Aurinkoisen sunnuntain höpinöitä

Metso keskellä kylää 14.1.2024

 

Tammikuisena sunnuntaina ajoin aamupäivällä suuntana Espoo. Runsaan kilometrin päässä kotoa valtatien penkalla istui metso. Kenties sillä oli matka kohti Nuuksion metsää ja ajatus ylittää tie, vaikka tuolla kohtaa ei suojatietä olekaan. Pysähdyin seuraavalle pysäkille, jotta kyydissäni ollut Poika pääsi palaamaan taaksepäin kuvatakseen linnun.

Kylän sivuilla tästä linnusta keskusteltiin. Se oli seikkaillut kaduilla ja pihoilla jo viikon ajan. Metsot eksyvät asutuksen keskelle silloin tällöin. 2007 iso lintu ilmestyi meidänkin pihalle, jossa se vietti pari päivää. Onneksi silloinkin oli talviaika, eikä pihalla tarvinnut oleskella, saatika liikkua. Metso ei nimittäin tykännyt yhtään ihmisistä ja lähelle yrittävätkin se laittoi kipikapi juoksemaan sisälle turvaan.

18.2.24 ei vielä näy corydalista

Tammikuisen metsoepisodin jälkeen aika onkin kulunut enemmän tai vähemmän kevättä odotellessa. Auringon ilmestyessä siniselle taivaalle, herää puutarhaihminen uuteen eloon. Vielä menee tovi jos toinenkin, ennenkuin pihamullasta mitään piippoja pilkistää. Perjantaisen vesisateen jäljiltä pihalla pääsisi etenemään paremmin luistimilla. Lumikinoksissa on edelleen paksuutta kyllästymiseen saakka, mutta madaltumista tapahtuu. Maaliskuun alkuun on lähes kaksi viikkoa eli talvea eletään edelleen vahvasti. 

Huvituksen alle odotan lumikelloja.

 
Sunnuntaina kiersin pihan. Kahlasin alapihallekin, mutta siellä ei kummoisiakaan muutoksia viikon takaiseen. Huvituksen alle odotan lumikelloja, joista ei tässä vaiheessa näy vilaustakaan. Jänikset ovat käyneet osaltaan tsekkaamassa vihersapuskan tilanteen ja jättäneet jälkeensä papanoita.

Lumikelloja Huvituksen alla 26.3.2023

 

Viime keväänä lumikellot nousivat mullasta Huvituksen alla maaliskuun puolivälissä. Kuvassa ne ovat saaneet ylleen annoksen uutta lunta, joka onneksi suli melko nopeasti pois.

Vaahteran järjestämä yllätys könötti paikallaan. Edellinen tuulimyräkkä oli pudottanut alapihan isosta vaahterasta oksan tanakasti lumihankeen pystyyn. Kaiketi tämä puutarhuri ei ole vielä täysin herännyt talviunestaan, koska minulta meni hetki tajuta, ettei tässä kohdassa todellakaan kuulu kasvaa mitään tuon kokoista, ei puuta, ei pensasta. Olkoon toistaiseksi tuossa. Rajamännystäkin on pudonnut iso oksa, jonka senkin jätin hangelle lojumaan. Vaikka hanki pääsääntöisesti kantoikin, upposin pari kertaa polviani myöten lumeen. Raahaa siinä sitten parimetrisiä oksia parempiin paikkoihin. En raahannut, odottakoon lumen madaltumista.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 

Lumi ja talviset tuulet ovat irrottaneet ja lennättäneet hortensioista kukinnot pitkin pihaa. Yleensä poistan ne keväisen leikkauksen yhteydessä. Vielä ei ole mitään kiirettä. Leikkaus on hyvä ajoittaa ajankohtaan, jolloin tiedossa ei enää ole yöpakkasia.

Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla, joten leikkaaminen on tehtävä ennen silmujen puhkeamista. Syyshortensiaa ei ole pakko leikata, mutta sen väitetään tekevän pensaasta tuuheamman ja kukinnoista suuria. Kuivuneiden kukintojen lisäksi leikkaan vaurioituneet oksat sekä lyhennän uusia hentoja oksia siten, että jäljelle jää 1-4 silmuparia.

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Lumikärhön leikkasinkin syksyllä matalaksi sen voimakkaan risuuntumisen vuoksi. Black Princeä en leikannut, koska toisinaan viinikärhöjen maanpäälliset osatkin talvehtivat. Tällä kertaa säleikössä ei tarvitse vihertymistä ihan heti odottaa. Jänikset ovat huolehtineet versojen typistyksestä tarkasti. Onneksi Black Prince (nimi ei edelleenkään ole satavarma) on hyvin voimakaskasvuinen, joten jänistypistyksestä huolimatta kärhö kasvaa nopeasti korkeuksiin.

Clematis vit. 'Black Prince' 14.8.2023

Alppi- ja tarha-alppikärhöille laitoin syksyllä verkot tyven suojaksi. Vuosi sitten menetin alppikärhön kukinnan nimenomaan siksi, että jänis oli järsinyt sitä melko voimakkaasti tyvestä. Tosin kukintaa ei alppikärhön kohdalla ole odotettavissa tänäkään keväänä. Leikkasin sen loppukesästä kokonaan matalaksi, koska yläilmoihin oli kertynyt valtava massa. Pääosin toisiinsa sotkeutuneita kuivia versoja, joissa vihreää oli lähinnä silmänlumeeksi pinnassa.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Joidenkin ruusupensaiden osalta tulevan kesän kukinta voi olla vaatimatonta. En ole pensasruusuille laittanut jänisverkkoja, vaikka ristihuulet niitä paremman puutteessa napostelevatkin. Osa pensaista on jo niin isoja, ettei muutaman lumen painosta maahan kaatuneen latvuksen verottaminen paljon haittaa. 

Tämä talvi on nöyryyttänyt pensasruusuja aika pahasti. Juhannusruusut makaavat pitkin pituuttaan, osin hangen sisällä. Tove Jansson on vihdoin päässyt pikkuisen avustettuna lumen ikeestä. Niin juhannusruusuja kuin Tove Janssoniakin jänikset ovat järsineet surutta. Sen lisäksi, että lumi on katkonut oksia.

Tove Jansson kesäkuussa 2023 peuraverkon takana.

 

Juuri nyt näitä ruusukuvia katsellessa on syytä kirjata kalenteriin pensasruusujen leikkaaminen. Muuten se kevään tuoksinassa unohtuu ja sitten taas kadun katsellessani sinne tänne kaatuvia hujoppeja. Kuten kävi viime kesänä. Etenkin tarhakurtturuusun sukulaiset sietävät voimakastakin leikkaamista. Muita voi vähän harventaa. 

Rosa rugosa  'Ritausma' 30.6.2023

 

Netissä törmäsin lauseeseen, jossa sanottiin runsaasti juurivesoja tekevän pensasruusun kestävän yleensä myös alasleikkausta. Sopiva aika on keväällä ennen lehtien puhkeamista. Olen aiemmin leikannut onnistuneesti alas mm. Sävelen, Soinnun, Ritausman ja Neilikkaruusun, joista kolme ensimmäistä on rugosa-sukuisia. 

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu' 21.6.2023

 

Suviruususta ja Teresanruususta on kummastakin kasvanut jättejä, joihin kokeilen alasleikkuuta ja tai harvennusta. Teresanruusun tiedän sen kestävän. Suviruusu on innostunut tehtailemaan juurivesoja, joten ehkä se ei loukkaannu runsaammasta karsinnasta?

Kotikivi herää talviunestaan 18.2.2024

Itse asiassa istahdin tietokoneen äärelle laatiakseni kasvimaan kylvösuunnitelman ja listatakseni mahdollisia uusia hankintoja. Ja jymähdin jutustelemaan omiani kanssanne. 

Syksyllä aukeni poistettujen vuorimäntyjen tilalle Oikearinteeseen paikka esimerkiksi pensaille. Niitä ehdin jo täällä blogistaniassakin jo aiemmin pohtia. 

Talvihorroksessani olen miettinyt myös kasvimaan päädyssä kasvavien vadelmien poistamista. Paikka on aurinkoinen, josta vattu pitää. Se on myös hyvin tuulinen, mikä taasen ei ole vadelmalle mieluisaa. Olkoon syy paikassa tai minussa, eivät vain menesty. Miksi vuodesta toiseen tekohengittäisin vattuja, kun voin laittaa tilalle jotain muuta? Ideamylly jauhaa jo päässäni vinhaa tahtia. Katsotaan, syntyykö jotain järkevää.

Lumikelloja odotellessa - mukavaa hiihtolomaa ja aurinkoisia päiviä!

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: Helmikuu

Helmikuuta on vielä runsaasti jäljellä, mutta julkaisenpa jo omat kuvani ja selitykseni. Eikä muuten ollut yhtään tammikuuta helpompi löytää kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Tällä kertaa vuorossa on H.

HAVUPUUT

Talvella värejä on niitä kaipaavalle aika niukasti tarjolla. Valkoista löytyy häikäisevän puhtaasta likaisenharmaaseen. Iloksemme meillä pohjolan asukkailla on kuitenkin havupuut, joiden vihreydestä saamme nauttia kesät talvet. Suomessa yleisin havupuu on mänty ja kuusi hyvänä kakkosena. 

Meidän tontilla ei ole enää yhtään suurta kuusta. Naapureiden pihoissa niitä on. Samoin kotitien toisella puolella iso metsä täynnä eri-ikäisiä ja -kokoisia kuusia. Metsässä risteilee lukuisia polkuja, joita pitkin on kiva käydä tekemässä lenkkejä. 

Tonttimme puistopäätyyn olen istuttanut rivin metsäkuusia, joiden on aikanaan tarkoitus sopivaan korkeuteen leikattuina toimia tuuli- ja näkösuojana. Havuja ovat tuijatkin, joita olen istuttanut tien viereen aidaksi. Muutama tuija löytyy sieltä täältä muualtakin. Lisäksi alapihalla on kaksi runkotuijaa ja pari pientä pallotuijaa. Alapihan syyspenkissä on myös kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'. Kriikunapolun varrella kasvaa kaksi kartiovalkokuusta ja yläpihan Bermudassa varsin suureksi venähtänyt kartiomarjakuusi. Oikearinteessä kasvaa vanhoja vuorimäntyjä, joista viime syksynä kaadettiin muutama hujoppirunko. 

Havupuita soisin olevan puutarhassani enemmänkin. Tuijia en taida hankkia enää lisää siitäkin syystä, että ne houkuttelevat peuroja pihaan ruokailemaan talvisin, jolloin metsässä ei ole niille riittävästi syötävää. Sorkkajalkojen syömät tuijat eivät ole kovin kaunista katseltavaa.

HERKUT

Helmikuun nimeksi voisi vaihtaa herkkukuu. Heti ensimmäisellä viikolla juhlitaan Runebergin päivää (5.2.). Rakastan Runebergintorttuja. Erityisen paljon sellaisia kosteita, joissa maistuu monen inhoama karvasmanteli. Tänä vuonna tein Runebergin kakun, joka on käytännössä yksi isokokoinen torttu, josta syöjät voivat leikata haluamansa palan. 

Nippanappa on tortuista toivuttu, kun kahvipöytään katetaan laskiaispullat. Kalenteri suosii laskiaispullafaneja, sillä ensin vietetään laskiaissunnuntaita ja parin päivän päästä laskiaistiistaita. Sekö on syynä, että laskiaispullia myydään kaupassa kahden kappaleen pakkauksissa? Tuskin sentään. Mielelläni syön kahvilassakin laskiaispullan, mutta itse tehtynä pullataikinaan saa enemmän makua ja vähemmän pahvimaista rakennetta. Omien pullieni ulkonäkö ei nouse arvosteluasteikossa kovinkaan montaa pykälää, mutta enpä niillä mihinkään leivontakisaan ole osallistumassakaan.

Joka vuosi iltapäivälehdet arvuuttelevat, pitääkö pullassa olla hillo- vai mantelitäyte? Meidän huushollissa asia on ratkaistu siten, että kumpaakin löytyy. Saatan tehdä muutaman sellaisenkin laskiaispullan, joissa täytteenä on sekä hillo että mantelimassa. 

Viime vuosina kauppoihin on ilmestynyt myös Ystävänpäiväleivonnaisia. Toistaiseksi mikään niistä ei ole löytänyt tietään meidän kahvipöytään. Ukkokullan synttäriä vietetään ystävänpäivän kieppeillä. Jotain herkkua hänellekin kahvin kera tarjoan riippuen, mitä kulloinkin keksin tehdä.

Vasemmalla Nemo, yläoikealla veljensä Loki ja alaoikealla Roope

HIJO = ESPANJAA, SUOMEKSI POIKA

Pojat, vintiöt, karvakaverit, kissaveljekset. Siinä monta ahkerassa käytössä ollutta nimeä lähipiirin lemmikeillemme. Tällä helmikuisella viikolla kuvan kaikki kolme kissaa ovat muuttaneet pilven reunalle kehräämään. Maanantaina veljenvaimon 16-vuotias Roope nukkui eläinlääkärissä ikiuneen, kun hoito ja lääkkeet eivät enää sitä parantaneet. Tiistaina tyttären kissaveljekset Nemo ja Loki kokivat saman kohtalon. Nämä pojat olisivat täyttäneet kesäkuun alussa 19 v, joten pitkän ja hyvän elämän he ehtivät elää. 

Kodeissa on nyt hiljaista ja tyhjää, ikävä ja suru suuri. Lemmikki on rakas perheenjäsen, arjen ja juhlan jakaja, ilon tuoja, terapeutti, jalkojen lämmittäjä, jopa omanlaisensa keskustelukaveri. Kuulun kissaihmisten sukuun, sillä kaikilla sisaruksilla on ollut kissa, vanhemmilla oli lyhytkarvainen brittikissa, tyttärellä hevostallilta tuodut veljekset Nemo ja Loki. Eikä sovi unohtaa meidän ikiomaa Juusoa, joka on nyt pilven reunalla valmiina nuuskuttamaan sinne saapuvia Roopea, Nemoa ja Lokia. 

Outoa, ettei lähipiirissä ole nyt ainuttakaan kissaa. Onneksi naapurin Mamis kiertää päivittäin pihassamme tsekkaamassa myyrätilanteen. Mamis on tyttökissa, joten helmikuun H-kirjainteema hijo eli poika ei nyt sitä koske.

Tähän sopii Monserrat Capallen esittämä "Hijo de la Luna" (Kuun poika), jonka voit kuunnella tästä linkistä (toivottavasti linkki toimii).

Tämän Vain kolme kuvaa kuukaudessa -haasteen laittoi liikkeelle Kristiina K. Vuosi on vasta alullaan, joten hyvin ehdit lähteä mukaan haasteeseen.

Hyvää Ystävänpäivää!

 

Netissä tutustuu ihmisiin,
joista ajan myötä tulee ystäviä.
Jutellaan keskenämme, kuin olisimme
aina tunteneet toisemme.
Tiedämme välimatkan, joka meidät
erottaa ja saattaa olla,
ettemme edes koskaan tapaa,
mutta silti me kiinnymme
näihin ihmisiin.
Virtuaaliystävyys ei tunne rajoja
ja se voi olla yhtä aitoa
kuin muukin ystävyys.

 

 

Hyvää ystävänpäivää!

Ollakko vai eikö?

William Shakespearen kirjoittamassa tragediassa Tanskan prinssi Hamlet kysyy monologissaan "Ollako vai eikö, siinä pulma". Tämä yksinpuhelu on länsimaisen kulttuurin eräs siteeratuimmista kohtauksista tilanteissa, joissa ollaan peruskysymysten ja vaikeiden ratkaisujen äärellä.

Omassa elämässäni olemassaolon peruskysymykset eivät ole liikahtaneet suuresti puoleen eikä toiseen. Vaikeita ratkaisujakaan ei ole tehtävänä. Tai ei sellaisia, joihin voisin merkittävästi itse vaikuttaa. Olen vain kadottanut motivaation lähes kaikkeen. Sisimpääni on muodostunut tulppa, jumi, pysähtyneisyys, näköalattomuus. Miksi sitä sitten kutsunkaan, mutta eteenpäin en pääse. Seison kuin sementtiin valettuna.

Arki pyörii tavalliseen tapaan. Työt teen, kuten pitääkin. Valmistan ruokaa, pesen pyykit, siivoan, hiekoitan pihaa, kolaan lunta, ruokin pikkulintuja. Viikossa tuntuu olevan maanantai ja heti perään perjantai. Aamua seuraa ilta. Mihin katosivat muut viikonpäivät? Mihin katosivat päivän tunnit? Missä värit, valo, lämpö? Tai ilo ja nauru, innostus, usko tulevaisuuteen?

En ole kirjoittanut mitään blogiin kahteen viikkoon. Sanat eivät solju aivoistani näppäimistöön kautta näytölle. Kymmenen sormea tanssii kirjaimia etsien ainuttakaan painallusta tekemättä. Olen törmännyt konkreettisesti valkoisen paperin kammoon. Tai valkoisesta sivusta lienee tällaisessa blogikirjoittamisessa kyse?

Pitääkseni blogituntumaa vireillä, käyn lukemassa teidän juttujanne. Monia sanoja haluaisin jättää kommentiksi, mutta sinne ne jäävät otsalohkooni muhimaan haihtuakseen kadoksiin.

Ilokseni huomasin, että pitkään hiljaisena olleet Kivipellon Saila, Suvikumpu ja Marian koti ja puutarha ovat jälleen aktivoituneet blogimaailmassa. Heitä kaikkia olen kaivannut, kuten varmasti muutkin. Ehkei minuakaan ihan heti unohdeta, jos en saa kaikenkattavaa jumiani nujerrettua.

Jos viikonpäivät ja kellon viisarit rientävät vauhdilla eteenpäin, tämä talvi sen sijaan junnaa paikallaan. Käykö joku salaa vääntämässä kalenterin takaisin tammikuun alkuun heti helmikuun ensimmäisen päivän jälkeen? Pakkasta, lunta, lunta, pakkasta, lunta ja pakkasta. Kuin ärsykkeeksi muutama leudompi päivä, jotta sekaan saadaan jäätiköitä kadut ja polut pullolleen.

Kevään ensimmäinen koulittu kelloköynnös.

No niin, eiköhän ruikutus tältä erää riitä. Olen minä saanut saamattomuuden viittaa ravistettua niinkin paljon, että laitoin jo toisenkin erän siemeniä multaan. Varmuuden vuoksi kylvin lisää kelloköynnöksiä ja Zazu-paprikaa sekä keijunmekkoa.

Tammikuun kylvöksestä California Wonder -paprikat itivät hyvin. Zazuista vain yksi ainokainen. Kelloköynnöksistä kolme jo koulin, muut ovat vasta koukkuja mullan pinnalla. Keijunmekot miettivät ja miettivät. Nyt muutama on mullan pinnassa.

Päiviin on tullut mukavasti pituutta ja tulee jatkuvasti lisää. Iltapäivälehdet ennustavat keväästä tulevan pitkä ja kolea. Ilmatieteenlaitoksen pitkän ennusteen seurannasta löysin seuraavan arvion:

"Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) mukaan helmikuun 2024 alussa julkaiseman vuodenaikaisennusteen mukaan maaliskuusta toukokuuhun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla on odotettavissa keskimäärin seuraavaa:

Lämpötila

Jakson keskilämpötilassa ei ole nähtävissä poikkeamaa suuntaan tai toiseen.

Sademäärä

Jakson sademäärä on laajalti lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Maan itäosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa voi paikoin sataa hieman keskimääräistä enemmän."

 Kohti heräämisiä siis; niin minun itseni kuin luonnonkin.

 

Kolme kuvaa kuukaudessa: Tammikuu

Alapiha 6.1.2024

 

Kristiina K ehdotti haastetta: Vain kolme kuvaa kuukaudessa. Näin ydintalvella jutut ovat vähissä, mikä lisää haasteen houkuttelevuutta. Helppoa ei ole tyytyä vain kolmeen kuvaan, mutta joskus vähemmänkin pitäisi riittää. 

TALVI

Aluksi tuntui hankalalta löytää haasteeseen sopivia T.llä alkavia sanoja. Vilkaisin ikkunasta ulos ja tajusin, että nyt meneillään oleva tammikuu on Talvi isolla kirjaimella. Lunta on runsaasti ja pakkasia sitäkin enemmän. Somessa kiistellään saako kaupunkien puistoihin tehdyissä latu-urissa kävellä ja iltapäivälehtien otsikot varoittavat vuoroin hengenvaarallisesta kylmyydestä, vuoroin kammottavista ajokeleistä. Siis ihan normitalvi, joskin näin kylmänä tilastojen mukaan vain kerran 10 vuodessa.

TAIVAANSININEN

Mikäli iskelmälauluihin on uskominen, Suomen taivas on aina sinistäkin sinisempi. Ahkerana koululaisena opin, että sama taivas yltää ympäri maapallon. Näin ollen taivas lienee sininen niin Boliviassa kuin Islannissakin. 

Kieltämättä pakkasen paukkuessa yli -20 lukemissa valkeana hohtava lumi saa poutapäivinä meidän pihan ylle kaartuvan taivaan näkymään sinistäkin sinisempänä. Taivaansinisenä yhtään vähättelemättä.

Alfred Sisley: Louveciennes lumessa

TAIDE

Taiteella ja tammikuulla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sanojen ensimmäisiä kirjaimia lukuunottamatta. Tämän vuoden tammikuutani taide on leimannut ehkä tavallista enemmän. Ensimmäisistä päivistä alkaen pohdin, milloin olisi sopiva ajankohta mennä katsomaan Ateneumissa pian päättyvä "Valoa ja värejä - impressionistien perintö" -näyttely. Tekemisten ja menemisten väliin ei ollut helppo sijoittaa museoreissua, kun kovat pakkasetkaan eivät houkutelleet bussipysäkille seisomaan. Pakkaset lauhtuivat ja kalenteristakin löytyi sopiva väli. Niinpä näyttely on nyt katsottu ja seuraavia retkiä voi taas itselleen sovitella.

Hienoja elämyksiä on myös televisio tammikuussa tarjonnut. Yksi niistä kirjallisuutta sivuten eli YLEFem:llä näytetty tanskalainen elokuva Yhteinen sopimus, joka kuvasi kirjailija Karen Blixenin ja nuoren runoilijan Thorkild Bjornwigin erityislaatuista suhdetta. Elokuva on nähtävissä YLE Areenaassa 12.4.2024 saakka. Suosittelen.

Taide-elämää taasen kuvattiin Tove Janssonin alkutaipaleita käsittelevässä elokuvassa Tove. Moni kävi varmasti leffan katsomassa teatterissa. Itseltäni se jäi koronapandemian tiimellyksessä näkemättä. Hyvä, että se oli mahdollisuus katsoa telkusta. Pidin elokuvasta ja pidin pääosaa esittävästä Alma Pöystistä.

Myös norjalaisen ohjaaja Dag Johan Haugerudin Lapset -elokuva (YLE Areenassa 5.2.2024 saakka) herätti ajatuksia. Elokuvassa puitiin traagisen onnettomuuden jälkimaininkeja.

Koskettava ja monille ikääntyviä vanhempiaan auttaville ajankohtainen Florian Zellerin ohjaama Isä -elokuva kuvasi muistisairasta miestä. Mielestäni elokuvassa onnistuttiin hyvin sekä muistisairaan että hänen omaisensa tuntojen esiin tuomisessa. Parhaasta miespääosasta sai Oscarin Anthony Hopkins, jonka suoritus on hieno. Elokuva on nähtävissä YLEAreenassa 3.4.2024 saakka. 

Haasteen säännöt:

Haasteessa julkaistaan joka kuukaisi kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella.

 

 

Kylvökausi korkattu

Keijunmekko 30.7.2023

Vuoden 2024 kylvökausi on korkattu eli ensimmäiset siemenet on multaan laitettu. Alkuun suunnittelin siirtäväni kylvämisen tammi-helmikuun vaihteeseen, sillä useimpina keväinä manaan hosumistani katsellessani yhä korkeammaksi kasvavia taimiani kellarissa. Kovin hyvin en näköjään kykene lupauksiani pitämään. Edelliskeväänä kylvin ensimmäiset siemenet 14.1. Nyt 17.1.

Aloitin paprikoilla ja kelloköynnöksillä sekä keijunmekolla. Kelloköynnöksen siemeniä minulla oli jo omasta takaa. Keijunmekon siemeniä otin itse kasvattamistani kukista. Toivottavasti lähtevät itämään yhtä helposti kuin edelliskeväänä kaupan siemenet.

Kylvökset sijoitin tavalliseen tapaan pesuhuoneen lattialle. Keijunmekot laitoin hajakylvönä kannelliseen rypälerasiaan. Paprikat ja kelloköynnökset laitoin yksitellen omiin lokeroihinsa. Joka kevät päätän, että ensi vuonna en tunge useita siemeniä samaan multatilaan, koska niiden kouliminen on paljon helpompaa yksitellen. Tämä ensimmäinen kylvösatsi on sen verran pieni, että vielä riittää malttia sormeilla yksittäisiä siemeniä. Kun kylvöjen määrä lisääntyy, samoin lisääntyy suurpiirteisyys.

En liottanut kelloköynnöksen siemeniä, vaikka pussissa niin kehotetaan. Edelliskeväänä en liottanut, viime keväänä liotin. Sama lopputulos. Katsotaan, kuinka nyt käy.

Omassa siemenvarastossa oli kahta paprikaa eli California Wonderia ja keltaista Zazua. Jälkimmäistä olisin kylvänyt enemmänkin, mutta pussissa on vain neljä siementä. Olin tilannut Zazua lisää, mutta kylvöpäivänä ne eivät vielä olleet tulleet.

Blogimaailmassa kehuttua Vilma-tomaattia en ole aiemmin kokeillut. Siemenien löytäminen olikin työn takana. Korpikangas ilmoitti Vilmaa tulevan verkkokauppaan 15.1., joten menin niitä oitis maanantaina ostamaan. Yllättäen ko. siemenpusseja olikin saatavilla vain yksi ainokainen, jonka ostin. Tuskin Vilmaa oli myyntiin tullut vain yhtä pussia? Olisiko se niin suosittua, että kaikki olisivat rynnänneet ostamaan heti aamutuimaan varastoa tyhjäksi?

Kun en mitään muuta tästä verkkokaupasta keksinyt ja tarvinnut, tuli tälle siemenpussille hintaa. Yksi siemenpussi maksoi 4,20 ja päälle toimitusmaksu 3,90. Laittoivat sentään bonuksena pussillisen retiisin siemeniä. Oli pakko avata siemenpussi nähdäkseni sisällön määrän. On niitä siemeniä sentään enemmän kuin 10 kpl.

Kylvömultakin oli vähissä, joten ajoin sunnuntaina espoolaisen kauppakeskuksen markettiin. Sain sieltä haluamani kylvömullan, mutta samalla törmäsin siemenhyllykköön. Unohdin täysin kännykkääni laittamani "mahdollisuuksien listan" ja pudottelin ostoskoriin "tätä nyt ainakin tarvitsen" -pussukoita. Kosmoskukkia ei voi olla liikaa, eikä niitä siksi voi vastustaa. Villiporkkana Dara on vienyt sydämeni, kuten myös kehäkukka Bronzed Beauty. Jokunen pioniunikkokin sekaan mahtuu siitäkin huolimatta, etten saa niitä kunnolla kukkimaan.

Retiisejä tiesin varastossani olevan, mutta ei Cherry Belleä. Sen olen todennut maukkaaksi ja nopeakasvuiseksi. Enkä muistanut, että olin tilannut lisää paprika California Wonderia. Yksi pussi sitäkin.

Mustilasta tilasin lähinnä haluamaani kurkkua ja tomaattia, joten samalla koriin tuli pudotettua kukkien siemeniä. Pieniä ja litteitä pussukoita, mutta loppusummasta muodostuu äkkiä suunniteltua suurempi. Luulisi, että yksivuotiset runsaasti siemeniä tekevät kukat olisivat edullisia. En kuitenkaan sanoisi samettikukan 4,50 maksavaa pussia kovin edulliseksi, vaikka olisi kuinka tavallista hienompi väri. Kosmoskukkiakin kannattaa ostaa marketista, sillä verkkokaupassa hintaa per pussukka on jopa 2 euroa enemmän.

Kurkku Cordobaa etsin monesta verkkokaupasta, mutta löysin ainoastaan Mustilasta. Sieltä siis tilaamaan. Samalla otin Sungold-tomaattia, kun niitä ei omasta varastosta löytynyt enää ollenkaan. Olisin halunnut myös Artisan Bumble Bee -tomaattia, jota en kuitenenkaan löytänyt Mustilasta, enkä muualtakaan.

Paprikoissa Mustilassa oli tilauspäivänä alennustarjous. Niinpä otin tuttuja eli pussillisen California Wonderia ja Zazua. Edellistä olin jo ostanut marketista, joten se oli ehkä turha. Sen sijaan Zazut ovat tarpeen, jos jo kylvämäni neljä siementä eivät suostu itämään. 

Lavakaulukset 11.1.2024

Kasvimaa on tässä vaiheessa lumen alla. Tarkka kylvösuunnitelmakin on vielä tekemättä. Yhdessä laatikossa on syksyllä sinne istutetut talvivalkosipulit. Yhdessä parsaa ja kiinansipulia, joiden seuraksi laitan luultavasti joko samettikukkaa tai jotain muuta kesäkukkaa. Yhdessä laatikossa kasvaa kaksi pensasmustikkaa ja niiltä kiivaasti tilaa valtaamassa mesimarjaa. 

Pensasmustikka tarvitsisi paremman istutuspaikan, jota minulla ei ole tarjota. Niinpä kasvi ansaitsee paikkansa kauniin syysvärinsä vuoksi. Mesimarjaa taasen siirrän silloin tällöin tuppaina muualle siksi, että se toimii näköjään kivana maanpeitekasvina.

Alapiha helikopterikentältä kuvattuna 16.1.2024

Kennokasvari saa viettää kasvitonta aikaa vielä jokusen kuukauden. Tomaatit, kurkut ja paprikat muuttavat sinne joskus toukokuussa kasvettuaan ensin aikansa kellarissa. Kunhan nyt tulevat kylvetyiksikin. Päivämäärät ovat tässä vaiheessa täysin tuntemattomat. Kuvaa katsoessa on vaikea uskoa, että puolen vuoden päästä tomaatit kurkkivat kasvarin kattoikkunasta, josko kasvattaja olisi tulossa niiden varkaita nyppimään.

Höyhenen kevyttä lunta ruusulla 20.1.2024

 
Tästä se taas alkaa ja vauhti senkun kiihtyy maaliskuuta kohti mennessä. Taimiversoja odotellessa kevät kuluu kuin siivillä. Melkein jo kuulen mustarastaan luritusta korvissani - no, ehkä tuli vähän liioiteltua...

Lunta vaikka toisille jakaa

 
Kuka haluaa? Meillä olisi lunta vaikka toisille jaettavaksi. Annan ihan ilmaiseksi sille, joka lapioi ja kuskaa omin voimin jonnekin muualle. Oma tontti on jo niin pullollaan lunta, ettei uutta tahdo saada mihinkään mahtumaan. Tammikuu on vasta vähän yli puolessa välissä eli lunta tulee taatusti taivaalta vielä lisää.

Mediassa hehkutetaan ulkomaita myöten suomalaista innovaatiota eli lumen säilömistä. Kyse on laskettelukeskusten läheisyyteen mattojen alle kasattavasta lumesta. Sieltä lumi sitten tykitetään rinteisiin, jotta laskettelukausi voidaan aloittaa ajoissa luonnon heikosta lumitilatenteesta huolimatta.

Kuka keksisi keinon säilöä lunta laivakontteihin, joilla se voitaisiin viedä esimerkiksi Espanjan uima-altaiden täytteeksi? Lämpimämmässä säässä lumi sulaisi nopeasti vedeksi. Tällöin kuivuudesta pitkään kärsineessä maassa turistit pääsisivät polskimaan hotellien altaissa kotoisisssa merkeissä. Etenkin Andalusiassa ja Kataloniassa uima-altaiden täyttöä on rajoitettu kuivuuden vuoksi. 

Oliivilehdot, hedelmä- ja vihannesviljelmätkin kärsivät Välimeren maissa kuivuudesta. Mielelläni vaihtaisin osan omasta lumesta vaikka muutamaan pullolliseen oliiviöljyä.

Kuvan alalaidassa on portaille kolatun lumitasanteen reuna.

Alapihalle johtavien portaiden päälle on kolattu sellaiset määrät lunta, että alapihaa voi katsella lintuperspektiivistä. Jäljistä päätellen jänis on käynyt tutustumassa Cardinal Rougen ja Multi Bluen lumenpäällisiin versoihin. Onneksi kummankin kärhön maanpäälliset osat kuolevat talvisin ja tuoreet versot nousevat kevään tullen mullasta.

Myös riippahernepuun ympärillä joku talttahammas on pyörinyt. Saattaa olla, että pikkupuun latvoja on lyhennetty, josta ei ole suurta haittaa. Leikkaisin niitä itsekin siinä vaiheessa, kun lähenevät liiaksi maan pintaa. 

Helikopterikenttä 6.1.2024

Tässä portaat on kuvattu sivusuunnasta, Vasenrinteen päästä, puuvajan edestä loppiaisena. Silloin kasa oli merkittävästi tätä päivää matalampi. Olemme nimenneet tämän runsaslumisten talvien ilmiön Helikopterikentäksi, sillä sellaista tasannetta se muistuttaa lukuisten kolakuormien jälkeen.

Varaparkkipaikan viereen on noussut lumimuuri.

Varaparkkipaikan viereen kuskataan jalkakäytävältä auran sisäänkäynteihin junttaamat vallit. Kunnan sääntöjen mukaan tonteilta ei saa siirtää lunta kunnan alueelle. Emme siirräkään "omia lumia". Osa tuosta lumesta on traktorin tieltä ja jalkakäytävältä aurauksen yhteydessä työntämää ja osa aurauksen aiheuttamaa vallia, jonka käsipelillä kolaamme pois sisäänkäynneistämme. 

Ensin traktori auraa lumet kadulta jalkakäytävälle ja seuraavalla kierroksella jalkakäytävältä pois siten, että jokainen tonttiliittymä saa osakseen aimo annoksen lunta. Aiempina vuosina alueellamme toiminut yrittäjä osasi kääntää auraa siten, ettei asukkaiden porteille syntynyt suurtakaan vallia. Nykyisten yrittäjien aurat paahtavat suoraviivaisesti eteenpäin.

Ukkokulta kahlasi alapihalle putsaamaan kasvihuoneen päältä lumet. Pakkaslumi on kevyttä, mutta paksuna kerroksena sekin vaarantaa liikaa kasvihuoneen kestävyyttä.

Torstaina 18.1. lumisade alkoi yöllä ja jatkui koko päivän iltaan asti. Ajokeli oli kammottava, mutta maltilla selvisin ehjin nahoin. Etenkin liittymät ja liikenneympyrät olivat huonosti aurattuina hankalia. Näkyvyys oli olematon, kun  kaikkialla oli pelkkää pöllyävää valkoisuutta. Aamulla liikennettä oli vähemmän ja ihmiset varovaisia. Illalla ihmettelin autoilijoiden rohkeutta, sillä niin vain paahdettiin satasta siitäkin huolimatta, että oli todella liukasta ja nopeusrajoitukset oli laskettu 80:een.

Ja taas sataa lunta, iltapäivä 19.1.2024

Torstaina Ukkokulta hoiti lähes kaikki lumityöt. Siinä ei tunti eikä kaksikaan riittänyt. Minä jatkoin perjantaina runsaan kahden tunnin panostuksella. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja kas, taas satoi lunta. Se ei sentään kauaa kestänyt, enkä enää palannut kolaamaan.

Kompostorit 16.1.2024

Kompostorin lämpömittari ei värähdäkään, vaikka olen vaihtanut päivittäin sinne kuumavesikanisterin. Näyttää siltä, kuin massan pinta olisi vähän vajonnut eli jotain pöhinää siellä sisuksissa saattaa sittenkin olla. Tai sitten minun toiveajatteluani. Kompostori on aina herännyt riittävästi nukuttuaan. Siihen uskon ja luotan nytkin.

Puistopäädyn peuransyömät tuijat

Puistopäädyn 10 tuijan rivistö on harventunut alaosistaan melkoisesti. Ennen viimeisintä lumimyräkkää viritin viimeiset kellarista löytyneet verkot tuijien eteen paikkaan, jossa peurat jäljistä päätellen mellastivat jatkuvasti. Vastakkaiselle puolelle verkkoa ei enää riittänyt. Olen suihkinut TricoGardenia muutaman päivän välein. Käsittely on uusittava pian. Kaipa peuraporukka taas ilmestyy buffettiini.

Jänisten moottoritie 16.1.2024

Jänikset kulkevat puiston halki talosta toiseen ravintoa etsimässä. Perjantaiaamuna lumi oli peittänyt jänisten moottoritien. Pian tuo moottoritie taas tallautuu uuden lumen pintaan.

Näitä punarintaisia tinttejä on meidän pihassa päivittäin suuriakin määriä. Yleensä ne syövät maahan muilta linnuilta pudonneita siemeniä. Pahoittelen kaukaa otettua kuvaa, mutta minulla ei ole zoomia eikä lintu päästänyt minua lähemmäs. Olen selannut lintukirjoja ja vieraillut LuontoPortti.com:ssa tunnistaakseni tintin, mutta edelleen olen epävarma. Näyttää urpiaiselta, mutta kenelläkään näistä ei ole punaista "hattua" päässään. Järripeipoksikin epäilin, mutta ei taida olla sekään. Kuka tietää?

Käpytikka on jokapäiväinen vieras talipötkössä. Myös harmaapäätikka käy aika usein. Siitä en ole aikoihin onnistunut saamaan kuvaa. Naakkoja lähistöllä pyörii jonkin verran, mutta aiemmin ne eivät ole meidän pihaan tulleet. Nyt ne kilpailevat talipötkölle hyppimisestä harakoiden kanssa. Saavat siinä tohinassa kovan metelin aikaan.

Tali- ja sinitiaisia sekä mustarastaita on ruokintapaikoilla eniten. Jonkinverran myös pikkuvarpusia. Viherpeippoja oli vielä joulukuussa runsaasti, mutta ne ovat kadonneet jonnekin. 

Mustarastaita on eniten keittiön ikkunan edustan lintulaudalla, jossa ne ovat oppineet reunalla siipeään voimakkaasti räpyttäen nappaamaan siemenen nokkaansa. Sen jälkeen pyrähtävät viereiseen tuijaan keräämään voimia. Mahtaa se räpyttely ja "kielekkäällä" pysyttely viedä linnulta paljon energiaa. Kovin tasa-arvoiselta mustarastaiden ruokailujärjestely ei vaikuta. Ensimmäisenä siemeniä napsivat tuhdit herrat ja seuraavana nuoret keikarit, jos vain vanhemmat miehet sen sallivat. Neidit ja rouvat saavat odottaa vuoroaan. Tuijassa niillä näyttää olevan sopivan suojaisa ja turvallinen paikka sekä jonottamiseen että päiväuniin.

Amaryllis avaa kolmannen vanansa nuppuja. Neljäskin vana sipulista on tulossa. Toivottavasti jaksaa nousta ja kukkia.

Iloista mieltä lumitöihin ihan kaikille ja mukavaa viikonloppua!