohtuullisen helppo tarttua ikäviinkin tehtäviin. Jotkut hommat on vaan tehtävä. Mitä nopeammin ne saa pois päiväjärjestyksestä, sen parempi. Tänä syksynä laiskuus tai aloitekyvyttömyys on ollut kuitenkin ennenkuulumattoman voimakasta. Olen toki siivonnut pihaa ja puutarhaa säälliseen malliin. Mutta muuten olen sulkenut silmäni monilta toimenpiteiltä. Sunnuntaina joku kummallinen aktiivisuuspiikki iski yllättäen. Sen seurauksena lähdin alapihalle kitkemään rikkaruohoja. Runsaan kahden tunnin aikana sain kitkettyä Kiemurapenkin, Hortensiapenkin, Ovaalipenkin sekä marjapensaiden ja hedelmäpuiden alustat. Kuskasin monta ämpärillistä rikkoja kompostiin.

Työ jäi kesken, mutta olin erittäin tyytyväinen työni tuloksiin. Tulipa oltua ulkona hyötyliikunnan merkeissä. Sääennusteissa luvataan tämän yhden pakkasyön jälkeen taas lämpötiloja +10℃ asteen molemmin puolin, joten hyviä kitkemishetkiä on edelleen tarjolla.

Anemone tomentosa Ropustissima - Hopeasyysvuokko

Istutusalueilta en kovin paljon mitään pois nyhtänyt. Lähinnä nurmelta eksyneet apilat ja ruohotuppaat ja voikukat. Lemmikin lehtiä ja sormustinkukan ruusukkeita on paljon, mutta niistä jätin suurimman osan. Vain kanttausurista otin pois.

Jo loppukesästä huomasin Kiemurapenkin syysvuokon olevan sittenkin elossa. Se ei keväällä ilmestynyt tavalliseen tapaan. Eikä myöskään kukkinut tänä vuonna. Ehdin olla hyvin pahoillani menetyksestä, sillä monen monta syysvuokkoa istutin ennen kuin sain tämän yhden menestymään. Nyt toivon tulevan talven olevan hellä syysvuokolleni, jotta saisin sen kukintaa jälleen ihailla.

Vuosi sitten huomasin syysvuokon tehneen siementaimia. Yhden siirsinkin väljempään tilaan, mutta tänä kesänä ei sekään herännyt. Nyt löysin uuden taimen. Se kasvaa likimain kanttausurassa, mutta en lähtenyt sitä nyt kaivamaan ylös ja siirtämään jonnekin toisaalle. Olkoon tuossa. Jos se ilmestyy esille ensi keväänä, paikan vaihto on ajankohtainen.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkin turkinmyrkkyliljatkin ovat vihdoin ponnistaneet mullan pinnalle. Aika moni myrkkylilja jäi tänä syksynä nousematta. Siksi näiden turkinmyrkkyliljojen kohtaaminen tuntuu mukavalta. Ne ovat jopa lisääntyneet.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokit kukkivat varsin vaisusti tällä kasvukaudella. Nyt löytyi muutama sininen kukka. Ehkä niiden kukintavoima hupeni aluevaltauksiin. Aika väljästi istuttamani taimituppaat ovat kasvaneet toisiinsa kiinni ja kurottavat ympärille. Toiveissani onkin tuoksuorvokkien matto omenapuun alle.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

Pallohortensiat kukkivat kauniisti ja pitkään. Nyt niiden kukinnot ovat jo muuttuneet ruskeiksi ja osa painaa päänsä kohti maata. Paitsi tämä yksi, joka mattimyöhäisenä kukkii vasta nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Muitakin myöhäisherännäisiä puutarhasta näköjään löytyy. Makkaripenkin pikkutalvio vähät välittää lähestyvästä talvesta. Ei sentään muut, vain tämä yksi.

Silene uniflora 'Weisskehlchen' - Merikohokki

Kuvan merikohokki on asustanut Vasenrinteen yläosassa, aivan portaiden vieressä muutaman vuoden. Se on jäänyt verikurjenpolven alle ja maanpeiteruusu Sommerwindin jalkoihin. Kesällä kaivoin merikohokin pois, jaoin sen kahtia ja istutin taimet syysomenan alle. Kylläpä kasvi on virkistynyt saatuaan tilaa ja valoa ympärilleen. Kukkiikin parhaillaan. Pitäisi enemmänkin harrastaa tällaisia pelastustoimia, eikä vain olkia kohautellen kävellä kasvien kärsimysten ohi.

Fragaria x Comagaria 'Pink Panda' - Koristemansikka (meniköhän uusi nimi oikein?)

Koristemansikka on kovasti levinnyt. Olen istuttanut taimia useampaan paikkaan. Enimmäkseen se tekee pitkiä rönsyjä, joiden avulla kasvi kurkottaa valtaamaan uusia asuinsijoja. En ole kokenut kasvia millään tavoin haitaksi, sillä vääristä paikoista rönsyt on helppo kiskaista pois. Mieluummin tällainen nättinä kukkiva kasvi, kuin joku muu riesaksi yltyvä hömelö.

Saaripalstan Sailan alkusyksyn postauksessa (tai oikeastaan postauksen kommentissa) oli maininta koristemansikan uudesta nimestä. Koitin googlettaa enemmän tietoa, mutta köyhin tuloksin. Saa siis korjata, jos kirjoitin nimen väärin.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Jostain syystä en ole koskaan saanut lehtosinilatvan sinistä versiota menestymään. Valkoinen sen sijaan on aivan villinä valkeakuulaan alla. Vaikka sanoin, että rikkaruohoja kitkiessäni jätin istutusalueet melko lailla rauhaan, oli näitä lehtosinilatvan taimia pakko väkisinkin jokunen kuskata kompostiin. Ovat kukkineet koko kesän ja kukkivat yhä.

Pari viikkoa sitten kaupassa käydessäni näin käytävällä lähinnä tyhjiä syyssipulien myyntilaatikoita. Ymmärrän, että olivat tyhjiä. Punaiset alelaput näkyivät jo kauas. Vaihtoehdot olivat vähissä. Otin pussilliset Carnaval de Rio- ja Purple Dream -tulppaaneja sekä yhden pussin pallerolaukkaa. Ne ovat olleet maassa jo runsaan viikon.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat kukkineet puutarhassani siellä täällä iloisesti koko kesän. Eräs kylmyyttä uhmaava harakankello kukkii edelleen naapurin aidan kupeessa. Näiden seuraavan kesän asuinpaikkaa näyttää olevan mahdoton ennustaa. Nousevat mistä lystäävät, mutta se ei minua haittaa. Kiva, että tällaiset luonnonkukat tulevat puutarhaani ihan omin avuin.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö Purple Dream kukki kesällä runsaammin kuin koskaan. Pidän paljon sen pörröisistä siemenhahtuvapalloista. Hiidenkiven puutarhassa -blogin jutun luettuani pohdin, josko kokeilisin kärhön siemenkasvatusta. Yhden hahtuvapallon jo riivin auki nähdäkseni, onko siellä siemeniä. Olihan siellä, joskin niiden kypsyysasteesta en osaa sanoa mitään. Aina voi kokeilla. Parhaassa tapauksessa saan uusia tarha-alppikärhöjä.

Omenapuiden alla pikkuiset orvokit ovat kukkineet koko kesän. Rikkaruohoja kitkiessäni löysin Huvituksen alta muita isomman orvokin eli tämä on luultavasti jonkun kesäkukkaostokseni jälkeläisiä.

Pari viikkoa sitten sain vihdoin hankittua kanervat näihin korkeisiin sisäänkäynnin ruukkuihin. Kaivoin verililjapuut pois kanervien tieltä ja vein ne autotalliin. Saavat olla siellä, kunnes tulee oikein kunnon pakkasia. Silloin lämmittämättömässä autotallissa mittari painuu nollaan ja verililjapuut saavat muuttaa kellariin. Nämä muratit jätin ruukkuihin. Muut olen kaivanut lavakaulukseen, josko siellä talvehtisivat. Leutoina talvina muratit ovat pysyneet noissa ruukuissa hengissä ja lähteneet kevään tullen uuteen kasvuun.

Kuura-aamuja ei vähään aikaan täällä etelässä ole odotettavissa. Vesisateita sen sijaan usealle päivälle. Onneksi puutarha on jo päällisin puolin valmistettu kohtaamaan talvi. Peurat ovat jälleen aktivoituneet vierailemaan pihapiirissä. Niinpä käyn vielä jokusen verkon virittämässä, kun vihdoin pari rullaa rautakaupasta löysin (tosin vain 100-senttisiä, mutta ovat nekin avuksi).

Kuura-aamu 19.10.2022

Lokakuu lähenee loppuaan ja viikonloppuna siirrymme jälleen talviaikaan. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!