Sinivalkoista -haaste

Omena Huvitus - Malus domestica

Tiiu Puutarhahetki-blogista antoi sinivalkoisen haasteen, jonka tarkoituksena on juhlistaa Suomi 100-juhlavuotta. Kauniita sinivalkoisia asioita on Suomi pullollaan. Minä lähestyn haastetta oman puutarhan sinisten ja valkoisten kukkien kuvilla.  

Valkovuokko - Anemone nemorosa

Valkovuokkoja on kasvanut naapurimetsikössä keväisin runsaasti. Ilokseni ne ovat vähitellen löytäneet tiensä myös omaan puutarhaan ja vieläpä täysin ilman minun apuani. Metsikkö on nyt kaadettu ja metsänpohja monenlaisten työkoneiden ja painavien rekka-autojen ansiosta tehokkaasti myllätty. Luulen, ettei siellä valkovuokkoja nähdä vuosikausiin, jos enää koskaan. Niinpä omalle pihalle muuttaneet valkovuokkomättäät ilahduttavat erityisen paljon.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sinivuokkomättään toin puutarhaani lohjalaiselta metsäpihalta v. 2000. Lisäksi ostin muutama vuosi sitten sinivuokkotaimia puutarhakaupasta. Kaupasta ostettu taimi on muhevoitunut isoksi mättääksi ja kukat näyttävät rotevammilta, kuin luonnosta tuomassani mättäässä. Pari uuttakin sinivuokkoesiintymää on pihastani löytynyt. Ovatko ne muurahaisten vaiko haravoinnin ansiota? En tiedä, eikä sillä ole väliäkään. Mukavia yllätyksiä kumpainenkin.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Kyläkurjenpolvi on muistaakseni puutarhalehden lukijalahja. Se kasvaa aika korkeaksi ja kukinnan lopulla on myös vähän resuisen näköinen. Se kukkii runsaasti ja sen siniset kukat ovat kauniita.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Sinisen kyläkurjenpolven ohessa oli yksi valkoinen yksilö. Sen kukat eivät ole täysin valkoiset, vaan terälehdissä on sinisiä laikkuja ja viiruja.

Merikohokki - Silene uniflora 'Weisskehlchen'

Naapurilta sain kesällä taimen, josta en tiennyt mitään. Onneksi on netti ja sieltä löysin seuraavan kuvauksen:

*Matala, runsaasti keskikesällä kukkiva kivikkokasvi. Korkeus 10-20 cm. Perhosten suosimat valkoiset kukat. Kestävä ja helppohoitoinen. Aurinkoinen, kuivahko kasvupaikka. Niukkaravinteinen hiekka- tai soramaa."

Merikohokki sai uuden kodin Vasenrinteen yläreunassa, jossa se alkoi pian istuttamisen jälkeen kukkimaan. 

Ahomansikka - Fragaria vesca

Ahomansikka on useimmille jo lapsuudesta tuttu kasvi. Se on ihan omatoimisesti löytänyt tiensä puutarhaan ja kiva niitä punaisia ja herkullisia marjoja onkin kesällä suuhunsa napsia. Välillä ahomansikan kasvu ryöpsähtelee yli minun sallivuuteni. Onneksi sen pitkistä rönsyistä on helppo tarttua kiinni ja kiskaista ylimääräiset kasvustot pois.

Päivänkakkara - Leucanthemum vulgare

Päivänkakkara on varsin sitkeä ja sinnikäs kasvi. Aikoinaan istutin sitä yhteen penkkiin ja käytännössä unohdin sinne. Sen kaatuileva kasvutapa ärsytti ja enimmäkseen kukat rötköttivät pitkin poikin penkkiä. Toissa kesänä kaivoin muutaman yksilön ja siirsin ne parempaan paikkaan. Eivät ne uudessakaan paikassa kovin hyvin pystyssä pysy, mutta kukkien varsia voi ohi kulkiessaan sommitella kurjenpolvien joukkoon. Saavat siinä tukea toinen toisistaan.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Sinipiikkiputki on kasvi, johon ihastun kesä kesältä enemmän. Omat sinipiikkiputkeni olen kasvattanut siemenestä, joka ehkä lisää kiintymyksen tunteita. Sinipiikkiputkea ei ehkä voi sanoa kauniiksi, mutta hurmaava se minusta on. Kukkien melkeinpä metallinhohtoinen sinisyys on parhaimmillaan kukkien avauduttua kokonaan. Kukinta ajoittuu heinä-elokuuhun, tänä vuonna vielä syyskuussakin kukat olivat hyväkuntoisia. Sinipiikkiputki on hyvä perhoskasvi. Joskin perhosia siinä en ole nähnyt, mutta mehiläisiä ja muita öttiäisiä sitäkin enemmän.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Vuorikaunokki on aika uusi tulokas puutarhassani. Minua varoitettiin sen voimakkaasta leviämisestä, mutta toistaiseksi se on pysynyt hyvin paikallaan. Kukinnan lähestyessä kasvia kannattaa vahtia, jotta ehtii tukea kukkavanat ajoissa. Muuten varret ja lehdet kaatuvat muiden kasvien päälle, eikä lopputulos ole kovin kaunis. Varret voi kukinnan jälkeen leikata, jolloin kasvi käyttää energiansa uusien versojen kasvattamiseen. Näin vältytään rönsytaimien kasvamiselta - toivon mukaan.

Myskimalva - Malva moschata

Myskimalva on kaunis perinneperenna, jota löytyy myös vaaleanpunaisena. Mikäli mietit, miten erottaa myskimalvan, ruusumalvan ja harmaamalvikin toisistaan, kurkkaapa Sarin puutarhat -blogiin. Sieltä löytyy hyviä tunnistusvinkkejä.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Toissa kesänä istutin Vasenrinteeseen taimen, josta löytyy taimilappu ja tarkat istutustiedot. Siitä huolimatta tänä keväänä selitin niin itselleni kuin muillekin, että minttu siinä kasvaa. Jossain vaiheessa aloin epäillä omia jankutuksiani ja hetken salapoliisityön päätteeksi oikea nimi kasville löytyi. Varret ovat turhan innokkaita makaamaan pitkin pituuttaan, mutta kukka on tosi nätti ja kukintaa riittää kesä-heinäkuussa pitkään. Kasvin korkeus on noin 30-50 cm (minulla lähempänä 30 cm) ja se sopii hyvin aurinkoiseen kivikkoistutukseen.

Punatähkä - Liatris spicata

Punatähkää minulla on punaisena ja valkoisena. Punatähkän sanotaan olevan mehiläisten ja perhosten suosiossa. Punatähkät kukkivat heinä-elokuussa. Kuluvana kesänä niiden nuput eivät tahtoneet aueta millään. Onneksi syyskuussa oli vielä lämmintä ja se auttoi punatähkää avaamaan osan nupuistaan.

Lilium 'Sweet Surrender'

Toki puutarhastani löytyy muitakin sinisiä ja valkoisia kasveja, kuin mitä tässä on esitelty. Liljoja, pioneja, ruusuja, syyshortensioita, kärhöjä ja monia muita tulee pitkin kesää kuvattua runsaasti ja niiden kauneutta hehkutettua kerta toisensa jälkeen blogissakin. Annettakoon siis välillä tilaisuus olla huomion kohteena näille muuten vähän vähemmälle esittelylle jääneille kasveille.

Punahattu - Echinacea 'White Swan'

Tiiun haaste menee näin: "Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy." 

Haasteen säännöt: 

1. kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
2. tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
3. haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
4. käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Laitan haasteen seuraaville:

Pirkolle Elämää ja elämyksiä -blogiin

Molleylle Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä -blogiin

Marketalle Rakkautta ja maan antimia -blogiin

Lumikärhö - Clematis 'Paul Farges'

Puutarhani sinisten ja valkoisten kukkien myötä toivotan kaikille iloa, lämpöä ja ilman muuta lempeäkin!

Muistakaa pikkulintuja

Kulunut vuosi on ollut pikkulinnuille rankka. Lintujen ravinnoksi käyttämiä hyönteisiä on ollut vähän ja monien lajien pesiminen epäonnistui lähes täysin. Etelä-Suomessa linnuille on vielä ravintoa luonnossakin, mutta ihminen voi niitä auttaa aloittamalla ruokinnan tavallista aiemmin. Normaalisti suositellaan talviruokinnan aloittamista silloin, kun maa jäätyy tai tulee pysyvä lumipeite.

Myös linnunpöntöt suositellaan kevään sijasta siivottavaksi jo nyt, sillä pöntöissä saattaa olla epäonnistuneen pesimisen jäljiltä raatoja. Mahdolliset sammalpedit kannattaa jättää pönttöihin, koska linnut käyttävät tyhjiä pönttöjä talvisin myös lepopaikkoina.  

Tintit olivat jo pitkään käyneet koputtamassa keittiön ikkunaan ja rapistelleet ikkunalaudoilla sen näköisinä, että tarjoilun olisi syytä alkaa. Niinpä aloitin ruokintakauden lokakuun lopun tykkylumikaaoksen jälkeisenä päivänä. Edelliseltä kaudelta oli jäljellä lähinnä puoli ämpärillistä auringonkukansiemeniä ja muutama talipallo. Kauppalistalla onkin siemensäkin, pähkinöiden ja talipötköjen hankinta. Heti siementarjoilun avauduttua paikalle lensi tali-, sini- ja kuusitiaisia. Myös käpytikka ja närhi ovat viime päivien vakiovieraita.

Kesäkukka-amppeleiden tyhjiin koukkuihin olen kantanut lyhtyjä. Sisäänkäynnin terassin ison lattialyhdyn putsasin ja maalasin kesällä uudelleen. Siihen on tarkoitus piakkoin virittää valosarja. Aktiivisen kynttiläkauden alkaessa kävin myös läpi kynttilävarastoni. Sisällä tulee poltettua enimmäkseen tuikkukynttilöitä, joten päätin vähentää mittavaa pöytäkynttilämäärää polttamalla niitä ulkolyhdyissä. 

Pöytäkynttilöille pitää vain muistaa laittaa palamaton alusta, sillä monet kynttilät valuttavat ja loppuvaiheessa lässähtävät pitkin lyhdyn pohjaa. On helpompi ottaa lyhdystä pois vaikkapa foliosta taiteltu alusta, kuin rapsuttaa sulanutta ja jähmettynyttä steariinia lyhdyn pohjalta.

Jossain puutarhalehdessä oli hyvä vinkki laittaa havuille ja muille ikivihreille valmiiksi tuet jo tässä vaiheessa kevään varjostusverkkoja varten. Nythän tuet on helppo painaa sulaan maahan. Kevään jäästä koppuraiseen maahan ja lumen alas painamiin oksiin on välillä ollut vaikea virittää verkkoja. Vaikka olen kiinnittänyt suojia pyykkipojilla, tuuli on niitä riepotellut ja toisaalta verkkojen helmat ovat jäätyneet maahan kiinni. 

Metallisia oksatukia vapautuu syksyisin muualta puutarhasta, joten laitoin niitä suojattavien havujen ympärille siten, että tukien päälle on helppo virittää ja kiinnittää suojaverkot. Keväällä sitten nähdään, miten vinkki toimii.

Rhodoissa on jo nuput valmiina.

Sunnuntaina on isänpäivä. Iloista juhlapäivää siis kaikille isille ja isien läheisille. Ja jollei ole isää juhlilttavaksi, aina voi pullakahvit keittää ihan vaikka itselle iloksi.

Kehtaanko edes kertoa...

...että lankesin vielä muutamaan sipulipussukaan maanantaisella kauppareissulla. Kun niin halvalla sain ja olivat ressukat ihan orpoina likimain tyhjässä hyllykössä. Eihän muutamaa sipulipussukkaa millään raaskinut yksin kauppaan jättää. 

Milloinkaan aiemmin en ole näin hillittömästi sipuleita ostanut. Maanantain koko päivän kestäneessä sateessa ajatus sipulihommista tuntui ihan realistiselta, mutta tiistaiaamuna mttari näytti -2 pakkasastetta. Pelkäsin jo pihamaalle mennessäni maan olevan liian koppuraista istuttamiseen. Olihan se pinnasta vähän kovaa, mutta istuttaminen sujui ongelmitta. Voipi olla, ettei näistä viime hetken sipuleista keväällä enää mitään tule. Vaan eipä ollut kallis lysti. Menee sitä rahaa turhempaankin. 

Anteeksi huonot ja heijustiksista kärsivät kuvat.

  
Krookuksia istutin sisäänkäyntiä vastapäätä pussillisen Botanicaa ja kaksi pussillista Pickwickiä. Bermudankolmion jättikuunliljan taakse laitoin pussillisen talventähteä. Ne ehtivät hyvin kukkia ennen kuunliljan kasvuunlähtöä. Niinikään sisäänkäyntiä vastapäätä laitoin myös 5 Narcissus Triandrus Haweraa. Keittiön ikkunan alla olevaan penkkiin upotin 8 Iris Hollandicaa, 5 kasvitieteellistä 'Praestans tub. Variety' -tulppaania  ja 7 Princess Irene -tulppaania. Valikoima on tällainen pelkästään siitä syystä, ettei kaupassa muita enää ollutkaan.

Ostin myös pussillisen onnenkäenkaalin sipuleita. Niitä en kuitenkaan istuttanut maahan, sillä tämä oxalis ei taida talvehtia ulkona. Mietin kuitenkin, säilyvätkö pikkuruiset sipulit/mukulat tuossa pussissa talven yli, vai pitäisikö ne laittaa turpeeseen tai multaan?

Syysmyrkkyliljat ovat kukkimisensa kukkineet, mutta niiden terälehdet ilahduttavat edelleen loistavina väripilkkuina kohmeisessa maassa kevätkaihonkukan vihreiden lehtien lomassa levätessään. Tässä kohtaa taputan itseäni ystävällisesti olalle kiittäen, että syksyn viime metreillä älysin hommata lisää syysmyrkkyliljoja. Jospa vielä näkisin sellaisen syksyn, jolloin ne kukkivat runsaana kasvustona muiden kukkien jo talveen syliin taipuneina.

Maanantai-iltana laskeva aurinko väritti taivaan punaiseksi. Palavaa taivasta katsellessani mietin, miten se vanha sanonta menee. Onko tiistaiksi tulossa kaunis sää vaiko vettä-räntää ja kenties jotain muutakin? Löysin iltaruskolle parikin sanontaa:

Iltarusko hyvä usko, aamurusko päivän pasko.

Iltarusko hyväks päiväks, aamurusko päivän pasko.

Ja niinhän se meni, kuten vanhan kansan sananlaskut viisaasti sanovat. Tiistaina aurinko paistoi kirkkaana siniseltä taivaalta aamusta iltaan. 

Maanantai-illan auringonlaskun värejä taivaalla.

Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Huonekasvien vuoro ilahduttaa

Puutarhan kasvit ovat jo valtaosin vaipuneet mullan uumeniin kehittelemään ensi kevään ja kesän kasvua ja kukintaa. Varmaan kasvit ovat keskenään sopien jakaneet kukintavuorot siten, että jokainen saa riittävästi huomiota vuorollaan. Kasvukauden aikana löytyy aina jotain ihasteltavaa ja kun on aika puutarhakasvien levolle, huonekasvit astuvat esiin.

Minulla on viisi lehtikaktusta, joista en tiedä, ovatko marras-, joulu- vaiko kenties pääsiäiskaktuksia. Isoin ja vanhin on vaaleanpunainen ja se on juuri nyt täynnä nuppuja. Sen kahdesta lapsukaisesta yhdessä on pari nuppua. Kolmas pieni kaktus on tummemman punainen ja se kukki viime vuonna vasta joulun jälkeen.

Viime joulun alla ostin marketista valkoisen kaktuksen, jollainen minulla on joskus aiemminkin ollut, mutta olen onnistunut saamaan sen hengiltä. Nyt tuo kohta yksivuotissynttäreitään viettävä valkoinen kaunotar on täynnä nuppuja, joista osa on jo avautunutkin. Aika ihana, sanoisin.

Huonekuusi oli viime keväänä vähän huonokuntoinen. Se pudotti useita oksia ja neulassatokin näytti huolestuttavalta. Ehkä se kuului kasvin tapoihin. Näinhän tekevät havut luonnossakin. Nyt huonekuusi näyttää taas terhakkaalta ja pirteältä. Kuuden euron markettiostos on tanakoitunut ja kasvanut mittaakin mukavasti. 

Soihtuköynnös - Aeschynanthus

Anopilta vuosia sitten saatu soihtuköynnös on myös yksi lempikasveistani. Itse asiassa emokasvi kuoli, mutta onneksi olin ottanut siitä muutaman pistokkaan. Yksi pistokas on viihtynyt ja kukkinutkin viime keväästä saakka taukoamatta. Luin netistä, että soihtuköynnökset tykkäävät lämpimästä. Ehkä siinä syy, miksi tämä on  niitä harvoja huonekasveja, jotka viihtyvät alta hohkaavan sähköpatterin läheisyydessä. Talvella sille tosin pitäisi tarjota viileämpi lepokausipaikka. Valoisaa ja viileää paikkaa en voi soihtuköynnökselle järjestää, mutta kastelua vähennän.

Soilikki - Streptocarpus

Myös runsas vuosi sitten ostamani soilikki jaksaa kukkia. Valosta sekin tykkää, mutta mieluummin hajavalosta, kuin suorasta paisteesta. Soilikkini onkin vähän kauempana ikkunasta. 

Soihtuköynnöksen vauvanuput

Useimmat huonekasvini viettivät kesän terassilla tai pergolassa. Syyskuussa putsasin niiden lehdet ja mullan pinnan vaahterannenistä ja koivunsiemenistä, pesin ruukkujen pinnat ja kannoin kasvit sisälle. Kesällä ne saivat ulkona samaa kesäkukkalannoitetta, jota annoin muillekin ruukuissa ja purkeissa asuneille. Sisällä olen lannoittanut huonekasveja merileväuutteella, jota voi antaa myös marras-tammikuun lepokauden aikana. Merileväuutteen sanotaan parantavan kasvien stressinsietokykyä, jonka pimeys ja kuivuus niille aiheuttaa.

Aloe

Tykkään kovasti viherkasveista. Kuten niin moni muukin on todennut, ne tuovat kotiin viihtyisyyttä. Huonekasvin kasvun ja menestymisen seuraaminen tuottaa samanlaista mielihyvää, kuin puutarhasvienkin kanssa tapahtuu. 

Huonekasveissa on omat trendinsä ja helposti niihin tulee hurahdettua. Yritän kuitenkin olla maltillinen huonekasvien hankinnassa, sillä kotimme valoisimmat sijoituspaikat ovat lähinnä ikkunalaudoilla. Niiden alla taasen hohkaa sähköpatterit, joiden kuivasta kuumuudesta harva kasvi tykkää. Keväällä sähköpatterit voi sammuttaa, mutta silloin taasen kaikki liikenevä tila tarvitaan taimikasvatukseen. 

Jokunen huonekasvi on ikkunoiden läheisyyteen, kattoon kiinnitetyissä amppeleissa. Amppelit ovatkin erinomainen tilansäästöratkaisu. Kaunis amppelikasvi voi jopa korvata verhot. Toisaalta taas en halua muurata ikkunanäkymää ja sieltä huoneisiin tulvivaa valoa kokonaan kasveilla. Siksi amppeleitakin on maltillinen määrä. 

Tänä talvena kokeilen pelaguiden talvettamista kellarin sijaan sisätiloissa. Pelaguita on nyt tavallista vähemmän, sillä pääasiassa pyrin pitämään hengissä ne, jotka olen itse siemenestä kasvattanut. Sen verran lipsuin päätöksestäni, että pari kaupasta toissa keväänä ostettua kannoin kuitenkin kellariin. Työhuoneen ikkunalauta on nyt sitten laidasta laitaan valloitettu pelaguuruukuilla. Sain ohjeen karsia pelaguista nuput pois sisälle tuotaessa. Kummasti nuo ovat kehittäneet tilalle uusia nuppuja. Kukkikoot minun puolestani.

 Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!

Pipojakin välilllä

Pipot ova

Kudoin kaksi pipoa samasta langasta ja samalla mallineuleella. Minulla ei ollut ohjeen mukaista lankaa, joten piti kokeilla ja soveltaa silmukkamääriä.

Käytin Austermannin Step-lankaa, jossa on Aloe Veraa ja Jojoba-öljyä.

Koska lanka oli liian ohutta löytämääni pipo-ohjeeseen, käytin sitä kaksinkertaisena. 

Pipon alussa kudotaan 4 cm helmineuletta.

Sen jälkeen:

1. krs: 3 o, 1 n

2. krs: 1 n, 1 o

3. krs: 1 o, 1 n, 3 o

4. krs: 1 n, 1 o 

Kun pipon korkeus on 22 cm (halutessasi voit neuloa enemmän tai vähemmän mittaa pipon korkeudelle), aloitetaan kavennukset:
Neulo seuraava krs *1 yhdistetty kavennus (=nosta 2 s neulomatta, kuin aikoisit neuloa ne yhteen, neulo 1 o ja vedä molemmat nostetut silmukat yli), 1 o*
Neulo seuraava kerros oikeaa.
Seuraavalla kerroksella koko ajan 2 o yhteen, jonka jälkeen kerros oikeaa.
Lopuksi taas kerroksen ajan 2 s oikein yhteen.
Katkaise ja kiristä lanka. Pujota lanka nurjalle puolelle ja päättele.

Varastosta löytyi myös alelaatikosta ostettua Novitan Lehto-lankaa, josta kudoin pari pipoa. Mallineuleena koko pipon ajan
*1-2. krs: 1 o, 1 n
3-4. krs: 1 n, 1 o*
Puikkoina 60 cm:n pyöröpuikko nro 5. 

Sinänsä hassua kutoa kaksi samanlaista pipoa peräjälkeen. Ja vieläpä tuplana. Pipoille on kuitenkin ottajansa ja tällä tavoin ohje jää hyvin mieleen. 

Mustat säärystimet on kudottu 7veikasta.

Puikkoa kohden on 14 silmukkaa, mutta voisi olla kaksi silmukkaa enemmän.

Mallineuleessa kudoin 5 kerrosta oikein, viisi nurin. Nurjia kutoessani kääsin työn nurinpäin, jotta puikkojen väli tulee siistimmäksi.

Vihreästä Novitan Eero-langasta syntyi Eucalyptus-sukat.
Puikot 3,5. Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat neulottu takareunoistaan.
Yhteensä silmukoita näissä sukissa on 48 eli puikolla oli 12 silmukkaa. Tällöin mallineule toistuu jokaisella puikolla kahdesti.

Mallineule koostuu kuudesta silmukasta ja 12 kerroksesta:
1. krs: 1 n, lk, ylivetokavennus, 1 o, 2 o yhteen, lk
2.-6. krs: 3 o, 1 n, 2 o
7. krs: 1 o, 2 o yhteen, lk, 1 n, lk, ylivetokavennus
8.-12. krs: 1 n, 5 o

Kirjamessuilta ostin Merja Ojanperän tuoreimman "Näyttävimmät villasukat" -kirjan. Edellisen kirjan "Kauneimmat villasukat" ohjeista olen jo aika monta tehnyt. Ojanperän ohjeet ovat helppolukuisia ja selkeitä. Ilman muuta myös niin kauniita, että houkuttelevat kutomaan.

Valmiina on mittava määrä sukkia, joita aion jakaa joululahjaksi. Ojanperän uusi ohjekirja saa toistaiseksi odotella, sillä työn alla on useampi joululahjasukka entisten joukkoon.

Köynnöskaari on tuettu - kiitos loistavista neuvoista!

Taas on aika kehua ja kiittää blogiystäviä. Taannoin kirjoitin köynnöstukeni kaatumisesta ja ihmettelin, millä kummalla saisin sen kiinnitettyä maahan niin, ettei se ensimmäisen isomman tuulen tuivertaessa kaadu. Köynnöstuen maavara on aika olematon, joten omillaan sitä ei saanut millään pehmeään multaan riittävän syvälle. 

Päivänpesän elämää -blogin Katja sekä Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo kumpainenkin kertoivat tukeneensa omat köynnöskaarensa harjateräksellä. Niinpä matkalla kirjamessuille poikkesin rautakauppaan ja ostin neljä 150 cm:n korkuista tankoa 16 mm:n harjaterästä. Jonkin aikaa sain tankojen määrämittaan leikkaamista odotella, sillä myyjäpoika joutui tekemään töitä saadakseen taivasalla sijainneesta harjateräspinosta irti sen yhden kuuden metrin tangon. Olivat peittyneet jäätyneeseen lumeen.

Vasta maanantaina sää ja muut työt tarjosivat mahdollisuuden harjaterästen maahan junttaamiseen. Asetin terästangon köynnöstuen viereen, laudanpätkän tangon päälle ja sen avulla naputin kumivasaralla harjateräksen maahan niin syvälle, kuin sen suinkin sain menemään. Sinne upposi, kuin veitsi voihin. Harjaterästangon kiinnitin köynnöskaaren "jalkaan" nippusiteillä. 

Hyvä, että otin riittävän pitkät tangonpätkät, sillä 50 cm niistä meni maahan ihan kevyesti. Kahdellakin tukitangolla köynnöskaari olisi pysynyt hyvin pystyssä, mutta kun nyt tuli neljä tankoa hankituksi, tuin niillä kaaren jokaisen "jalan". Nyt kaari on tanakka, eikä heilu tai huoju yhtään mihinkään. Harjaterästangot maksoivat vajaan kympin, joten aika edullisesti sain mielenrauhan ja ratkaisun tähänkin ongelmaan.

Tangot olisi toki voinut maalata vaikkapa mustaksi, kuten köynnöskaarikin. Katsoin, että on tärkeämpää saada köynnöskaari tuettua ennen maan jäätymistä. Kasvukaudella köynnökset ja ympäristön pensaat peittävät tukitangot täydellisesti, joten ihan sama, ovatko ruosteenruskeat tai mustat. 

Tässä siis kiitosruusu Katjalle ja Pirjolle! Ja samalla kiitos kaikille muillekin, jotka täällä blogimaailmassa pyytettömästi jakavat hyviä neuvojaan ja vinkkejään. Toisten auttaminen ei ole itseltä pois, mutta jollekin siitä voi olla suuri apu. 

Ei minusta ole sohvaperunaksi eli sadepäivän mietteitä

Työhuoneen ikkuna

Minusta ei ole sohvaperunaksi. Kaipaan aktiivista tekemistä ja toimintaa. Haluan saattaa keskeneräiset hommat kerralla loppuun ja mieleni lepää parhaiten silloin, kun olen väsyttänyt itseni fyysisesti raittiissa ulkoilmassa. Siksi päivätolkulla jatkuvat sadesäät saavat minut ärtyiseksi ja osin aikaansaamattomaksi. Kun ei pääse tekemään sitä, mitä haluaisi ja minkä on suunnitellut, on vaikea keksiä korvaavaa tekemistä. Ainahan sitä voi lukea ja kutoa ja kuunnella musiikkia. Vaan ei sentään tunnista toiseen koko viikonlopun ajan. 

Puput ovat etsineet syötävää alapihalta.

Sunnuntain aamupäivällä näytti hetken, kuin sade olisi tauonnut. Puin pihavaatteet ja saappaat jalassa astelin pihamaalle. Tarkoitus oli ryhtyä asentamaan harjateräksiä köynnöstuen pystyssä pitämiseksi. Sitä ennen tein kierroksen kameran kanssa puutarhassa. Enpä ehtinyt viittä kuvaa enempää ottaa, kun jo räntää ripotteli siinä määrin, että kameraa tuli sääli.

Ruusuorapihlaja - Crataegus l.Pauls Scarlet

Alapihalla kulkiessani huomasin tykkylumen murtaneen ison oksan ruusuorapihlajasta. Pikkuisen harmitti, tai oikeastaan vähän enemmänkin. Harmitti, etten ollut torstaisen lumisateen jälkeen kiertänyt tarkastamassa koko puutarhaa. Tyydyin vain yläpihaan ja siellä olevien puiden ja pensaiden ravistelemiseen. Olkoon lumi kuinka kaunista tahansa, puiden oksilla keikkuessaan, se voi myös tehdä pahaa tuhoa. Leikkasin murtuneen oksan ja laitoin runkoon haavabalsamia. En tiedä, onko siitä mitään apua. Eipä tässä paljon muuta voi, kuin toivoa puun selviävän.

Perjantaista lähtien jatkuneet vesi- ja räntäsateet ovat vieneet melkoisen osan lumesta, mutta yhä sitä riittää. Puutarhaa kierrellessäni muistin myös, miksi en niin kovin runsaasti innostu jättämään talventörröttäjiä. Ei näillä leveysasteilla mikään puutarhassa törrötä - ainakaan pitkään. Viime vuosina talvet ovat entistä enemmän olleet ylivertaisen märkiä. Vetiset sateet ja toistuva sulaminen ja jäätyminen painaa kaiken, jopa muuten hyvinkin pystyssä pysyvät maan tasalle ja sinne ne liiskautuvat. 

Kun se tienoon kaunistava pakkaslumi lopulta tulee, huokaisen helpotuksesta. Marras-joulukuinen puutarha on meidän nurkilla harvoin mikään silmiä hivelevän kaunis nähtävyys. Harmaan-ruskean-mustaa ja koostumukseltaan enemmänkin kompostikamaa siintää silmissä niin, ettei paljon kameraa viitsi ulkoiluttaa. 

Ei törrötä asterikaan, ei.

Harmaassa märkyydessä on varmasti myös suurin syy, miksi en ole kovin ihastunut syksyyn tai talveen. Alkusyksy ruskaisine väreineen ja kuulaine ilmoineen menee vielä mukavasti. Mutta räntäsateet ja jatkuvasti lisääntyvä pimeys vievät ilon ulkoilulta. 

Olen itsekin usein sanonut, että ulkoilu on pukeutumiskysymys. On ja ei. Sateessa puutarhatyöt ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Tiettyyn rajaan saakka vesisateessakin tekee yhtä sun toista. Kun vaatteet ovat läpimärät ja vesi valuu otsalta silmälaseille hämärtäen näkyvyyden, eikä kuivia työhanskojakaan löydy enää mistään, on parempi jättää kottikärryt sijoilleen ja siirtyä sisätiloihin. En sentään mikään masokisti ole.

Vuorikonnantatar - Bistorta affinis

Ehkä tykkäisin lumestakin enemmän, jos se olisi puhtaan valkoista pakkaslunta. Ja sitä tulisi inhimmillinen määrä, joka olisi aikansa suoden puutarhan kasveille asiallisen suojan ja sulaisi sitten keväällä hiukan ennen, kun siihen lopullisesti hermostuu.

Vaikea täällä on lumesta tykätä, kun valtaosan taivaalta sataessaan ja maassa ollessaan se on märkää mössöä. Joka ei suinkaan tuo valoa maailmaan ja kauneutta maisemaan, vaan vaatii märkyyttä vastaan kyllästetyt vaatteet ja jalkineet tehostetuin piikkipohjin. Joka sulaa ja jäätyy ja sulaa ja jäätyy, kunnes kaikkialla on tasainen jäätikköpinta. Jonka alla kasvit kärsii ja kuolee ja jonka pinnalla ihmiset pyllähtelevät murtaen luitaan ja hankkien mojovia mustelmia takamuksilleen.

Toisinaan lumi yllättää täällä etelärannikollakin ja silloin sitä sataa massiivisia määriä päivätolkulla putkeen siten, että ensimmäisenä aamulla on pakko rynnätä luomaan pihakäytävät ja katuliittymä kulkukelpoisiksi. Ja illalla ennen nukkumaanmenoa ikkunasta katsoessaan murehtii, minne ne uudet lumet vielä saa mahtumaan ja kohtuuvoimin siirtymään. Ja kestääkö talon katto lumimassojen painon, vai joko huomenissa on mentävä lunta alas pudottamaan.  

Jospa nyt ei maalata kauhukuvia tulevasta talvesta, joka ei ole vielä edes alkanut. Minun aikani kulkee aina hurjaa vauhtia eteenpäin. Viimeksi muutama päivä sitten totesin, että viikossani tuntuu olevan vain maanantai ja perjantai ja päivässä aamu ja ilta. Sama ajankulun vauhti pätee myös kuukauteen ja vuodenkiertoon. Yksi hujaus vain, niin marraskuukin on ohi. Samoin syksy ja talvi. Tämä pätee tietenkin myös kevääseen ja kesään, mutta piippojen kärkien kurkottaessa mullasta, lopetan ajan laskemisen ja seuraamisen ja siirryn hetkessä elämiseen ja siitä nauttimiseen.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

  
En ole laisinkaan niin pessimistinen, kuin mitä tämän postauksen perusteella saattaisi kuvitella. Elämä on minuakin kolhinut ja olen oppinut etsimään mustimmastakin päivästä edes pienen valonpilkkeen. Aina sitä ei löydy, useimmiten kyllä. Pääsääntöisesti elämä on mukavaa ja kiinnostavaa. Äärimmäisen harvoin nousen aamulla ärtyneenä ja jos nousenkin, ärtyisyys haihtuu pian. Sateisesta säästä ja bloggerin takkuamisesta huolimatta olen nytkin ihan hyvällä tuulella. Hyväntuulisuutta lisää työpöydällä kehräävä pehmoinen kissa, joka kurnahtaa joka kerran upottaessani sormeni sen lämpimään turkkiin. 

Riippahernepuu - Caragana arborescens 'Pendula'

Toivotaan, että sateet vaihteeksi väistyvät ja saamme auringonpaistetta. Toivotaan, ettei talvi ihan vielä ota lujinta otettaan ja jos vaikka päästäisiin hetkeksi puutarhaankin jotain tekemään. Tuli talvi nyt tai myöhemmin, nautitaan hupenevista lokakuun päivistä ja pian alkavasta marraskuusta.