Levätään sitten myöhemmin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Sää on hellinyt meitä ja tarjonnut puutarhaihmisille mahdollisuuden laittaa paikkoja kesäkuntoon. Olen mennyt  kaiken vapaa-aikani pihalla pää kolmantena jalkana. Sinänsä tarpeetonta hosumista, sillä vasta eletään toukokuun puoliväliä. Näitä aikoja ja hetkiä olen odottanut koko talven ja pitkään jatkuneen kolean alkukevään. Kun lämpömittari pongahti ylimaallisiin lukemiin, laajeni minun elämäni seinät vähintäänkin tontin rajojen mittaisiksi. Pihaovi on päivät selällään ja ikkuna yölläkin auki.

Hyasinthus 'Pink Surprise'

Ei ollut vaikea arvata, että lämpö räjäyttää puutarhan kukkimaan ja luonnon vihreäksi. Uutta ilmestyy mullan pintaan ja lehtien keskelle nopeammin, kuin nähdä ehtii. Koivujen hiirenkorvat kasvavat silmissä ja koristepuut ovat nupulla. Nyt on tyydyttävä pikaisiin kuvauskierroksiin, joiden annin voi sitten purkaa viimeistään syyspimeinä iltoina. Kuka ehtii tällaisina päivinä tietokoneen äärellä istumaan. Jokaisen blogissa olisi paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. Ei vain ehdi pitkiä lurituksia kommentoida, vaikka kuinka tahtoisi.

Hyasinthus Woodstock

Pienimmät sipulikukat jo lopettelevat antaen vuoron isommille. Hyasintteja en tainnut viime syksynä yhtään uutta istuttaa. Osa vanhoista nousee mukavan runsaina, joskin osa laihoina yksilöinä. Vaalenpunaista Pink Surprisea olen istuttanut useita lähekkäin toisiaan ja siksi ne näyttävät laihempinakin kauniilta. Woodstockin kanssa voisi jatkossa tehdä samoin.

Syyspenkin laukkojen seasta nousi yllättäen keltainen hyasintti. En muista sellaista tuohon paikkaan istuttaneeni, eikä tietoa löydy listoistakaan. Olisiko hyasintti siirtynyt muiden kasvien siirron yhteydessä? Se on jopa luultavaa.

Pergolan viereisessä vatukkalaatikossa on jo vuosia kasvanut yksittäinen hyasintti, sininen sellainen. Sitä tapaan ihailla ihan läheltä sen jännän värityksen vuoksi. Nuppuisena tämä hyasintti on tumman lila. Avautuessaan väri vaihtelee vaalean lilasta siniseen.

Vatukkalaatikko on saanut nimensä sen sisällä kasvavista tuoksuvatukoista. Oli helpompi rakentaa vatukkakasvustolle selkeät rajat kuin kaivaa kiinaan juurensa ulottaneet puskat pois. Leikkaan vatukat syksyllä aivan alas. Ne kasvavat joka kesä nopeasti täysimittaisiksi muodostaen näköesteen puistoon tai puistosta meille. Istutin metsän kaaduttua tontin rajalle muutaman tuijan, mutta ne eivät vielä vähään aikaa tarjoa näköestettä.

Erythronium californicum White Beauty - Rusokoiranhammas

Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin uusiin kasveihin. Koiranhampaat kuuluvat niihin. Ilokseni ne näyttävät viihtyvän ja kukkivan. Viime syksynä istutin ensimmäisen rusokoiranhampaan, joka kukkii nyt yhdellä kukalla. Söötti kuin mikä. Se on muistettava merkitä tarkasti, etten Pikkupuutarhan Kivipenkkiä myllertäessäni vahingossakaan hukkaa valkoista kaunotartani. No, ehkä viime kesän myllerrykset Kivipenkissä hetkeksi riittivät.

Erythronium Pagoda -Koiranhammas

Keltaisia Pagoda -koiranhampaita on nyt kolmessa paikassa; Hortensiapenkin molemmissa päissä ja Kiemurapenkissä lähellä Kevätsuudelma -kirsikkaa. Koiranhampaiden pilkulliset lehdet on helppo tunnistaa niiden noustessa keväällä.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Aika monta perennaa odottaa yhä istuttamista. Aika on mennyt monissa muissa hommissa. Mitä tahansa teenkin, kuljen harvoin suoraan kohteesta A kohteeseen B. Matkalla eksyn helposti kurkkimaan sinne tänne. Portaita ylös noustessani huomasin Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani rusettinukin, johon on ilmestynyt nuppurykelmä. 

Lakastuvat scillan lehdet meinasivat peittää rusettinukilta auringonpaisteen ja minulta tämän ilahduttavan löydön. Pikkusipulit eivät haittaa myöhemmin parhaansa esittäviä kasveja. Kädellä siirsin scillojen lehtiä sivuun. Pian osa niistä kuihtuu ja loput voi vaikka leikata pois.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti pukkasi nuppunsa pikavauhtia, kuten muutama päivä takaperin epäilinkin. Otin kukista lähemmänkin kuvan, mutta unohdin siirtää nakkisormilla varustetun version kamerasta koneelle. Kukka katsoo aina nöyränä maata kohti, joten sen kunnolla nähdäkseen on sitä hellästi nostettava ylöspäin tai vastaavasti kuvaajan pitäisi kellahtaa kyljelleen maahan. Joskus toiste sitten.

Purlmonaria Blue Ensing - Tarhaimikkä

Vaahteravauvoja kitkiessäni löysin yllätyksekseni kuvan sinisen tarhaimikän. Istutin niitä vuosi sitten kaksi kappaletta Pikkupuutarhaan. Mielestäni huolellisesta istutuksesta ja kastelusta huolimatta taimet katosivat kesän aikana. Ajattelin, että paikka taisi olla sittenkin liian lämmin ja valoisa näille. Ehdin jopa unohtaa ne. Luultavasti toinen on heittänyt heipat, mutta onneksi tämä yksi on elossa ja kukkii. Aika hyvin se katoaa kevätkaihonkukkien sineen, vaikka imikän sininen onkin huomattavasti syvempi.

Jos ovat kasvit heränneet, sen ovat tehneet myös kaikenlaiset ötökät. Leppäkertut taiteilivat ruusuorapihlajan oksilla, mutta eivät suostuneet kääntämään kasvojaan kuvaajaa kohti. Kotiloita metsästin yhtenä iltana kymmenittäin etikkakylpyyn. Nostin Ferramol-astian pergolan kulmalle, jotta muistan ripotella rakeita kotiloiden suosikkipaikkoihin. Ja niitähän riittää.

Navettapiian puuhamaa -blogissa oli jo muistutus, että myös liljakukot ovat hereillä. Huomasin sen itsekin. Jopa kirjopikarililjojen lehdiltä löytyy rakkaudenhuumassaan parittelevia liljakukkoja. Saa olla tarkkana niitä lähestyessään, ettei esimerkiksi käden varjo saa ötököitä pudottautumaan maahan. Mustasta mullasta on tosi vaikeaa löytää selällään köllöttäiviä kukkoja. Karsastan ötököiden koskettamista paljain käsin. Liljakukkojen listiminen onnistuu ongelmitta. Ilo se on pienikin, kun musertaa rakastavaiset kerralla sormiensa välissä.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen kukkien avautuminen on viittä vaille ajankohtaista. Sään viileneminen ehkä pidentään kukintaa, toivottavasti niin. Keisarinpikarililjat ovat minusta kuin heavy-rokkareita. Tukka on juuri heilahtanut pystysuoraan ylös matkalla olalta toiselle tiukan kitarariffin pyörteissä. 

Oranssinpunaisia keisarinpikarililjoja katsellessani silmiini nousee aina espoolaisen Marketanpuiston lammen lähellä sijaitseva kukkula, jossa eräänä keväänä näin lukemattomia kukkivia keisareita. Kiva, että muualla nähdyt unelmat toteutuvat myös omassa puutarhassa. Ehkä ei yhtä runsaina, mutta kenties matkalla samaan.

Primula pruhosiniana - Suikeroesikko

Esikkojen kukkiessa olen ahertanut kasvimaan kimpussa. Kylvin lavakauluksiin salaattia, pinaattia, lehtikaalia, herneitä, mangoldia, porkkanaa, retiisejä, tilliä, ruohosipulia, kosmoskukkia ja istukassipuleita. Istutin esikasvatetut kesä- ja spagettikurpitsat sekä ruusukaalin. Kastelin kuivaksi käyneen mullan sekä ennen kylvämistä että kylvöjen jälkeen ja laitoin laatikoille harsot. Joltain tuollainen tehtävä käy ehkä käden käänteessä, mutta minulta meni useampi tunti. Kirjasin kylvöjen ja istutusten ohessa lajikkeiden nimet karttaani. Välillä istahdin tuolille miettimään, etenenkö ennakkosuunnitelman mukaan vai teenkö muutoksia. Jonkun verran tuli muutoksia.

Pariin lavakaulukseen istutin esikasvatettuja samettikukkia. Ne ovat viettäneet aikaa kellarissa. Pari kertaa olen nypännyt nuppuja pois, mutta nyt kehittyneet nuput ja avautuneet kukat saavat nauttia ulkoelämästä. Kylvin myös samettikukkien siemeniä varapenkin reunaan. Seurakseen ne saivat kehäkukkia ja ruiskukkia. Toivottavasti kesä suo runsasta kukintaa.

Istutusalueiden kanttaaminen odottaa yhä. Pian siihen hommaan pitäisi ehtiä tarttua, sillä rikkaruohot ja muhevaan multaan kurottava nurmi ovat keväästä yhtä innoissaan, kuin minäkin. Istuttamista odottavat mm. juurakoista kasvatetut syysleimut, punatähkät ja punakärsämöt. Niiden istuttaminen on helpompaa, kun suurin osa vanhoista kasveista on noussut. Vielä niin ei ole tapahtunut. Kaikki aikanaan.

Juuri nyt ei ainakaan pysähtyneisyydestä voi valittaa. Päinvastoin. Paljon tapahtuu ja nopeassa tahdissa. Koitetaan pysyä perässä ja pysähtyä välillä ihan vain nauttimaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

Johan tuli kesä ja kiire!

Vaahtera kukkii

 
Tiistaina saapui luvattu lämpö ja paiste. Itse asiassa jo maanantai-iltana huomasi säätyypin muuttuneen leudommaksi. Poissa oli kolea tuuli ja takatalven maku. Mielestäni olen tehnyt  keväthommia tasaiseen tahtiin, eikä sää ole kovin paljon tekemistä haitannut. Siitä huolimatta kesäinen sää sai vipinää kinttuihin. Tekemistä on riittänyt ihan kiireeksi asti. Ehkä kiireisen tunnelman on tuonut jossain sisimmässä muhiva pelko, että tämä on vain väliaikaista. No, väliaikaista toki, mutta vasta ollaan toukokuun puolella ja reilusti. Kaikki on edelleen edessä, vaikka vauhdilla nämä pari päivää ovatkin ohi liitäneet.

Anemone nemorosa 'Robinsoniana' - Hämyvuokko

Kuvaaminen on jäänyt kiireisiksi näppäisyiksi joko aamutuimaan tai illansuussa. Ihan outoa taas kuvata kirkkaassa auringonpaisteessa. Silmiä joutuu siristelemään ja jyrkkien varjojen väistelyssä on tekemistä. Hämyvuokkojen kuvaaminen vasta onkin kellontarkkaa touhua. Aamulla ne ovat sykkyrässä, samoin illalla. Jotta onnistuisi ikuistamaan heidät terälehdet levällään, on oltava vikkelästi paikalla täyden paisteen hetkellä.

Maanantaina vatvoin mielessäni, vienkö tomaatit jo kasvariin. Vai odotanko muutaman päivän, kenties viikon tai pari. Hyvinhän nuo olisivat kellarissa mahtuneet olemaan, mutta halu päästää tomaatit "vapauteen" oli liian voimakas. Tiistaina tein monta kottikärryreissua ylä- ja alapihan välillä saadakseni painavat laatikot riittävän varovasti kuskattua. Alkaa taas löytyä talven kadoksissa olleita lihaksia, kun ravaa kellarin portaita ja porhaltaa tonttia ristiin rastiin lukemattomia kertoja puutarhaan liittyviä töitä tehdessä.

Tomaatit, kurkut ja paprikat ovat nyt kasvarissa. Laatikot ovat aika tiiviissä rykelmässä, jotta saan tuplaharson hyvin niiden peitteeksi illan suussa. Aamulla harso on käytävä ottamassa pois. Samoin olen pitänyt kasvarin oveakin päivisin auki, tosin ovensuussa on harso suoraa auringonpaistetta estämässä.

Yölämpötila hieman huolestuttaa. Vaikka päivällä ollaan ylitetty helleraja, öisin lämpötila putoaa alapihalla alle +8 asteen. Koska helteet tuskin pitkään jatkuvat, harkitsen väliaikaisen lämmittimen laittamista yöksi kasvariin.

Narcissus Bella Vista

Myös kesäkukkia olen rahdannut patiolle. Daaliat ovat surkeita, sillä olen laittanut ne multaan aivan liian aikaisin. Kasvivalaisimesta huolimatta daalioista on kasvanut kellarissa ruipeloita, joita latvoin ja poistin nuput. Nyt daaliat ovat tuplaharsojen suojassa talon seinustalla. Päivällä raotan harsoa siten, ettei aurinko pääse suoraan paistamaan kasveihin. Jos saavat kylmää, olkoon niin. Eipä niistä kauniita kellarissakaan kasva.

Narcissus Rip van Winkle

Sipulit laitoin myös multaan. Muutama jäi vielä pussiin, kun kasvimaan kartta odottaa vielä tarkennuksia. Mittasin kasvilavassa mullan lämpötilan. Noin 10 cm:n syvyydessä mittari näytti +12 astetta. Ehkä siihen on uskottava, sillä aurinko porottaa mustaan multaan koko päivän. Kylvöjä voisi siis alkaa jo tehdä. Viritin metallikaaretkin harsoja varten.

Tiistai-iltana leikkasin nurmikonkin kevään ensimmäisen kerran. Kaikkialla ei nurmi ollut vielä täydessä kasvussa, mutta monenmoista rikkaa sieltä kyllä nosti päätään innokkaana. Kylläpä näkymä siistiytyi hetkessä. Jossain välissä pitäisi ehtiä kunnostamaan kanttauksia. Huomasin ruohon hiipivän useassa paikassa istutusalueille, vaikka sinne on ehdoton kielto kurottautua.

Viime kesänä kaivoin Oikearinteen, portaiden vierustan mehikasvialuetta lukuunottamatta, kokonaan auki, kun siellä tuntui kasvavan enemmän rikkaruohoja kuin mitään muuta. Istutin rinteen yläosaan kolme Fairy-peittoruusua, joiden ympärille laitoin kuorikatetta pidättämään kosteutta ja tuomaan fiinimpää ilmettä muuten ankeaan paikkaan. Linnut ovat penkoneet ja viskoneet katteet ympäri rinnettä, eikä fiineydestä taida olla mitään jäljellä.

Myös mehitähdet olivat saaneet osansa kuorikatteesta kuin myös kaikenlaisesta muusta roskasta. Mietin, miten saisin roskat sopivan hellästi pois vahingoittamatta mehitähtiä. Noita pikkuruisia mehitähtipalleroita joitakin irtosi, mutta niitä laitoinkin sitten uusiin paikkoihin.

Maalipensseli osoittautui päteväksi työvälineeksi mehitähtialueen putsaamisessa. Parhaimmillaan työ sujui portailla istuen, vaikka siinä joutuikin vaihteeksi vasen käsin puuhaan. Ehkä olisi pitänyt mehitähtiä istuttaessa miettiä tämäkin asia oikeakätisen kannalta. Ei vaan, kukapa sitä moisia kriteereitä istutuksilleen asettaisi.

Anemone blanda mix - Balkaninvuokko

Balkaninvuokot ovat laittaneet tänä keväänä parastaan. Olen istuttanut niitä parina syksynä useamman pussillisen. Tässä taas huomaan, kuinka pikkusipuleita ei mielestäni kannata ripotella yhtä sinne ja toista tänne. Kauneimmillaan nämä kevätkukkijat ovat isoina ryppäinä. Taas kerran ihmettelen mix-pussukoiden sisältöä. Niiden kuvaläpysköissä on aina kaikki mahdolliset värisävyt edustettuina. Kovin on silti sinivoittoista. Ei yhtään punertavaa seassa.

Kumpikin puolisko rinteistä, kuten melkein kaikki muutkin istutusalueet, ovat nyt vihreinä scillojen lehdistä. Idänsinililjojen ja kirjokevättähtien kukinta alkaa hiipua ja menee hetki, ennenkuin muut kasvit murtautuvat lehtimassan läpi. Uusimpia ja kaikkein pienimpiä kasveja täytyy välillä käydä auttamassa eli tönimässä scillojen lehtiä sivuun, jotta kasvussa olevat saavat osakseen ilmaa ja valoa.

Clematis alpina - Alppikärhö

Monet kärhöt ovat osoittaneet heräämisen merkkejä jo pidemmän aikaa. Tiistaina huomasin alppikärhössä nuppuja. Vielä tämä kärhö on risuisen näköinen, kunnes lehdet pääsevät kunnon kasvuun.

Päätin myös leikata vähän lumikärhöä. Sitähän muutama postaus sitten pohdin ja neuvoja asiaan teiltä kyselin. Lähinnä leikkasin yläilmoihin ja sivuille törröttäviä oksia. Niin vain löytyi tuoreita silmuja senkin köynnöksen risteyskohdista. Jotkut kuivan kuolleilta näyttävät oksat osoittautuivat sisältä täysin vihreiksi eli osa oksista tuli turhaan leikatuiksi.

Clematis Multi Blue

Useimpia kärhöjä leikkasin viime vuonna kovalla kädellä, kun laitoimme niille uudet tuet. Pikkupuutarhan Multi Bluelle en ole tehnyt yhtään mitään. Se on saanut rauhassa  kiipeillä kriikunassa ja käyttää kiipeilemiseen edellisvuosien kuivuneita versoja. Sinne ne sulautuvat kriikunan lehtien sekaan. 

Minulla on ehkä liiankin yltiöpäinen into siivota kaikkea, mikä ei kasvien kanssa aina ole kovin viisasta. Tuija-aitaamme kävi leikkaamassa ammattitaitoinen puutarhuri. Hän kertoi vanhemman, puiden leikkaamiseen perehtyneen henkilön opastaneen, että "jollet ole varma oikeasta leikkaustavasta, älä leikkaa ollenkaan". Voisin sisäistää ajatuksen ainakin siihen saakka, kunnes opin kullekin kasville oikean leikkaustavan.

Pahoittelen tämän jouluruusukuvan epämääräisyyttä. Kirkkaassa auringonpaisteessa oli vaikea saada hyvää kuvaa kaunottaresta. Varsinkin, kun istutuspaikan vuoksi kasvia ei oikein pääse muusta suunnasta edes kuvaamaan. Voinette kuvitella, miten upeasti kukan viininpunainen väri näkyy yli scillameren. Vielä illan hämäryydessäkin väri erottuu niin selvästi, että saatan käydä sitä tuijottamassa makkarin ikkunasta.

Tänä keväänä jouluruusuni, varsinkin Double Ellenit, ovat kukkineet kauniisti ja runsaasti. Ne ovat lumonneet minut, vieneet sydämeni aivan kokonaan. Uskon, että ihmiset, jotka ovat hurahtaneet puutarhaan, ymmärtävät tällaisen tunteen, jopa kykenevät samaistumaan siihen. Yksi ainoa kukka voi palkita vuoden uurastuksen ja pyyhkiä pois kaikki pettymykset ja kadonneet kasvit. Jouluruusuni äärelle kyykistyessäni koen itseni onnelliseksi ja rikkaaksi ihmiseksi.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Heleää helatorstaita kaikille!

Mato Matalat tai kenties kobrakäärmeet

 
Kirjavien sukkien sijaan päätin muuttaa jämälangat Mato Mataliksi. Alkuun aioin lajitella langat sävy sävyyn, mutta sitten päästelin menemään mututuntumalla. Mikä lankatullu nyt kulloinkin korista sattui hyppysiin tulemaan, sillä jatkoin putken kutomista. Silmien kohdan sentään laitoin valkoisella, jotta silmät erottuisivat paremmin. Olisivat ne näkyneet muistakin väreistä. Naama olisi ollut ehkä hauskemman näköinen nauhakavennuksella, mutta sen enempää ajattelematta käytin sädekavennusta.

 
Ensimmäisen madon aloitin muutamalla silmukalla lisäten niitä nopeassa tahdissa työn edetessä. Se osoittautui madon täyttövaiheessa hankalaksi, koska pienestä aukosta oli tosi vaikea saada täyte toiseen päähän. Käytin apuna ikkunapesimen jatkovartta, jolla ujutin täytettä eteenpäin annos kerrallaan. Seuraavat madot teinkin heti alkuunsa 48 silmukalla. Tällöin koura täynnä pallokuitua mahtui ongelmitta madon sisään.

Täytteen olisi toki voinut tunkea madon sisään toisestakin päästä, mutta tuli nyt tehtyä näin. Yhden vanhan tyynyn pallokuitu upposi näihin kolmeen matoon, eikä hiventäkään jäänyt jäljelle.

Kudoin jokaisen madon neljällä 3.5 sukkapuikolla, 12 s/puikko. Tuntui sopivalta koolta. Ennen täyttöä neuloin napit silmiksi ja kirjoin punaisella langalla suun. Täytön jälkeen ompelin häntäpään kiinni ja samalla laitoin koristeeksi kullekin madolle puuhelmistä lenkin. Madot voivat tarvittaessa muuntua kalkkarokäärmeiksi ja kalistella häntäpäätään. Yhden madoista aion antaa parin viikon päästä 7 vuotta täyttävälle tytölle. Muista en vielä tiedä.

Netissä näin kuvan sukista, jotka oli toteutettu tällä mallilla. Helppo ja kaunis. Kudoin nämä vaaleanpunaisesta 7veikasta 3.5 puikoilla 12 s/puikko.

Mallineuleessa kudotaan vuorotellen 7 kerrosta 1 o, 1 n ja 7 kerrosta 1 n, 1 o. 

Marjapuuron punaisesta  7veikasta syntyivät nämä romanttiset pitsisukat, joiden ohje löytyy Kardemumman talo -blogista. Silmukoita on resorin 54 silmukan jälkeen 55. Tämäkin on kiva ja helppo malli.

Vihreäsävyisissä sukissa mallineule on Lankavan Kaiku. Tein varresta vähän korkeamman ja leveämmän, jotta sukka mahtuu tukevampaankin jalkaan ja on helppo pukea. Ehkä nämä kulkeutuvat jossain vaiheessa isän hoivakotiin.

Silmukka soikoon -blogin Sartsalla on kutomisen taito hyppysissään. Blogissa seikkailee myös pyöreäsilmäinen Merri-kissa. Tuorein ihasteluni kohde on hänen Remonttihuivinsa, joka kauneudellaan houkuttelee kokeilemaan. Tulostin jo ohjeenkin itselleni, mutta langat vielä puuttuvat. Mitään en mene vielä lupaamaan, mutta kivasti idea selkäpiissä kutisee.

 

Eteenpäin elävän mieli

Tulipa pulchella Persian Pearl

Kuuntelin keskiviikkona radiosta Luontoiltaa, jonka teemana oli lintujen kevätmuutto. Paljon mielenkiintoista asiaa sekä toimittajilta että ohjelmaan soittaneilta kuuntelijoilta. Lintujen kevätmuutossa ei ole ollut vuosien mittaan kovin suuria heittoja. Kirjosieppoja ja leppälintuja ei ole vielä saapunut. Bongarit arvioivat kevään olevan noin viikon myöhässä.

Parin päivän sade on kastellut mukavasti puutarhaa ja ravistellut hereille sekä sipulikukkia että muita puutarhan asukkaita. Ilahtuneena huomasin Vasenrinteessä Persian Pearlit nupulla. Pidän niistä kovasti ja nyt vielä enemmän, kun ovat välttyneet peurojen ahnailta hampailta.

Paeonia tenuifolia - Tillipioni

Viime kesänä siirsin pikkuisen tillipionin Kiemurapenkista Kurgaaniin. Edellisessä paikassa se hukkui nopeasti isompien perennojen joukkoon, jolloin myös sen kukinta jäi huomaamatta. Jossain nettijutussa tillipionin sanottiin kasvavan noin 40-senttiseksi. Sen kun näkisi. Omani on aina jäänyt maksimissaan 20-senttiseksi. Luulin jo talven vieneen tillipionini, mutta onneksi älysin tutkia Kurgaania tarkemmin. Siellä rehottaa myös pikkusydän, jonka äkkiä vilkaisten voi sekoittaa tillipioniin. Nyt on huolehdittava, etteivät pikkusydämet ja sammalleimu valtaa tillipionilta liiaksi alaa. Ja tietenkin on oltava valppaana, jos tillipionini kukkii.

Clematis Rouge Cardinal

Kärhöjen kanssa kevät on joka vuosi yhtä jännittämistä. Mikä niistä nousee ja milloin. Alppikärhöt työntävät jo versoja vähän joka oksantyvestä. Niillä on kiire, sillä nehän ovat alkukesän kukkijoita. Viime kesänä jouduin kohtelemaan muutamia kärhöjäni kovakouraisesti, kun laitoimme niille uudet köynnöstuet. Kaikista kärhöistä en ole eloa löytänyt, ainakaan vielä. Yläpihan Syreenipenkin Polish Spiritin mahtavaksi kasvaneen pehkon leikkasin aivan lyhyeksi tukea asentaessani. Elossa on.

Clematis Multi Blue

Päivänliljapenkin päässä kasvavat Multi Blue ja Rouge Cardinal tunkevat tuoreita versoja tyvestä. Kumpikin kukki viime kesänä kerrassaan loistavasti. Kastelin kärhöjäni kesän mittaan ahkerasti ja lannoitin heti alkukesästä. Nyt onkin muistettava kiertää antamassa köynnöksille voimaa.

Clematis integrifolia - Kellokärhö

Nummelan ruusutilaretkeltä ostin pikkuruisen kellokärhön taimen. Istutin sen Kotikiven viereen, lähelle paikkaa, jossa puutarhatiikerimme Juuso nukkuu ikiuntaan. Tuntui kivalta huomata taimen selvinneen talvesta. Jospa näkisin sen tänä kesänä kukkivan.

Malus purpurea 'Aamurusko' ja Malus purpurea 'Royalty'

Kaikki neljä koristeomenapuutani ovat selvinneet niin talvesta kuin rusakoiden hampailtakin. Toki suojasin ne loppusyksystä verkoilla. Aamurusko ja Royalty kasvavat Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Toivottavasti kukkivat runsaana edelliskevään tapaan tarjoten kauneutta myös ohikulkijoille. Alapihan Musta Rudolf on puistoa reunustavan aidan vierssä ja siitäkin on kukkiessa iloa myös puistossa kävelijöille.

Viime kesänä ostin Makamikin, jonka istutin lähelle naapurin rajaa. Jotta sillä olisi riittävästi tilaa sekä kasvaa että näkyä, kaivoin pari isoa norjanangervoa pois. Toivottavasti tekee edes jokusen kukan, jotta näen, mitä tulevina vuosina odottaa.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Oma hanami eli kirsikankukkajuhla olisi toiveissa, mutta sitä saan varmasti odottaa vielä jokusen vuoden. Tai kuka sen määrittelee, kuinka monta kukkaa kirsikkapuussa pitää olla voidakseen hanamia viettää? Riittääkö viisi kukkaa vai onko puun notkuttava vaaleanpunaisena pilvenä. Viime keväänä kevätsuudelmassa oli jo ihan mukavasti vaaleanpunaisia kukkia. Enpä osaa puun silmuista sanoa, ovatko kukkanuppuja vai lehtiä.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja kukki viime kesänä runsaana. Koko pieni puu oli täynnä pikkuruisia ruusuja. Niitä katsellessa ei epäilystäkään, mistä ruusuorapihlaja-nimi on peräisin. Meidän tontilla ei montaa isoa puuta enää ole. Ne ovat saaneet väistyä talon ja myöhemmin puutarhan tieltä, mikä mistäkin syystä. Hedelmäpuut istutettiin alkuvuosina. Erilaisia havuja myöhemmin. Viime vuosina olen hankkinut useamman pikkupuun. Niitä voi istuttaa pienemmällekin tontille ilman, että kaikki verhoutuu varjoon.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Eipä ole pitkää aikaa, kun huomasin punakolmilehden heränneen. Edellisistä vuosista olen jo oppinut, että myös nuput ilmestyvät vikkelästi ja kukinnan nähdäkseen on oltava valppaana. Siellä ne nuput taas nököttävät valmiina avautumaan. Näin varmasti tapahtuu jo ensi viikolla, mikäli ennusteet kesäisistä mittarilukemista toteutuvat. Uskon näin tapahtuvan.

Naapurin Mamis eli adoptiokissa

Veljenvaimon Roope oli meillä vuorokauden hoidossa. Se on täydellinen sisäkissa, joten ei puhettakaan myyrä- tai hiirijahdista. Naapurin Mamis, jota kutsumme adoptiokissaksi, kiertää monta kertaa päivässä puutarhassamme. Hyvä niin, kun enää ei ole omaa kissaa huolehtimassa hiirikannan tasapainosta. Kuukauden aikana olen nähnyt pari metsähiirtä luikkimassa sipulikukkieni välissä. Samoja paikkoja Mamis koluaa. Metsästysonnea hänelle!

En ole aikoihin tehnyt tavallista täytekakkua. Suosin enemmän juustokakkuja, joihin voi upottaa oman puutarhan pakastemarjoja. Nyt tein vaihteeksi vadelmaisen täytekakun, johon käytin vadelmia tyhjentääkseni hissukseen pakastinta. Mehuja meillä juodaan aika vähän, marjoja sen sijaan sentään ahkerasti monella tavoin.

Äitienpäivää emme tänäkään vuotena sen kummemmin vietä, sillä kumpikaan lapsista ei ole vielä saanut rokotusta. Anopille viedään todennäköisesti kukka. Oma äitini vaati lapsiaan luokseen aina äitienpäivänä. Nyt, kun äitiä ei enää ole, voin ehkä aloittaa ihan omat äitienpäiväperinteet.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

 Mukavaa sunnuntaita ja lämminhenkistä äitienpäivää kaikille äideille!

 

Kadonneista oppia -haaste

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

 
Keväässä ollaan siirrytty viimeiseen kolmannekseen eli toukokuuhun. Jokin aika sitten huomasin blogeissa lähteneen liikkeelle mielenkiintoisen haasteen. Kuinka ollakaan, sain kyseisen haasteen Saran mökissä ja puutarhassa -blogista, kiitos hänelle. Kadonneista oppia -haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhaeloa -blogin Riitta.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

 
Saattaa olla hyväkin, etten kaikkia kadonneita muista, sillä listasta voisi tulla pitkääkin pidempi. Yksittäisiä kadonneita on lukuisia. 

Pari mieluista kasvia nousee heti kärkeen. Ensimmäinen niistä on sinivaleunikko. Aika monta sinivaleunikkoa olen puutarhaani istuttanut. Niin kaupasta ostettuja kuin itse siemenestä kasvatettuja. Jälkimmäiset viihtyivät kolme vuotta, jonka jälkeen ne eivät enää nousseet.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Sinivaleunikot viihtyvät kosteassa, tuoreessa, happamassa maassa ja ravinteikkaassa maassa. Kosteutta, mutta ei seisovaa talvimärkyyttä eli maaperän tulee olla hyvin läpäisevä. Alppiruusuille sopiva paikka kelpaa myös sinivaleunikoille. Sinivaleunikot kasvavat meillä useimmiten kaksivuotisina. Kukinnan jälkeen emokasvi kuolee, mutta sopivissa oloissa paikalle kylväytyneet siemenet tuottavat uusia kasveja. 

Sinivaleunikot 11.6.2016 Vakka-Taimessa

 
Sinivaleunikkoja hankkiessani ja istuttaessani olen tutustunut edellä kerrottuihin kasvupaikkavaatimuksiin. Olen nähnyt niiden upeaa kukintaa mm. Vakka-Taimen kiehtovassa puutarhaympäristössä. Jokin suhteessani sinivaleunikkoon ei vaan toimi. Huomatessani menettäneeni sinisen kaunottaren, päätän kokeilun olleen viimeinen. Kunnes taas törmään jossain myymälässä komeaan yksilöön tai nähdessäni blogituttujen postauksia sinivaleunikon herkistä nupuista. Silloin olen hetkeksi myyty tämän kasvin äärellä. 

Siemenestä kasvattamani sinivaleunikot kasvoivat Päivänliljapenkissä, joka ennen tonttiamme kahdelta sivulta reunustavan metsikön kaatumista oli pian aamupäivän jälkeen puolivarjoisa paikka. Suurin osa alapihan istutusalueista on kohopenkkejä, joten talvimärkyydestäkään ei ollut pelkoa. Metsikkö kaatui keväällä 2018, mutta toimenpiteen mukanaan tuoma valo-olosuhteiden muutos ei millään ehtinyt vaikuttaa sinivaleunikon elämään. Luulisi, että hän olisi edes sen ensimmäisen kevään lisääntyneen valon ja lämmön vielä sietänyt.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Tämän postauksen kuvat ovat yhtä Vakka-Taimessa otettua kuvaa lukuunottamatta itse siemenestä kasvattamistani sinivaleunikoista. Parin vuoden ajan olen tyytynyt osaani sinivaleunikottomana ihmisenä. Vuosi sitten ostin taas puutarhamyymälästä komean taimen, jonka istutin Olopihan Allaspenkkiin. Siinä se avasi  kaikki nuppunsa. Tänä keväänä kasvia ei näy eikä kuulu. En ole luopunut toivosta, mutta olen kyllä valmistautunut kohtaamaan pettymyksen tälläkin kertaa.

Koska minulla ei ole mantsuriankärhöstä ainuttakaan kuvaa, korvaan puutteen jouluruusujen kuvilla. Niiden kanssa sitkeä yrittäminen on palkittu onnistumisilla.

Mantsuriankärhö on kotoisin Pohjois-Kiinasta. Se on hyvin kestävä ja helppohoitoinen laji aurinkoiseen/puolivarjoiseen paikkaan. Kauniit tähtimäiset, valkoiset, pienet, 2-3 cm halkaisijaltaan olevat, miellyttävästi tuoksuvat kukat täyttävät köynnöksen heinä-elokuussa.  Kukat muodostuvat saman vuoden versoihin. Mantsuriankärhö on perennamainen kasvi ja sen voi istuttaa samaan kasvusyvyyteen mitä se on taimistolta tullessa ollut. Kärhö suositellaan alasleikattavaksi vuosittain noin 20-30 cm korkeudelta maan pinnasta. Mantsuriankärhö ei kiipeä itse, vaan vaatii jonkinlaisen tuen kiivetäkseen.
Lähde: Mustilan puutarha

Mantsuriankärhö on toinen kasvi, jonka kanssa emme ole löytäneet yhteistä säveltä. Kahdesti olen ostanut ja istuttanut mantsuriankärhön. Ensimmäisen mantsuriankärhöni istutin Oikearinteeseen. Ajattelin, että siellä kärhö toimisi hyvin peittäessään valkoisilla kukillaan ison palan alueesta. Paikka on aurinkoinen ja läpäisevä, mutta pian istutuksen jälkeen totesin valinneeni väärin. Liian kuiva ja syvälle hiekkapitoinen paikka. Siirtohan siitä seurasi kotikiven tyveen. Koska mantsuriankärhö ei kiipeä itse, ajattelin saavani sen tukeutumaan kiveen. Ei tykännyt, seurasi hidas kuolema. Silkkaa kasvin olosuhteiden huomioimattomuutta ja mahdollisesti myös juurtumisvaiheen kastelun laiminlyömistä.

Helleborus orientalis Double Ellen

Toisen kerran mantsuriankärhöä hankkiessani kesällä 2019 suunnittelin mielestäni hyvän paikan entisessä metsäpuutarhassa. Kaivoin kunnollisen istutuskuopan ja käytin hyvää multaa. Huolehdin myös kastelusta. Siellä se aloitti kasvun ja vaikutti viihtyvän. Viime keväänä mantsuriankärhöstä ei sitten näkynyt eikä kuulunut mitään. Elän toivossa, että monien kärhöjen tapaan se vain uinuisi mullassa odottaen sopivaa ylösnousun hetkeä, joka koittaisi ehkä tänä keväänä. Harva se päivä käyn kevyesti rapsuttamassa pintamultaa, josko sieltä versonkärkiä kurkistaisi. Pahaa pelkään, että toiveet ovat turhia.

Sinivaleunikon sanotaan olevan oikullinen kasvi. Ehkä minulla ei ole tarjota sille sopivia kasvuolosuhteita. Ehkä en osaa ottaa hänen erityispiirteitään huomioon. En ole sataprosenttisesti nostanut käsiäni pystyyn luovuttamisen merkiksi. Voi kuitenkin mennä tovi, ennenkuin uuden sinivaleunikon taimen ostan.

Mantsuriankärhön kanssa voin ilmeisesti syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Jos se kerran on hyvin helppo ja kestävä laji, mämmään jossain kohtaa todella rankasti. Heitän haasteen kaikille kasvitieteilijöille ja biologeille, kelle tahansa kasvien kanssa aktiivisesti puljaaville: kehittäkää kasveille jonkinlainen viestityssysteemi, jolla ne ilmoittavat istuttajalleen miksi ja minne lähtivät. Helpottaisi jatkossa merkittävästi oikean istutuspaikan valinnassa ja hoitotoimenpiteissä. Ja vähentäisi surullisia menetyksiä puutarhassa.

Haastan seuraavat blogit pohtimaan omia kadonneita kasvejaan:

Anun puutarha
Hiidenkiven puutarhassa
Navettapiian puuhamaa

Haaste:
Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin tiedän kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.