Ensimmäinen kuura-aamu

Nyt se sitten tuli. Nimittäin tämän syksyn ensimmäinen kuura-aamu. Saattaa olla, että alapihalla on joinakin öinä lämpötila painunut alle nollan, mutta ainakaan aamulla siitä ei ole mitään todisteita ollut nähtävissä. Tänään näkyi ihan paljain silmin, vaikka jotain unitöhnää vielä herätessä silmissä olikin. Mittarikin näytti yläpihalla -2.2 eli ihan kunnolla oli pakkasen puolella vielä jonkin matkaa aamupäiväänkin.

Äkkiä vaatteet päälle ja kameran kanssa ulos. Ihan en ollut aamuhämäryyteen vielä tottunut, sillä monta kuvaa osoittautui tärähtäneeksi, kun en tajunnut riittävästi säätää kameraa. Kunhan vain kiireessä räpsin, että pääsisin pian pukemaan kunnolla päälle. Miten ne hanskat aina unohtuvatkaan jonnekin kaapin hyllylle.

Kesän melkein ainokainen sormustinkukkakin - yksi valkoinen kukki heinä-elokuussa - on pitkään jaksanut kukkia, mutta pakkasen edessä oli senkin painettava päänsä. 

Clematis Ville de Lyon

Eilen katselin Ville de Lyonin nuppuja ja mietin, ehtiikö se kaikki avata. Ehkei yksi pakkanen niitä vielä vienyt, mutta jos tulevinakin öinä on kylmää, lienevät mennyttä. Sääli, sillä nuppuja on vielä runsaasti eri kehitysvaiheissaan.

Rosa Ritausma

Ritausmassakin on vielä nuppuja, joita se on hiljalleen avannut. Enää en ole muistanut käydä kukkineita poistamassa. Kuihtuneessa ruusunkukassakin on oma viehättävyytensä.

Syyshortensia Vim's Red

Jotkut kasvit jaksavat viehättää kerta toisensa jälkeen ja syyshortensiat ovat sellaisia. Kuinkahan monta kertaa olen Vims Redin ympärillä kiertänyt ihailemassa sen syysvärin saaneita lehtiä ja rosan värisiä kukintoja. Kuviakin olen ottanut pilvin pimein, mutta ei niitä kaikkia ole tullut tänne laitettua. Tosin syyshortensia ansaitsisi vaikka ihan oman postauksensa. Mielestäni se on niin ihastuttava kasvi melkeinpä kaikissa olomuodoissaan. Näin pakkasen puremanakin.

Lähtiessäni liikenteeseen pahin kuura oli jo teiltä kuivunut, mutta lienee ajankohtaista ryhtyä talvirenkaiden vaihtoon. Auton ikkunat olivat niin tiukassa jäässä, että ihan kunnolla niitä joutui rapsuttamaan. On tässä taas opettelemista, kun on pukeuduttava lämpimästi ja liikenteessäkin on muistettava jälleen talviajon säännöt.

Varokaa ihmiset liukkauden lisäksi hirviä. Niistä tiellä liikkujat ovat raportoineet päivittäin.
 
 

Vesipisaroita syyspuutarhassa

Jestas, miten 4-5 astetta tuntuu kylmältä, kun lähtee kumisaappaissa ilman villasukkia kiertämään pihaa ja mittaamaan tiluksiaan. Varpaat ovat vielä tunninkin jälkeen vähän kohmeessa sormista puhumattakaan. Aina tämä syksyn tukevamman pukeutumisen sisäistäminen vie oman aikansa ja liikkeelle tulee lähdettyä aivan liian vähäisin taminein.

Pisarat nuokkuluppion lehdillä

Muutamana yönä mittari on laskenut nollan tietämille, ehkä pakkasellekin, mutta yläpihalla ei vielä valkoista kuuraa ole ollut. Ei siis sellaisia ihania sokerikuorrutettuja ruusunlehtiä eikä valkoisin pitsireunoin varustettuja poimulehtiä. Kosteutta kyllä nyt riittää, mutta lähinnä timanttisina pisaroina kasvien lehdillä. Sadetta ei juurikaan ole tullut. Jokunen harvakseen patiolle pudonnut pisara ja ehkä viime päivinä ilmassa aistittavaa kosteutta.

Pisarat hämähäkinverkolla

Pihamaalla kuvaaminen on vähentynyt oleellisesti. Osittain siksi, etten oikein aina tiedä, mitä siellä kuvaisin. Ne vähäiset ja viimeiset kukkijat on ikuistettu kymmeniä kertoja, eikä mielikuvitukseni riitä näkemään loputtomiin taiteellisuutta ja kuvauksellisuutta pudonneilla lehdillä. Oman vaikeutensa kuvaamiseen tuo myös yhä vähenevä valoisan ajan osuus päivästä. Kahden viikon päästä siirrytään taas talviaikaan ja silloin illan hämäryys ja pimeys alkaa aina vain aikaisemmin.

Pikkulinnut ovat viime päivinä koputelleet ikkunaruutua sen verran ahkerasti, että oli ihan pakko käydä laittamassa niille murkinaa. Varastosta löytyi muutama talipötkylä, talipalloja ja vajaa pussi auringonkukansiemeniä. Suosio ruokintapaikoilla on tarjoilun aloittamisen jälkeen ollut taattua. Tinttejä pörrää joukoittain ja tänä aamuna ensimmäinen oravakin oli löytänyt tiensä keittiön ikkunan edustan lintulaudan katolle istumaan.

Oravan nähdessäni kipitin pikapikaa työhuoneeseen noutamaan kameraa, mutta sälekaihdinta en ennättänyt ylös nostamaan. Orava tarkkaili minua ikkunan läpi ja säntäsi heti pois tehdessäni isompia liikkeitä. Ei minusta tule sen enempää tintti- kuin muidenkaan vikkelien eläinten kuvaajaa, mutta todistusaineiston nappaaminen on sentään luvallista mämmärikuvaajallekin.

  
Paljon on jo lehtiä puista pudonnut, mutta aika lailla niitä vielä siellä korkeuksissa killuu. Etenkin vaahteroissa ja lepissä lehdet näyttävät olevan tiukassa. Puhumattakaan omenapuista ja syreeneistä, jotka perinteisesti pitävät kiinni lehdistään viimeiseen saakka. Aika paljon olen jo pihaa ja puutarhaa siivonnut, mutta kyllä siellä vielä tekemistäkin löytyy. Tämän päivän pihakierroksella löysin leikattavia perennanvarsia ja tietenkin sitä lehtien silppuamista nurmelle ruohonleikkurillakin on vielä kerraksi tai kahdeksikin.

Pisarat pihakäenkaalin lehdellä

Sinne tänne jätän niitä talventörröttäjiä, mutta esimerkiksi yläpihan sisäänkäynnissä se on aivan turhaa, sillä perennapenkkeihin kolataan lunta. Runsaslumisena talvena ei ole toivoakaan päästä ihailemaan minkäänlaisia talventörröttäjiä, sillä kukkapenkeissä saattaa lunta olla toista metriä - ellei enemmänkin. Enköhän taas lähipäivinä laita oksasilppurin laulamaan ja tunge sen kitusiin perennanvarsia. Silputut varret kippaan sitten kukkapenkkiin. Siellä muhikoon, kunnes keväällä sirottelen päälle tuoretta multaa. Ei siis mitään kukkapenkkien haravointia. Käytävien siivoamisessa on ihan riittävästi puuhaa.

Lisää pisaroita hämähäkinverkolla

On muuten ollut opettelua pysyä haravan kanssa poissa kukkapenkeistä. Perfektionistin silmää ilman muuta miellyttää viimeisen päälle puhtaaksi raavittu multapinta, mutta kasvit siitä tuskin ihan yhtä paljon tykkäävät. Syksyllä kukkapenkkien haravoimisen välttäminen onnistuu vielä sen vuoksi, että silloin pihan siivoamista on muutenkin riittävästi. Keväällä sen sijaan kaiken vihreän näkemiseen on niin suuri kaipuu, että sitä haluaisi edistää kaivamalla vaikka pikkusormen kynnellä esiin mullasta esiin pilkistäviä versoja. Kun aikansa kevään paljaudessa pihalla pyörii, tulee mahdoton halu tehdä siistiä ja silloin se haravan varteen tarttuminen on hyvin lähellä. Miten ihmeessä sitä taas malttaa mielensä ja jaksaa uskoa siihen, että hyvin ne kasvit sieltä maatuvien lehtien alta esiin ponnistavat.

Clematis Ville de Lyon

Harmaan ja ruskean vähitellen vallatessa puutarhaa, sieltä sentään löytyy vielä joitakin väripilkkuja. Kärhö Ville de Lyon on näköjään jälleen kerran päättänyt voittaa viimeisen kukkijan tittelin ja aukaisee nupun toisensa jälkeen. Viime vuonna pakkanen lopulta vei sen viimeiset nuput. Katsotaan, miten nyt käy.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

PS. Tämä postaus on kirjoitettu lauantaina, joten julkaisun aikaan sää saattaa olla ihan erilainen. Mitä kyllä sääennusteiden perusteella epäilen.

Kertakäyttömaailma

Imurista hajosi suulake. Vieläpä kesken siivouksen. Tutkin suulakkeen vammoja ja totesin, ettei sitä enää voisi mitenkään korjata, eikä siten myöskään käyttää. Samalla selvisi, mistä edellisen imuroinnin yhteydessä löytyneet pienet muovipalat olivat kotoisin. Imurin suulakkeesta tietenkin. En jaksa lakata ihmettelemästä, miksi kovaan käyttöön tarkoitettuja tavaroita valmistetaan vähitellen haurastuvasta ja helposti lohkeavasta muovista? Varmasti kyse on jälleen kerran rahasta, mutta joskus olisin valmis maksamaan siitä, että tavara kestää enemmän kuin viisi vuotta. Tuntuu äärettömän turhauttavalta ostaa uusia pölynimureita, kahvinkeittimiä tai mitä tahansa härpäkkeitä pelkästään sen vuoksi, että niistä hajoaa joku yksittäinen osa heti takuuajan mentyä umpeen.

 
Nykyisellä pölynimurillamme on ikää kuukauden päälle viisi vuotta. 1-vuotispäivänä siitä hajosi huonekalusuulake, jonka taistelemalla sain takuuna. Samainen suulake - tai siis se takuuna saatu hajosi vuoden kuluttua ja uuden jouduin tietenkin hankkimaan omalla kustannuksella. Ihme, ettei kolmas suulake ole vielä hajonnut, sillä edelleen liikkuvat osat ovat muovia, jotka yksinkertaisesti murtuvat käytössä.

 
Pölynimuria ostaessani ajattelin, että hankin vähän kalliimmaan ja laadukkaamman, jotta se sitten kestäisi myös pidempään. Imuteho siinä on hyvä ja toisaalta ääni markkinoiden hiljaisimpia. Johtokin pitkä, mikä oli yksi hankintakriteereistä. Mutta yhtä surkeasti johto kelautuu sisään, kuin kaikissa edellisissäkin imureissamme. Mitähän ne suunnittelijat siellä tuotekehityksessä oikein ajattelevat ja tekevät? Onhan se mukavaa, että imureissakin on vuosikertavärit ja sulavalinjaiset mallit, mutta tärkeämpänä pitäisin niiden konkreettista toimivuutta ja kestävyyttä. Imuri on varmasti useimmissa kodeissa yksi käytetyimpiä kodinkoneita ja siinä siivouksen tiimellyksessä on ihan sama, onko imuri musta vaiko sininen. 

 
Alkuviikosta kuulin radiosta, että suomalaiset ovat maailmanlaajuisesti kovia kuluttamaan. Kulutamme niin paljon, että jos kaikki maailman ihmiset tekisivät samoin, kaiken tavaran tuottamiseen tarvittaisiin yli kolme maapalloa. Joka vuosi aikaistuu se ajankohta, jolloin olemme kuluttaneet loppuun kyseisenä vuotena maapallon tuottamat luonnonvarat. Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 8.8. ja suomalaisten ylikulutuspäivä jo 17.4.  Ajatelkaa, suomalaiset kuluttavat osuutensa maapallon luonnonvaroista alle neljässä kuukaudessa!

Jokainen voi omilla päätöksillään vaikuttaa maapallon tilanteeseen, mutta helppoa se ei ole. Sain tilattua pölynimuriini uuden suulakkeen, eikä siis tarvitse hankkia kokonaan uutta vempainta. Tämä oli kuitenkin vain yksi esimerkki, sillä kaiken aikaa tavarat hajoavat käsiin, eikä aina ole mahdollista saada niihin korvaavia osia. Usein korjattavissa oleva tavara on vain hävitettävä, kun siitä ei toimivaa saa, ei kohtuullisin eikä kohtuuttomin kustannuksin.

 
Sain imuroitua kodin jotenkuten väliaikaisen teippivirityksen avulla. Istahdin siivousurakan päätteeksi sohvalle ja mietin, että pitäisi varmaan hankkia uusi matto olohuoneeseen. Ei vanhassa mitään vikaa ole, mutta mainoksessa näin kauniimman. Sitten hätkähdin ja tajusin, että tässä on nyt taas minulla se maapallon kokoisen valinnan paikka. Vanha matto on kaunis, ehjä ja tarkoituksenmukainen. En todellakaan tarvitse uutta mattoa pelkästään sen vuoksi, että tänään tykkään tuosta ja huomenna jostain muusta. 

Onneksi on puutarha. Sen parissa touhutessa asiat asettuvat paikoilleen ja maailmantuskakin vähän helpottaa. Kaikesta huolimatta, mukavaa viikonloppua teille kaikille!

PS. Calluna-kuvaa lukuunottamatta muut kuvat on netistä. Kuvaajien tietoja en löytänyt.
 

Sähköpostiapatiaa

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Nyt on mielen vallannut haikeus puutarhavuoden päättymisestä. Toki pihalla on vielä vähän siivottavaa ja haravoitavaa, mutta ei niistä riitä kunnon ulkoilun korvaajiksi. Vapaa-ajalle on keksittävä muuta puuhaa.

Vuorenkilpi - Bergenia

Sukkapuikot ovat löytyneet taas iltojen virikkeeksi. Kutomisenkin motivaatiota hieman laskee se, ettei valmiita töitä voi loputtomiin laatikoihin kerätä. Viikko sitten olin myymässä kutomiani sukkia, tumppuja ja pipoja naapurikunnan käsityötapahtumassa. Onnetonta oli myynti. Ei ainoastaan minulla, vaan myös kaikilla muilla käsityöläisillä. Tapahtumaa ei ollut juurikaan missään mainostettu, joten asiakkaat eivät löytäneet perille ja potentiaalisia ostajia oli todella vähän. Sukkamyyjiä oli minun lisäkseni muitakin, joten tarjontaa riitti. Harmitti, kun vähäisten asiakkaiden osoittaessa kiinnostusta, eri sukkakauppiaat alkoivat kilpailla hinnoilla keskenään. Mummot huutelivat toistensa yli yhä alenevia hintoja ja kun miesten villasukkien hinta painui 8 euroon, totesin, ettei paljon kannata myyntiin mitään kutoa.

Valamonruusun kiulukka

Sukulaiset ja ystävät tulevat siis jatkossa saamaan yhä enemmän villaisia terveisiä, sillä jotain tekemistä käteni iltaisin kaipaavat. Kuinka palkitsevaa onkaan oppia uusia mallineuleita ja nähdä värikkäiden lankojen muotoutumisen valmiiksi työksi.

Aronian lehti

Viime päivinä olen joutunut pähkäilemään myös sähköpostiin tulvivan roskapostin kanssa. Käytössäni on ollut ilmainen sähköpostiosoite "ei-niin-tärkeää-postia" varten. Sähköpostiosoite kysytään yhä useammin monissa eri yhteyksissä ja niistä on seurannut monenlaista mainospostia. On siis ollut ihan järkevää ohjata tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat eri osoitteeseen, sillä mainospostia tulee ajoittain todella paljon, eikä sitä kaikkea ole mitenkään tarvetta käydä lukemassa. 

Punalehtiruusun kiulukat

 
Keväästä alkaen vähemmän tärkeään sähköpostiosoitteeseeni on alkanut tulla aivan valtavasti roskapostia. Siis ulkomaisista osoitteista tulevaa postia, joissa jo otsikkokin kertoo sisällön olevan silkkaa roskaa. Englanninkielisiä kirosanoja, peniksen pidennystä, outoja arpajaisvoittoja ja ties millaisia rahankeruukirjeitä. Niitä viestejä ei edes suositella avattavan ja olenkin ruksannut ne suoraan roskiin.Osa roskapostista on toki mennyt suoraan spämmi-kansioon, mutta yhtä paljon sitä tulee myös saapuneiden kansioon. Luettavien postien löytäminen joukosta on muuttunut työlääksi.

Tunturipoimulehti - Alchemilla alpina

Ilmaisissa sähköposteissa tila on usein rajallinen ja mm. roskaposti- sekä virussuoja varsin matalalla tasolla. Maksusta näitä palveluja voi toki saada enemmän. Nyt olen kyllästynyt aivan totaalisesti siihen, että joudun kahdesti päivässä tyhjentämään sähköpostini roskapostista, jotta se ei mene täysin tukkoon. Kävin läpi sähköpostini ja siirsin säilytyskelpoiset asiat toisaalle, jonka jälkeen irtisanoin osoitteen. Avasin uuden sähköpostin eri tunnuksella. Jatkossa aion miettiä tarkemmin, mihin sähköpostiosoitetta jaan, mutta luultavasti roskaposti löytää vähitellen uudenkin osoitteen.

Clematis Rouge Cardinal

 
Käytän nettiä ahkerasti jo ihan senkin vuoksi, että tänä päivänä monet palvelut ovat siirtyneet nettiin. Tietokone on ollut työvälineeni niin pitkään, että sen käyttäminen on minulle arkista ja luonnollista. Netissä liikkuessani yritän muistaa turvallisuussäännöt ja vältän klikkaamasta omituisilta tuntuvia linkkejä. Varovaisuudesta huolimatta tavallinen netinkäyttäjä on kyllä aika heikoilla väärinkäyttäjien edessä. Vaikka suurilta vahingoilta säästyisikin, joutuu välillä tekemään runsaasti turhaa työtä kaikenlaiseen siivoamiseen ja salasanojen vaihtamiseen. 

Kurjenpolvi jaksaa kukkia kylmyydestä huolimatta

Ja hei, on tullut aika kaivaa heijastimet laatikoista heilumaan takinhelmoihin.
 

Suojaverkkoja ja viimeisiä kukkijoita

Kosmoskukka

Viimeinenkin kesäkukkaruukku on tyhjennetty ja kumolleen terassin nurkkaan laitettu odottamaan uutta kevättä. Kosmoskukat kukkivat yhä kasvimaalaatikossa, joten niitä en edelleenkään hennonnut katkaista.

Harjaneilikka

Samaisessa laatikossa harjaneilikat ovat kasvattaneet vankat lehtitupsut ja ne pitäisi vielä ennen maan jäätymistä siirtää paremmille kasvupaikoille Pihalle mennessä tuntuu, että teen nyt vielä tuon ja tuon ja sitten alkaa olla valmista. Silti niitä hommia löytyy aina uusia ja monet muistuu mieleen vasta sisälle palattua.

Hedelmä- ja koristeomenapuut sekä kirsikkapuu on verkotettu. Samoin mustikat. Kriikunoille ei riittänyt verkkoja, joten kaupoille on lähipäivinä mentävä. Syksyllä verkot tuntuvat aina niin korkeilta, mutta kunhan sitä lunta taas tulee, saa ahkeraan käydä polkemassa hangen pintaa, etteivät rusakot ylety alimpiin oksiin.

Neilikkaruusu – Rosa 'F. J. Grootendorst'

Neilikkaruusussa on vielä muutamia avoimia nuppuja ja avautuneekin säilyvät tuoreina pitkään. Josko tuleva talvi olisi ruusupuskille edellistä hellempi, niin toivon.

Peittoruusu - Rosa 'Sommerwind'

Myös rinteessä kasvavat maanpeiteruusu Sommerwindit ovat vielä täynnä nuppuja ja näyttävät ne jaksavan auetakin. 

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Nuokkuluppiokin avasi viimeiset nuppunsa, vaikka vähän sitä epäilin. Aurinko on paistanut ahkerasti, mutta päivä toisensa jälkeen on tullut kovaa ja kylmästi. Ehkä se ei ole nuokkuluppiota haitannut.

Tupastiarella - Tiarella wherryi

Tupastiarella kukkii pääasiassa kesäkuussa, mutta tämä minun yksilöni on kukkinut oikeastaan koko kesän. Nytkin siinä on taas muutama kukkavana. Istutin sen edellisenä kesänä ja hyvin on puska lähtenyt tukevoitumaan. Pikkupuutarhan kiven ja Viljaminkeltaruusun vierellä sillä ei ehkä ole paras mahdollinen paikka, mutta ehkä keksin ensi kesänä paremman. Silloin tämä tiarella on muutenkin jo sen verran vankkaa tekoa, että jaettuna siitä riittää isommalle alalle.

Tähtiputki - Astrantia

Eikä viileys näytä haittaavan liiemmin tähtiputkeakaan. Se kukkii ja kukkii. Minulla on vain tämä yksi ainokainen tähtiputki, eikä sen lähistölle ole vielä ilmestynyt siementaimia. Muistan jostain kuulleeni, että tähtiputki olisi kovinkin altis leviämään. Sen verran saisi tämä ainokainen levitä, että voisin sen taimia siirtää pariin muuhunkin paikkaan.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Sen sijaan reunuspäivänkakkara jatkaa valloitusmatkaansa pikkupuutarhassa. Loppukesästä kaivoin sen taimia ylös Pikkupuutarhan käytävältä ja siirsin reunustamaan Kiemurapenkkiä. Sinne ne kotiutuivat heti ja kukkivat vieläkin pienin valkoisin nappimaisin kukin. Kuvan reunuspäivänkakkara on ilmestynyt Viljaminkeltaruusun kainaloon. Ensi kesänä näitä löytyy varmaan sieltä toisestakin kainalosta.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Vaikka reunuspäivänkakkara onkin kova tekemään siementaimia, en koe sitä rasittavaksi - ainakaan vielä - sillä taimi lähtee helposti maasta irti ja yhtä helppo se on saada juurtumaan uuteen istutuspaikkaansa.

Tulikellukka - Geum coccineum

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatu tulikellukka on aloittanut uuden kukkimisvaiheen. On sillä hiukan yksinäistä, kun Kiemurapenkin muista kukista ei enää sille seuraa löydy.

Norjanangervo – Spiraea 'Grefsheim'

Elokuun loppupuolella leikatut norjanangervot ovat kaikki kasvattaneet uusia versoja. Yhtään ei harmita, vaikka aika lailla paljasta talon päädyssä nyt onkin. Keväällä ei ole tiedossa valkoista kukkapilveä, mutta kesällä sen sijaan tuoretta vihreyttä koko varren mitalla.

Sunnuntaiaamuna satoi sen verran vettä, että sitä saattoi sateeksi kutsua. Muuten täällä etelässä on ollut aurinkoinen ja kuiva syksy. Viime päivinä on tuullut kovaa ja kylmästi. Sateettomuutta ei näin omassa pihassa välttämättä huomaa, mutta kävellessäni viikonloppuna kylän keskustaan, saatoin todeta järveltä toiselle laskevan puron olevan vain pieni liru kivien lomassa. Keväällä ja runsassateisina aikoina sitä voisi veden määrän perusteella kutsua vaikka joeksi.

Hiukan tuntuu taas haikealta, kun tekeminen puutarhassakin vähenee oleellisesti. Vielä siellä riittää haravoitavaa useammaksikin kerraksi, kun vaahterat vähitellen tyhjenevät. Mutta äkkiäkös pihakäytävät on lehdistä putsattu ja sitten hyötyliikunta onkin lähinnä tontin ympäri tepastelua. Pitänee siis aloittaa kävelyretket kylille, kun oma piha ei enää tarjoa riittävästi liikuntaa.

 

Välillä vähän sukkia ja tumppuja

Laatikko on pullollaan lankoja, sillä joka kerran tarjouksen ohi kävellessä muutama kerä tarttuu mukaan. Ja kivahan se on, että inspiraation tullessa voi heti ryhtyä toimeen. Meidän lähimarketissa on kyllä muutama peruslankakerä aina hyllyssä, mutta eivät ne tuolla omassa laatikossakaan miksikään happane.

Mitään ihmeideoita ei ole päähän päässyt putkahtamaan, joten näin syksyn alkuun olen yrittänyt tuhota vajaita keriä. Aloitin kirjavista langoista, joihin olen yhdistänyt yksiväristä. Jos vain niistäkin on vajaita keriä löytynyt. Aina ei löydy ja silloin on otettava avaamaton kerä käyttöön.

Nämä polvisukat kudoin fuksianpunaisesta 7-veikasta ja sävyyn sopivasta 7-veikan Polkasta. Mallineuleena on neljä kerrosta 3 o, 1 n ja viides kerros kaikki nurin. 

 
Koska pinkkisävyistä Polkaa jäi vielä vähän, kudoin lasten nilkkasukat, joihin terät kudoin vaaleanpunaisesta 7-veikasta.

Toiset lasten nilkkasukat kudoin turkoosista 7-veikasta ja 7-veikan turkoosiväsyisestä Raidasta. Resoreissa kudon nykyisin aina oikean silmukan sen takareunasta, sillä minusta neuleesta tulee silloin kauniimpi ja napakampi. Näin myös vahvistetussa kantapäässä. 

Lilat nilkkasukat on niinikään 7-veikkaa. Mallineuleen aloitin kutomalla joka puikon alussa 1 n, 1 o, 1 n ja näiden jälkeen puikon muut silmukat oikein. Siirsin mallineuletta joka puikolla yhdellä silmukalla eteenpäin. Näin kohokuvio kiertää sukan ympäri. Jalkaosassa kudoin mallineuleen vain jalan päälle. 

Välillä teki mieli vaihtaa vihreään ja sen vuoksi oli pakko kipaista naapurikylän paremman lankatarjonnan pariin. Nilkkasukat syntyivät vihreästä 7-veikasta ja vihreäsävyisestä 7-veikan Polkasta.

Vihreiden sukkien valmistuttua palasin jälleen vajaiden kerien tuhoamiseen. Punaista lankaa minulla on tallessa useampi kerä, sillä rohmusin sitä loppukeväällä erään kaupan tarjouksesta. Perusvärejä on hyvä olla aina varastossa, sillä niille löytyy kyllä käyttöä. Kauppojen valikoimista löytyy yleensä uutuusuvärit ja suosituimmat langat, joten välillä perusvärejä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa tai tilata verkkokaupoista.

Punaiset nilkkasukat kerrosrivinousumallilla valmistuivat siis 7-veikan kirkkaanpunaisesta ja 7-veikan punasväyisestä Raidasta, joka riittikin juuri ja juuri näihin sukkiin. 

Viime talvena kudoin ensimmäiset tumput vuosikausiin. Tumput ovat kivaa vaihtelua sukkien välillä ja ne valmistuvatkin nopeasti. Niihin voi käyttää vielä pienemmät jämäkerät. Ruskeasävyistä Polkaa oli laatikossa niin vähän, ettei ollut varaa etsiä kerästä molempiin tumppuihin samaa aloituskohtaa. Luonnonvalkoinen yhdistää tumput pariksi, joten tuskin haittaa, vaikka raidat eivät menekään samalla tavoin molemmissa tumpuissa.

Viime vuoden kirjavaa Viidakko-lankaa hillitsin yhdistämällä siihen tummansinisen 7-veikan resorissa, peukaloissa ja kärjessä. 

Ja vielä fuksianpunaista lankaa yhdistettynä Polka-lankaan. 

Nyt kutkuttaisi aloittaa jotain monimutkaisempaa ja opetella kenties uusia mallineuleita. Toisaalta telkkua katsellessa yksinkertaisuus on neuleessa valttia. Väreillä on kuitenkin kiva leikitellä.

Mukavaa ja aurinkoista lokakuun viikonloppua kaikille!