Puutarhan toukokuu

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

 

Niin upeaa kuin puutarhan kukinta on jo tähän mennessä ollut, tekisi mieli painaa jarrua. Kesä menee aina ohi hujauksessa. Entä sitten tällaisena hetkenä, jolloin kaikki yrittää tunkea itsensä pelkästään toukokuuhun? Osa pioneista ja ruusuista on jo aloittanut kukintansa. Jääkö mitään heinäkuulle tai elokuulle? Pitkään jatkunut kuivuus ehkä hidastaa kasvien edistymistä. Toivokaamme, että sateet herättävät mattimyöhäisiä ja elvyttävät janoisia.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja on täynnä pinkkejä ruusumaisia kukkaryppäitä. Pullistelen sen äärellä ylpeydestä ja ilosta, että tämän ihanuuden älysin puutarhaani istuttaa. Istutin puun 2015. Tuolloin kuvittelin, ettei mihinkään mitään puita mahdu. Hyvä, että luovuin kuvitelmistani, jonka jälkeen olen istuttanut sekä koristeomenapuita että kaksi tuurenpihlajaa. Hyvin mahtuvat ja tuovat sitä paljon puhuttua kerroksellisuutta puutarhaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Olen tainnut jo useamman kerran kertoa, kuinka näin syysväreissä leimuavan tuurenpihlajan eräällä kyläkävelyllä. Päähäni pinttyi tarve ja toive saada omaankin pihaan samanlainen puu. Niinpä keväällä 2019 kävin ostamassa ensimmäisen tuurenpihlajan, jonka istutin alapihalle, lähelle tontin puistosta erottavaa aitaa. Vielä samana kesänä hankin toisen tuurenpihlajan yläpihalle. Se löysi paikkansa ns. huoltopihalta, jossa aikanaan kasvoi tavallinen pihlaja.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Puut ovat vielä melko nuoria, mutta kokoa ja näköä niille on jo tullut mukavasti. Ensimmäisenä syksynä eivät kovin suuresti oranssinpunaisina hehkuneet, mutta sen jälkeen ovat kyllä laittaneet parastaan. Kukkiakin sain odottaa pari kevättä. Tänä vuonna kukkia on kummassakin jo lukuisia ja niiden koko hämmästyttävän suuri. Ruokalautasen kokoisia pilviä. Tykkään tuurenpihlajasta todella paljon. Se on lunastanut paikkansa niin puutarhassa kuin sydämessäni. Pidän myös sen lempinimestä "Pohjolan palmu". Sellainen se on.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Tavallisten pihasyreenien kukinta alkaa jo vähitellen hiipua. Andenken an Ludwig Späth on vielä voimissaan, samoin Moskovan kaunotar. Sen sijaan Isabellansyreeni 'James MacFarlane' vasta availee ensimmäisiä nupujaan. Tämän syreenin oksat eivät koskaan notku kukkien paljoudesta. Joka vuosi niitä on yhä enemmän. Ehkä paikka voisi olla aurinkoisempi, vaikka ei se nytkään mikään pahin varjonurkka ole.

Isoista puista on vaikea saada hyvää kuvaa niin, että ne näkyisivät kokonaan. Tämä kuva on otettu marjapensaiden ja omenapuiden siimeksestä. Ruusuorapihlaja näkyy keskellä punaisena. Sen takaoikealla häämöttää yläpihalla kasvava lilana parhaillaan kukkiva syreenikeskittymä. Keskellä näkyy Päivänliljapenkki, jossa valkoiset irikset ovat juuri avanneet ensimmäiset kukkansa. Ja kaikkialla runsaana kukkivat Ukkolaukat heiluttavat pallojaan tuulenvireessä.

Tämän kuvan olen ottanut selkä päin rajanaapuria. Siellä se ruusuorapihlajakin punastelee. Oikealla on metsäruusupöheikkö. Edessä yksi Kriikunapolun haara.

Tässä seison selkä päin kasvimaata katse kohdistettuna puuvajaan ja vasemmalla näkyvään Syyspenkkiin. Siellä punertaa koristeomena Musta Rudolf. Oikealla puolella taasen rehottavat raparperit ja niiden takana Kaivoruusupenkki, jossa kasvavat juhannusruusu, Hansa-ruusu, punalehtiruusu, omenaruusu ja sammalruusu.

Puuvajan oikealla puolella näkyy rinteessä kasvavat syreenit, jotka on tuotu Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeenkoskelta. Vasemmalla näkyvät isot puut ovat jo kunnan puolella.

Vuosia sitten ryhdyin vähentämään nurmikkoa lohkomalla siitä vähitellen osia istutusalueiksi. Vasemmalla oleva Kaivoruusupenkki sai jatkokseen oikealle Kiemurapenkin. Pian huomasin, että ihmiselle on luontaista oikoa sieltä, mistä on lyhin matka. Niinpä katkaisin pitkän istutusalueen tekemällä mutkaan polun, joka sai nimekseen kasvaripolku.

Syksyllä 2013 Ukkokulta osti minulle 5.4-neliöisen kennokasvarin. Se pystytettiin ja valmisteltiin syksyllä ja otettiin käyttöön keväällä 2014. Alkuun lavakaulusten tilalla oli tavallinen maapohjainen kasvimaa, jossa kasvatimme lähinnä perunaa ja muita juureksia sekä sipulia. 

2013 siirryimme lavakauluksiin, joista ensimmäiset Ukkokulta rakensi itse. 2019 lavakaulukset ja kasvimaa-alue uusittiin. Aiemmin lavakaulusten välit oli katettu kuorikatteella. Kotilot tykkäsivät katteesta kovasti, joten uudistuksessa käytävien pinnoite laitettiin kivituhkasta. Laatikoiden määrää lisättiin kuudesta kymmeneen. Yksi lavakaulus jää kuvan ulkopuolelle.

Viimeisin uudistus tapahtui tänä keväänä, kun kaivoin alueen päästä vadelmat pois ja muutin paikan istutusalueeksi. Nyt siinä aloittavat kasvutaivaltaan koristeomena Aamurusko, purppuraheisiangervo Diabolo ja syyshortensia Vanille Fraise sekä joitakin perennoja, joita on tulossa vielä lisää.

Tässäkin kuvassa seison selkä rajanaapuria ja Ruusupenkkiä päin katse kohti tontin toista laitaa ja puistoaluetta. Oikealla on luonnollisesti Oikearinne, sitten portaat yläpihalle ja sen jälkeen Vasenrinne. Kuvassa vasemmalle jää Majalispenkki, Hortensiapenkki syyshortensioineen ja vähän pilkottava Kurgaani.

Tässä olemme yläpihalla. Portin alta kulkevat portaat alapihalle. Portin vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream' ja oikealla tarha-alppikärhö 'Willy'. 

Oikealla on osa Syreenipenkistä, jossa pionit venyvät korkeutta ja pian nuppunsa auki poksahtelevat idänunikot. Vasemmalla puolella on Allaspenkki, jossa kasvaa niinikään pioneja ja marhanliljoja sekä monennäköistä muuta. 

Allaspenkki on saanut nimensä paikalla vuosia sitten sijainneesta vesialtaasta. Altaan vieressä kasvoi isokokoinen koivu, joka roskasi altaan veden ja siitä syystä vesi oli vaihdettava useita kertoja kesässä. Myöhemmin koivu kaadettiin huonokuntoisena. Allas taasen lähti, kun kyllästyin konttaamaan sen äärellä vettä vaihtamassa.

Runsas kuukausi sitten tämän kuvan vasemmassa ylälaidassa, syreenien alla olisi näkynyt punamultainen leikkimökki. Sen kunto oli tullut tiensä päähän, eikä meillä ollut mökille käyttöä. Ukkokulta purki mökin ja kuskasimme sen jäänteen yhteistuumin kahden peräkärryreissun voimin kaatopaikalle. Alueelle on uusia suunnitelmia, jotka toivon mukaan toteutuvat lähiaikona. Hyvä kuitenkin, että suunnitelmat ovat muhineet päissämme. Ne ovat selvästi jalostuneet paremmiksi.

Kuvan vasemmalle puolelle jää talo terasseineen ja pergoloineen.

Nyt sivuamme oikealle jäävää pergolaa ja kellariin johtavia portaita. Oikealla näkyy myös talon seinustalla kasvava köynnöshortensia. Kolme vuotta sitten tapahtuneen katto- ja ränniremontin yhteydessä karsin osan köynnöshortensiasta pois. Vuosi sitten taasen poistin talon seinustalta istutusalueen. Vain köynnöshortensiat saivat jäädä. Leikkaan vuosittain köynnöshortensiaa siten, ettei se luikertele kattorakenteisiin.

Vasemmalla on ns. Metsäpuutarha. Vuoteen 2018 se oli todellakin metsäpuutarha, mutta sitten kunnan metsikkö kaatui ja muuttui avoimeksi puistoalueeksi. Valon määrä lisääntyi huomattavasti. Rajalle olen istuttanut rivin metsäkuusia. Kotkansiivet ovat vuosien myötä itse levittäytyneet metsiköstä. Alueella kasvaa myös töyhtöangervoa, joka on ahkera tekemään siementaimia. Niitä olen kitkenyt, mutta osa saa rauhassa jäädä. Ne toimivat hyvänä näköesteenä kesäaikaan.

Suurin osa Metsäpuutarhan isoista vaahteroista on kunnan puolella tai aivan rajalla. Kasvaapa siellä myös tuomi, josta pidän. Alueen alapihan puoleisessa päässä on kymmenen tuijan rivistö. Ne istutin näköesteeksi silloin, kun tieto metsän kaatumisesta tuli.

Vasemmalla näkyvillä kivillä olemme nostaneet varaparkkipaikan tasaiseksi kadun pintaan nähden. Muuten parkkipaikan talon puoleinen pääty laskisi liikaa. Varaparkkipaikan vierestä kulkee polku Pikkupuutarhaan. Oikealla puolella kasvaa punapajuangervoa, metsäruusua ja isoksi venynyt siperianhernepuu.

Vasemmalla on ruusut Tove Jansson, ranskanruusu Duchesse de Montebello, norjanruusu, kirjoapteekarinruusu ja Ilo. Lisäksi kaksi koristeomenapuuta eli Aamurusko ja Royalty.

Taustalla häämöttää Pikkupuutarhan kadusta ja tonttimme puolella olevasta jalkakäytävästä erottava tuija-aita, jonka leikkaan vuosittain. Tuija-aita toimii näkö- ja pölyesteenä.

Aiemmin Pikkupuutarha oli lähinnä nurmikkoa, jossa kasvoi isokokoisia mäntyjä ja muutama kuusi. Puita kaadettiin vähitellen ja lopulta myös nurmikko muuttui istutusalueeksi kapeine käytävineen.

Pikkupuutarhan ja talon välisellä alueella kasvaa norjanangervoa, jotka siirsin aikanaan rakentaessamme talon toiselle puolelle terassin. Myös juhannusruusua on jonkin verran norjanangervojen vierellä. Mainittakoon, että juhannusruusu on ahkera levittäytymään. Samaisen alueen toisessa päässä on myös kaksi syyshortensiaa. Pikkupuutarhan puolella kasvaa erilaisia perennoja ja runsaasti kevätkaihonkukkaa, kuten monissa muissakin paikoissa puutarhassani.

Oikealla on turveharkoilla reunustettu Kivipenkki. Omia kiviä meidän tontilla ei pahemmin ole. Toinen iso kivi eli Kotikivi on alapihalla. Tämän Pikkupuutarhan kiven saimme naapurilta. Se löytyi kunnallistekniikan kaivannosta, josta traktori pudotti sen toiveestani puolellemme.

Kuvan etualalla pilkottaa Kriikunapenkki, josta kaadettiin kaksi vuotta sitten kriikuna. Sen kannot  näkyvät yhä tuossa. Istutusalueet näyttävät tässä vaiheessa aika sotkuisilta, kun joka paikassa retkottaa kuihtuvia scillan lehtiä. Varsinaiset perennat ovat vielä kasvuvaiheessa.

Pikkupuutarhaan pääsee myös taloa kiertävältä käytävältä Kärhöpolkua pitkin. Vasemmalla puolella rehottaa töyhtöangervo ja oikealla norjanangervo sekä maanpeitekasvina pikkutalvio ja kevätkaihonkukka. Taustalla häämöttää kärhökaari, josta leikkasin syksyllä tapille risuuntuneet alppikärhön ja tarha-alppikärhön. Pelkäsin kummankin talven aikana menehtyneen, mutta sieltä ne luikertelevat varsin voimallisesti kohti taivaita. Veikkaanpa, että loppukesästä kärhökaari on jo köynnösten valtaama.

Talon pääsisäänkäyntiä vastapäätä on Bermuda. Kuvasta ei näy alueen kolmiomainen muoto, josta se on saanut nimensä. Meidän Bermudan kolmiomme (Lähde: Wikipedia) ei tosin niele salaperäisesti laivoja, vaan pukkaa kukkaa.

Autotallipäädyn istutuksiin en ole koskaan syventynyt erityisen tehokkaasti. Paikka on ongelmallinen, koska aluetta käytetään talvisin lumivarastona. Naapurin tontti on metrin verran meidän tonttiamme ylempänä. Aikanaan tonttiemme välillä maa on laskenut loivasti. Edellinen asukas rakensi rajan tuntumaan kahdelle autolle katoksen ja sen alle holvikellarin. Näiden rakenteiden vuoksi he nostivat tonttia, jolloin meidän puolelle syntyi solamainen käytävä. Se alkaa tuijien takana näkyvän siperianhernepensaan jälkeen.

Edellinen asukas oli rakentanut 80-senttisen lauta-aidan tonttiemme välille. Aita on vähitellen lahonnut, jonka vuoksi nykyinen naapuri on sen purkanut. Alapihan osuudelle olemme laittaneet 80-senttisen verkkoaidan. Meillä on kivat naapurit, emmekä ole kokeneet tarvetta muuttaa aitajärjestelyjä.

Edellinen asukas istutti omalle puolelleen idänvirpiangervoa, joka on levinnyt myös meidän puolelle. Edellisessä postauksessa mainitsin, että alkuun en tykännyt puskista. Nyt ne toimivat mielestäni hyvin. Viherryttävät alueen ja kukkivat touko-kesäkuun vaihteessa kauniisti. Nyt kukinta on helteen vuoksi jo ohi. 

Alueella kasvavat tuijat ovat peruja kadun varteen istuttamastani aidasta. Osa tuijista kuoli ensimmäisen talven aikana, jolloin sain muutamia ylimääräisiä tuijia korvaukseksi. Tuonne päätyivät. Käytävää reunustaa tuivio. Siinä on sinnikäs kasvi. Keväällä se on usein pitkään jäätikön kuorruttama. Niin vain lämmön lisääntyessä taas jatkaa kasvuaan. Jonkun verran olen tuiviota leikannutkin, jotta ei ihan makaisi käytävällä. Ei ole siitä moksiskaan.

Hyvä, että tein perjantaina puutarhassa kattavan kuvauskierroksen. Sunnuntai vastaisena yönä kylän päällä oli jälleen voimakas ukkosrintama. Salamoi, paukkui ja vettä satoi tunnin verran varsin rankasti. Tuurenpihlajan, syreenien ja aronioiden kukat ovat surullisen näköisiä. Ehdinpä niitä kuitenkin ihastella. Vesisade oli myös oikein tervetullutta kuivuudesta kärsivän puutarhan ja luonnon hyväksi.

Oikein kivaa kesän alkua kaikille!

Kukkii ja kasvaa niin, ettei perässä pysy

Koristeomena Musta Rudolf kurkistaa villiviinin lehtien lomasta.

Keskikesän helteiset päivät toukokuussa ovat sekoittaneet aikakäsityksen ainakin minun päässäni. Tuntuu oudolta katsoa, kuinka kasvi toisensa jälkeen kukkii ja moni jopa jo lopettelee. Ja kesä teoriassa vasta alkaa. Käytännössä hellettä on täällä etelärannikolla ollut lähes koko kuukauden. Vettä on satanut ainoastaan yhden ukkosmyräkän verran. Se ilahdutti kovasti, mutta kasvit kaipaavat lisää vettä.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Moni kasvi kukkii kuin viimeistä päivää. Auringon valo ja lämpö hellii niitä. Moni kasvi ryhtyy valmistautumaan kukintaan jo kuukausia aiemmin. Ilmeisesti edellinen kesä ja talvi on ollut niille suotuisa. Nyt ne näyttävät parastaan.

Istutin lilakukkaisen Ludwig Späth -jalosyreenin kesällä 2019. Parina edellisenä kesänä se on tehnyt muutaman kukinnon. Nyt niinä on lukuisia näyttäviä kukkaterttuja. Aivan ihanan intensiivinen väri ja runsaus.

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow'

Moskovan kaunottaren taasen istutin 2020. Se oli istuttaessani noin 80-senttinen, eikä sille mittaa ole paljon vieläkään kertynyt. Leveyttä sentään mukavasti uusien versojen myötä. Se kukki viime vuonna yhdellä kukkatertulla. Nyt siinä on useampi kukkaterttu. Kyllä kannatti tämä jalosyreeni istuttaa. Kauniita ovat jo nämäkin kukkatertut. Näen jo silmissäni pensaan isompana, jolloin voin ihailla sen kukkien kauneutta vaikkapa terassilla istuen tai työhuoneen ikkunasta katsellen.

Syringa vulgaris

Runsaina kukkivat myös tavalliset pihasyreenit. Niitä kasvaa pihassani kolmessa paikassa. Nyt jo puretun leikkimökin takana on useampi korkeaksi kasvanut runko, joista muodostuu kaukaa katsoen valtava lilakukkainen pallo. Olopihan puistopuoleisessa päädyssä on myös rivi syreenejä. Ne kallistuivat aikoinaan voimakkaasti taloon päin, kun viereinen metsä varjosti niiden eloa. Metsän poistumisen jälkeen syreenit ovat kasvaneet tasapuolisimmiksi ja suoremmiksi. Nyt niissä on kukkia joka puolella, ei vain talon puolella.

Kolmas syreenikeskittymä on tien ja varaparkkipaikan kulmauksessa. Siinä on vähemmän syreenejä, mutta ihan yhtä kauniita nekin ovat juuri nyt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tämä kuva osoittaa, kuinka jälkijunassa puutarhuri näinä hellepäivinä jatkuvasti on. Edellisenä iltana tuurenpihlajan kukkatertussa oli vielä lukuisia pallomaisia nuppuja. Seuraavana päivänä pallurat ovat avautuneet ja kukkaterttu on silkkaa valkoista pilveä. Pitääpä käydä kuvaamassa.

Spriaea betulifolia - Koivuangervo

Angervot ovat monin tavoin ristiriitaisia pensaita. Kukat niissä on kiistatta kauniita jokaisessa. Talon seinustan norjanangervoja piiskataimina vuosia sitten istuttaessani, joukkoon eksyi pari koivuangervoa. Norjanangervot jo lopettelevat kukintaansa. Koivuangervo sen sijaan on vasta leväyttämässä nuppunsa valloilleen.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervoa en ole istuttanut tontillemme ainuttakaan. Se päätti levittäytyä naapurista meidänkin puolellemme. Jossain vaiheessa puskat ärsyttivät minua. Ei enää. Paikka on kaikin puolin hankala, kun sinne kolataan kasapäin lunta talvella. Lisäksi se on varjoisa ja siellä on välillä päästävä tallustelemaan raja-aidan huoltamisen vuoksi. 

Idänvirpiangervo ei tykkää huonoa, vaikka se litistyy maata vasten kolatun lumen painosta. Kevään tullen se nousee ihan itse tanakasti pystyyn, vihertyy ja ryhtyy kukkimaan. Leikkaan puskat muutaman vuoden välein tapille, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Pian ne ovat taas entistä ehommat. Idänvirpiangervo on taitava leviämään juurillaan, jolla keinolla se on meillekin tullut. 

Idänvirpiangervon kukista minulle tulee mieleen pitsinen hääpuku. Runsaskukkaisina kesinä koko idänvirpiangervojen puska-alue on kuin morsiamen huntu lukuisten valkoisten kukkien ansiosta. Tässä vaiheessa osa kukista on vielä nuppuisia ja osa pensaista matalia vuoden takaisen leikkaamisen vuoksi. Odotan kuitenkin näkeväni vähän pienemmän morsiushunnun tänä vuonna.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Keskiviikkona kuvatut ruusuorapihlajan nuput ovat nekin auenneet jo kokonaan. Kuvaan mieluummin aamulla tai illan tullen. Auringonpaahteessa silmät häikäistyvät ja kuviin tulee voimakkaat varjot. Kunhan ilta etenee, lähden kameran kanssa liikkeelle ikuistamaan kukkivan ruusuorapihlajan. Nuputkin ovat näkemisen arvoisia. Söpöjä kuin mitkä.

Valkoinen nöyhtä ruusuorapihlajassa on tuulen lennättämiä raidan ja voikukkien siemenhahtuvia.

Caragana arvorescens - Siperianhernepensas

Harvoin kukaan sanoo, kuinka hyvä pörriäiskasvi siperianhernepensas on. Auringon paistaessa keltaisista kukista kuuluu melkoinen surina ja pörinä, kun monenlaiset hyönteiset surraavat kukasta kukkaan.

Meillä kasvaa kaksi puumaista siperianhernepensasta; toinen autotallipäädyssä ja toinen talon vastakkaisella kulmalla. Lisäksi alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Muut koristeomenat ovat jo lopettaneet kukintansa. Viikon takainen ukkonen rae- ja sadekuuroineen laittoi kukkien terälehdet leijailemaan maahan. Musta Rudolf oli tuolloin vielä nupulla. Nyt se on avannut kaikki kukkansa. 

Kävin ystäväni kanssa maanantaina syömässä Helsingin Töölössä. Lämpimästä illasta nauttien kävelimme Merikannontietä reunustavaa kevyen liikenteen raittia. Rannan tuntumassa kasvoi lukuisia erilaisia koristeomenapuita. Helsinkiin ukkosmyräkkä ei osunut, joten koristeomenat olivat edelleen täynnä kukkia.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Jos ovat kauniita lehtipuut, sitä ovat myös monet havut. Edesmenneeltä veljeltäni saamani kääpiöhopeakuusi on hieno hopean sävyisine tuoreine versoineen. Se on viihtynyt paikallaan niin hyvin, että pian minun on kaivettava pikkupuun vasemmalla puolella kasvava isomaksaruoho jonnekin avarampaan paikkaan. Muuten havu kasvaa isomaksaruohon päälle.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Kaikki ei suinkaan ole pelkkää kukkaisaa kauneutta. 2019 istutettu Safiirihortensia selvisi ensimmäisestä talvestaan siten, etteivät sen oksat paleltuneet. Silloin se kukki muutamalla kukalla. Sen jälkeen oksat ovat paleltuneet joka talvi, eikä siis kukkia ole tullut. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Leikkaan oksat pois vasta nähdessäni, ettei niihin tule eloa. Nyt alkaa olla sen aika. Safiirihortensian kukkia olisi kiva nähdä omassa pihassa. Tärkeintä kuitenkin, että kasvi on elossa. Sieltä niitä uusia versoja tunkee maasta, kuten kuvassa näkyy.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

2022 istutettu ja viime keväänä parempaan paikkaan siirretty magnolia on elossa. Siinä oli pari nuppua, jotka kuivuivat. Luulin koko puun kuolleen nuppujen kuihtumisen myötä, mutta nyt siihen on alkanut ilmestyä lehtiä. Katsotaan, jatkaako elämistään. Päätin, että jos heittää henkensä, olkoon ensimmäinen ja viimeinen magnoliani. Liian kalliita kokeiluja kukkarolleni tällaiset herkkikset.

Toinen huolestuttava seurattava asuu pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Se on viime kesänä istuttamani japaninkirsikka 'Royal Burgundy'. Pelkään pahoin, että se on lähtenyt muille maille. Ei lehtiä ja silmutkin tuntuvat kuivilta ja elottomilta. Seuraan puuta vielä vähän aikaa ja päätän sen kohtalosta myöhemmin. Sikäli harmittaa, että olisin mielelläni nähnyt Royal Burgundyn kasvavan ja kukkivan puutarhassani.

Papaver orientale - Idänunikko

Trimmasin istutusalueiden reunat ja alapihan aidan alustat. Leikkasin nurmikon, kuten leikkaan joka viikko. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että olen jotakuinkin ajan tasalla puutarhatöissä. Joitakin perennoja odottaa istutusta, mutta niiden kanssa en pidä kiirettä. Niitä on helpompi kastella purkeissaan yhdessä paikassa, kuin kulkea letkun ja kastelukannujen kanssa pitkin pihaa.

Tänään on toukokuun viimeinen päivä ja juhannusruusu on avannut ensimmäiset nuppunsa. Samoin Tornionlaaksonruusu. Ensi viikolle on luvassa hieman viileämpää. Ennusteissa näkyy jopa sateita. Saapa nähdä, toteutuvatko.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

 

Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa kesäkuuta.
Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille!

Koska kukkii -haaste: 3. raportti

Ribes sanguineum - Ruusuherukka

 

Nyt on saatettu tämän vuoden Koska kukkii -haaste päätökseen. Oli hilkulla, että sain viimeisen arvaukseni kohteen eli ruusuherukan raportoitua. Se nimittäin kukkii parhaillaankin vain yhdellä ainokaisella kukalla. Miltei jäi tämä yksikin kukka näkemättä, koska se oli lehtien takana lähes alimmaisella oksalla. Lamohietakirsikan kukkia katsellessani silmäkulmaan osui punainen pilkku, joka tarkemmalla tutkimisella osoittautui ruusuherukan kukaksi.

Arvioin ruusuherukan kukkivan 10.5. Sinä päivänä mitään ei näkynyt. Eikä seuraavallakaan viikolla. Saattaa olla, että kukka ilmaantui joskus viikon 21 alkupäivinä. Kun en asiaa aiemmin tarkastanut, on hyväksyttävä huomiopäivä eli 25.5. Kukinta myöhästyi siis kaksi viikkoa arviostani.

Minulla on kaksi ruusuherukkaa. Toinen asuu Naapuriaitakakkosessa, joka on pensaskeskittymä nimensä mukaisesti naapurin aidan vieressä. Paikka on suojainen ja hivenen puolivarjossa. Viime vuonna tämä ruusuherukka kukki muutamalla kukalla.

Toinen ruusuherukka taasen kasvaa Oikearinteen yläosassa. Sen taustalla on aronioita ja oikealla puolella jalosyreeni Moskovan kaunotar. Paikka on aurinkoinen ja hyvin vettä läpäisevä. Kukka ilmestyi tänä vuonna tähän ruusuherukkaan. Kenties nämä pensaat ovat päättäneet yhteistuumin vuorotella kukinnassa. 

Muut tämän vuoden Koska kukkii -haasteen juttuni löytyvät seuraavista linkeistä:

Koska kukkii -haaste: Aloitus 19.3.2024

Koska kukkii -haaste: 1. raportti 30.4.2024

Koska kukkii - haaste: 2. raportti 7.5.2024

Kiitos Kivipellon Sailalle haastamisesta. Kiitos Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle haasteen alulle laittamisesta.

Ribes sanguineum - Ruusuherukka

Olipa melkoinen ukkosmyräkkä

 

Lauantai-iltapäiväksi luvattu ukkonen toteutui runsaan parin tunnin spektaakkelina. Vähän ennen kahta tummat pilvet vyöryivät taivaalla peittäen nopeasti helteisenä paistavan auringon. Jyrähtely läheni ja koveni salamoiden säestämänä.

Pian satoi myös ensimmäiset pisarat, joita hetken jopa Ukkokullan kanssa vähäteltiin turhan vaatimattomiksi. Eipä olisi kannattanut, sillä kohta kuului kolinaa ja suhinaa rakeiden pomppiessa katolla ja terassilla. Raesade muuttui rankkasateeksi.

Melu oli kova, kun sade hakkasi voimalla niin kattoa kuin maatakin. Ukkonen jyrisi ja paukkui ja samanaikaisesti tuulenpuuskat huojuttivat puita ja pensaita. Seurasin netin salamatutkaa (Real Time Lightning Map) ihan vain mielenkiinnosta nähdäkseni, missä salamoi kulloinkin. Kartan mukaan ukkonen moukaroi Lohjan seutua oikein kunnolla.

Vettä satoi niin voimalla, etteivät rännit ehtineet kaikkea vetää. Pihakäytävät muuttuivat joiksi ja altaiksi. Kaksi 200 litran sadevesitynnyriä täyttyi hetkessä. Ukkokulta on laittanut niihin ylivuotoputken, joten ylimääräinen vesi valui istutusalueille. 

Myräkkä kesti pari tuntia. Sitten se oli ohi. Myrskyn aikana lämpötila laski +27 asteesta +18 asteeseen. Sateen päätyttyä kiersin pihan katsomassa mahdollisia vaurioita.

Koristeomena Royaltyn kasteltu olomuoto.

Vähänkin korkeammat kasvit makasivat pitkin pituuttaan. Puiden ja pensaiden oksat roikkuivat alakuloisina sadepisaroita yltään ravistellen. Aiemmin lauantaina hehkuttamieni omenapuiden ja koristeomppujen kukat olivat saaneet ankaran kolauksen. Terälehtiä oli enemmän maassa kuin puussa. Käytävät olivat täynnä roskaa ja koivunsiemeniä. Vesi oli kaivanut paikoin kivituhkakäytäville syviä uurteita. 

Sateessa syntyneet lätäköt olivat kadonneet. Hiekkainen maapohja imee tehokkaasti veden. Loppujen lopuksi vauriot olivat kohtalaisen vähäisiä ja korjattavissa. Eikä vielä ole edes pionien kukinnan aika, joten niitäkään ei tarvitse surra.

Tulppaanin sadepäivän look.

Sunnuntaina haravoin sateen ja tuulen pihalle tuomat roskat ja siemenet pois. Jotkut sateen hakkaamat kasvit eivät olleet jaksaneet suoristaa selkäänsä. Useimmat voivat hyvin. Sanotaan, että rutikuivaan maahan voimalla satava vesi ei kastele. Tuntien rauhallinen vesisade olisi varmasti parempi, mutta kyllä lauantainen myräkkä toi helpotusta janosta kärsivälle puutarhalleni. 

Sunnuntaina aurinko jatkoi lämmintä porotustaan aiempien päivien tapaan. Hetken aikaa puutarhassa oli rankkasateen jäljiltä kosteaa, joka lämpimään paisteeseen yhdistettynä teki melkeinpä kasvihuonemaiset olosuhteet.

Omput kukkivat

Malus purpurea 'Aamurusko'

 
Koristeomenapuut kukkivat täällä etelärannikolla yleensä näin toukokuun lopulla. Niin nytkin. Aurinkoiset päivät helteineen kirittävät kukintaa. Lämmin sää ja joka päivä puhaltava tuuli laittavat terälehdet pian leijailemaan maahan. Nyt on siis kierrettävä ihailemassa kaunottaria. Voisipa vaikka viettää omenankukkajuhlaa, kun kirsikka Accolade päätti tehdä tänä vuonna yhden ainokaisen kukan. Jopa uuteen Vattupenkkiin istutetun Aamuruskon päärunko on vaaleanpunaisena avautuneista nupuista.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Molemmat pikkupuutarhan koristeomenapuut eli Aamurusko ja Royalty on istutettu 2015. Niillä on jo ikää ja vuosittainen kukkapilvi sen mukainen. Näin kukinnan aikaan olen tyytyväinen, että istutin kaksi erilaista koristeomppua lähekkäin. Aamurusko ja Royalty täydentävät toisiaan ja toisaalta myös tarjoavat kumpikin erilaista kauneutta.

Kuvassa etualalla Aamuruskon kukkia, taustalla viininpunaisia Royaltyn kukkia.

Malus purpurea 'Aamurusko'

Pikkupuutarhan Aamuruskon kasvukorkeus on 4-6 m. Se on selvästi rotevampi Royaltyyn verrattuna. Parina ensimmäisenä keväänä kukkia oli aika vähän, mutta sen jälkeen kukinta on vain lisääntynyt vuosi vuodelta.

Malus purpurea 'Royalty'

Aamuruskon vieressä kasvaa Royalty, jonka kukat ovat viininpunaiset. Lehdetkin ovat hieman tummemmat kuin Aamuruskossa. Royalty on hieman Aamuruskoa pienempi ja rakenteeltaan myös hennompi. Sen kasvukorkeus on 3-5 m.

Malus purpurea 'Royalty'

 
Molemmat Pikkupuutarhan koristeomput kasvavat varaparkkipaikan reunalla siten, että ne näkyvät hyvin jalkakäytävälle ja puistoon. Näin niistä pääsevät nauttimaan myös ohikulkijat. Aivan kuten minäkin ihailen ja iloitsen kylällä kävellessäni ohittamieni pihojen kauniita yksityiskohtia. Pikkupuutarhan koristeomput näkyvät myös tien puolen ikkunoista katsoen. Puiden kukkiessa tapaan kurkkia niitä illalla nukkumaan mennessäni. 

Malus purpurea 'Makamik'

Syksyllä 2020 istutin alapihalle koristeomena Makamikin. Olin ihaillut sitä monessa blogissa, joten valinta oli helppo. Tämän istutin lähelle rajanaapurin aitaa. Makamikin kasvukorkeus on 3-5 m eli sen ei pitäisi "aikuisenakaan" varjostaa naapurin nurmikkoa ja kasveja. Toivon heidän saavan iloa kauniista kukinnasta. Viime keväänä Makamik teki muutaman kukan. Nyt nuppuja on moninverroin enemmän.

Malus 'Musta Rudolf'

Alapihan vastakkaisella laidalla, puistoreunassa kasvaa Musta Rudolf. Sen kasvukorkeus on 3-5 m. Meillä se on kasvanut muita koristeomenoita hitaammin, mikä ehkä johtuu lähellä kasvavasta isosta koivusta. Kenties koivun juuret vievät alueella energiaa muilta kasveilta. Musta Rudolf on pensasmaisempi. Sen lehdet ovat alkukesällä punertavat ja saavat myöhemmin enemmän vihreyttä. Syysasussaan Musta Rudolf on jälleen purppuraisempi.

Malus 'Musta Rudolf'

Musta Rudolf muistuttaa jonkin verran japaninvaahteroita. Ainakin minusta. Istuttaisin ilolla puutarhaani muutaman punalehtisen japaninvaahteran, mutta ne ovat aika kalliita menetettäväksi talven kurimuksessa. Järkevämpää koittaa löytää korvaavia kasveja, vaikka eivät aivan samanlaisia olisikaan.

Musta Rudolfissa on parhaillaan nuppuja. Se kukkii yleensä vähän muita koristeomppuja myöhemmin.

Omena Punakaneli

Myös hedelmäpuut aloittivat kukinnan vauhdilla. Punakaneli, valkeakuulas ja syysomena ovat vielä osittain nupulla. Huvitus läväytti valkoiset kukkansa muita nopeammin avoimiksi. Hyvä, etten menettänyt kukintaa kaikkien arkisten kiireiden keskellä. 

 
Viime keväänä kylmä rintama iski juuri omenoiden kukkimisen aikaan. Pölyttäjätkin katosivat, minkä ymmärrän hyvin. Kukapa olisi tarjennut lennellä siitepölyä keräämässä ja levittämässä hyisissä olosuhteissa. Pelkäsin, ettemme saa omenan omenaa. Toisin kävin. Sadosta tuli kohtuullisen hyvä. Tosin meillä oli ensimmäisen kerran oikein kunnolla kääriäisentoukkia. Muumiotautikin on löytänyt tiensä omppuihini.

Tapani mukaan pyörin omppupuiden ympärillä kameran kanssa kuvia räpsien. Jostain syystä iso osa kuvista ylivalottui. Kamerani on käyttäytynyt viime aikoina oudosti. Epäilen sen kaipaavan puhdistusta tai huoltoa tai molempia. Ajankohta on huonoakin huonompi olla ilman kameraa. Näinä kesäkuukausina räpsittävää olisi enemmän kuin ehtii kuvata. Saattaisin kokea voimakasta erotuskaa odottaessani kameraa palautuvaksi huollosta.

Leppäkerttu Huvituksessa

Lauantain helteessä omenapuista kuului tasainen hurina ja surina pörriäisten liidellessä kukasta kukkaan. Puutarhakierroksilla olen nähnyt lukuisia leppäkerttuja. Ne ovat hyödyllisiä, sillä ne syövät mm. kirvoja. Muutenkin leppäkertut ovat sympaattisia otuksia. Tulen aina iloiseksi niitä nähdessäni. Kaipa tunteessa on jotain lapsuudenaikaista kiinnostusta ja iloa niitä kohtaan.

Prunus domestica subsp. insititia  - Kriikuna

Myös kriikunat kukkivat runsaina. Molemmat, sillä kolmannen kaadoimme toissa syksynä pikkupuutarhasta. Kyllästyin sen juurivesoihin, joita sain lapioida istutusalueillta ja käytäviltä. En uskalla vielä vannoa, mutta puun kaulaamisesta runsas vuosi ennen sen kaatamista näyttäisi olevan hyötyä. Juurivesoja ei ole ilmestynyt entiseen tahtiin. Alapihalla leikkaan juurivesat nurmikonleikkurilla.

Kriikunoiden kukat sijoittuvat tänä vuonna enemmän yläosiin. Viime vuonna kriikunasato oli olematon. Jännä nähdä, onnistuuko pölytys nyt. Saammeko pari ämpärillistä hedelmää syötäväksi ja mehustettavaksi? Loppuviikon aikana kriikunankukkien terälehdet ovat leijailleet nurmikolle.

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Oikearinteen lamohietakirsikka on parin viime vuoden aikana suorastaan villiintynyt kukkimaan. Se on myös ottanut vahvan kasvuspurtin vähän joka suuntaan. Enemmän se kuitenkin suuntaa kasvuaan kohti nurmikkoa, mikä ei ole oikein hyvä asia. Tuoreiden versojen kärjet ovat alituisessa vaarassa joutua ruohonleikkurin kitaan, vaikka kuinka yritän pitää leikkurin pyörät kanttausurassa. Valitettavasti kasvit eivät kulje toivottuun suuntaan, vaikka kuinka toivoisi ja niitä käskisi. 

Alunperin lamohietakirsikka olisi pitänyt istuttaa huomattavasti ylemmäksi rinteessä, jolloin sillä olisi ollut tilaa ryöpytä niin sivulle kuin alaskin. Kaikkia tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi. Lamohietakirsikan ylös kaivaminen on likimain mahdoton asia. Pystyn tekemäni virheen kanssa elämään eli se siitä.

Solanum lyc. 'Golden Sunrise ' - Tomaatti

14.5. kasvariin muuttaneet tomaattini voivat hyvin. Ne ovat vankkavartisia, kukkivia ja nyt jo melko korkeita. Torstaina 23.5. löysin ensimmäisen raakileen Golden Sunrisesta. Kurkuissakin on ensimmäiset kukat. Paprikat eivät vielä kuki, mutta ovat lähteneet reippaaseen kasvuun.

Valmistin kasvarin vastaanottamaan tomaatit laittamalla pitkille sivuille tuplaharsot. Isot harsot, jotka voi laskea yöksi telttamaisesti kasvien ympärille. Lämpimistä päivistä huolimatta yöt olivat heti alkuun koleita ja viikon 21 alkaessa jopa kylmiä. Lämpötila laski alimmillaan parina yönä alle +3 asteeseen. Aamulla olen kiirehtinyt avaamaan oven ja nostamaan harsot pois. Ikkuna avautuu automaattisesti. Hyvin kaikki ovat pärjänneet. 

Yölämpötilat näyttävät jatkossa olevan sen verran korkeita, että poistin harsot kasvarista kokonaan. Tomaatit saavat enemmän tilaa joka suuntaan. Etenkin ylöspäin. 

Höyhen halaa pikkutalvion kukkaa

Luonnossa ja puutarhassa alkaa olla äärimmäisen kuivaa. Sateita ei ole tullut aikoihin. Jatkuva kasteleminen ei ole sinänsä raskasta, mutta koen sen tympeäksi, sillä mukana on koko ajan huoli kasvien selviytymisestä. Lisäksi tämä kuivuus näyttää olevan joka vuosi toistuva ilmiö. Huolestuttavaa.

Lauantaina tätä postausta tehdessäni ukkosen jyrinä lähestyy. Sen myötä on luvattu voimakasta sadetta. Sitä odotan.